Johtaja joka motivoi!

Kas, kyseletkös nyt neuvoja meiltä? Ei työntekijä ole se joka keksii miten johtaja motivoi, sen pitää johtajan tehdä itse - muutenhan hän olisi tarpeeton. Tarpeeton johtaja voi aina palkata konsultin pyyhkimään perseensä, seteleillä.

Parhaimmat motivointikeinot ovat:
jatkuvasti kasvava palkka, lomat, stressitön ilmapiiri, hyvä yhteishenki, ei juoruilla, taukoja saa pitää tarpeeksi, johtaja ei seuraa selän takana koko ajan, johtaja osaa delegoida tehtäviä alaisilleen oikealla tavalla - ja tekee itsekin töitä, johtaja ei osta Ferraria tms. samalla kun työntekijöitä lomautetaan tai annetaan potkuja, johtaja on oikeudenmukainen eikä hänellä ole yes-miehiä. Yes-miesten olemassa olo kertoo johtajan kyvyttömyydestä estää perseennuolijoiden esiinmarssia, joka taasen luo epäoikeudenmukaisuutta työpaikalle ja jopa epäolennaisia palkkaeroja jotka eivät liity itse työtehtäviin ja todelliseen kokemukseen, johtaja ei missään tapauksessa yritä mielistellä mutta ei myöskään esittää tarpeettoman tiukkaa, johtaja on diplomaattinen eikä valitse puolia henkilökunnan sisäisissä asioissa vaan pyrkii ratkaisemaan ne muulla tavalla, johtaja kiittää ja kumartaa työntekijöilleen eikä odota samaa heiltä, johtaja ei aseta jompaa kumpaa sukupuolta parempaan asemaan, johtaja muistaa

Siinä niitä, muutama.

kuten kiitoksen antaminen, tasapuolinen huomioiminen esim. kokouksissa tms, hyvät käytöstavat esim. sanoo huomenta kaikille, ei erottele, ostaa joskus vaikka kermakakun porukalle, kun on päästy vaikka osatavoitteisiin, heittää joskus harmitonta huumoria, kuuntelee, on luotettava ja luottamuksen arvoinen, vie työporukkansa vuosittain vaikka jollekin "kurssille", mistä kaikille tulee hyvä mieli ja on yhdessa hauskaa.

Motivoiva pomo... hienoa, harmi että olet harvinainen. Nykypäivänä johtajuus on hukkunut johonkin, se ei ole pomottamista.

Hyvä pomo osaa kannustaa, kysellä kuulumisia, käydä joskus kaffeilla duunareitten kahvikopissa juttelemassa niitänäitä.
Hän osaa olla kiinnostunut työntekijöitten mielipiteistä, työpanoksesta ja osaamisesta, kysellä onko jotain tarpeita, tilata tavarat ajoissa, antaa vastuuta, jne. Hän osaa myös sanoa tarpeen mukaan painavan sanan ja puuttua väärinkäytöksiin, pyytää, vaatia ja käskeä. Malttia ja harkitsevuutta, järkeviä ratkaisuja...
Tärkein ominaisuus on rehtiys ja oikeudenmukaisuus ja osata myöntää jos mokaa eikä siirrä syytä miesten niskaan. Myös hurtti huumori piristää päivää.

Itse olen pomo ja pyrin olemaan läsnä ja käytettävissä. Ukot pyytää monesti saunailtoihin ja joskus jopa käyn heittämässä löylyt, juomapuolen sivuutan.

Näillä eväin olen tehnyt kahdessa työpaikassa omista keskivertoryhmistäni firman reilusti parhaan ja tuotteliaimman yksikön. Olen siitä ylpeä! Tavallaan teen itsestäni tarpeettoman ja otan ukkojen oman potentiaalin käyttöön. Eli tosiasiassa miehissä itsessään on valmiina potentiaali, se pitää vaan osata nostaa pintaan. Tokihan minulla on myös pilkkanimeni, ja pahat päiväni mutta olenpahan toistaiseksi vielä selvinnyt...

Molemmissa työpaikoissa suurimmat ongelmat tulevat kollegoiden katkeruudesta ja tiedon panttaamisesta jos asiat pyörii kuin itsekseen?! Tuntuu siltä ettei saisi olla hyvissä väleissä alaisten kanssa??!
Aiemmassa tilanne tulehtui pahoin ja otin rajusti yhteen henkilöstöpäällikön kanssa, joka on preussilaistyyppinen johtaja. Tilanne ei korjaantunut vaikka sovimme, vaihdoin työpaikkaa.
Ukot olivat tosi harmissaan ja muutama lähti perässä. Harmikseni myönnän että horjuutin hänen absoluuttista valta-asemaansa ja hän menetti otteensa koko osastoon, minun syystäni.

Rehellisesti sanottuna, aion vetätyä työmarkkinoilta juuri nykypäivän kovien arvojen vuoksi joita en kannata. Pikku eleillä jotka maksavat todella vähän, saa ihmeitä aikaan. Pullapussi ja kahvipaketti saattaa vaikuttaa käsittämättömän positiivisesti.

En tiedä, stressi ja sairaspoissaolot ovat lisääntyneet, kukaan ei piittaa mistään. Kireyttä ja ärtymystä on ilmassa... Mihin lie tämä johtaa.

No joo, tämä oli jonkinmoinen avautuminen.

Kehityskeskustelussa kerroin työntekijänä esimiehelle, että olen ryhtynyt tekemään työpaikallemme Käsikirjaa (ohjekirja), koska esimies ei ole lukuisista työntekijäpyynnöistä asiaan ryhtynyt 4 vuoden aikana; kerroin samalla, että hyllylläni on Käsikirjastani näyttteitä jo 10 sivua. Esimies ei reagoinut asiaan lainkaan; hetken päästä soi puhelin. Tämän jälkeen esimies asioi puhelimessa kuusi eri kertaa koko k-keskustelun aikana. Näin kiinnostunut esimies oli, mikä osoitti esimiehen omaa kateutta alamaistaan kohtaan.