Kysäsempä nyt vaan, kun on mieltä kalvanut.. Tosiaan viime kesänä minulle tehtiin paksusuolen poistoleikkaus ja pitkälle syksyyn jouduin elelemään avanteen kanssa. Siitä nyt pääsin ja homma toimii hyvin. Voin olla ihan onnellinen ja huoleton pitkästä aikaa. :)
Kuitenkin maha on aika hurjan näköinen ja häpeän sitä. Itsevarmuus ei muutenkaan ole ihan 100% ja tilannetta ei helpota, että ainut kerta kun olen mahaa näyttäny muuta kuin läheisille ihmisille, herra tuijotti hetken ja lähti nopeesti pois. :( Onko se niin paha juttu? Miten mie ikinä uskallan enää ottaa paitaa pois? Kuinka paljo pitää tykätä toisesta, että se ei haittaa? Tai.. äh. Miten saan sen selitettyä, että joo- ei mul mikään rutto ole, joka tarttuu? :/
Kuitenkin maha on aika hurjan näköinen ja häpeän sitä. Itsevarmuus ei muutenkaan ole ihan 100% ja tilannetta ei helpota, että ainut kerta kun olen mahaa näyttäny muuta kuin läheisille ihmisille, herra tuijotti hetken ja lähti nopeesti pois. :( Onko se niin paha juttu? Miten mie ikinä uskallan enää ottaa paitaa pois? Kuinka paljo pitää tykätä toisesta, että se ei haittaa? Tai.. äh. Miten saan sen selitettyä, että joo- ei mul mikään rutto ole, joka tarttuu? :/
Vastaukset 14
Vanhimmat
kypsälle ihmiselle joka sua rakastaa ei arvella ole mitään väliä!Niin yksinkertaista se on.
kannata näyttää mutta totuushan on se että jos ihminen on kohdannut elämää ja osaa oikeasti rakastaa niin eihän tuo ole este eikä mikään.
Mieti omalla kohdallasi miten reagoisit toisessa johonkin vastaavaan "poikkeavuuteen" tai "virheeseen".
Luottaa liian itsevarmasti. Ja mitä "tykkämiseen" tulee niin heti kun tunnet luottamuksella tekeväsi oikein, vasta sitten voit myöntää tunteesi. Ja harkitse toki sitäkin, toimitko sittenki liian hätiköidysti. Tiedäthän että tunnin olista voi tulla elämänmittainen suru.
omat arpeni. Yksi iso ja toinen pienempi joita en enää muista itse edes, tosin ovat kyllä siistin näköiset. Niistä on enempi vitsailtu siihen malliin että kohtahan siinä vatsalla voisi pelata ristinollaa, kauniit arvet kuulemma. Se kyllä vie aikaa ennenkuin arpi vaalenee, punaisena se on ruma. Jos on arvesta kiinni välittäminen ja tykkääminen niin aika kauheeta, sellaset ihmiset joutaa mennäkin koska aina voi tulla jotain muuta ja siihenkö sitten homma kaatuu. Näitä palstoja kun lukee tulee kyllä tunne ettei sairauksia ole kenelläkään.
Mistään leikkauksesta tai siitä jääneistä arvista ole kiinni. Tai en ainakaan tarkoittanut sitä.
itekki olen lapsensaannin aikana saanu arpia, on reisien yläosasta pohkeen puoliväliin aivan raskausarvilla, uimarannat vähän arveluttaa mut eipä tuo ukko ole mihinkään hävinny ja sano itekki eipä nuita nyt huomaa kun on ihan muuta kateltavaa, jos on jotain oikeeta ja aitoa sen miehen kanssa niin siinä pienet kosmeettiset ongelmat oo mitään:)
Joita hätkähdin muutaman sekunnin ajan ja sitten vain tajusin että ne ovat osa häntä. Sitten en niistä enää piitannutkaan.
Jos (vain) se että sulla on arpia on miehelle joku kynnyskysymys voit olla tyytyväinen siihen että sulla on jotain mikä karkea-erottelee jyvät akanoista.
Niin kai sitte. :) Se vaan tuntuu, nyt niin isolta asialta. Itse tietenkin suhtautuisin toisen arpiin eri tavalla, kun itselläkin on, eli en osaa suhteuttaa sitä. Se tilanne vaan on niin kirkkaana mielessä ja siitä tulee niin paha olo vieläkin. :( Muistan ehkä ikuisesti tän tyypin ilmeen. Tuntuu, että nykyään on kaikki niin ulkonäkökeskeistä.. plah.
Gangs of New York ja arvet saavat ihan uuden merkityksen :-)
Onhan se selvä, että alussa tuollainen jännittää. Mutta sulla on paljon kohtalotovereita, et nimittäin ole ensimmäinen etkä viimeinen ihminen, joka jätetään pienen ulkonäköasian takia omiin oloihinsa. Tiedän, se hetki tuntuu aivan lohduttoman kamalalta.
Jos yhtään helpottaa, niin kerron, että mulla on kropassa arpi kauneusleikkauksen jäljiltä (kaikista leikkauksista kun jää arpia) eli tavallaan mun tilanne on sikäli ikävämpi, että tämä arpi on aiheutunut suoraan omasta turhamaisuudestani ja "ilonpidosta". Toisaalta, jos se on jollekulle este, niin ulkonäköni olisi ollut este naturellinakin, ajattelen.
Loppujenlopuksi aika ymmärtäväisesti ja tarvittaessa jopa opettavaisestikin. Ymmärtäisi vain itsekin sen oman vastuunsa kunnolla. Muutenhan kaikki työt voivat loppua alasta riippumatta.
Arpia on mullakin reisissä,en kehtaa näyttää itteeni kellekkään... Ite oon tottunut kun niin kaun olleet, kasvun ja naiseks muotoutumisen mukana tuli kunnon raskausarvet,mut so what..
joku voisi pelkän arven takia jättää?? itse en voisi kuvitella että niin tekisin.
Se tilanne oli nyt vähän sellainen hetken ilo eli ei mikään pitkäaikainen suhde tai mitään. Erehdyin varmaan luulemaan vähä liikoja koko jutusta. :/