Minulla on kaikki hyvin, asiat ihanasti. Tunnen silti lähes päivittäin syyllisyyttä mitä typerimmistä asioista. Jos olen ollut juhlimassa olen vihainen itselleni kun rahaa meni, syytän itseäni jos syön jotain epäterveellistä, jos vain olen ja makoilen tunnen ahdistusta etten tee mitään järkevää... Jotkut ihan menneetkin jutut tuottavat mieleen syyllisyyttä ja ahdistusta, vaikka ei edes olisi syytä? Mietin aina jälkeen päin eri tilanteissa käyttäytymistäni ja tunnen häpeää ja syyllisyyttä, vaikka olisin ollut ihan normaalisti?
Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia? Tämä oikeasti pilaa elämäni... miten voisin opetella olemaan vähemmän ankara itselleni?
Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia? Tämä oikeasti pilaa elämäni... miten voisin opetella olemaan vähemmän ankara itselleni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syyllisyys on raskas taakka, eikä se joskus lähdekään ilman ulkopuolista apua.
Joku sen on saattanut sinuun iskostaa jossain vaiheessa.
Käy ihmeessä lääkärillä, psykiatrilla, tai ainakin psykologilla tai psykiatrian vastaanottavalla sairaanhoitajalla.
Jo pelkkä tieto rauhoittaa, ettei itse vain kuvittele, sekä että on myös oikeutettu tuntemaan omia tuntojaan, ja mistä ne mahdollisesti ovat tulleet ja miten niitä käsitellään ja/tai hoidetaan =)
Olet itsekeskeinen, tuijotat vain itseesi. Katso ympärillesi ja kuuntele. Ihmisen ei ole tarkoitus elää vain itseään varten eikä myöskään vain perhettään varten, molemmat ovat narsismia, jälkimmäinen sen jatke.
Ala auttaa ihmisiä, maailmassa on paljon avun tarvitsevia, Kun autat muita, autat itseäsi.Hyvä olo tulee hyvästä toiminnasta.
-
Näin juuri, mutta ko. ankaruudesta eroon pääseminen ei ole helppo juttu ja sujuu yleensä vasta ajan kanssa. Ensimmäinen askel on asian tiedostaminen. Itsesyytösten yms. positiivinen puoli on tunnollisuus monissa elämän tärkeissä asioissa.
Onneksi et ole ylen itsekeskeinen tai narsistinen, ja elämäsi on sinun omasi. Periaatteessa sinulla "oikeus" jopa laajentaa itsesyytösten kenttää!
Tietoisuus tulee juuri hyvän toiminnan kautta, koska silloin ihminen joutuu luopuman itsekeskeisyydestään ja saa yhteyden hyvään. Ensin on aina energia, esim. ajatus on toiminnan seuraus.