Pitäisikö ruveta näyttelemään

Minä olen sitten tällainen harvinaislaatuinen tapaus, eli nainen josta miehet eivät kiinnostu. En itse koe, että ulkonäössäni ja luonteessani olisi sellaisia piirteitä joita ei myös muissa ihmisissä olisi. Jostakin syystä vain on niin, että samat piirteet, jotka eivät toisissa ihmisissä eivät millään tavalla vaikuta haittaavasti siihen, että löytävätkö he sen kumppanin itselleen, ovatkin nähtävästi minussa esteitä parisuhteelle.

En sitten tiedä pitäisikö minun muuttua jotenkin. Ruveta näyttelemään jotain roolia ja unohtaa se kuka ja millainen oikeasti olen. Mutta en toisaalta tiedä, että onko parisuhde ja sen elämänkumppanin löytäminen niin tärkeää, että sen vuoksi kannattaa unohtaa oma itsensä.

Miesten suhteen minulla ei ole nyt -eikä ole koskaan ollutkaan- mitään tarkkoja kriteerejä. Toki minulla on jonkinlainen käsitys muiden ihmissuhteiden kautta siitä, että millaisten ihmisten kanssa noin yleisesti ottaen tulen parhaiten toimeen ja tutustun ja ystävystyn helposti, ja toisaalta myös siitä että keiden seurassa en viihdy ja koen oloni epämiellyttäväksi. (Erikoista on, että kohtalaisen usein näin on tapahtunut jo silloin, kun olen tavannut jonkun henkilön ensimmäistä kertaa; joidenkin ihmisten kanssa sitä vain viihtyy ja toisten kanssa jokin tuntuu koko ajan siltä, että josain on jotain vikaa, vaikka se toinen ei olisi sanonut esimerkiksi mitään loukkaavaa).