Mistä sen tietää, että tähän alkaa tottua? Siis siihen, että elää yksin?
Uskon että kaikkiin näihin atm/ytm -käsitteisiin ja viesteistä huokuvaan vihaan on yksinkertainen syy: jos rakkautta ei ole saatavana niin kelpaa muiden antama huomio ja sääli. Sitä minä ainakin koin hakevani pitkät ajat. Enää se tunne ei ole pinnalla, alkaako taakka siis tippua?
Olin "lomalla" syrjäytymisestä, avioliitossa liki 20 vuotta. Ja se sama ongelma tuli takaisin, yhtä rajuna. Halusin jotenkin vielä osoittaa itselleni, että ongelma on todellinen ja että tähän täytyy vain tottua.
Pienten ulkonäkövirheiden ja pöntön luonteen kera yöelämään lähtö oli täysi floppi. Sai olla selvänä tai naamat, aloitteellinen tai itsekseen, Turussa tai Tampereella, ihan mitä tahansa koska lopputulos = 0.
Netissä tilanne oli yleensä se, että viestiketju katkesi kuvan lähettämiseen. Muutaman kerran treffeillä käydessä törmäsi huomaavaisiin naisiin, joilla oli taito kieltäytyä kaikesta kohteliaasti.
Joten millaista ahaa-elämystä Sinä odotat jotta voit lopettaa tämän palstan lukemisen, hyväksyä tosisiat ja keskittyä metsässä hiihtämiseen?
Uskon että kaikkiin näihin atm/ytm -käsitteisiin ja viesteistä huokuvaan vihaan on yksinkertainen syy: jos rakkautta ei ole saatavana niin kelpaa muiden antama huomio ja sääli. Sitä minä ainakin koin hakevani pitkät ajat. Enää se tunne ei ole pinnalla, alkaako taakka siis tippua?
Olin "lomalla" syrjäytymisestä, avioliitossa liki 20 vuotta. Ja se sama ongelma tuli takaisin, yhtä rajuna. Halusin jotenkin vielä osoittaa itselleni, että ongelma on todellinen ja että tähän täytyy vain tottua.
Pienten ulkonäkövirheiden ja pöntön luonteen kera yöelämään lähtö oli täysi floppi. Sai olla selvänä tai naamat, aloitteellinen tai itsekseen, Turussa tai Tampereella, ihan mitä tahansa koska lopputulos = 0.
Netissä tilanne oli yleensä se, että viestiketju katkesi kuvan lähettämiseen. Muutaman kerran treffeillä käydessä törmäsi huomaavaisiin naisiin, joilla oli taito kieltäytyä kaikesta kohteliaasti.
Joten millaista ahaa-elämystä Sinä odotat jotta voit lopettaa tämän palstan lukemisen, hyväksyä tosisiat ja keskittyä metsässä hiihtämiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
on annettu niin tajuaa että palapeli on mukamas valmis. Turha sitä on luulla, että on niin etevä elämää vastaan taistellessaan jotta sen osaa. Ehei, elämä on edelleenkin yhtä pirstaleinen ja vailla paloja kokonaisuudesta. Palapeli on valmiina(kin) vain metafora johon köyhä mielinen panttaa uskonsa, toiveensa ja haaveensa.
Täytyy aina uskoa parempaan ja viedä itsensä vaikka läpi mustan kiven sinne valtaistuimelle missä pyyteetön tahtonsa ja halunsa kohtaavat tekijän; sen ihmisen joka on palapelisi PUUTTUVIN pala!
Kun olet elänyt pohjalla ja taivaissa, tiedät sen mikä on elämässä tärkeintä - sinulle - yksilölle. Jos ei tajua sitä, että suossa rämpivä näkee kaiken päällään, niin ei kannata mairitella meriiteillään. Pinnalliset ja palikat akat ovat surullinen asia kaikessa veemäisessä, viattomien miesten kaaosteorian luomisessaan, ja silloin heidän ote karkaa käsistä ja he ovat vain kauniita kuoria. Kun jekutat, saat teeskentelevän kalan. Kun olet oma itsesi ja uskot itseesi saat oikean ja elävän lahnan pahnoillesi. Kunhan nainen läpäisee sydämesi saat rakkaimman itsellesi. ...Kunhan se ei vain olisi näytellyt sitä kun mateli sisällesi loisimaan - sydämesi yksiöön majaansa bajamajaksi tekemään. Sitä ei koskaan näe vaaleanpunaisilla laseilla!
Itse olen yli vuoden ollut ilman seksiä, koska yksinkertaisesti pelkkä pano ja lässytykset eivät kata sitä mitä sydämeni kaipaa: asukasta joka pitää yksiöstä, missä on aika dekadenttinen ja paikoin kylmyyttä huokuva tunnelma. Takassa on kuitenkin puita sille jolla on tulta. Siihen asti elän vaikka rumana, kylmällä sisuksella. Ei ole mun asia neuvoa palikoita pyörimään!
.... taisit juuri pelastaa sieluni.
Ihmisten mitättömyys ja typeryys on joka päivä edessäsi. Se oikein hierotaan naamallesi!
Ja juuri niin pitää ollakin. Sano kaikelle KYLLÄ! Heittäydy mukaan yleiseen typeryyteen, mutta ihan omilla ehdoillasi ja säännöilläsi. Ole oma outo itsesi ja huvita itseäsi katselemalla muiden reaktioita.
No enpä tiedä onko mielisairaan kirjailijan hengentuotteista terveen ihmisen elämänohjeeksi, tuskin.
Ei ole sokeasta sokean taluttajaksi.
On paljon parempi hakeutua terveitten seuraan, kuin syöksyä syvemmälle hulluuteen.
Ei tähän yksinäisyyteen totu millään! Aina ajoittain tuntuu ihan mukavalta, mutta sitten taas kaikki kaatuu päälle. Yksin ei jaksa kotona istua, eikä kyllä baareissakaan juosta. Olen miettinyt että miten muilla tuntuu elämä menevän kivasti eteenpäin ja mä itse seilaan tasaista ylä ja alamäkeä. Kysymys miehille: Miksi te aina haluutte naisesta yhden illan juttua ja sitten häviätte? Koska aivan varmasti on maailmassa yksinäisiä kivoja miehiä, jotka oikeesti haluaa samaa kun minä. Mutta pläääh, sanat eivät riitä kertomaan.
tottuttava vaihtoehtona on vain seksileluna oleminen ja sitähän tuskin kukaan ansaitsee osakseen ,parempi yksin kuin huonossa seurassa.