Kysymys palstan miehille?

Voi kuule, vika taitaa enemmänkin olla sinä kuka teitä kotitöinä tekevinä panoalustoina pitää. Pelimiesten ja afrikkalaisten toimesta se on hyväksyttävää, mutta jos ATM tekee niin, niin se on syy hänen sinkkuuteensa. Ei toki naiset, te, te olette syy hänen sinkkuuteensa naurettavan korkeina odotuksinenne ja vaatimuksinenne. Suosittelen laskemaan sen päiväkodin satukirjan jo alas koska oikeassa elämässä miehet eivät lue ajatuksianne, ja jos täyttävät asunnon kynttilöillä niin se paalaa koko hökkeli ja romanttinen iltanne olisi sitten siinä.

Mitä tunteisiin taas tulee arvostuksen ohessa, luulen että kaiken alku on naisten ynseässä, ellei jopa vihamielisessä kohtelussa - kaikesta päätellen mies ei kauaa jaksa arvostaa olentoa joka ainoastaan inhoaa tai ignooraa häntä.

Kaikkein huvittavinta on kuitenkin tuo "kotitöitä tekevänä panoalustana" pitäminen. Se ei ole mikään syy, myönnä tyttö että tykkäät siitä, kyse on vain siitä kuka adonis niin sinulle tekisi.
Eihän huonon adoniksen panoalustana olemisessa olisi mitään kivaa?

On tunnettu tyttöjä. On opiskeltu ylempään korkeakoulututkintoon asti melko naisvaltaista alaa.

Panolaudan ne monet miehet on kuitenkin näyttäneet itselleen saavan, eikä ne panolaudat pistä edes pahitteeksi kun mies naamioi sen luolamieshimonsa siihen tyypilliseen ihQRomanssiMäTykkäänSusta-kolttuun.

Kunpa ne naiset vaan kuulisivat, mitä niiden ihQt miehet puhelee niistä jätkäporukoissa. Hetiku autosta puhuttais ja miten kiva sitä oli taas painella.

Selvähän se on ollut kautta aikain, ettei teeskentelemätön rehellinen oma itsenä oleminen kelpaa, vaan naisille pitää aina teeskennellä ja esittää. Musta ei ole siihen ja ehkä parempi sitten niin, olla ilman sitä "panolautaa".

"Onko kukaan teistä koskaan tuntenut mitään ketään naista ... kohtaan?"

Kyllä, mutta se tunne on havaittu aina yksipuoliseksi. Kun tilanne jatkuu samanlaisena riittävän monta vuotta, vihdoin ei jaksa naiset kiinnostaa. Tyhjän saa yleensä pyytämättäkin.

"Koska kirjoitustenne perusteella tulee väkisinkin mieleen, että ette te etsi tyttöystävää, vaan panoalustaa, joka osaa myös tehdä kotitöitä."

Tyypillinen naisen kirjoitus. Kerrotko, mihin tarvin naista, kun osaan myös itse hoitaa oman talouteni ? Mihin tarvitsen panoalustaa, kun edes yhden illan suhteet eivät nappaa ?

Se on huomattu, että myös sitoutumiskammoisia ja seksin perässä juoksevia naisia tarjolla, mutta nämä eivät ole potentiaalisia parisuhdemielessä.

"Onko sitten ihme, ettei ole kysyntää!"

Ei ole ei, kun pitäisi olla hassunhauska naurattaja ja paskanpuhuja. Naisille tuntuu olevan suuri kauhistus mies, jolla on omia ajatuksia ja mielipiteitä, eikä maailma pyöri vain naisen ympärillä.

Ensirakkauteni joka "pelasti" minut edes jotenkin käsittämään että naiset voivat myös pitää minusta. Rakastin häntä täydellisesti, omistautuvasti mutten omistavasti. Hän oli varattu tahollaan - pettäjä siis - mutta se ei estänyt tunteitani millään tavalla. Koin hänet maailman ihanimmaksi ihmiseksi, joksikuksi jonka kanssa haluan aina olla, jolle haluan olla hyvä ja jonka takia haluan olla parempi ihminen (ei, ei minussa sinänsä mitään vikaa ollut aikaisemminkaan.). Kunnioitin häntä hänen taitojensa - etenkin ihmissuhdetaitojensa ja tietynlaisen analyysin ja välittämisen takia muunmuassa. Siitä kuinka hän näki toisissa ihmisissä piirteitä joista minulla ei ollut hajuakaan. Rakastin hänen seksuaalisuuttaan ja sitä kuinka hän halusi jakaa läheisyyttä ja opettaa minuakin siinä puolessa. Opin häneltä kosketuksen merkityksen, välittämisen tunteen. Läheisyyden säännön. Luottamuksen ja hyväksynnän. Ja kyllä, hän särki sittemmin sydämeni. Nyt näen että hän ei ollut niin kauhean vahva ihminen, eikä hyveellinen kaikessa. Mutta jotain puhdasta siinä oli jota kaipaan yhä.

Olen myös rakastanut toista naista. Ensimmäistä oikeaa tyttöystävääni joka oli vain minun. Hänen älykkyyttään ja kiinnostustaan maailmaa kohtaan, nuorekasta kauneuttaan. Suloisuuttaan aamupörröä sukiessaan. Sitä kuinka hän viehättyi minuun alunperin ja kuinka huikaisevaa oli huomata että hän ihan oikeasti tahtoi viettää aikaa kanssani. Kuinka keskustelimme ja nautimme elämästä. Kaikki se oli hyvää ja kaunista.

Tarviiko nyt sanoa että siitä ei mitään tullut? Sain taas osuman. Hän oli kuitenkin nuori ja halusi lopulta muuta. Kyllästyi kai.

Kolmas nainen. Tutustuminen häneen kävi hämmentävästi - alunperin en kiinnostunut hänestä edes naisena. En tiennyt hänen sukupuoltaankaan. Luin vain hänen kirjoittamiaan tarinoita netistä ja totesin että tuossa on tutustumisen arvoinen ihminen. Ajauduin kohtamaan tuon yksinäisen sielun joka eli omassa hankalassa elämässään. Sain tietää että hän on nainen, jaettuamme elämänkohtalomme varsin kattavasti huomasin että olen ihastunut häneen. Kohtasimme. Suhteemme oli vaikea mutta samalla siinä oli jotain niin syvää joka riipii minua kaipauksena vieläkin. Sain lopulta ärsytettyä hänet lopettamaan suhteen - "tietenkin" koska halusin liikaa ja väärällä tavalla. Hänessä oli valtavasti henkisiä piirteitä joista nautin ja joita kunniotan vieläkin. Sääli ettei hän ehkä itse huomaa niitä täysin ja ymmärrä niiden arvoa. Toivoisin hänelle jotain hyvää, ehkä eniten kaikista kohtaamistani naisista. Olisin valmis jatkamaan siitä mihin jäätiin, milloin tahansa. Toivon että joku saa tilaisuuden rakastaa häntä ja tuoda sen tunteen hänen elämäänsä. Vaikka se en olisi minä - toivon silti.

Olen mies joka ei saa aikaiseksi kunnon suhteita. ATM-jutut kuulostaa kovin kovin tutuilta kaikkine väheksymisineen jne.

Myönnän kyllä olevani melko tunnekylmä, mutta missään tapauksessa en ole kiinnostunut pelkästä seksistä. Itseasiassa parisuhteen muodostaminen olisi varmaan helpompaa ilman tarvetta seksin harrastamiseen, koska siihen liittyy niin paljon ylimääräistä pinnallisuutta ja suorituskeskeistä ajattelua.

Teini-ikäisenä olin pari kertaa ihastunut, mutta aikuisiällä on ollut todella hiljaista, tosin olen myös ihan tietoisesti pysytellyt naisista kaukana. Ikä alkaa uhkaavasti lähestyä jo kolmeakymppiä ja onhan se melkoisen synkkä salaisuus, että ei ole koskaan edes suudellut naista.