Saamisen salaisuus on sitkeä yrittäminen

Minua ei nykyään harmita naisten aloitekyvyttömyys. Jutun heittäminen on niin helppoa ja tytöt useimmiten ovat mielissään, kun heitä lähestyy. Jos eivät ole, niin mitäpä siitä. Seuraavien luokse vain.

Ei oikeesti jaksa tuommoista. Haluan baarissa vetää lärvit ja rentoutua. Tuommoinen iskeminenhän menee jo työstä. Jos nainen antaa oikein paljon signaalia, että pitää minusta, silloin voineen yrittää jutustelua.

Eikä minulle ole maailman loppu jos en saa pillua. Olen jo oppinut elämään ilman.

Mutta jatkuva yrittäminen puuduttaa. Tosin tolla taktiikalla mäkin oon saanu :D

kinuminen toimii kun tarpeeksi vaan kinuaa.
En tiedä miks. Jos olisin ite nainen niin en kestäis yhtään, enkä todellakaan antais jollekin joka vaan vituttaa.

Toimikaa te naisten raha- ja viihdeautomaatteina jos kerran jaksatte. Mua ei kiinnosta.

Lasketaanko pakeiksi vain ne torjunnat, jotka on saatu baarista suoralla lähestymisyrityksellä? Myönnän, etten itse ole ollut kovin aktiivinen sillä saralla. Ehkä yksi syy on se, että pelkkä baarikaato ei oikeastaan kiinnosta.

Kaitpa alempitasoisuuden voi kuitenkin todeta myös muilla tavoilla - on suoraan todennettavissa olevia faktoja, jotka tiedetään huonoiksi puoliksi, esimerkiksi reilu ylipaino ja lihaksettomuus. Lisäksi sellaisempia hienovaraisempia vihjeitäkin satelee: kassaneidit vaihtavat kohdalla yrmeämmän ilmeen kun edelläolleelle hyppyritukalle oltiin kasvot niin hunajaisina. Tai sitten nuorten naisten suista bussissa raikaava räkänauru, jonka keskeltä erottuvat sanat "kato tota ei oo varmaa ikinä saanu".

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miten voi yrittää. Ainoa lyhyt suhteeni alkoi jotenkin puolivahingossa, eikä kumpikaan tehnyt oikein mitään. Nainen vain illan lopuksi suuteli. Ehkä olin sitten yrittänyt jotain ja onnistunut. Ehkä toinenkin kerta, jos sellainen nyt olisi tullakseen, vaatisi jotenkin erikoiset olosuhteet - se ei vaan käy yksiin sen kanssa, miten muut tuntuvat pariutuvan baarielämän ulkopuolella. En ymmärrä, mitä muut tekevät.