olisiko toivoa, kun halustakaan ei ole varmuutta

lyhyesti:
lähes 20 v onnellista intohimoista yhdessäoloa, joista 15 naimisissa, 4 lasta. Mies töpeksi, istui linnassakin kysellen jaksanko odottaa(10kk).
Sinä aikana taloutemme ajautui huonoksi ja käytin yhteisiä rahojamme n. 3000€. En halunnut huolestuttaa miestä asialla, vaan se selvisi vapautumisen jälkeen. Seurauksena iso riita, joka kuitenkin lopulta sovittiin, reilu vuoden päästä isona järkytyksenä miehelläni oli toinen nainen, jonka luokse muutti tyyliin sekunnissa.

2,5 vuotta asuivat yhdessä, kunnes eräänä päivänä mies istui keittiössäni itkien, että rakastaa vain minua ja antaaa sydämensä käsiini.
No, rakastan häntä tänä päivänäkin vielä, joten silloin annoin tietysti anteeksi ja halusin yrittää.

4 kk meni hyvin- ihanasti, kunnes huomasin vamhat merkit ja hänellä oli taas uusi nainen kierroksessa. Siloin oli minun vuoroni lähteä. Ovet paulkkuivat ja mies koki elämänsä nöyryytyksen. Omien sanojensa mukaisesti.


Taas hän muutti suoraa tämän naisen kanssa yhteen, yh äidin, jolla 2 lasta. Asuivat yhdessä muutamia kuukausia, kunnes tämä daami nro 1 astui taas kuvioihin.Nyt ollaan sitten kihloissa ja vosu kuuluttaa sitä ympäri eettereitä.Lasten elatusmaksuja ei suostu maksamaan lainkaan. Olen ryhtynyt oikeustoimiin.

Vaikkakin tunteita kaikesta paskasta huolimatta on, olen päättänyt, etten riipu kenenkään lahkeessa ja minua on loukattu riittävästi.Silti toisinaan mietin, olisiko tällä elämää suuremmalla rakkaustarinalla ollut mahdollisuuksia? Tämä näyttää paperilla ääliömäiseltä kysymykseltä, mutta mitä olette mieltä?skus