Ihan hirveää omaisille ja läheisille kun joku vaan katoaa- jälkiä jättämättä. Ei sitä tunnetta oikein pysty edes kuvittelemaan :(
Muistan kun hiljattain oma teini oli "kadoksissa" muutamia tunteja, niin hätä oli jo hirmuinen...Saati sitten etsiä ja odottaa päivästä toiseen, viikosta seuraavaan, jopa vuosia!
Ihminen elää toivossa, kuitenkin aina pahinta peläten. Mikä voikaan olla raastavampaa? :(
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1640407
Muistan kun hiljattain oma teini oli "kadoksissa" muutamia tunteja, niin hätä oli jo hirmuinen...Saati sitten etsiä ja odottaa päivästä toiseen, viikosta seuraavaan, jopa vuosia!
Ihminen elää toivossa, kuitenkin aina pahinta peläten. Mikä voikaan olla raastavampaa? :(
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1640407
Vastaukset 15
Vanhimmat
Raastavaa on myös kun läheinen kuolee eikä niistäkään raportoida iltapäivälehtien sivuilla.
kuolleita ei tarvitse etsiä. Ei kaivata silminnäkijöitä ja havaintoja, vähän eriasia. Mutta kyllähän nuo julkimoiden kuolematkin kerrotaan aina lööpeissä!
En ihan ymmärtänyt sun pointtia?
kääntyy parhain päin.
Hiukan offtopic, IS:n mukaan:
- Vain yksi yrittäjä repi lapun pois, ettei se häiritsisi kaupankäyntiä, kertoo Noran äiti.
Kadonnutta tytärtään etsivä äiti soitti kipakan soiton yrityksen johtoportaaseen.
- Tässä mielentilassa ei huvita ajatella, että juliste on kaupantekoa häiritsemässä.
---
Aikamoinen idootti tuo yrittäjä, varsinkin jos/kun firman nimi paljastuu pienellä paikkakunnalla.
Kun tuollainen tulee tietoisuuteen, ei varmasti kaupankäynti siinä firmassa ainakaan vilkastu. Tosi ajattelematon tai tunteeton kauppias :(
Vaikka se läheinen antas edes sillon tällön kuulua itsestään.
elonmerkki helpottaisi tuskaa. Mutta jos mitään ei selviä, ei löydy. Kaikki jäisi ikuiseksi arvoitukseksi...Onneksi niin taitaa käydä suhteellisen harvoin.
Täytyy tosiaan toivoa, että tämäkin tapaus päättyy vielä onnellisesti!
tuskaa on vaikea edes kuvitella. Itselle kävi joskus niin, että silloisesta hoitopaikasta soittelivat, että meidän nuorimmainen ei ollut tullut sinne koulun jälkeen (hoitopaikka oli koulun lähellä).
Mulla jäi kaikki siihen sammutin koneet ja lähdin siltä istumalta töistä kotiin. No likka löyty läheisestä pikkuputiikista juttelemasta kauppatädin kanssa.
Siinä välissä olin käynyt kotona, ei ketään ja ajellut ympäri kylää. Ajatuksissa liikkui vaikka mitä hulluja pedofiileja.
Tuon tytön vanhemmista tuntuu varmaan yhtä pahalta, jos ei vielä pahemmalta, koska sitähän sanotaan, että mitä pidempään kuluu, sen epätodennäköisempää on kadonneen löytyminen hengissä. Sen täytyy olla painajainen, josta ei herää.
on painajainen josta ei vaan herää :(
Säikäyttävä oli varmasti tuo oma kokemuksesikin. Kyllä ne pahimmat pelot nousee helposti pintaan.
Mietin tässä että miten kauan sitä itse jaksaisi odottaa ja toivoa...Missä vaiheessa luovuttaisi, vai luovuttaisiko koskaan? Missä vaiheessa ihminen alkaa jo toivoa sitäkin, että löytyisi edes ruumis, jotta saisi selvyyden ja saisi rakkaansa haudattua....
Miten sitä pystyisi elämään, käymään töissä ja jatkamaan arkea kaikesta huolimatta...Pelottavia ajatuksia.
vaiheessa ihminen alkaa toivoa, että olisi edes se hauta, jossa käydä kadonnutta ihmistä "katsomassa". Niin se vain menee.
ihmisenä mun on yhtä tuskaa edes miettiä tätä aihetta.Kuolisin itse mukana jos lapseni katoaisi,en voisi jatkaa elämääni.
Seuraavat päivät varmasti on melko ratkaisevia. Viikko on jo pitkä aika kun mitään ei kuulu. Tarkotan lähipäivillä sitä et nyt kun asia oli noin näkyvästi lehdissä niin jos tyttö jossain on liikkunut ( lue "karku teillä" )hänet on varmasti nähty ja ilmoituksia alkaa tulla poliisille.
Jos taas mitään havaintoja ei tule saattaa hyvinkin kyseessä olla rikos.
En tahtoisi olla vanhempien pöksyissä.
missään, eikä poliisi edes etsinyt, tokas vain no nuorilla on tapana karkailla. Niin oli minunkin lapseni kiltti eikä ennen karkaillut ja niin löytyi lopulta 20-vuotisen mielenterveysongelmaisen asunnosta.
itse ja ystävättäreni vietiin joka paikkaan kadonnut ilmoituksia. Noran tapauksessa useat ovat sentään kiinnostuneita...
Aika tyhjä arpa fiilis on oman tyttären ja itseni kohdalla varsinkin nyt. Tyttö on Noraa vielä nuorempi.
on uk-ko kadonnut.
Hähä! :D
tämä jo vähän nauratti=D=D
hähhää