Hei !
Minä ja avomieheni hankimme yhteisen koiran pitkän harkinnan jälkeen, vaikka avomieheni vanhemmat olivat sinä todella vastaan. En ymmärrä, että miksi appivanhemmat edes puuttuvat asiaan kun eivät asu samassa taloudessa. Tuntuu,että he haluavat kontroloida avomiestäni ja hänen valintoja. Aivan kuin avomieheni pitäisi heiltä saada ns. hyväksyntä. Onko tämä teidän mielestä epäkypsyyttä avomieheltäni ? (hän on 25-vuotta).
Koira perheeseen !
-Linda
32
2219
Vastaukset
- vielä lapsi
ainakin vanhempiensa silmissä. Vanhemmat valvovat, ettei heidän lapsensa tee mitään tyhmää. Itsekin joudun estämään, ettei yksi vuotias tyttäremme tipu pöydältä, jää auton alle, jne. lapset voivat tehdä mitä vaan kun eivät itse ymmärrä mitä seurauksia teoilla voi olla.
Appivanhemmat varmaan ajattelevat, että kun teillä on koira, niin heidän pieni lapsensa jossain vaiheessa haluaa, ettei teillä ole koiraa. Sitten hän on surun murtama, kun teillä onkin koira vaikka hän haluisi, ettei teillä ole koiraa.- -Linda
Ehkäpä avomieheni on jollakin tasolla vielä ns. lapsenkengissä, koska tarvitsee kuulla sen "viimeisen sanan" aina omilta vanhemmiltaan ja haluaa hyväksyntää. Yritän ymmärtää, mutta en haluaisi asua "lapsen" kanssa. Haluan miehen, joka tietää, mitä haluaa. Määrätietoisuutta !!
Toivon todella, että myös appivanhemmat ymmärtävät katkaista jo se napanuoran miehen ollessa 25-vuotta ! - Mikä soppa!
-Linda kirjoitti:
Ehkäpä avomieheni on jollakin tasolla vielä ns. lapsenkengissä, koska tarvitsee kuulla sen "viimeisen sanan" aina omilta vanhemmiltaan ja haluaa hyväksyntää. Yritän ymmärtää, mutta en haluaisi asua "lapsen" kanssa. Haluan miehen, joka tietää, mitä haluaa. Määrätietoisuutta !!
Toivon todella, että myös appivanhemmat ymmärtävät katkaista jo se napanuoran miehen ollessa 25-vuotta !No, minun miniäni halusi kolme koiraa, vaikka hänen miehensä eli minun poikani on vahvasti allerginen.
Huomautin asiasta. Sanottiin, että heidän asiansa. Niinpä. Mutta koiraihmiset eivät myöskään voi vierailla meillä ja päin vastoin. Juuri allergian vuoksi.
Parin vuoden kuluttua myös miniä joutui astmapiippulinjalle. Siinäpä nyt vääntävät, kuka heitetään pellolle. - Sarina*
Mikä soppa! kirjoitti:
No, minun miniäni halusi kolme koiraa, vaikka hänen miehensä eli minun poikani on vahvasti allerginen.
Huomautin asiasta. Sanottiin, että heidän asiansa. Niinpä. Mutta koiraihmiset eivät myöskään voi vierailla meillä ja päin vastoin. Juuri allergian vuoksi.
Parin vuoden kuluttua myös miniä joutui astmapiippulinjalle. Siinäpä nyt vääntävät, kuka heitetään pellolle.Typeryydenhuippu hankkia kolme koiraa, jos tiedostaa avomiehensä olevan allerginen ja eihän miniä voi asialle mitään, jos astma puhkeaa hänelle itselleen.
Elämä opettaa ja mielestäni appivanhempien ei pitäisi edes asiaan kajota ! - eläinrakkaita
-Linda kirjoitti:
Ehkäpä avomieheni on jollakin tasolla vielä ns. lapsenkengissä, koska tarvitsee kuulla sen "viimeisen sanan" aina omilta vanhemmiltaan ja haluaa hyväksyntää. Yritän ymmärtää, mutta en haluaisi asua "lapsen" kanssa. Haluan miehen, joka tietää, mitä haluaa. Määrätietoisuutta !!
Toivon todella, että myös appivanhemmat ymmärtävät katkaista jo se napanuoran miehen ollessa 25-vuotta !He saattavat ajatella, etteivät mielellään ole koirien kanssa samassa talossa. Koska kyse on heidän poikansa kodista, niin se on vähän kuin oma koti. Ja he eivät omassa eli teidän kodissaan olevan koiria.
Miehesi varmaan pelkää jäävänsä ilman vanhempien rakkautta jos ei saa heiltä hyväksyntää. Vähän koulit häntä, niin kyllä se siitä oppii.
- ihmisten kesken
Ehkä appivanhemmat pelkäsivät joutuvansa koiran hoitajiksi tai eivät tykkää että koira vierailee heidän luonaan. Eihän heidän tietenkään tarvitse olla eläinrakkaita, eikä toisaalta teidän tarvitse välittää siitä. Mutta jos he eivät halua olla koiran kanssa tekemisissä, niin tietysti teidän myös täytyy pitää koira pois heidän luotaan ja muutenkin huolehtia ettei koirasta ole heille vaivaa.
Vanhempien mielipiteen kysyminen ei minusta ole epäkypsyyttä, jos kuitenkin tekee päätökset itse. Niinhän kysytään erilaisiin asioihin mielipidettä muiltakin ihmisiltä, ystäviltä, sinultakin, auttamaan asian harkitsemista vaikka ei suoraan vaikuttaisikaan päätökseen.
Minusta sellainen keskustelu on normaalia kanssakäymistä ihmisten välillä. Jos appivanhemmat yrittivät liian voimakkaasti vaikuttaa, se voi olla heidän epäkypsyyttään, mutta tuskin miehesi, joka teki itsenäisen päätöksen. - perheenlisäys
mites mahtavat nämä rakkaat isovanhemmat puuttua kun tulee perheenlisäystä ?
- ***
Minua ei kutsuttu edes mieheni vanhemmille kylään seurusteluaikana, koska omistin koiran. Muutimme usean vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja saimme lapsen. Lapsen syntymän jälkeen tilanne muuttui. Nyt appivanhemmat ihmettelevät, miksemme käy kylässä. Meillä on edelleen se sama koira. Ovat kyläilleet meillä useamman päivän ajan ja yöpyvät mielellään kodissamme, vaikka ovat allergisia;)
- olin vastaan
Olen koiraihminen ja meillä on aina ollut koira tai pari. Mutta kun poikani ilmoitti heidän hankkivan koiran, niin me pistimme todella vastaan.
Syyt olivat koiran hyvinvoinnin vuoksi. Dobermanni kerrostalokaksioon ja molemmat töissä 8-17, sen jälkeen omat harrastukset, joita ei ollut vähän, koira olisi saanut aamupissan 10 min. ja pienen retken töiden jälkeen ja harrastusten jälkeen iltapissan. Toki pentutaapaamisia kerran kuussa ja ns. koulutusta la-su. Tämä kokeilu loppui, kun koira oli vähän yli vuoden. Koira oli isäntä ja miniältä murtui mm. ranne liukkaalla ulkoiluttaessa. Meillä ei ollut kontrollia vaan järki kädessä. Kyllä voi sanoa, että harkitkaa vielä kerran ja kertoa tosiasioita, ei se ole kontrollia. Eikä se ole avomiehen epäkypsyyttää, jos miettii myöskin hankinnan varjopuolia.
Nyt heillä on hyvinhoidettu akvaario ja "puhuva" papukaija, ne eivät vaadi niin osaavaa ihmistä ollakseen tyytyväisiä, mutta koiraan pitää todella panostaa, että siitä saa ihanan lemmikin, oletteko siihen valmiit? - kuulu..
Asia ei kuulu pätkääkään appivanhemmillesi, ei muille kuin miehellesi ja sinulle. Mutta on miehesi ongelma, ei sinun, jos hän on vielä talutusnuorassa.
- olin vastaan anoppina
Aivan samanlainen tilanne oli meilläkin. Miniä halusi kovasti koiraa itselleen ja poika oli myös koiran hankinnan kannalla.
Tilanne kuitenkin muuttui kun tein heille muutaman asian selväksi ennen koiran hankintaa.
Ovat nuoria ihmisiä jotka haluavat matkustella ja mennä. Ilmoitin välittömästi että koira ei tule olemaan päivääkään minun luonani hoidossa syystä että omistan kaksi kissaa. Käskin ottamaan selvää koirahoitoloista hoitovuorokauden hinnan.
Kehoitin miettimään tarkkaan ajankäytölliset asiat, sillä koiraahan ei voi kerrostaloasunnossa pitää yksinään tuntikaupalla ja ilmoitin että en toimi koirankusettajana.
No jostain kumman syystä koira jäi sitten ottamatta ja hyvä niin (koiran kannalta).
Luulen että monella samassa tilanteessa olevalla anopilla on samanlainen käsitys asiasta, tiedetään jo etukäteen että sitten kun tulee ulkomaanreissut ja muut, nuorenparin rahat eivät riitäkään maksulliseen koirahoitoon vaan koira tyrkätään anopille.
Minun puolestani ottavat vaikka leijonan kunhan minun ei tarvitse sitä käydä pissattamassa ja hoitamassa.- odota heiltäkään
Vastavuoroisesti et odota heiltäkään minkäänlaista apua yhtään missään asiassa? Jos näin on, niin se on reilupeli.
- en odota
odota heiltäkään kirjoitti:
Vastavuoroisesti et odota heiltäkään minkäänlaista apua yhtään missään asiassa? Jos näin on, niin se on reilupeli.
minkäänlaista apua heiltä, mutta kyse ei olekaan siitä. Jos kyse olisikin ollut ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa tapahtuvasta koiran ulkoiluttamisesta, olisin ottanutkin aivan erilaisen kannan asiaan, mutta tiesin jo silloin että koira olisi joutunut olemaan yksin päivisin 9-11 tuntia. Elikkä koirankusettamisesta olisi tullut minulle jokapäiväinen rutiini...ei ei, en ole koiraa ITSELLENI halunnut joten en myöskään suostunut ottamaan sellaista riesakseni. Tämän asian kun heille tein selväksi, ymmärsivät itsekin että ei onnistu.
- sitten mitään
en odota kirjoitti:
minkäänlaista apua heiltä, mutta kyse ei olekaan siitä. Jos kyse olisikin ollut ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa tapahtuvasta koiran ulkoiluttamisesta, olisin ottanutkin aivan erilaisen kannan asiaan, mutta tiesin jo silloin että koira olisi joutunut olemaan yksin päivisin 9-11 tuntia. Elikkä koirankusettamisesta olisi tullut minulle jokapäiväinen rutiini...ei ei, en ole koiraa ITSELLENI halunnut joten en myöskään suostunut ottamaan sellaista riesakseni. Tämän asian kun heille tein selväksi, ymmärsivät itsekin että ei onnistu.
Jos kerran teit selväksi, että olet valmis epäsäännöllisesti auttamaan, mutta et halua ottaa kontollesi mitään säännöllistä riesaa. Tällöin teit ihan oikein, koska nuoret saattavat elää sellaisissa harhakuvitelmissa, että kyllä se äiti sitten hoitaa sitä meidän koiraa. Ihan hyvä.
- epäkypsyyttä?
Otittehan te "appivanhempien" vastustuksesta huolimatta koiran? Minkä avomiehesi sille voi, jos hänen vanhempansa olivat koiranhankintaa vastaan?
Avomieshän taipui sinun tahtoosi kaikesta huolimatta.
Poikamme perheeseen otettiin koiranpentu, josta tiedettiin kasvavan ison ja rotevan.
Ennestään perheessä oli kaksi kissaa, kaksi pientä lasta ja kolmas syntymässä muutaman kuukauden kuluttua.
Miniän äiti on allerginen koirille, joten joutuu käyttämään lääkitystä aina, kun vierailee tai on hoitamassa lapsenlapsiaan.
On hän kuitenkin suuremmitta vaikeuksitta selvinnyt, eikä ole valittanut.
Minulla ja miehelläni oli kaksi koiraa parikymmentä vuotta, mutta niiden jälkeen emme iän ja terveydentilan vuoksi voineet uusia ottaa.
Me kuitenkin tiedämme minkälaisen vastuun, vaivannäön ja ainaisen rahanmenonkin koira aiheuttaa. Meille eläkeläisille sellaiset seikat olivat pikkujuttuja, mutta tuskinpa velkaisessa omakotitalossa asuvalle lapsiperheelle.
On kuitenkin heidän päätettävissään mikä rahanmeno katsotaan tärkeäksi ja mistä pihistetään.
Ainakin tähän asti ovat pystyneet pitämään budjettinsa tasapainossa.
Emme puuttuneet sanallakaan asiaan, kun kuulimme koiranhankinta-aikomuksesta.
Omalta osaltamme sanoimme sen verran, että eivät sitten koiranhoidon suhteen laskisi mitään meidän varaamme. Eiei, ei tietenkään, sanoi poika.
No, me olemme olleet koiranhoitajina heillä kotona, koira on aina tarpeen vaatiessa meillä hoidossa ja yökylässä, mies käy ulkoiluttamassa sitä usein päivisin, ettei koira joudu olemaan liian kauan yksin.
Minä ostelen koiralle tekoluita ja keksejä ym. tuliaisiksi.
Koira tulee melkein ulos nahoistaan, kun kuulee meidän automme ajavan pihalle. Se kyllä tietää olevansa meidänkin lemmikkimme. Ja olen iloinen, että se on olemassa.
Aikaisemmin sanoinkin, että olisi ihanteellista, kun lapsilla olisi koira, jota saisi hoidella ja hemmotella silloin, kun sopii, mutta ei olisi sen suuremmassa, eikä jatkuvassa vastuussa.
Kolmannen lapsen syntyessä pelkäsin todella miten hemmoteltu, nuori isokokoinen uroskoira suhtautuu vastasyntyneeseen, koska meillä on ikävä kokemus oman koiramme käyttäytymisestä.
Se ei kuitenkaan ollut tottunut lapsiin ja tämä koira on pennusta asti ollut tekemisissä pienten lasten kanssa.
Niinpä kun koiralle osoitettiin alusta asti huomiota samoin kuin vauvalle, niin mitään ongelmia ei ole ollut.
Pian puolitoistavuotias tyttö ja koira ovat ylimpiä ystävyksiä. Ainoa hankaluus on, että koira ei sulata kissoja. Näin niistä onkin tullut melko paljon kahden kerroksen väkeä.
Kukaan lapsista ei ole allerginen sen paremmin kissoille kuin koirallekaan. Ovat saaneet siedätyshoitoa alusta lähtien.
Eläimet ovat aina olleet luonnollinen osa heidän elämäänsä ja varmasti tuoneet paljon iloa ja myös vastuuntuntoa niiden hoitamisesta ja ulkoiluttamisesta.
Uskon eläinten läsnäolon olleen vain hyväksi lapsille joka tavalla.
Ehkäpä avomiehesi vanhemmat pelkäävät, ettei koiraa ehditä tarpeeksi ulkoiluttaa tai että he joutuvat siitä huolehtimaan.
Silloin kun meillä vielä oli koiria, törmäsin niitä ulkoiluttaessani aika usein sellaisiin vanhempiin ihmisiin, jotka sanoivat, että heidän koiransa on alunperin pojan tai tyttären koira, joka nuorenparin eron tai pitovaikeuksien vuoksi on päätynyt heille.
Ei teidän mielestäni tarvitse "appivanhempien" mielipiteistä välittää, mutta kun tarvitsette koiralle väliaikaista hoitopaikkaa, niin älkää edes kysykö sitä heiltä, elleivät he itse ehdota. Niinkin voi kyllä käydä. - *äiti*
kyllä minä ainakin äitinä tunnen oman lapseni ja hänen heikkoutensa, ehkä kyseisen henkilön vanhemmat tuntevat teidät ja teidän tapanne. kun koira otetaan perheeseen sitä pitää myös ulkoiluttaa, hoitaa ja muutenkin huolehtia koiran tarpeista ja terveydestä. onko teillä aikaa ja vaivaa kantaa vastuu eläimestä. ei koiraa voi ottaa jos todellakaan ei ole aikaa panostaa eläimeen, päivät töissä ja viikonloput baareissa, ehkä vanhemmat tietävät ettei teistä todellakaan ole kantamaan vastuuta tuntevasta eläimestä. älkää ottako eläimiä ne eivät ole mitään nukkeja joita nyt on kiva ottaa kun tuntuu että pitää perustaa perhe. koiran tai muunkaan eläimen ei ole tarkoitus olla yksin.
- äiti myös
Vaikka en koskaan lasteni eläinten hankintaan olekaan sanonut mitään, niin ymmärrän tämän aloittajan miehen vanhempien kannan. Jos minulta kysyttäisiin, sanoisin ettei lapsilleni eläimiä. Syy; eläin otettiin myös meille ja kumpikin halusi sitä hoitaa. Kuinkas kävi? omat tekemiset oli niin tärkeitä, ettei eläin kiinnostanut kun kerran viikossa. Minä jouduin hoitamaan, vaikka en eläintä missään tapauksessa halunnut. Sitten on vielä tuo "kysely". Toisten ihmisten täytyy hommata tukea päätökselleen, vaikka sitten päätöksen kyllä itse tekevätkin. Ja heillä on ilmeisesti ollut sellainen perhe, jossa on asioista keskusteltu.
Aloittaja sanoo haluavansa itsenäisen päätöksentekijän. Miten käy, kun mies tekee ensimmäisen päätöksen yksin, kysymättä aloittajalta? Tyydytkö itsenäisen miehesi päätökseen, vai haukutko hänet kun ei kysynyt sinulta mitään?
- eikä kontrollointia
Myös mieheni vastusti tyttärensä ja tämän avomiehen koiranhankkimista, yllä olevissa viesteissä kuvatuista syistä. Monta vuotta koiraa pitäneenä hän hyvin tiesi mikä riesa ja työ koiran pitämisessä on, ja arveli lisäksi että seuraavaksi kun alkaa perheeseen tulla lapsia, ei kuvio muutu helpommaksi.
Ei se muuttunutkaan. Nyt on perheessä kaksi alle kolmevuotiasta lasta, työssäkäyvät vanhemmat ja se koira. Auttelemme lastenhoidossa, mutta emme koiran - tämä ehto laitettiin alun perin, jo silloin kun koira oli vasta harkinta-asteella. Mieheni ei eläkepäivinään ole halukas sitoutumaan koiran hoitoon, ja meidän yhteiseen kotiimme koiralla ei ole asiaa (minä olen allerginen). Käyn heidän kodissaan astmapiipun ja allergialääkityksen turvin, kutsuttuna ja lastenlasten hoitoapuna. - kuunnella
Kyllä aina kannattaa kunnella toisten ihmisten mielipiteitä, olivat sitten appivanhempia tai ketä tahansa. Kyllä kai vanhemmat saavat ottaa kantaa lastensa asioihin vaikka nämä aikuistuvat. Mitä enemmän tietoa ja erilaisia näkökantoja, sitä parempi pohja tehdä päätöksiä. Koira on elävä olento, ei nukke, jonka hankintaa pitää aina harkita hyvin tarkkaan. Jos on pienikin epäilys ettei aikaa ja energiaa koiralle riitä niin silloin on viisain jättää se koira hankkimatta. Turhan usein saa kuulla tapauksista joissa koira otetaan sen kummemin asiaa miettimättä ja ollaan ongelmissa. Ihmiset kärsiköön nahoissaan typerät ratkaisunsa mutta koirat säälittävät. Viattomat eläimet joutuvat kärsimään ihmisten itsekkäistä ratkaisuista. Valitettavasti tiedän ihan aikuisia ns. fiksuja ihmisiä jotka kuvittelivat voivansa yhdistää ison koiran, vauvan, vuorotyön, remontin, kasan harrastukisa ym. ja suuttuivat verisesti kaikille jotka epäilivät ratkaisua. Siinä perheessä ei ole enää koiraa ja voi olla onnellinen ettei kukaan tullut syödyksi, läheltä piti.
- näinkin, mutta
Lasten tietenkin kannattaa kuunnella vanhempiensa neuvoja pyrkiä mahdollisimman objektiivisesti arvioimaan niitä. Jos he saadun tiedon perusteella tulevat siihen johtopäätökseen, että isä tai äiti on kuitenkin väärässä, niin heidän on kunnioitettava lapsensa päätöstä. Toki he voivat olla asiasta erimieltä, mutta heidän on pakko kunnioittaa päätöstä.
- ..periaatteessa...
näinkin, mutta kirjoitti:
Lasten tietenkin kannattaa kuunnella vanhempiensa neuvoja pyrkiä mahdollisimman objektiivisesti arvioimaan niitä. Jos he saadun tiedon perusteella tulevat siihen johtopäätökseen, että isä tai äiti on kuitenkin väärässä, niin heidän on kunnioitettava lapsensa päätöstä. Toki he voivat olla asiasta erimieltä, mutta heidän on pakko kunnioittaa päätöstä.
Kyllä jos lapset kuulevat vanhempiensa/appivanhempiensa mielipiteen JA SIITÄ HUOLIMATTA toimivat täysin päinvastoin, eivät voi kun syyttää ketään muuta kuin itseänsä jos välit menee poikki tai saavat kuulla kunniansa. Ei vanhemmillekaan tarvitse "kaataa paskaa niskaan", vaan voi pitää suunsa supussa jos aikoo toimia kaikkia vanhempien neuvoja vastaan. Miettikäähän rakkaat lapsoset tätä.
- arvosteta?
..periaatteessa... kirjoitti:
Kyllä jos lapset kuulevat vanhempiensa/appivanhempiensa mielipiteen JA SIITÄ HUOLIMATTA toimivat täysin päinvastoin, eivät voi kun syyttää ketään muuta kuin itseänsä jos välit menee poikki tai saavat kuulla kunniansa. Ei vanhemmillekaan tarvitse "kaataa paskaa niskaan", vaan voi pitää suunsa supussa jos aikoo toimia kaikkia vanhempien neuvoja vastaan. Miettikäähän rakkaat lapsoset tätä.
Sanoisin, että on vanhempien oma vika, jos välit menevät poikki siitä, etteivät osaa kunnioittaa lastensa päätöksiä.
Miettikääpä rakkaat vanhemmat tätä, ettei teitä tarvitse hylätä vanhainkoteihin. - määräilylle.
..periaatteessa... kirjoitti:
Kyllä jos lapset kuulevat vanhempiensa/appivanhempiensa mielipiteen JA SIITÄ HUOLIMATTA toimivat täysin päinvastoin, eivät voi kun syyttää ketään muuta kuin itseänsä jos välit menee poikki tai saavat kuulla kunniansa. Ei vanhemmillekaan tarvitse "kaataa paskaa niskaan", vaan voi pitää suunsa supussa jos aikoo toimia kaikkia vanhempien neuvoja vastaan. Miettikäähän rakkaat lapsoset tätä.
"Kyllä jos lapset kuulevat vanhempiensa/appivanhempiensa mielipiteen JA SIITÄ HUOLIMATTA toimivat täysin päinvastoin, eivät voi kun syyttää ketään muuta kuin itseänsä jos välit menee poikki tai saavat kuulla kunniansa..... Miettikäähän rakkaat lapsoset tätä."
Ja höpö höpö! Olipa ylimielistä tekstiä.!
Alkuperäisessä kirjoituksessa on kyse aikuisista, jo avioliitossa olevista ihmisistä. Appivanhemmilla ei ole mitään oikeutta tulla heidän kotiinsa määräilemään, saako ottaa kotieläimiä tai pitääkö valita siniset ikkunaverhot.
Ja jos appivanhemmat koiran takia panevat välit poikki, niin ihan itse he sen tekevät ja heidän oma häpeänsä se on. - vittumainen anoppi
arvosteta? kirjoitti:
Sanoisin, että on vanhempien oma vika, jos välit menevät poikki siitä, etteivät osaa kunnioittaa lastensa päätöksiä.
Miettikääpä rakkaat vanhemmat tätä, ettei teitä tarvitse hylätä vanhainkoteihin.Miksi ihmeessä vanhempien pitäsi kunnioittaa lastensa päätöksiä JOS JO ETUKÄTEEN NÄHDÄÄN ETTÄ PANNUT MENEE PERSEET EDELLÄ PUUHUN?
Ottakaahan lapsukaiset peilit käteen ja katsokaa siihen.
Tuskin niitä hirviöanoppeja ja -appiukkoja ihan kaikilla voi olla, ja todellakin, tuskin kukaan sanoo mielipidettäänm tuonkaltaiseen asiaan jos siihen ei ole mitään syytä. - lupa kokeiluihin
vittumainen anoppi kirjoitti:
Miksi ihmeessä vanhempien pitäsi kunnioittaa lastensa päätöksiä JOS JO ETUKÄTEEN NÄHDÄÄN ETTÄ PANNUT MENEE PERSEET EDELLÄ PUUHUN?
Ottakaahan lapsukaiset peilit käteen ja katsokaa siihen.
Tuskin niitä hirviöanoppeja ja -appiukkoja ihan kaikilla voi olla, ja todellakin, tuskin kukaan sanoo mielipidettäänm tuonkaltaiseen asiaan jos siihen ei ole mitään syytä.Eikös aikuisilla ihmisillä on lupa kokeilla ja yrittää sellaisiakin asioita, mihin heidän vanhempansa eivät usko? Onko kaikkeen mitä aikuiset tekevät saatava aina jonkun toisen ihmisen lupa?
- luetun ymmärrys
lupa kokeiluihin kirjoitti:
Eikös aikuisilla ihmisillä on lupa kokeilla ja yrittää sellaisiakin asioita, mihin heidän vanhempansa eivät usko? Onko kaikkeen mitä aikuiset tekevät saatava aina jonkun toisen ihmisen lupa?
Kukas tässä alunperin on lupia kysellyt.
Nuoripari halusi koiran, miehen vanhemmat eivät pitäneet ajatusta hyvänä ja sanoivat sen ääneen, nuoripari otti silti koiran. Kaiketi vanhempikin sukupolvi saa vielä olla mieltä asioista? Nuorethan tekevät kuitenkin tavallaan. Epäitsenäisyyttä osoittaa korkeintaan se, että nuorta miniää harmittaa se, että appivanhemmat eivät pidä koiranottoa hyvänä ideana. Tai (mitä tosin ei viestissä ole sanottu) kieltäytyvät osaltaan kantamasta vastuuta koiranhoidosta. - vähän on
vittumainen anoppi kirjoitti:
Miksi ihmeessä vanhempien pitäsi kunnioittaa lastensa päätöksiä JOS JO ETUKÄTEEN NÄHDÄÄN ETTÄ PANNUT MENEE PERSEET EDELLÄ PUUHUN?
Ottakaahan lapsukaiset peilit käteen ja katsokaa siihen.
Tuskin niitä hirviöanoppeja ja -appiukkoja ihan kaikilla voi olla, ja todellakin, tuskin kukaan sanoo mielipidettäänm tuonkaltaiseen asiaan jos siihen ei ole mitään syytä.Eli oman kokemukseni on ettei sellaisten lasten elämään puututa joihin osataan luottaa. Itselläni on ihan elävästä elämästä esimerkki kuinka vanhemmat huolehtivat ja murehtivat jo keski-ikäistä miestä kun tämä onnistuu aina saamaan elämänsä solmuun. Pienistäkin neuvoista ja kyselyistä mies vain suuttuu (ja vaimo yllyttää) ja uhmaa kuin teini, ja sitten tulee kuitenkin valittamaan elämänsä kovuutta vanhemmilleen. Samoilla vanhemmilla on toinenkin lapsi mutta tämä saa tehdä ratkaisunsa vanhempien puuttumatta, ne kun ovat osoittatuneet yleensä hyviksi. Hän myös kysyy neuvoa vanhemmiltaan kunnioittaen heidän elämänkokemustaan mutta ratkaisut ovat kuitenkin hänen omiaan, eivätkä aina vanhempien neuvojen mukaan.
- niin, että
vähän on kirjoitti:
Eli oman kokemukseni on ettei sellaisten lasten elämään puututa joihin osataan luottaa. Itselläni on ihan elävästä elämästä esimerkki kuinka vanhemmat huolehtivat ja murehtivat jo keski-ikäistä miestä kun tämä onnistuu aina saamaan elämänsä solmuun. Pienistäkin neuvoista ja kyselyistä mies vain suuttuu (ja vaimo yllyttää) ja uhmaa kuin teini, ja sitten tulee kuitenkin valittamaan elämänsä kovuutta vanhemmilleen. Samoilla vanhemmilla on toinenkin lapsi mutta tämä saa tehdä ratkaisunsa vanhempien puuttumatta, ne kun ovat osoittatuneet yleensä hyviksi. Hän myös kysyy neuvoa vanhemmiltaan kunnioittaen heidän elämänkokemustaan mutta ratkaisut ovat kuitenkin hänen omiaan, eivätkä aina vanhempien neuvojen mukaan.
mies valittaa vanhemmilleen sitä, että he ovat kasvattaneet pojastaan sellaisen luuserin, joka ei kykene normaaliin elämään? Lisäksi häntä suututtaa, että vanhemmat haluavat, että poika pysyy jatkossa luuserina. Menestyjän osa on toisella sisaruksista.
- ja aijaijai
niin, että kirjoitti:
mies valittaa vanhemmilleen sitä, että he ovat kasvattaneet pojastaan sellaisen luuserin, joka ei kykene normaaliin elämään? Lisäksi häntä suututtaa, että vanhemmat haluavat, että poika pysyy jatkossa luuserina. Menestyjän osa on toisella sisaruksista.
Pojalla itselläänhän ei ole mitään vastuuta omasta elämästään .. missään vaiheessa? Että 80v vanhempien vika jos 50v äijä on luuseri?
- Koiranomistaja minäkin
Minä ja avomieheni hankimme yhteisen koiran pitkän harkinnan jälkeen, vaikka avomieheni vanhemmat olivat sinä todella vastaan. ... Onko tämä teidän mielestä epäkypsyyttä avomieheltäni ? (hän on 25-vuotta).
Jos te olette jo ottaneet koiran, niin mikäs epäily se nyt yhdenäkin miestä kohtan tuli? Hänhän on osoittanut aikuismaisen uhmakkuutensa ja tehnyt juuri päinvastoin kuin vanhempansa pyysivät. Että ei pidä ihmetellä jos ei vanhemmat kehtaa olla kanssanne jatkossa hirveästi tekemisissä.
Ja kannattaa AINA ajatella sellaista asiaa että jos miehesi vanhemmat ovat koiranottoa noin kovasti vastaan niin heillä on siihen varmaan ihan hyvä syy, mutta onko syy teissä vai heissä, sitä kannattaa miettiä, oletteko te todellakin sellaisia ihmisiä joiden on järkevää edes ottaa koiraa... Ihmisiä jotka eivät osaa välttämättä pitää huolta edes itsestään, saati puolustuskyvyttömästä luontokappaleesta...- Juu84
Hei !
Kaunis kiitos kaikille vastanneille. Koira on nyt talossa ja appivanhemmat eivät ole sanoneet mitään. Ei puoleen, eikä toiseen. Itse kannan täyden vastuun elämästäni ja olen miettinyt koiran hankkimista jo viim. 25- vuotta, joten asia ei ole vain "hetken mielenjohde".
Tuntuu vain, että avomieheni vanhemmat eivät osaa katkaista napanuoraa ja se tässä ongelma !Emme juo alkoholia, joten emme hypi yökerhoissa vkloppuisin, niinkuin joku kirjoittajasta oli maninnut.
- kielloille
Kun appivanhemmat yrittävät kieltää avioparilta koiran hankinnan, niin kieltoon on olemassa erittäin yksinkertainen syy.
Anoppi ja appi nimittäin vihaavat koiria eivätkä edes halua ymmärtää, että toiset ihmiset saattavat pitää koirista ja muista eläimistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p595940Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "793369Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242581No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol402145- 202095
Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1621843Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v61649Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy83124281-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome201226Tynkä Eläintarha ei ole enää visiitin väärti
Ähtärin MesiZoo on vajonnut alas. Näytillä olevien eläinten määrä on romahtanut lähemmäs -40%. Paikat ovat päässeet pah811085