Tuntuu siltä kuin elämäni menisi hukkaan!! Olen avoliitossa poikaystäväni kanssa. Me emme tee mitään. Olemme molemmat töissä ja töitten jälkeen aina kotiin. Hän ei koskaan tahdo lähteä ulos kaupungille kavereiden kanssa. Ja jos jokus harvoin lähdemme niin hän saa jossain vaiheessa kauhean mustasukkaisuuskohtauksen ja koko ilta menee piloille. Siinä sitä sitten taas riidellään jonkun turhanpäiväsen asian takia.. Kaikki kaverini viettävät railakkaita nuoruusvuosia ja minulla on olo kuin 40 vee kotiäidillä (vaikka lapsia ei vielä ole). Poikaystäväni on muuten hauska, rakastava ja ihana, mutta pelkään että jossain vaiheessa räjähdän jollen voi pitää hauskaa!! Eihän tämä elämä voi vielä olla tässä??! Eihän sen tällaista vielä kuulu olla! Olen vasta 22 vuotias. Apua, mitä teen? Rakastan häntä, mutta alan olla turhautunut ja tylsistynyt tähän elämään. Ei tässä näin pitänyt käydä..... :(
ELÄMÄNI MENEE HUKKAAN!
17
1711
Vastaukset
- valinnoillasi annat
elämäsi mennä hukkaan. Tuo on asia josta teidän pitää keskustella. Oletko kertonut mitä tunnet? Jos et niin ei poikaystäväsi voi myöskään sinua ymmärtää.
Minusta tuo sellainen asia joka pitää teidän selvittää ja keksiä siihen ratkaisu. Silloin sinä liikut ja menet pitämään hauskaa. Vastapainoksi teette jotain mikä kiinnostaa teitä molempia.
Pidemmän päälle lähdet joka tapauksessa jos ette pysty ratkaisemaan tuota ongelmaa joten älä tuhlaa sitä elämääsi huonoilla valinnoilla kun suhteenne ei tule kestämään sitä.- alkuperäinen kirj.
siinä että me olemme keskustelleet asiasta. Mutta mikään ei muutu.. Jos minä lähden pitämään hauskaa, niin hän suuttuu. Sanoo aluksi että joo lähde vaan, mutta on kumminkin kiukkuinen kun tulen kotiin. Rahaa on vähän, mutta voisimme edes mennä ystävien luokse istumaan iltaa. Ei baariin edes tarvitse lähteä. Kunhan pääsisi ihmisten ilmoille. Pulma onkin siinä että jäänkö vai lähdenkö? Minä rakastan häntä, sillä hän on huolehtiava, hauska, ihana ihminen. Mutta kai kypsempi kuin minä, valmis perustamaan perheen jo. Mutta minä en ole siinä vaiheessa vielä muutamaan vuoteen. Joten miten tästä eteenpäin? Jätänkö elämäni rakkauden ja elän nuoruuteni täysillä..?? En halua että minusta tulee katkera ämmä, joka on vihainen miehelleen koska tämä "pilasi" nuoruuteni. Sillä eihän se hänen syy ole, vaan minun siinä tapauksessa. Mutta kun en tiedä mitä tehdä....... :-/
- alkuper.kirj
alkuperäinen kirj. kirjoitti:
siinä että me olemme keskustelleet asiasta. Mutta mikään ei muutu.. Jos minä lähden pitämään hauskaa, niin hän suuttuu. Sanoo aluksi että joo lähde vaan, mutta on kumminkin kiukkuinen kun tulen kotiin. Rahaa on vähän, mutta voisimme edes mennä ystävien luokse istumaan iltaa. Ei baariin edes tarvitse lähteä. Kunhan pääsisi ihmisten ilmoille. Pulma onkin siinä että jäänkö vai lähdenkö? Minä rakastan häntä, sillä hän on huolehtiava, hauska, ihana ihminen. Mutta kai kypsempi kuin minä, valmis perustamaan perheen jo. Mutta minä en ole siinä vaiheessa vielä muutamaan vuoteen. Joten miten tästä eteenpäin? Jätänkö elämäni rakkauden ja elän nuoruuteni täysillä..?? En halua että minusta tulee katkera ämmä, joka on vihainen miehelleen koska tämä "pilasi" nuoruuteni. Sillä eihän se hänen syy ole, vaan minun siinä tapauksessa. Mutta kun en tiedä mitä tehdä....... :-/
Haluaisin että menisimme yhdessä pitämään hauskaa (nyt en puhu mistään kaatokänneistä, vaan mukavasta illanvietosta). Mutta hän ei halua tutustua kavereihini lähemmin. Hän haluaa että minulla on minun ystävät ja hänellä hänen.
- sama tilanne
alkuper.kirj kirjoitti:
Haluaisin että menisimme yhdessä pitämään hauskaa (nyt en puhu mistään kaatokänneistä, vaan mukavasta illanvietosta). Mutta hän ei halua tutustua kavereihini lähemmin. Hän haluaa että minulla on minun ystävät ja hänellä hänen.
meillä oli ukon kanssa sama tilanne, erosimme, tällä hetkellä ns.hengailemme mutta emme asu yhdessä.Meillä on yhteinen lapsi.Avioliitossa ollessamme mieheni oli myös sellainen että yhdessä ei mihinkään voitu mennä paitsi turvallisesti hänen vanhemmilleen...Siellä ei ollut ns. ylimäärärisiä miehiä..Hänen mustasukkaisuutensa ei rajoittunut vaan muihin miehiin vaan hän oli/on myös mustasukkainen kavereistani.Jotenkin koin että jos ilonlähde minulle on joku muu kuin mieheni niin s e ei käy tai se pitää jollain pilata esim saamalla raivokohtauksen.Siksi hän on mustasukkainen myös jos juon jotain, koska saatan tulla iloisemmaksi. Tekisin sinuna niin että kuuntelisit itseäsi ja teet sellaisia asioita mitä haluat. Pyydä mies mukaan ja jos ei lähde niin lähde yksin.Jos asioista tulee riitaa niin harkitse haluatko olla suhteessa pidempään.Ei miehesi ole mielestäni ainakaan sinua kypsempi vaan lapsellisempi. Minun mieheni ei myöskään halunnut tutustua minun kavereihini ja tuntui tosiaan että elämän piti olla kamalan tylsää niin hän on onnellinen.Asia ei saa olla niin.Meillä kävi niin että minut tehtiin raskaaksi ja hänen oli sitten hyvä mennä yksin, oli hyvä syy olla ottamattaa minua mukaan. Älä anna itsellesi käydä samoin.
- ...
alkuper.kirj kirjoitti:
Haluaisin että menisimme yhdessä pitämään hauskaa (nyt en puhu mistään kaatokänneistä, vaan mukavasta illanvietosta). Mutta hän ei halua tutustua kavereihini lähemmin. Hän haluaa että minulla on minun ystävät ja hänellä hänen.
hän suuttuu jos menet kavereillesi? En ymmärrä! Ymmärrän että teillä on vain eri intressit tässä asiassa ja hän ei vain ole yhtä sosiaalinen kuin sinä. Minä varmaan pystyisin elämään sen kanssa jos on muuten kaikella tavalla ihana ihminen ja hyvä suhde. Eihän kukaan ole kuitenkaan täydellinen, että oli kumppanina kuka tahansa niin siinä on jokin piirre joka ärsyttää. Sinun kannattaa ehkä vain hyväksyä hänen epäsosiaalinen luontonsa ja nauttia hänen seurastaan jollei se nyt aivan kamalasti häiritse :)
- itsekin,
ettei nykytilanne ole sitä, mitä haluat ; mietipä, mitä haluat tulevilta vuosilta? Onko teillä poikaystäväsi kanssa ikäeroa..? Sanoit, että poikaystäväsi on valmis perheenperustaminen - mutta onko hän kysynyt, oletko sinä 22-vuotiaana samaa mieltä? Uskallanpa epäillä, että harva 22-vuotias voi sanoa sydämensä pohjasta näin olevan... Tätä asiaa mieti ainakin tarkkaan - jos nimittäin päädyt jäämään suhteeseesi. Lasten hankkiminen ei ole mikään korvaava toiminne "vapaalle" nuoruudelle, joten älä vain suostu toisen mieliksi, jos hän sitä ehdottaa.
Olet siis keskustellut poikaystäväsi kanssa asiasta, eikä hän halua tulla sinua vastaan siinä... Mietipä, onko tämä vain yksi niistä lukuisista asioista, joissa joudut antamaan periksi tulevaisuudessa yleisen sovun vuoksi..? - pitkään aviossa
Kyllä miehesi olisi nyt muututtava tai tulevaisuutesi hänen kanssaan näyttää tosi huonolta. Et kuitenkaan vaadi paljoa kuin joitain yhteisiä illanviettoja ystävien kera. Tuli vaan mieleen, että pelkääkö hän sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kanssa? Ehkä siksi hänen on vaikea tutustua sinun ystäviisi. En tiedä mutta kun yhdessä ollaan, niin sitä kyllä on tapana, että tutustutaan toisenkin ystäviin ja hankitaan yhdessä yhteisiäkin ystäviä. Tietenkään kaikki eivät voi tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta yritettävä kyllä olisi oman suhteenkin vuoksi ja muutenkin.
Älä missään nimessä vaan suostu vielä perhettä perustamaan hänen kanssaan, koska silloin tunnet kyllä olevasi vankilassa. Olet silloin kahlittu häneen ja lapsiin. Ennenkuin etenet tuolle asteelle, hänen on annettava sulle normaali vapaus mennä ja harrastaa. Mene vaikka ilman häntä, jos hän ei suostu yhdessä lähtemään. Hänen on kuitenkin hyväksyttävä nämä menot eikä suututtava.
Jos mikään ei muutu, niin en voi ymmärtää miten jaksat miehesi kanssa tulevaisuudessa. Kyllä suhteessa pitää tulla toista vastaan. Hälyttävää hänessä on myös nuo mustasukkaisuuskohtaukset. Joillakin niihin liittyy väkivaltaa ennen pitkää.
Toivon todella, että miehesi ymmärtäisi sinua paremmin ja ei olisi niin pinttynyt ajatuksiinsa.
Muuten tuo 40 vee kotiäiti oli huono vertaus:) Moni äiskä on siinä iässä saanut tarpeekseen kotiäitiydestä ja lähtenyt kuule bailaamaan:) Minäkin lähenen tuota ikää ja hauskaa on kyllä yhdessä miehen kanssa tai ystävien kera. Myös naistenillat ovat hauskoja:) - et mene yksin
pitämään hauskaa ystäviesi kanssa? Mikä pakko se mies on ottaa aina mukaan!
- ergffhggfhf
...vaikka tv muuta väittääkin, ne 'villit sinkkuvuodet' eivät todellakaan ole mikään välttämättömyys naiselle eikä se, että on päätynyt jo aikaisin turvalliseen ja kestävään parisuhteeseen, tarkoita, että elämäsi valuisi hukkaan. Päinvastoin, näin panostat tulevaisuuden onnellisuuteen.
Railakkaiden sinkkuvuosiensa jälkeen kaverisi eivät kelpaa enää kenellekään miehelle muuta kuin panoiksi. Vakisuhdetta heidän on turha hakea enää sitten 35-vuotiana, kun ehkä haluavat jo rauhtoittua, sillä silloin he ovat jo jollekin rentulle synnytetyn lapsen yh-äitejä ja kaikki kunnolliset miehet on jo varattu ja ne vapaatkaan eivät kaipaa mitään puhkinussittua elättiä.
Ole siis onnellinen. Olet toiminut paljon järkevämmin kuin kaverisi, ja olet saanut hyvän miehen.
Jos tuntuu siltä että 'elämä valuu hukkaan', niin hanki ihmeessä lisää sisältöä siihen; se voi olla vaikka uusi harrastus, matka poikaystäväsi kanssa, benjihyppy, bändin perustaminen, mikä sinua nyt sitten kiinnostaakaan. Ainoa tapa 'elää täysillä' ei todellakaan ole se villi sinkkuelämä.
Valinta on tietysti sinun, mutta kannustan harkitsemaan sata kertaa ennen kuin teet mitään typerää. Kaveripiirin ja median painostuksen takia ei kannata heittää kunnollista miestä pois.- eri mieltä
Olen 30-vuotias nainen. Elin railakkaan nuoruuden. Reissasin, opiskelin, asuin ja työskentelin eri puolilla Suomea, tutustuin uusiin ihmisiin. Etsin itseäni ja pidin hauskaa.
En ole puhkipantu, eikä mulla ole kenenkään rentun lasta. Miehiä on toki ollut muutama, mutta ne ovat olleet oikeita ihastuksia. En suinkaan ole roudannut niitä kotiini joka baari-illan päätteeksi.
Siinä nuoruuden menemisessä voi pitää myös järjen päässä. Itse ainakin koen, että olisin menettänyt paljon, jos olisin jäänyt vakavaan suhteeseen 18-vuotiaana. Onneksi löysin ensimmäisen vakavan suhteeni vasta kaksi vuotta sitten. - gfrrhgrhjtj
eri mieltä kirjoitti:
Olen 30-vuotias nainen. Elin railakkaan nuoruuden. Reissasin, opiskelin, asuin ja työskentelin eri puolilla Suomea, tutustuin uusiin ihmisiin. Etsin itseäni ja pidin hauskaa.
En ole puhkipantu, eikä mulla ole kenenkään rentun lasta. Miehiä on toki ollut muutama, mutta ne ovat olleet oikeita ihastuksia. En suinkaan ole roudannut niitä kotiini joka baari-illan päätteeksi.
Siinä nuoruuden menemisessä voi pitää myös järjen päässä. Itse ainakin koen, että olisin menettänyt paljon, jos olisin jäänyt vakavaan suhteeseen 18-vuotiaana. Onneksi löysin ensimmäisen vakavan suhteeni vasta kaksi vuotta sitten.Mutta eiköhän ap. tarkoittanut, kuten lähes kaikki naiset aina tarkoittavat, 'railakkailla nuoruusvuosilla' nimenomaan railakkaita suhdesotkuja, yhdenillanjuttuja, yltiöpäistä juomista ja muuta jännää mitä trendisarjoissa näkee. Kiva että joku osaa käsittää sen nuoruuden elämisen vähän fiksummalla tavalla. Eikä tuo sinun nuoruutesi kuulosta 'railakkaalta', vaan suhteellisen järkevältä ja mielenkiintoiselta. ne ovat ihan eri asioita.
- Jokumuu
gfrrhgrhjtj kirjoitti:
Mutta eiköhän ap. tarkoittanut, kuten lähes kaikki naiset aina tarkoittavat, 'railakkailla nuoruusvuosilla' nimenomaan railakkaita suhdesotkuja, yhdenillanjuttuja, yltiöpäistä juomista ja muuta jännää mitä trendisarjoissa näkee. Kiva että joku osaa käsittää sen nuoruuden elämisen vähän fiksummalla tavalla. Eikä tuo sinun nuoruutesi kuulosta 'railakkaalta', vaan suhteellisen järkevältä ja mielenkiintoiselta. ne ovat ihan eri asioita.
Itse kyllä tulkitsin aloittajan siten, että hän haluaisi käydä bilettämässä mieluummin poikaystävänsä kanssa, mutta kun siitä ei tule mitään sen enempää kuin siitäkään, että hän yksin kävisi. Fiksujen nuorten aikuisten touhuja ilman mitään kaatokännejä ja yhdenillanjuttuja - ehkä yllätys sinulle, mutta tuota voi todellakin tehdä ihan järkevältäkin pohjalta.
Vai mitä sanoo aloittaja..? - dfgfghfghgfh
Jokumuu kirjoitti:
Itse kyllä tulkitsin aloittajan siten, että hän haluaisi käydä bilettämässä mieluummin poikaystävänsä kanssa, mutta kun siitä ei tule mitään sen enempää kuin siitäkään, että hän yksin kävisi. Fiksujen nuorten aikuisten touhuja ilman mitään kaatokännejä ja yhdenillanjuttuja - ehkä yllätys sinulle, mutta tuota voi todellakin tehdä ihan järkevältäkin pohjalta.
Vai mitä sanoo aloittaja..?...poikaystävä, joka EI halua käydä baareissa, ole nimenomaan ihanne? Itselleni kelpaisi mainiosti. Useimmilla miehillä kun se tuntuu olevan liiankin tärkeää.
- tyylillään...
dfgfghfghgfh kirjoitti:
...poikaystävä, joka EI halua käydä baareissa, ole nimenomaan ihanne? Itselleni kelpaisi mainiosti. Useimmilla miehillä kun se tuntuu olevan liiankin tärkeää.
Mutta mitä ihanteellista siinä on, jollei edes toisen sitä pyytäessä voi toisen mieliksi joskus lähteä tuulettumaan..? Ei tarkoita sitä, että baareissa pitää joka vkl nuohota, vaan että voi käydä siellä oman mielitietyn tai/ja kavereiden kanssa toisinaan.
- linjoilla
eri mieltä kirjoitti:
Olen 30-vuotias nainen. Elin railakkaan nuoruuden. Reissasin, opiskelin, asuin ja työskentelin eri puolilla Suomea, tutustuin uusiin ihmisiin. Etsin itseäni ja pidin hauskaa.
En ole puhkipantu, eikä mulla ole kenenkään rentun lasta. Miehiä on toki ollut muutama, mutta ne ovat olleet oikeita ihastuksia. En suinkaan ole roudannut niitä kotiini joka baari-illan päätteeksi.
Siinä nuoruuden menemisessä voi pitää myös järjen päässä. Itse ainakin koen, että olisin menettänyt paljon, jos olisin jäänyt vakavaan suhteeseen 18-vuotiaana. Onneksi löysin ensimmäisen vakavan suhteeni vasta kaksi vuotta sitten.Mä taas olen 27-vuotias nainen, ja olen nyt löytänyt miehen, joka tuntuisi "Siltä Oikealta". Ehdin jo pelätä,että löydänkö ketään, mutta nyt olen tyytyväinen, että ehdin nuo sinkkuvuoteni elää. Niihin mahtui niin paljon juttuja, jotka teininä vakiintuneilta kavereiltani ovat jääneet kokematta. Ehdin viettää aikaa ulkomailla pariinkin otteeseen, reissata muutoin, elää vain itselleni. Tän ikäisenä tiedän tarkalleen, minkälaisen miehen kanssa haluan pitkän ja vakavan suhteen, sillä aiemmat epäonnistumiset ovat opettaneet. Enhän mä todellakaan väitä, että parisuhde sulkisi elämästä pois seikkailuja, mutta eipä mun "aina varatut" kaverit ole esim maailmalle lähteneet, vaan aina sanovat että "no kyllähän mäkin lähtisin mutta kun on toi pekka tai mikko tai jarno"...
- Alkuperäinen kirj.
linjoilla kirjoitti:
Mä taas olen 27-vuotias nainen, ja olen nyt löytänyt miehen, joka tuntuisi "Siltä Oikealta". Ehdin jo pelätä,että löydänkö ketään, mutta nyt olen tyytyväinen, että ehdin nuo sinkkuvuoteni elää. Niihin mahtui niin paljon juttuja, jotka teininä vakiintuneilta kavereiltani ovat jääneet kokematta. Ehdin viettää aikaa ulkomailla pariinkin otteeseen, reissata muutoin, elää vain itselleni. Tän ikäisenä tiedän tarkalleen, minkälaisen miehen kanssa haluan pitkän ja vakavan suhteen, sillä aiemmat epäonnistumiset ovat opettaneet. Enhän mä todellakaan väitä, että parisuhde sulkisi elämästä pois seikkailuja, mutta eipä mun "aina varatut" kaverit ole esim maailmalle lähteneet, vaan aina sanovat että "no kyllähän mäkin lähtisin mutta kun on toi pekka tai mikko tai jarno"...
Kiitos kaikille vastauksista! :)
Haluan tarkentaa, että en todellakaan halua lähteä baariin rällästämään, hankkimaan yhdenillanjuttuja enkä vetämään kaatokännejä. Haluaisin yhdessä mieheni kanssa lähteä ihmisten ilmoille! Nähdä ystäviä. Yhdessä. Mutta hän ei halua tehdä MITÄÄN! Hän on hyvä poikaystävä, sillä hän tekee työnsä hyvin, auttaa kotona, hakkaa puita jne. Mutta mitä parisuhteesta tulee jollei voi pitää hauskaa? Ikinä. Kotona voi juoda kaljan tai pari, kunhan olemme kahdestaan. Mutta ei muuten. Eli tässä pulma. - alkuper.kirj
Alkuperäinen kirj. kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista! :)
Haluan tarkentaa, että en todellakaan halua lähteä baariin rällästämään, hankkimaan yhdenillanjuttuja enkä vetämään kaatokännejä. Haluaisin yhdessä mieheni kanssa lähteä ihmisten ilmoille! Nähdä ystäviä. Yhdessä. Mutta hän ei halua tehdä MITÄÄN! Hän on hyvä poikaystävä, sillä hän tekee työnsä hyvin, auttaa kotona, hakkaa puita jne. Mutta mitä parisuhteesta tulee jollei voi pitää hauskaa? Ikinä. Kotona voi juoda kaljan tai pari, kunhan olemme kahdestaan. Mutta ei muuten. Eli tässä pulma.Ja minua harmittaa se, etten koskaan voisi lähteä vaikka risteilylle tyttökavereiden kanssa, tai ulkomaille vaihtoon vaikkapa kuukaudeksi. Jos ehdottaisin tämmöistä, hän varmastikin uhkaisi erolla. Minun mielestäni täytyy pystyä joustamaan sen verran että mies-/naisystävä voi esim. hankkia riittävän koulutuksen ja kokemuksen jotain työtä varten. Eihän se ole kohtuutonta?? Ei ainakaan minun mielestäni. Toiselta tämän kieltäminen tuntuu hassulta...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Perussuomalaiset kirjoittaa vain positiivisista uutisista
Ei tarvitse palstaa paljon seurata, kun sen huomaa. Joka ainoa positiivinen uutinen Suomen taloudesta tai ylipäätään, ni1377199Kuka on UMK-suosikkisi? UMK26 paljastuksia lauantai 28.2.
UMK26 tänä lauantaina! UMK26 tulee suorana Tampereelta ja nyt selviää, kuka pääsee edustamaan Suomea Euroviisuihin. M1265015L/over ja Jani Volanen! Minkä arvosanan 4-10 annat roolityöstä?
Psykologinen trilleri L/over - ikuisesti minun on koukuttanut tv-katsojat ruudun ääreen. Kun Roosa (Krista Kosonen) tapa694422TTK:n jättänyt Vappu Pimiä rehellisenä MasterChef-kuvauksista: "Höh..."
Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Viime vuonna Tanssii Tähtien Kanssa jäi taakse, ja nyt vuorossa on uusi a153513Natomaa hyökkäsi Iraniin
Näemme nyt tällä hetkellä Natomaan nimeltä Yhdysvallat, joka toimii aika pitkälti perinteisen kansainvälisen lain ulkopu7242321Trump aloitti III maailmansodan tänään.
Narsisti ja mielipuoli Trump pitäisi saada pois, miten se onnistuisi parhaiten?3091836Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä241736Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o91619- 671495
Rakas tiedät, että toivoisin
Kuulevani sinusta. Tiedät, että viestisi tekisi minut ihan onnelliseksi. Että äänesi kuuleminen saisi minut leijumaan ja581458