Minun anoppini on ihan ok ihminen. Ei sellainen jonka kanssa haluaisin jatkuvasti olla tekemisissä, mutta kyllä me nyt toimeen tullaan, joskus soitellaan ja meilaillaankin. Ongelma vaan on se, että anoppi ei oikeen osaa olla meidän 2-vee pojan kanssa. Enkä nyt tarkoita tällä mitään, että ei osais sen takia kun tekee asiat eri tavalla kuin minä vaan se, että hän haluaisi kovin tehdä, mutta on peukalo sen verran keskellä kämmentä, ettei siitä touhusta tule yhtään mitään. Esim. Poika ei yhtään tykkää pukemisesta vaan taistelee vastaan kuin viimeistä päivää ja silloin ei auta kuin reippaasti vaan pukea vaatteet pojalle päälle niin kiukut loppuu siihen, mutta anoppi.. voivoi.. se yrittää selittää lapselle (joka huutaa) hiljaisella äänellä ja konttaa pitkin lattioita perässä vaatekappaleiden kanssa kun toinen "juoksee" karkuun ja toistaa vaan voi hellanlettas hys hys, eikä (oletan) uskalla ottaa poikaa vaan reippaasti syliin ja hommaa hoitoon, vaikka ollaan kumpikin mieheni kanssa sanottu että anna mennä vaan. Sama toistuu monessa muussakin asiassa, hän ei vaan saa mitään aikaiseksi, ei leikkejä, ei syöttämisiä, ei mitään vaikka kuinka ollaan kannustettu. Vastaukseksi saadaan vaan että ei minun lapset koskaan, niille riitti kun rauhallisesti selitti.. Millä saadaan Anoppi rohkaistettua, että nyt ei ole kyseessä hänen lapset sellaisina kuin hän ne muistaa vaan meidän uhmaa lähestyvä pikkuviikari jonka kanssa ensin toimitaan, sitten rauhotutaan ja homma jatkuu mukavasti, sen sijaan että pitkitettäisiin sitä kiukun puuskaa...
Anopin rohkaisu?
17
1530
Vastaukset
- lasten kanssa
Jokainen ihminen on erilainen, jospa hyväksyisit anopin sellaisena kuin hän on.
Eihän anopin välttämättä tarvitse pukea eikä hoitaa lastasi. Hän voi olla mummuna muutenkin, ihan vaan seurustellen lapsen kanssa, pitää sylissä, lukea kirjoja vaikka. Varsinaiset hoito- ja kasvatustyöt voi jättää itsellesi ja miehellesi.
Anoppisi on kuitenkin aikuinen itsestään vastaava ihminen, joka on pärjännyt elämässä tähänkin asti, hoitanut perheensä ja kasvattanut lapsensa omalla tavallaan. Hän on myös tehtävänsä tehnyt eikä hänelle kuulu teidän lastenne hoito muuten kuin olemalla lapsille mummu. Siis vain olemalla.
Ei anoppia tarvitse rohkaista ja kannustaa enempään kuin mikä häneltä luonnostaan sujuu. Voithan itse pukea ja syöttää lapsesi vaikka anoppi olisikin kylässä, ja jos hän haluaa yrittää niin antaa tehdä omalla tavallaan vaikkei se niin hienosti sujuisikaan. Älä kiinnitä mitään huomiota hänen tapaansa olla lapsen kanssa, jos vaan hän ei vahingoita lasta, jätä se aikuisen ihmisen omalle vastuulle.- eivind
ap:n tekstin mukaan anoppi nimenomaan haluaa hoitaa pientä ja ap kysyi neuvoa anopin auttamiseen!
Kenkku tilanne, olet varmaan jo monta kerta näyttänyt esimerkilläsi, miten homma hoituu ja yrittänyt kertoa viikarisi luonteesta ja tavoista. Jos ei mikään auta, ei varmaan kannata jättää viikaria mummun hoitoon ennenkuin pukeminen ja ruokailu sujuu omatoimisesti. Toivottavasti mummu ei kovin loukkaanu ja katso tätä epäluottamuslauseeksi! - miksi pitäisi
eivind kirjoitti:
ap:n tekstin mukaan anoppi nimenomaan haluaa hoitaa pientä ja ap kysyi neuvoa anopin auttamiseen!
Kenkku tilanne, olet varmaan jo monta kerta näyttänyt esimerkilläsi, miten homma hoituu ja yrittänyt kertoa viikarisi luonteesta ja tavoista. Jos ei mikään auta, ei varmaan kannata jättää viikaria mummun hoitoon ennenkuin pukeminen ja ruokailu sujuu omatoimisesti. Toivottavasti mummu ei kovin loukkaanu ja katso tätä epäluottamuslauseeksi!Niin mutta miksi pitäisi välittää siitä jos homma käy anopilta kömpelösti? Antaa anopin tehdä asiat omalla tavallaan, vaikka sitten oliskin hankalampaa ja hitaampaa. Et sinäkään halua että anoppi neuvoo sinua. Eikä ole mikään pakko antaa lasta yksin anopin hoitoon, vaikka hän haluaisikin. Kieltäytyä voi kohteliaastikin, esim sanomalla että lastenhoitoapu ei ole tarpeen.
- siis ne anopit
miksi pitäisi kirjoitti:
Niin mutta miksi pitäisi välittää siitä jos homma käy anopilta kömpelösti? Antaa anopin tehdä asiat omalla tavallaan, vaikka sitten oliskin hankalampaa ja hitaampaa. Et sinäkään halua että anoppi neuvoo sinua. Eikä ole mikään pakko antaa lasta yksin anopin hoitoon, vaikka hän haluaisikin. Kieltäytyä voi kohteliaastikin, esim sanomalla että lastenhoitoapu ei ole tarpeen.
anopit työntävät nokkansa joka paikkaan. Ei tarvitse antaa lasta hänelle hoidettavaksi se ei kuulu hänen oikeuksiinsa eikä mikään mikä liittyy lapsenlapseen.Ei ole pakko kärsiä tunkeilevasta anopista.Kyllä meillä kotona noudatetaan meidän omia kasvatus- ja hoitoperiaatteita ja jos ei toimi niin...Vankasti olen samaa mieltä täällä melskaavien anoppien kanssa siitä,että heille ei kuulu hoitopuoli ellei se liity seurusteluun kahdenkesken ja siinäkin on omat luottamusseikat uskaltaako ja haluaako antaa lasta ?
- eipä ole
siis ne anopit kirjoitti:
anopit työntävät nokkansa joka paikkaan. Ei tarvitse antaa lasta hänelle hoidettavaksi se ei kuulu hänen oikeuksiinsa eikä mikään mikä liittyy lapsenlapseen.Ei ole pakko kärsiä tunkeilevasta anopista.Kyllä meillä kotona noudatetaan meidän omia kasvatus- ja hoitoperiaatteita ja jos ei toimi niin...Vankasti olen samaa mieltä täällä melskaavien anoppien kanssa siitä,että heille ei kuulu hoitopuoli ellei se liity seurusteluun kahdenkesken ja siinäkin on omat luottamusseikat uskaltaako ja haluaako antaa lasta ?
ihme, ettei välit ole kunnossa, kun tuollaista nirppanokaisuutta. Yleistäminen ei koskaan ole fiksua
Asiosta voi sopia eikä sanella.
Ei tarkoita melskaamista jos silloin tällöin hoitaa lastenlapsiaan. Voihan välit olla ihan asiallisia ja toisiaan kunnioittavia.
Onneksi kaikki miniät eivät ole samanlaisia. Olen näköjään onnellisessa asemassa oleva anoppi, jolla järkevä eikä nirppaminiä. Kukaan ei sanele ehtoja ja asioista / mahd. hoidosta on aina voitu sopia.
Mikä käy yhdelle ei käy kaikille. Jokainen enoppi-miniä suhde ihan omanlaisensa ja vaatii molemminpuoleista joustamista. - rakkaat mussukka
eipä ole kirjoitti:
ihme, ettei välit ole kunnossa, kun tuollaista nirppanokaisuutta. Yleistäminen ei koskaan ole fiksua
Asiosta voi sopia eikä sanella.
Ei tarkoita melskaamista jos silloin tällöin hoitaa lastenlapsiaan. Voihan välit olla ihan asiallisia ja toisiaan kunnioittavia.
Onneksi kaikki miniät eivät ole samanlaisia. Olen näköjään onnellisessa asemassa oleva anoppi, jolla järkevä eikä nirppaminiä. Kukaan ei sanele ehtoja ja asioista / mahd. hoidosta on aina voitu sopia.
Mikä käy yhdelle ei käy kaikille. Jokainen enoppi-miniä suhde ihan omanlaisensa ja vaatii molemminpuoleista joustamista.hei ihmettelen nyt kovasti, ettehän TE ANOPIT hoida lapsenlapsia mikäli olen ymmärtänyt oikein.Te ainoastaan seurustelette...
- hoitava anoppi
rakkaat mussukka kirjoitti:
hei ihmettelen nyt kovasti, ettehän TE ANOPIT hoida lapsenlapsia mikäli olen ymmärtänyt oikein.Te ainoastaan seurustelette...
Kun ei tiedä totuutta.
Moni anoppi myös hoitaa eikä vain seurustelu.
Perheissä on monenlaisina elämäntilanteita ja tarpeita. Äidille ja isälle tekee välillä hyvää käydä tuulettumassa ja viettämässä aikaa kahdestaan.
Silloin anopin hoitoapu paikallaan ja hyödyksi.
Ei kaikilla ole varaa palkata ulkopuolisia hoitamaan. - seurustelevat anopit
hoitava anoppi kirjoitti:
Kun ei tiedä totuutta.
Moni anoppi myös hoitaa eikä vain seurustelu.
Perheissä on monenlaisina elämäntilanteita ja tarpeita. Äidille ja isälle tekee välillä hyvää käydä tuulettumassa ja viettämässä aikaa kahdestaan.
Silloin anopin hoitoapu paikallaan ja hyödyksi.
Ei kaikilla ole varaa palkata ulkopuolisia hoitamaan.lähestulokoon kokoajan tällä palstalla saa lukea kuinka anopin ei tarvitse eikä pidä hoitaa lapsenlastaan vaan seurustella.Kuitenkin he vaativat nähdä lapsenlastaan ilman mitään velvollisuuksia mikä tuntuu suorastaan ihmeelliseltä sillä lasta tarvitsee yleensäkin hoitaa jos on kahdestaan ?? toinen seikka on sitten päästää vanhemmat tuulettumaan...sehän on jo inhimillistä ajattelua. Kolmas seikka on onko anoppi yleensäkään kykenevä ja luottamuksen arvoinen hoitamaan lasta. Neljäs seikka on puutteellinen tai epäsuhta tunneside perhettä johon kuuluu miniä kohtaan. Itse olen päätynyt sellaisen elämän rakentamiseen jossa meidän koko perhe viihtyy minä mukaanlukien. En elä anopin sanelemilla ehdoilla enkä hänen ajatusmaailmansa mukaisesti. Mielestäni hän saa elää omaa elämäänsä ja nauttia siitä sekaantumatta elämääni ja sotkeutumatta liittooni ja lapseeni, näin vaan on.
- samoja kokemuksia
Meilläkään anoppi ei ole ollut mikään lahjakkuus lastenhoidossa, mutta ei sitä häneltä odotettukaan. Hän on ollut lasten kanssa silloin kun on kyläilty koko perheellä, ja sillä tavalla aika paljon, mutta en jättänyt lapsia pienenä sinne kertaakaan. Nyt lapset ovat jo isoja ja välit mummuun hyvät. Nyt isona he myös käyvät mummulassa omin päin ja mielellään.
Anopin avuttomuudesta ei siis ollut mitään haittaa. Ei tullut mieleenkään ruveta neuvomaan tai kouluttamaan häntä, koska itsekään en halunnut että hän olisi neuvonut minua. Kasvatustavat ja periaatteet olivat erilaisia, mutta näin toimittuna se ei ole haitannut mitään. - tutulta mummona
Minähän ajattelin olevani se kiltti kaiken hyväksyvä mummu. Ei onnistunut, kun niitä hoitovuoroja tuli toisen vanhemman sairauden myötä aika paljon.
Kesti todella kauan, että tajusin, että minun pitää olla se aikuinen ja lapsille pitää olla rajat.
Aina minulla on ollut kiltin ihmisen-syndrooma eli jotenkin ajattelin, että jos en hyssyttele ja konttaa perässä, niin se lapsenlapsi ei rakasta minua. Minulla on aivan ihana miniä, joka on sanonut, että jos sinä et ole se aikuinen, niin lapsi tuntee turvattomuutta. Hän sieppasi sen huutavan lapsen syliinsä pukeutumistilanteessa ja sanoi sen jälkeen, että varmasti tuo lapsi rakastaa minua tämänkin jälkeen.
Jos anoppisi on todella hiirulainen, niin ehkä esimerkit ja kannustaminen ei onnistu, kannattaa kuitenkin yrittää ja kauan, muutos ei tapahdu hetkessä. - rooli, teet niin tai näin
itse en ole anoppi, mutta näin tässä taannoin tapauksen joka liittyy asiaan.
Olimme aikuisen kummityttäreni lapsen kastetilaisuudessa. Vauva on ollut "huutoinen" koko ajan ja toki tuoreilla ja nuorilla vanhemmilla alkaa väsy painamaan. Pikkuinen huusi raivokkaasti siinä äitinsä sylissä ja menin ja otin vauvan ja sanoin kummitytölle että otappa ja juo kahvia välillä.
Vauva rauhoittui siinä sylissäni ja nukahti jolloin kummityttäreni kysyi että mikä "mute" näppäin siinä lapsessa oli kun hiljeni kuin napista painamalla. Anoppinsa siitä vierestä aivan asiallisesti sanoi että lapsi vaistoaa kun äiti on väsynyt ja neuvoton huudon suhteen ja nyt vauva tuntee olevansa turvassa kun on varmat otteet. Tästäkös tyttö veti herneen syvälle nenäänsä.
Siis anoppihan puhui täyttä asiaa ja ilman minkäänlaista ilkeilyn siementä ja jos itse olisin saman asian sanonut, tyttö olisi ottanut asian ihan asiana. Se on vaan niin että anopilta neuvon ottaminen on puolet vaikeampaa kuin keneltäkään muulta.
Uskoisin myöskin että anoppisi ei oikein tiedä miten suhtaudut siihen jos ottaa sen kiukkuavan pikkuvesselin tiukasti syliinsä. Se kun ei aina ole hyvä jos anoppi tekee niin vaikka itse äiti niin tekisikin. Sinä varmaan sen hyväksyisit, mutta tietääkö anoppisi sen? Sillä tuskin hän nyt aivan avuton on koska on miehesikin aikuiseksi kasvattanut ja mielestäsi varmaan ihan hyvin on kasvattanutkin koska olet hänet mieheksesi kelpuuttanut.- erilaisia tapauksia
Kyllä äiti on herkitstyneessä tilassa kun lapsi syntyy varsinkin esikoinen. Huomioivien isovanhempien tulisi tämä koko perheen tila huomioida ja toimia perheen ehdoilla eikä säveltää omia juttujaan.Meillä anoppi on todella uusavuton tapaus enkä nyt allekirjoittaisi tuotakaan,että olisi kasvattanut oman poikansa minkä mummi on tehnyt.Ei anoppi ole mikään neuvomaan tai ottamaan äidin roolia. Ei vanhemmuus tee kaikkia ihmisiä mitenkään viisaaksi ja osaavaksi.Jokainen äiti tietää mikä on lapsensa parhaaksi ja äiti on se kaikkein tärkein lapsen ollessa pieni. Eriasia on kun lapsi kasvaa kotoaan pois, hänelle tulisi antaa rauha muodostaa oma perhe ja erkaantua ja katkaista se napanuora puolin ja toisin. En todella ymmärrä mikä on niin vaikeaa monien anoppien kohdalla ettei sitä omaa elämää ole. Lapsenlapsi ei ole mikään välikappale tai menneisyyden paikkaamisväline.
- anoppi osaa paremmin
erilaisia tapauksia kirjoitti:
Kyllä äiti on herkitstyneessä tilassa kun lapsi syntyy varsinkin esikoinen. Huomioivien isovanhempien tulisi tämä koko perheen tila huomioida ja toimia perheen ehdoilla eikä säveltää omia juttujaan.Meillä anoppi on todella uusavuton tapaus enkä nyt allekirjoittaisi tuotakaan,että olisi kasvattanut oman poikansa minkä mummi on tehnyt.Ei anoppi ole mikään neuvomaan tai ottamaan äidin roolia. Ei vanhemmuus tee kaikkia ihmisiä mitenkään viisaaksi ja osaavaksi.Jokainen äiti tietää mikä on lapsensa parhaaksi ja äiti on se kaikkein tärkein lapsen ollessa pieni. Eriasia on kun lapsi kasvaa kotoaan pois, hänelle tulisi antaa rauha muodostaa oma perhe ja erkaantua ja katkaista se napanuora puolin ja toisin. En todella ymmärrä mikä on niin vaikeaa monien anoppien kohdalla ettei sitä omaa elämää ole. Lapsenlapsi ei ole mikään välikappale tai menneisyyden paikkaamisväline.
Ja sellaisiakin on, että äiti on herkistynyt ja hermoilee, käsittelee lasta liian kovin ottein ja ankarasti. Jos lasta aina pakotetaan lapsen omaa tahtoa ja mielipidettä kuuntelematta, se myös oppii vastustamaan ja uhmaamaan. Ja kun lapsi oppii tottelemaan vain kovia otteita, ei ystävällinen ja lempeä käsittely häneen enää tehoakaan. Anoppi saattaa olla oikeasti ihmeissään, kun lapseen ei päde normaali ystävällinen käsittely - mutta neuvoja tarvitsisikin äiti eikä anoppi.
- eikä anopin asia
anoppi osaa paremmin kirjoitti:
Ja sellaisiakin on, että äiti on herkistynyt ja hermoilee, käsittelee lasta liian kovin ottein ja ankarasti. Jos lasta aina pakotetaan lapsen omaa tahtoa ja mielipidettä kuuntelematta, se myös oppii vastustamaan ja uhmaamaan. Ja kun lapsi oppii tottelemaan vain kovia otteita, ei ystävällinen ja lempeä käsittely häneen enää tehoakaan. Anoppi saattaa olla oikeasti ihmeissään, kun lapseen ei päde normaali ystävällinen käsittely - mutta neuvoja tarvitsisikin äiti eikä anoppi.
mistä sinä sen tiedät minkälainen käsittely äidillä on lapseensa nähden ellet urki asioita ! ehkäpä se lapsi vaistoaa sinussa anopissa jotain omalaatuista
- kumpi on väärässä
Tästä tekstistä on vaikea päätellä, onko anopin toimintatapa todella väärä, vai onko lapsi tavallista hankalampi. Jos äiti aina pukee väkisin, niin eihän lapsi sitten opikaan sovussa pukemista. Jos mummukin opetetaan koviin otteisiin, niin lapsen uhmaisuus kasvaa entisestään. Kannattaa joka tapauksessa arvioida myös vanhempien omaa osuutta siihen että lapsi kiukuttelee heti kun otteet ovat sallivammat.
Tuli vaan mieleen kuinka monet nykyvanhemmat ovat kovin vaativia ja ehdottomia lastensa kanssa. Ei osata joustaa eikä toimia lapsen ehdoilla ollenkaan. Kaupungissa ja kaupoissa on kauheaa katseltavaa kun vanhemmat retuuttaa ja huutaa lapsilleen, ja näin ulkopuolisena näkee heti, kuinka lapsen huuto ja uhma syntyy reaktiona vanhempien joustamattomuuteen.
Mistäs tulee huutavat ja väkivaltaiset nuoret? Yleensä taustalta löytyy ankara koti, jossa on pakotettu ja vaadittu lasta kuulematta.
Jo pientäkin lasta voi kuunnella ja kysyä hänen mielipidettään, ja sitä kautta hän oppii vastuulliseksi itse eikä jätä kaikkea vain aikuisten vastuulle.- ap kirjoittaja
Kyse ei nyt ole siitä että meillä aina ja väkisin pakotetaan poikaa toimimaan niin tai näin. Mutta omasta mielestäni jos lapsellani on kauhea raivari päällä, niin se ei todellakaan auta että löperrellään lapselle (ainakaan meidän lapselle) vaan pitää toimia niin, että saadaan lapsi rauhoittumaan ja tilanne ohi niin, että voidaan jatkaa ihan normaalisti.
Anopilla tosiaan olisi haluja pukea, syöttää jne hoitaa lasta, mutta ei vaan uskalla. Ja mieheni puheiden mukaan ei ollut tuollainen heidän ollessaan lapsia. Olenkin nyt tehnyt niinkuin joku aikaisemmista kirjoittijasta mainitsi, että en ole neuvonut, mutta olen ollut tukena ja apuna tarvittaessa, kuitenkin aina paikan päällä, sillä yksin en uskalla vielä jättää ennen kuin näen että hommat hoituu. Näin äitinä sitä vaan näkee kauhukuvia siitä, mitä kaikkea voi sattua jos aikuinen ei uskalla asettaa rajoja. Toivotaan että hän kuitenkin rohkaistuu ja oppii rentoutumaan lapsen (ja meidän?) seurassamme. - kyllä siltä
ap kirjoittaja kirjoitti:
Kyse ei nyt ole siitä että meillä aina ja väkisin pakotetaan poikaa toimimaan niin tai näin. Mutta omasta mielestäni jos lapsellani on kauhea raivari päällä, niin se ei todellakaan auta että löperrellään lapselle (ainakaan meidän lapselle) vaan pitää toimia niin, että saadaan lapsi rauhoittumaan ja tilanne ohi niin, että voidaan jatkaa ihan normaalisti.
Anopilla tosiaan olisi haluja pukea, syöttää jne hoitaa lasta, mutta ei vaan uskalla. Ja mieheni puheiden mukaan ei ollut tuollainen heidän ollessaan lapsia. Olenkin nyt tehnyt niinkuin joku aikaisemmista kirjoittijasta mainitsi, että en ole neuvonut, mutta olen ollut tukena ja apuna tarvittaessa, kuitenkin aina paikan päällä, sillä yksin en uskalla vielä jättää ennen kuin näen että hommat hoituu. Näin äitinä sitä vaan näkee kauhukuvia siitä, mitä kaikkea voi sattua jos aikuinen ei uskalla asettaa rajoja. Toivotaan että hän kuitenkin rohkaistuu ja oppii rentoutumaan lapsen (ja meidän?) seurassamme.että sinä itse olet se kaikkein suurin syy hankaluuksiin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874108Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242921No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 341321
- 10909
- 131885
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760