Kannattaako tauko?

Entä jos lähdet kk:Si pois ja miehesi tekee mitä tahtoo.. eikö palattuasi yhtään vaivaa että mitä hän on tehnyt.. kuukaudessa nyt kerkeää tekemään vaikka mitä..aloittamaan vaikka seksisuhteen!!

kokemuksestani sanon että tauot eivät kannata ne ovat vain eron lykkäämistä!

taukoja ei tarvita, jos oikeasti halutaan olla yhdessä! välillä tulee vaikeita aikoja, sehän on ihan selvää. niistä pitää vain yrittää selvitä yhdessä. voit etsiä itseäsi miehesi kanssa, ei siihen tarvita esim. rattoisia baari-iltoja tyttökavereiden kanssa. näitäkin toki voi "harrastaa" myös miehen ollessa kotosalla tai omien kavereidensa kanssa. minusta lähteminen on väärin tai tauon pitäminen. teidän pitää miettiä yhdessä pariskuntana mitä haluatte suhteelta, ei niin, että lähdetään pakoon ja pähkäillään yksin. se on lopun alkua.

mutta eräs tuttuni piti miehensä kanssa taukoa ja suhde parani.Nainen ei enää nähnyt muuta vaihtoehtoa ja muutti pois vähäksi aikaa,sitten muutti takaisin kotiin ja sen jälkeen mennyt paljon paremmin,saivat kunnolla puhuttua asioista.olivat
olleet yhdessä jo pitkään,lapset on aikuiset jne.

ja just tässä olen itse pohtinut samaa jo useamman kuukauden. Tuntuu, että meillä kumpikaan ei arvosta toista, minä olen ainut joka tekee kotityöt, minun pitäisi luopua mieheni takia toisen lapsen haaveilemisesta sekä naimisiin menosta. Tuntuu, että meillä vain mies päättää kaiken loppujen lopuksi..minun mielipiteilläni ei ole väliä. Minun pitäisi myös sietää mieheni kavereita, jotka tekivät minulle todella törkeän tempun ja työn vuoksi mieheni on heidän kanssaan enemmän tekemisissä kuin minun yms.

Kun kysyn mieheni mielipidettä suhteeseemme, "kaikki on hyvin" ja hän haluaa olla kanssani. Olen usein puhunut näistä asioista, mutta muutosta ei ole pahemmin tullut. Nyt sitten eilen otin puheeksi tuon erossa asumisen ja sen, että olisi hyvä olla erossa toisistamme jonkin aikaa. Mies tuntui olevan samaa mieltä, mutta en usko nähtäväksi jää, mitä tässä nyt sitten tulen tekemään. Raha ja lapsi vaikeuttavat vain tuota hommaa ja, kun ei oikein ole minne menisi edes viikoksi eroon toisesta :( Toivoisin tauon palauttavan molemmille mieleen, että miksi me ollaan yhdessä, mitä tunteita se herättää vai onko oikeasti helpompi erota jne.

Minua ainakaan ei kiinnosta tuollainen on-off tyyppinen "seurustelu", vaan kyllä hyvä nainen on sellainen että haluaa olla yhdessä eikä pidä mitään kuukauden miettimistaukoja välillä.
Viimeksi kesällä (ex-) naisystävä ajatteli pitää taukoa vastalauseista huolimatta. Joten heti seuraavana aamuna lähdin aamukaljalle ja nappasin välittömästi uuden naisen tilalle. Tuosta tauon pitäjästä näin pääsi helposti eroon.

En siis halua takoa pitää sen takia että haluaisin päästä kavereiden kanssa ravintoloihin ryyppää ja rällästää ja kattelee muita miehiä... tuntuu vain että haluaisin enemmän aikaa itselleni ja niille asioille mitä minä haluan tehdä. en halua herätä 50 vuotiaana ja tajuta vasta sitten että koko elämäni meni siinä vaan muita seuratessa...
voi olla että tämä on merkkejä lähestyvästä 30-kympin kriisistä :)

..on tässäkään yksilöllisessä asiassa vaikea sanoa. On varmasti yhtä monta tarinaa onnistumisesta kuin epäonnistumisestakin.

Tää kuitenkin jäi vähän kaipaamaan selitystä:
"En voi mielestäni sanoa miehelleni että "hei, ei nyt nähdä eikä soitella viikkoon kun mun pitää vähän miettiä"."
Eli siis mikset voi? Eikö toi nyt kuitenkin oo vielä ihan ok vaihtoehto sen rinnalla, ettei homma kertakaikkiaan vaan toimi? Mä käsitin, että vaihtoehdot on kertakaikkiaan nyt aika vähissä. Jotain on tehtävä. Eikö tosta ois hyvä aloittaa?

Mun mielestäni ehdottomasti parasta työtä, mitä parisuhteen eteen voi tehdä, on työstää omaa itsetuntemustaan!!

Mä kanssa aikasemmin ajattelin, että mä en mitään on-off touhua tule ikinä sietämään.
Noh, kuinkas sitten kävikään: tietysti päädyin juuri tuollaiseen suhteeseen - ja vielä omasta pyynnöstäni taukoilimme.
Varmasti parin viikon sovittu taukokin tekee terää, mutta mä itse koin aivan_valtavat ahaa-elämykset vasta, kun meillä ihan oikeasti oli totaalisesti poikki kuukausia. Kun kertakaikkiaan olit vaan itekses.
Noh, vielä mä en uskalla sanoa, että "tuleeko" meistä vielä jotain enemmän, kun tällä hetkellä tilanne on vielä vähän epävarma.. Tai ehkä mua vaan pelottaa niin, etten kykene myöntämään mitään suuntaan, enkä toiseen.. :/

eli se kelle sanotaan, et haluais pitää taukoa.. Noh en mä oikeastaan tiedä onko se edes mitään taukoa, mitä se haluaa pitää. Silti sovitaan koska nähdään seuraavan kerran jne. Ihmissuhteet on peliä. Niitä voi pelata hyvin tai joskus vähän huonommin... Sori, jos aiheutin turhautumista, mutta sitä on itellä nyt vaan hiukan, vaikka välillä ihan järkeviäkin ajatuksia..

Kuuleppas,

Olin jonkin aikaa sitten samassa tilanteessa. Pitkä parisuhde takana, olimme jopa pitäneet jonkinlaisen tauon jos toisenkin siellä välissä, mutta päätimme koittaa viellä yhdessä.Koska ei se suhde parane vaihtamalla.

Minulla oli samanlaisia ajatuksia kun sinulla, mutta puhuttani ystävieni kanssa, ja mietittyäni nyt kuukausia, tajusin epäröiväni.
Mieheni(ex siis nykyään) ei epäröinyt hetkeäkään. Olisi tuonut kuun ja tähdet taivaalta minulle jos olisin pyytänyt.

Sitten eräs viisaampi ystävä kysyi minulta, oletko epäröinyt aiemmissa suhteissasi aikoinaan? Vastasin että en, erään tietyn miehen kohdalla itse olin ollut valmis tekemään mitä tahansa hänen vuokseen enkä epäröinyt hetkeäkään,mutta hän jätti minut vuosia sitten.

Eli jos siis rakastaisin miestäni samalla tavalla kun hän minua, en epäröisi, kuten ei hänkään.
Tajusin siis vihdoinkin päästää irti, ja voin sanoa että kivi putosi harteiltani.

Kukaan ei voi sanoa että miten teidän suhteen kanssa kävisi, mutta kuulostaa niin samalta kuin omani ennen eroamista.

Nyt voin sanoa että olen onnellinen ja toivon löytäväni tulevaisuudessa sen miehen jonka kanssa en epäröi, eikä hän epäröi myöskään suhteeni.