Haaveet pirstaleina

...kultapieni. Voimia sinulle! Minä olen kokenut tuon saman ja olen todella huolestunut sinun jaksamisestasi. Olet oikeassa siinä, ettet rakastamalla tuota miestä voi parantaa. Hän tiedostaa ongelman, muttei tee asialle mitään. Miksi hän ei tee asialle mitään? Koska viina vie, ja hän ei edes ymmärrä sitä tuskaa jonka sinulle tuottaa. Alkoholismi tekee ihmisestä itsekkään ja lapsellisen, ilkeän ja tunteettoman.

Hän ei tee mitään muuttaakseen tilannetta joten pallo jää sinulle. Haluatko loppuelämäsi katsella tuota? Katsoa, miten se loppupeleissä vahingoittaa lapsianne ja tappaa sinut hitaasti sisältäpäin? Mies on sairas, hän on alkoholisti ja hän sairastuttaa myös teidät. Tunnet kenties jo katkeruutta sydämmessäsi ja marttyyriksi ryhtyminen on lähellä...

Sun on toimittava koska hän ei ymmärrä toimia. Tulosi ovat pienet, mutta jos haluat erota se onnistuu, sillä sosiaalitoimisto on juuri näitä elämän kriisitilanteita varten. Myös hoitopaikan aikaistaminen on mahdollista perhekriisin takia.

Ja vajaa neljäkymmentä ei ole ikä eikä mikään aloittaa puhtaalta pöydältä. Rakasta lapsiasi ja rakasta itseäsi sen verran paljon, että pystyt toimimaan teidän onnenne eteen. Jätä uppoava laiva ennenkuin uppoatte kaikki. Jos mies kokee jonkinnäköisen heräämisen ja todenteolla luopuu siitä viinasta, hän palaa luoksenne.

Jos et ole vielä valmis eroon hae neuvolapsykologin juttuselle. Siellä saat omia ajatuksia selkeämmäksi, jos ei muuta, ja saat ehkä ne eväät, jotka tarvitset irtiottoa varten.

Mä en voi edes kuvailla sitä onnea ja helpotusta jonka tunsin kun nostin kytkintä ja lähdin kahden lapsen kanssa tuollaisesta suhteesta. Tuntui että ensimmäistä kertaa 10vuoteen pystyin taas hengittämään ja näin kuinka kaunis tämä maailma on. Ja ennen kaikkea se tunne, että olin oman onneni seppä. Ei enää tarvinnut kumartaa kuningas alkoholille missään muodossa. Mä tein kyllä eroa vuosikaudet, ennenkuin sitten lähdin, ja tuli vain se viimeinen juopporeissusta paluu jolloin en tuntenut enää yhtään mitään tuota miestä kohtaan. En yhtikäs mitään. Kymmenen vuotta kesti minun tajuta se,että kyllä, olen arvokas ihminen, ansaitsen onneni, ja nyt mä sen käyn ottamassa. Itseäni ja lapsiani en alkoholismille uhraa.

Voimia ja tsemppiä sinulle ja lapsille. Toivon koko sydämmestäni että miehesi herää, ja uskaltaa katsoa totuutta silmiin ja hakee sitten apua itselleen.

ikääkin teillä näyttää olevan..huolia..murheita..pelivelkoja? parisuhteen hiipumista? kaikki käy.. ei kahden päivän juominen ihmisestä alkoholistia tee.. repäisyä arjesta..miksi.. ei ole kivaa.. kylläkään ,mutta jossain mättää.. työssä.tyytymätön elämään.. jotain.. jos saisi avautumaan..ei riidan kanssa..vaan muuten..voisi auttaa ystävien kesken.. onko teillä yhteisiä todella hyviä perhetuttuja..vanhoja kavereita yms.. keskustelkaa.. monet.monet eivät keskustele..lukkiutuvat..patoutuvat..ja tulos on varma.. tsemppiä.. ei tilanne niin paha ole..

Varmaan miehellä on stressaavaa töissä. Ja elämä voi olla turhauttavaa, joten kaipaa sitten piristystä. Mutta usein älykäskään ihminen ei näe ongelmiaan. Niiden syy seuraus suhteita. Hänellä on kierre, jonka katkaisu on vaikea. Alkoholin vakavin vieroitusoire on masennus ja
"vitutus" Ne menee ohi vasta kun on ollut viinasta erossa suunnilleen yhtä kauan kuin sen kanssa on lätrännyt.

Virallinen lääkitys on rauhoittavia eli Bentsodiatsepaameja jossain muodossa, koukuttavat vielä pahemmin.

Itse pääsin eroon viinasta, kasvattamalla kannabista. Rentouduin sen kanssa silloin kun ahdisti. Se sai ajatuksia kirkastumaan alkoholin suhteen ja tajuamaan ongelmien ydintä.

Mutta senkin kanssa tulee olla varovainen, jos liikaa "lääkitsee" niin passivoituu. Siihen ei fyysisesti eikä henkisesti koukutu niin pahasti. Lievittää alkoholin tuomaa masennusta. Mutta kuitenkin tuo masennusta itsekin, vain lievempänä. Itse otin 3 kk:n jakson pahimpaan masennukseen juomisen lopettamisen jälkeen. Sen jälkeen masennus ei ollut niin vakavaa enää, mitä kannabisen jälkeen jäi, joten kestin sitten ilman mitään vierottautua lopullisesti kaikesta. Tupakkakin jäi siinä sivuissa pois kuin ohimennen.

Sanoit että miehesi on jäänyt kiinni juomisestaan työpaikallaan. Voisit yrittää ottaa yhteyttä miehesi työpaikan työterveyshuoltoon ja kysellä onko sitä kautta mahdollista päästä hoitoon. Jos työpaikalla ollaan ymmärtäväisiä niin esimiehen pitäisi nimenomaan ohjata hänet työterveyshuollon kautta hoitoon kun ongelma on jo sielläkin huomattu. Samalla miehesi saisi varmaan tarpeellisen muistutuksen siitä että hän ei voi ummistaa silmiään siltä että juomisella on vaikutuksia myös muille. Työpaikka voi mennä jos ei mene hoitoon.
Tsemppiä joka tapauksessa sinulle...

Kyllä harvakseltaankin toistuvat putket syö luottamuksen ja lopulta käyvät yli sietokyvyn. Hoitoonohjaus on tietenkin hyvä, jos se duunin kautta onnistuisi. Käytännössähän miehesi voi olla työtön minä päivänä tahansa, sillä duunidokauksesta saa aika kätevästi kenkää. Mieti siinä sitten, miten asiat hoituu...

Mä luulen, että sä olet joko-tai -tilanteessa. Sulla menee järki ja lapsilta luotto aikuisten huolehtimisesta, jos annat tilanteen jatkua. Jos miehesi ei lopeta, lähde/laita mies lähtemään. Aikaista duuniin menemistäsi, jos mahdollista, tai ainakin varmista duuni, hoitopaikat, tukiverkostot ja hae apua omaan jaksamiseesi. AA-ryhmistä voit saada tietoa ja tukea myös tilanteisiin, joissa läheinen juo.

Muista, ettet voi kantaa vastuuta toisen - aikuisen - ihmisen ratkaisuista. Sinun tekemisesi tai tekemättä jättämisesi eivät kuitenkaan ole todellisia syitä miehesi putkiin, vaikka hän joskus sellaistakin saattaa väittää. Olet enemmän vastuussa lapsistasi ja itsestäsi kuin miehestäsi.

Voimia ja kirkastumista.

hei. en ole ihan samassa tilanteessa mutta haluan kertoa siulle tarinani.. olin 10.v naimisissa saaden yhden lapsen pikku hiljaa elämämme meni siihen että kävimme yhdessä joka viikonloppu paareissa kun ei muutaakaan tekemistä ollut. tätä jatkui vuosia meistä tuli lähinnä toistemme kännäys kavereita. sitten tapasin eräällä ryyppyreissulla miehen joka sattui olemaan kuskina eräälle kaverilleni ja jotenkin satuin pussailemaan hänen kanssaan. tuntui ihanalta kun joku huomasi minut niin vaikka olikin selvinpäin ja minä kännissä. ihastuin ja jätin mieheni.. ex.säni oli korkea palkkainen ja huolehti että elintasomme on suht hyvä reissasimme joka vuosi mutta en jaksanut enään olla vain edustava vaimo kun tunteet olivat kuolleet. tapaamani mies oli niin sanotusti p.a mutta aito ja tunteet veivät minut mukanani hän halusi lapsia kanssani, joi harvoin jos ollenkaan ja elämäni muuttui. huomasin kuika ihanaa on olla toisen kainalossa ja saada huomiota ja hellyyttä. rakastuin. nyt tämä kyseinen mies on hyvin toimeen tuleva, osti asunnon meille ja kaikki on hyvin, niin luulisi. minulle jäi velkoja ja olen ulosotossa edellisen suhteen takia, nyt minä olen se köyhä pidän huolen kodista teen toki töitäkin mutta siitä ei huomattavasti käteen jää. pesen pyykit miehellä on aina ruoka pöydässä kun hän tulee kotiin siivoan ja huolehdin kaikki asioimis asiat. olemme kihloissa mutta kello on kääntynyt. nyt en tiedä mitä muuta olen kuin koti orja, lapsia mieheni haluaa mutta milloin sitä hän ei tiedä, halit ja hellyys on hävinnyt ja olen vankina asunnossa joka ei ole minun, mutta ei ole muutakaan mihin mennä.. minä rakastan mutta hän ei osaa sanoa olen kaunis edustuskelpoinen,ehkä hauskakin koska ihmiset helposti pitävät minusta. miehelläni on itsellään huono itsetunto ja näin ollen hän ei koskaan halua minua mihinkään mukaan jos hän lähtee kavereitten kanssa johonkin koska puhun ja tulen toimeen ihmisten kanssa toisin kuin hän..kaikki sanovat että jätä hänet mutta rakastan ja tiedän että minulla ei ole mihin menisin.. kaverini inhoavat häntä kun näkevät miten hän nykyään kohtelee minua ja kukaan ei voisi uskoa että omistan sellaisen miehen kun juttelevat minun kanssani ja ovat hullaantuneita mutta en sitä niile kerrokkaan, koska kerran erehdyin sanomaan ja se että joku ymmärtäisi miksi minun laiseni nainen ei lähde menemään tälläiseta suhteesta ei tajua ketään.. mutta mihis meet.. on kumminkin lapsi ja koirakin. toivon sinulle jaksamista ja tiedäthän että saman tyyppisissä suhdeloukuissa on muitakin. olen iältäni 33