seurustelisitko kanssani?

Seurustelisitko kanssani jos en koskaan haluaisi tavata perhettäsi, sukulaisia ja (tietyin varauksin) ystäviäsi?

Isäsi kuitenkin pyytää tämän tästä palveluksia mitä vittumaisimpiin hommiin sillä perusteella että seurustelen jälkikasvunsa kanssa - ihan kuin se muka velvoittaisi johonkin.

Äitisi on nenäkäs ja kyselee asioita jotka eivät hänelle kuulu, lisäksi hän puhuu pahaa heti kun silmä välttää, soittaa koko kylän läpi ja kertoo millainen se Liisan uusi mies oikein on, oikea roisto ja varmasti talousrikollinen kun ajaa Mersulla.

Veljesi lainaa kaikki työkaluni eikä koskaan palauta. Kännipäissään hän rikkoo moottoripyöräni tai harrastusautoni eikä persaukisena ja tahdittomana junttina kuitenkaan maksa koskaan takaisin.

Siskosi on rasittava parkuja joka muuttaa tämän tästä vierashuoneeseemme koska sen mies vetää sitä turpaan harvase viikonloppu - eikä sitä sieltä vierashuoneesta saa kirveelläkään lähtemään... mieli tekisi tosin kirjaimellisesti yrittää josko kirves tehoaisi.

Serkkusi nauraa rasittavasti ja on muutenkin ärsyttävä. En jaksa kuunnella sen typeriä juttuja, etenkään kun se on kännissä jolloin se yltyy vittuilemaan. Tekisi mieli lyödä se lankunpätkällä tajuttomaksi.

Mummosi haisee ummehtuneelle enkä jumaliste jaksa taluttaa sitä kuin mikäkin omaishoitaja - hoida itse mummosi, ei kuulu minun toimenkuvaan. Ja hautajaisiin en ole tulossa kun ei kerran oikeasti edes tunneta.

Vaarisi luulee olevansa edelleen herra eversti ja kohtelee minua kuin alokasta 50-luvulla ja kertoo tämän tästä ettei nykymiehistä ole mihinkään, vaikka mersuni on 5 kertaa kalliimpi kuin pappasi ummehtuneen sahanpurun tuoksuinen rintamamiestalo.
Älä luule että soittelen opiskelukavereille juoniakseni vaarisi hoitokotiin jonon ohi, se on sinun ongelma siinä missä mummosi hautajaisetkin.

Että tehdäänkö diili? Minä en tapaa sinun sukulaisiasi ikinä, osana tätä sinä et tietenkään tapaa minun perhettäni joka on rehellisesti sanottuna tasan yhtä rasittava. Oltas vaan kahdestaan, miten olis?