Itseään ja tarkoitustaan etsimään kyllästynyt mies. Siinä lyhyt kuvaus,
joka lokeroi osuvasti sen miltä tästä yksilöstä tällä hetkellä tuntuu.
Jotenkin ärsyttää tämä pitkään motivaattorina toiminut täydellisyyden tavoittelu, varsinkin
kun täydellinen ei koskaan osoittaudu olevan sitä mitä sen luulit vielä viime
vuosikymmenenä/vuonna/kuukautena/viikkona olevan.
Ihmissuhteet on työläitä. ...ainakin näennäiset sellaiset. Lopulta ainoastaan ne joita ei tarvitse erikseen ylläpitää, pysyvät. Todellinen sielunkumppanuus on sattumankauppaa ja kompromisseja.
Pisimmätkin ihmissuhteet voi olla loppupeleissä tosi hauraita, ja kaatua
ihan vaan siihen että yksilötasolla halutaan jotain muuta.
Jotkut ihmiset pysyvät parisuhteissa, jottei tarvitsisi olla yksin.
Ymmärtäisin, jos pelkäisin yksinoloa. Jotenkin kaikkeen tottuu, ja omasta seurastaankin voi osata nauttia.
Itse taidan olla (ja olen ollut nyt jo yli 5 vuotta, poislukien parin-kolmen kuukauden seurustelut) sinkku, koska kammoan enemmän sitä jatkuvaa yhdessäoloa ja oman tilan puutetta. Niinniin, väärien ihmisten kanssa olen ollut suhteissa, trust me, I know. :)
Mutta sinkkuuteenkin kyllästyy. ...tai ei niinkään sinkkuuteen, vaan siitä pidemmällä aikavälillä
seuraavaan yksinäisyyteen. -Kaverisuhteet tulevat entistä tärkeämmiksi, ja niitä toki arvostaa enemmän.
Mutta pelkät "kaveri"-tason, eivätkä oikeasti todelliset ystävyyssuhteetkaan lämmitä illalla
yksin nukkumaan menevää. Jotenkin huomaamattaan ei enää nautikkaan siitä vapaudestaan, jota niin
kaipasi siinä jatkuvan yhdessäolon kammo-riippuvuus-parisuhteessa.
Ehkäpä sykli on loputon, eikä sitä oikeasti toimivaa parisuhdetta vain ole tarkoitettu mulle. :)
Ihmiset on erilaisia, ja yhteensopivan, ennenkaikkea kiinnostavan/stimuloivan persoonan kohtaaminen
on harvinaista. Itseasiassa en lähestulkoon edes muista koska olisin ollut vilpittömän kiinnostunut
tytöstä ilman, että olisin ajatellut ennenmuuta seksiä. :) Yksiulotteistako? -ehkä.
Onnellisuus lähtee silti sisimmästä, ja omasta päätöksestä. Päätän olla tyytyväinen elämääni,
onhan minulla kaikkea mitä teollista kulutusjuhla-yhteiskuntaa ihannoiva(?) suinkaan voi materialistisissa
päiväunissaan toivoa. Fiksu kämppä (tosin vuokralla, mut kuitenkin.), suht tuore auto, vakituinen työpaikka ihan ook palkalla.
Niin siis tuossa sitä materiaa, toki mua on siunattu loistavilla kavereilla/ystävillä, joista
suuren osan olen tuntenut jo yli 10-vuotta. :) ..pisimmät ystävyydet jopa yli 20-vuotta..
Terveys on myös ilon asia. :) ...säännöllinen kuntoilu pitää mielen virkeänä ja kropan kuosissa.
Suosittelen saliharrastusta kaikille. :)
Matkustelu vois kans olla kivaa, jos ois joku jonka kanssa haluis lähteä. ...aikataulujen sovittelu on
vaan aina työlästä. Mutta nyt painun yö-unille, -aamulla kasiks töihin. :)
Kohtalotovereita?
joka lokeroi osuvasti sen miltä tästä yksilöstä tällä hetkellä tuntuu.
Jotenkin ärsyttää tämä pitkään motivaattorina toiminut täydellisyyden tavoittelu, varsinkin
kun täydellinen ei koskaan osoittaudu olevan sitä mitä sen luulit vielä viime
vuosikymmenenä/vuonna/kuukautena/viikkona olevan.
Ihmissuhteet on työläitä. ...ainakin näennäiset sellaiset. Lopulta ainoastaan ne joita ei tarvitse erikseen ylläpitää, pysyvät. Todellinen sielunkumppanuus on sattumankauppaa ja kompromisseja.
Pisimmätkin ihmissuhteet voi olla loppupeleissä tosi hauraita, ja kaatua
ihan vaan siihen että yksilötasolla halutaan jotain muuta.
Jotkut ihmiset pysyvät parisuhteissa, jottei tarvitsisi olla yksin.
Ymmärtäisin, jos pelkäisin yksinoloa. Jotenkin kaikkeen tottuu, ja omasta seurastaankin voi osata nauttia.
Itse taidan olla (ja olen ollut nyt jo yli 5 vuotta, poislukien parin-kolmen kuukauden seurustelut) sinkku, koska kammoan enemmän sitä jatkuvaa yhdessäoloa ja oman tilan puutetta. Niinniin, väärien ihmisten kanssa olen ollut suhteissa, trust me, I know. :)
Mutta sinkkuuteenkin kyllästyy. ...tai ei niinkään sinkkuuteen, vaan siitä pidemmällä aikavälillä
seuraavaan yksinäisyyteen. -Kaverisuhteet tulevat entistä tärkeämmiksi, ja niitä toki arvostaa enemmän.
Mutta pelkät "kaveri"-tason, eivätkä oikeasti todelliset ystävyyssuhteetkaan lämmitä illalla
yksin nukkumaan menevää. Jotenkin huomaamattaan ei enää nautikkaan siitä vapaudestaan, jota niin
kaipasi siinä jatkuvan yhdessäolon kammo-riippuvuus-parisuhteessa.
Ehkäpä sykli on loputon, eikä sitä oikeasti toimivaa parisuhdetta vain ole tarkoitettu mulle. :)
Ihmiset on erilaisia, ja yhteensopivan, ennenkaikkea kiinnostavan/stimuloivan persoonan kohtaaminen
on harvinaista. Itseasiassa en lähestulkoon edes muista koska olisin ollut vilpittömän kiinnostunut
tytöstä ilman, että olisin ajatellut ennenmuuta seksiä. :) Yksiulotteistako? -ehkä.
Onnellisuus lähtee silti sisimmästä, ja omasta päätöksestä. Päätän olla tyytyväinen elämääni,
onhan minulla kaikkea mitä teollista kulutusjuhla-yhteiskuntaa ihannoiva(?) suinkaan voi materialistisissa
päiväunissaan toivoa. Fiksu kämppä (tosin vuokralla, mut kuitenkin.), suht tuore auto, vakituinen työpaikka ihan ook palkalla.
Niin siis tuossa sitä materiaa, toki mua on siunattu loistavilla kavereilla/ystävillä, joista
suuren osan olen tuntenut jo yli 10-vuotta. :) ..pisimmät ystävyydet jopa yli 20-vuotta..
Terveys on myös ilon asia. :) ...säännöllinen kuntoilu pitää mielen virkeänä ja kropan kuosissa.
Suosittelen saliharrastusta kaikille. :)
Matkustelu vois kans olla kivaa, jos ois joku jonka kanssa haluis lähteä. ...aikataulujen sovittelu on
vaan aina työlästä. Mutta nyt painun yö-unille, -aamulla kasiks töihin. :)
Kohtalotovereita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
fiksuksi kirjoitukseksi naamioidulta epätoivoiselta deitti-ilmoitukselta.
..kuulosti, vaan eipä se sellainen ollut. :)
Pikemminkin levottoman fiiliksen purku.
Jahas. ...viikonloppu tulee,
ja (ikävä kyllä) tämä mies viettää sen töissä. :(
Viikonloppuina on hyvä olla töissä, vähän parempaa liksaa ja pitää sitten viikolla vapaata (jos pitää) kun hiukan paremmat harrastus mahdollisuudetkin. ;)
Se joka muuta väittää on pelkuri ja vähä-älyinen tyyppi.
Olet ajattelija, jatka samaan malliin, olet ymmärtänyt kaiken oleellisen älyllisenä olentona olemisesta.
Kuka älykäs tahtoisi harmaata massaa olla..ei kukaan :) Olen sielunsiskosi.
vain niitä jotka jäävät yksin ja te naiset koette ne "sielunsiskoiksi" ettekä sielunveljiksi. Kaveri asteelle jää jutut.
Tietysti jos nainen on jo vanha rupsahtanut ylipainoinen ja epätoivoinen jolla voi olla jo kersoja niin sitten saattaa kelvata tuollaiset ajattelijat. Sitä ennen ei mitään mahdollisuuksia.
..jotenkin mua henk.koht. aina huvittavat tällaiset miesten sinkkuudesta naisia syyllistävät tyypit. :D
Omalla kohdallani osoitan syyttävän sormeni peiliin, varsinkin koska olen jokaisessa seurustelusuhteessani itse ollut se jättävä osapuoli.
Ainakaan mulla ei koskaan ole ollut ongelmia naisseuran löytämisessä. Se vaan että se kemioiden kohtaaminen muullakin kuin puhtaasti fyysisellä tasolla on tosi harvinaista.
Toivottavasti tätä lukevat vastakkaista sukupuolta syyttävät sinkut oppivat ratkomaan ne omat ongelmansa, koska jos itsensä kanssa on sinut, ei ole ongelmia muidenkaan kanssa. :)
Itse etsin itsenäistä naisseuraa, joka (edes suuren osan ajasta) miellyttää silmää ja mieltä.
On ns. 'samalla aaltopituudella'. :)
Mutta nyt tosiaan töihin. :) -->
Kirjoittamasi ajatukset,fiilikset,tunnot olivat kuin omasta suustani.Kun on kaksin,tahtois olla yksin ja kun on yksin,tahtois(tai ainakin kaipais) olla kaksin.
Itsel myös oma koti,tuore auto ja hyvä työ.Eli elämän peruspilarit on kohdillaan.Sinkkuilua takana reilu vuosi(omasta tahdosta,vapauden kaipuusta),mutta...
Niin,ehkä meitä ihmisiä ei sitten kuitenkaan ole luotu elämään yksin?!
Ja minä kun luulin olevani jotenkin poikkeava,mutta ny tiedän,et meitä on ainakin kaksi!