Meriamille kysymys

täytyy jälleen todeta: SUOMALAINEN ON TYPERYYDEN HUIPPU.

Olinpa yllättynyt, kun näin otsikon. Pitänee olla imarreltu.

Ensinnäkin pieniä tarkennuksia.. Eipä taida mies olla sentään alistettu. Alkuvaiheessa, siis kun menimme naimisiin, hän muotoili asian niin, että minä ja hänen äitinsä olemme samanarvoiset. Kuinka ollakaan, äiti aiheuttaa melko lailla huolta ja murhetta edelleen (mitä minä siis en tietenkään koskaan aiheuta) ja harvoin iloa. Tiedän kyllä, että olisi varsin epäislamilaista olla kunnioittamatta äitiään, eikä mies sentään ihan siihen ole taipunut. On kuitenkin myöntänyt tosiasioita äidistään eikä ihaile häntä samoin kuin ennen. Samoin mies on todennut, että rahan lähettämisestä perheelle on harvoin hyötyä (minä olen toki avustanut tämän asian toteamisessa) ja että kotona on edelleen varsin työkykyistä väkeä, joka pystyy hankkimaan tarvitsemansa rahat. Toisaalta joskus voi tulla tilanteita, joissa rahaa on "pakko" lähettää, eikä siinä sitten minun vastalauseeni välttämättä auta.

Ja sitten itse asiaan. Keinoista en rehellisesti sanoen tiedä. Mies on melko nuori ja kotimaassaan on asunut yksin vain hetkittäin, on siis ollut suhteellisen helppo "opettaa tavoille". Tuossa äitiasiassa taas äiti itse on eniten vaikuttava tekijä. Voi olla, että toinen hänen naimisissa olevista pojistaan eroaa lähiaikoina, koska miniä ei siedä anoppiaan (mitä en ihmettele). Sitten asiassa on tietysti vielä se puoli, että miehen sanojen mukaan olen "maailman paras vaimo", joten joskus on pakko taipua, etten näyttäisi ovea.

Yhteenvetona voimme siis todeta, että olen peruskova pirttihirmu ja taitava manipuloimaan.