En nyt osaa oikein pukea ajatuksiani järkevään muotoon, mutta toivottavasti tästä nyt kuitenkin selviää se, mitä tahdon kertoa.
rakastuin muutama kk sitten palavasti miespuoliseen ystävääni. Molemmat seurustelemme ja tiedän,ettei suhteemme tule luultavasti koskaan onnistumaan, mutta en pysty saamaan häntä mielestäni. Oma tämän hetkinen parisuhteeni ei ole enään pitkiin aikoihin ollut onnellinen, siksi olenkin kai antanut itselleni luvan rakastua toiseen mieheen.
Olen kertonut tunteistani miehelle suoraan ja tämän mukaan hänelläkin olisi tunteita minua kohtaan. Olemme suudelleet kerran ja se on vain vahvistanut tuntemuksiani häntä kohtaan. Itse olisin valmis jättämään kumppanini tämän vuoksi, mutta mies ei ole tahollaan valmis samaan. Olen yrittänyt useaan kertaan puhua asiasta hänen kanssaan, mutta tuntuu että mitä enemmän yritän, sitä kauemmaksi häntä ajan. Pahinta tässä on myös se, että ystävyytemme on kärsinyt kovasti ja pelkään menettäväni hänet kokonaan elämästäni.
Olen sisältä aivan pirstaleina, en tiedä kuinka pystyn jatkamaan eteenpäin. On niin vaikeaa yrittää tukahduttaa tunteitaan.
Jos teistä jollain on samankaltaisia kokemuksia, olisi kiva kuulla miten olette selvinneet yms.. (en todellakaan kaipaa mitään moraalisaarnoja, vaan asiallisia kommentteja, kiitos!)
rakastuin muutama kk sitten palavasti miespuoliseen ystävääni. Molemmat seurustelemme ja tiedän,ettei suhteemme tule luultavasti koskaan onnistumaan, mutta en pysty saamaan häntä mielestäni. Oma tämän hetkinen parisuhteeni ei ole enään pitkiin aikoihin ollut onnellinen, siksi olenkin kai antanut itselleni luvan rakastua toiseen mieheen.
Olen kertonut tunteistani miehelle suoraan ja tämän mukaan hänelläkin olisi tunteita minua kohtaan. Olemme suudelleet kerran ja se on vain vahvistanut tuntemuksiani häntä kohtaan. Itse olisin valmis jättämään kumppanini tämän vuoksi, mutta mies ei ole tahollaan valmis samaan. Olen yrittänyt useaan kertaan puhua asiasta hänen kanssaan, mutta tuntuu että mitä enemmän yritän, sitä kauemmaksi häntä ajan. Pahinta tässä on myös se, että ystävyytemme on kärsinyt kovasti ja pelkään menettäväni hänet kokonaan elämästäni.
Olen sisältä aivan pirstaleina, en tiedä kuinka pystyn jatkamaan eteenpäin. On niin vaikeaa yrittää tukahduttaa tunteitaan.
Jos teistä jollain on samankaltaisia kokemuksia, olisi kiva kuulla miten olette selvinneet yms.. (en todellakaan kaipaa mitään moraalisaarnoja, vaan asiallisia kommentteja, kiitos!)
Vastaukset 4
Vanhimmat
ikävä kyllä voi välttyä,mutta miten ylensä voi olla onnellinen sen toisenkaan kanssa pitemmän päälle ,kun on jo suhteessa joka on onneton,olisi hyvä miettiä ensin alkuperäinen suhde ongelmat selväki ,,luulen että sen myötä löydät vastaukset kaipaamasi kysymyksiin!
Ero olisi yksi hyvä vaihtoehto...turhaa roikkua sellaisessa mikä tuottaa vaan pettymystä joka päivä.
sulla on lähempänäkin suhde, mikä sun pitää selvittää. Just parempi noin, sä varmaan keräisit jonkun keräilyerän miehiä, entisenkään kanssa ei välejä selvitetä ja uutta vaan kehiin. Kuule tollasia naisia sanotaan rumasti sanottuna aika huoriks.
Mikä ihme siinä sitten on, kun et voi jättää kumppaniasi jo nyt? Meinaan jos oma suhde on jo noin retuperällä? Tällä miehellä taitaa mennä sen oman partnerisnsa kanssa vielä suht hyvin, kerran sun keskustelu ja lähentely yritykset ei tuota tulosta, ja ajat miestä vaan kauemmas.
Sun pitää vaan hyväksyä tilanne, että kummankaan kanssa ei tule olemaan yhteistä tulevaisuutta. Voit ainakin aloittaa puhtaalta pöydältä sitten joskus, etkä haikailla jonkun varatun miekkosen kanssa.
...jätä asia hautomaan...väkisin et häntä saa. Koeta vältellä jonkin aikaa tilanteita joissa tapaatte yms. Tämä toimii jos on jotain toivoa! Helppoahan se ei ole...koeta kestää, yleensä odotus palkitaan ;O)