Onko joku teistä jättänyt menemättä omien vanhempien hautajaisiin? Oletteko katuneet asiaa jälkikäteen?
Itselläni on varsin vaikea tilanne kun lähes koko muu suku kuuluu erääseen uskonlahkoon, ja itse olen luopio. Hautajaistilaisuus olisi siis lähinnä jonkinlainen uskonnollinen kokous.
En ole varma kestänkö hautajaistilaisuutta edes lääkkeiden voimalla.
Vanhempien hautajaiset
väliin?
28
2896
Vastaukset
- tuttavallani
oli vähän vastaavanlainen tilanne.Hän ratkaisi tilanteen viemällä kukat ja kynttilän illalla yksinään hautakummulle.Näin vältti muiden sukulaisten kohtaamisen.
- vastauksesta!
Kuulostaa hyvältä ja kauniilta vaihtoehdolta, kun tilanne on mikä on.
- oiuyio
Minkäkaiset ne olisivat?
- sillä sipuli
Annat heidän pitää kokouksensa silloin kun heille sopii, ja menet sitten itse haudalle kunnioittamaan vanhempiesi muistoa omalla tavallasi.
Niin se käy näppärästi. - Itsellä sama edessä
Muista, että hautajaiset ovat jäljelle jääneitä varten. Poismenneelle itselleen on ihan yksi hailee kärvisteletkö hänen hautajaismenoissa vai et. Mieti siis, mikä on tärkeää sinulle omassa surussasi, onko se hautaan lasku, muiden surevien näkeminen, itse hauta, vai jokin muu? Osallistu/jätä osallistumatta sen mukaan, mikä sinulle on tärkeää.
Itsellä lienee joskus tulevaisuudessa samankaltaiset mietinnät edessä. Vanhemmat ovat Jehovan Todistajia, minä itse en enää. Jos menen hautajaisiin, niin olen siellä aika yksin ja kieroonkatsottuna, erotettu kun olen. Mutta olen ajatellut, että en tee päätöstä sen mukaan mitä muut ajattelevat, vaan sen mukaan mitä itse ajattelen. Jos haluan itse saattaa vanhempani hautaan, niin sitten saatan, olkoon sitten kuinka kiusallista entisille "ystäville" kuin lystää.- Suru_sydämessä
Minulla oli sama tilanne - mutta toisinpäin.
Sukuni on kirkollisia. Minä olen Jehovan todistaja.
Asun toisessa maassa. Äitini oli kolmisen päivää sairaalassa.
En kyennyt tekemään muuta sinä aikana kuin rukoilemaan täynnä surua.
Sitten yht´äkkiä tiesin, että äitiä ei ole enää. Tuli kumma tyhjiö, kylmyys.
Me kaikki jätämme oman olemuksemme "singnaalit" eetteriin ja
kun poistumme tältä näyttämöltä - signaalit häviävät.
Veljeni ilmoitti minulle tapahtumista parin viikon päästä ja
tarkistin asiat päiväkirjastani. Aloin ymmärtää itseänikin, oloani.
Veljeni järjesti suurenmoisesti kaikki hautajaiset ja pyysi sisartani
ottamaan minut mukaansa, kun en muuten olisi päässyt hautajaisiin.
Sisar lupasi, mutta sanoi lähtevänsä heti kirkonmenojen jälkeen omien lastensa luo, eikä jäisi muistonviettoon.
Hän sanoi myös, että hän ei kuuntele sanaakaan minulta muistoksi äidille.
Oli hyvin vihamielinen ja äkäinen - hänellähän oli auto, jota tarvitsin.
En olisi kestänyt sitä matkaa siinä hengessä paria vuorokautta.
Lähetin veljelleni kortin, jossa kiitossanat äidille, toivo jälleentapaamisesta.
Veljeni oli kultainen,, luki kiitokseni haudan äärellä, pudotti sen äidille.
Siten sain sanottua ajatukseni.
Sisareni jäi tietysti aterialle muistotilaisuuteen.
Itse istuin samaan aikaan puutarhassani pukeutuen mustiin.
Äidin tahto hautajaisissa! Mitään kultaista ei saanut kantaa! Ei edes nappia!
Luin Raamatusta ylösnousemustoivosta, Psalmeja kahvikupin ääressä.
Linnut sirkuttelivat puissa ja minä kuiskin ajtuksia niiden säestäessä.
Oli oikein hyvä hetki muistellen kiitollisena mennyttä.
Äidin kuolema yhdisti minut veljeeni. Hän oli aivan suurenmoinen!
Sisareni sai nauttia hautajaisista ärsyyntymättä Jehovan todistajaan
Minusta ei tule tuppautua toisten seuraan häiriten heidän suruaan.
On kunnioitettava toisten oikeutta itse haluamaansa seuraan.
Tässä oli minun ratkaisuni ja tuntuu hyvältä ajatella sitä. - Suru_sydämessä
Suru_sydämessä kirjoitti:
Minulla oli sama tilanne - mutta toisinpäin.
Sukuni on kirkollisia. Minä olen Jehovan todistaja.
Asun toisessa maassa. Äitini oli kolmisen päivää sairaalassa.
En kyennyt tekemään muuta sinä aikana kuin rukoilemaan täynnä surua.
Sitten yht´äkkiä tiesin, että äitiä ei ole enää. Tuli kumma tyhjiö, kylmyys.
Me kaikki jätämme oman olemuksemme "singnaalit" eetteriin ja
kun poistumme tältä näyttämöltä - signaalit häviävät.
Veljeni ilmoitti minulle tapahtumista parin viikon päästä ja
tarkistin asiat päiväkirjastani. Aloin ymmärtää itseänikin, oloani.
Veljeni järjesti suurenmoisesti kaikki hautajaiset ja pyysi sisartani
ottamaan minut mukaansa, kun en muuten olisi päässyt hautajaisiin.
Sisar lupasi, mutta sanoi lähtevänsä heti kirkonmenojen jälkeen omien lastensa luo, eikä jäisi muistonviettoon.
Hän sanoi myös, että hän ei kuuntele sanaakaan minulta muistoksi äidille.
Oli hyvin vihamielinen ja äkäinen - hänellähän oli auto, jota tarvitsin.
En olisi kestänyt sitä matkaa siinä hengessä paria vuorokautta.
Lähetin veljelleni kortin, jossa kiitossanat äidille, toivo jälleentapaamisesta.
Veljeni oli kultainen,, luki kiitokseni haudan äärellä, pudotti sen äidille.
Siten sain sanottua ajatukseni.
Sisareni jäi tietysti aterialle muistotilaisuuteen.
Itse istuin samaan aikaan puutarhassani pukeutuen mustiin.
Äidin tahto hautajaisissa! Mitään kultaista ei saanut kantaa! Ei edes nappia!
Luin Raamatusta ylösnousemustoivosta, Psalmeja kahvikupin ääressä.
Linnut sirkuttelivat puissa ja minä kuiskin ajtuksia niiden säestäessä.
Oli oikein hyvä hetki muistellen kiitollisena mennyttä.
Äidin kuolema yhdisti minut veljeeni. Hän oli aivan suurenmoinen!
Sisareni sai nauttia hautajaisista ärsyyntymättä Jehovan todistajaan
Minusta ei tule tuppautua toisten seuraan häiriten heidän suruaan.
On kunnioitettava toisten oikeutta itse haluamaansa seuraan.
Tässä oli minun ratkaisuni ja tuntuu hyvältä ajatella sitä.Lisäisin vielä, että olen toisessa maassa eläkeläisenä ja sairaana.
Melkein kaikki sukulaiseni ovat kuolleet.
En kykene menemään heidän haudalleen.
Siksi olen tehnyt puutarhaani hartauspaikan kauniine, pienine kivineeen,
johon olen kirjoittanut heidän alkukirjaimensa.
Mutta en kuolinpäivää, koska he ovat elossa Jumalalle. Ja minulle.
Niitä on paljon kukkineen, kynttilöineen, jotka sytytän heidän
muistopäivinään.
Istun siinä rauhaisassa paikassa usein lukemassa hengellistä.
Suru ei tule rutiinina, eikä poistu käskystä.
Viikkoja ennen huomaan alakuloisuuden valtaavan mieleni.
Ajattelen henkilöä. Aika kultaa muistot ja opetukset ihmeellisesti.
Juuri nyt on mielessä lapsuuden leikkitoveri, joka hävisi joulukuun alussa.
Sitä on kiitollinen vietetyistä hetkistä ja olen onnellinen uskossani
saada vielä tavata hänetkin paremmissa olosuhteissa. Terveenä.
Jeesus ei herättänyt ihmisiä sairauteen, vaan terveyteen!
Myös sisällä minulla on mustia kynttilöitä erikoiseen kynttiläjalkaan.
Kukkia keventääkseni mieltäni surun keskellä.
Toivon lohdutusta kaipaavien ottavan oman Raamattunsa esiin ja
katsomaan takana olevasta sanalistasta sanoja kuten:
ylösnousemjus, kuolema, lupaus, elämä, tai mitä haluamaansa.
Se on Raamatuntutkimista minulle.
Henkilökohtaisen suhteen vahvistamista Luojaan, Elämänantajaamme. - ohikulkijavain
Suru_sydämessä kirjoitti:
Lisäisin vielä, että olen toisessa maassa eläkeläisenä ja sairaana.
Melkein kaikki sukulaiseni ovat kuolleet.
En kykene menemään heidän haudalleen.
Siksi olen tehnyt puutarhaani hartauspaikan kauniine, pienine kivineeen,
johon olen kirjoittanut heidän alkukirjaimensa.
Mutta en kuolinpäivää, koska he ovat elossa Jumalalle. Ja minulle.
Niitä on paljon kukkineen, kynttilöineen, jotka sytytän heidän
muistopäivinään.
Istun siinä rauhaisassa paikassa usein lukemassa hengellistä.
Suru ei tule rutiinina, eikä poistu käskystä.
Viikkoja ennen huomaan alakuloisuuden valtaavan mieleni.
Ajattelen henkilöä. Aika kultaa muistot ja opetukset ihmeellisesti.
Juuri nyt on mielessä lapsuuden leikkitoveri, joka hävisi joulukuun alussa.
Sitä on kiitollinen vietetyistä hetkistä ja olen onnellinen uskossani
saada vielä tavata hänetkin paremmissa olosuhteissa. Terveenä.
Jeesus ei herättänyt ihmisiä sairauteen, vaan terveyteen!
Myös sisällä minulla on mustia kynttilöitä erikoiseen kynttiläjalkaan.
Kukkia keventääkseni mieltäni surun keskellä.
Toivon lohdutusta kaipaavien ottavan oman Raamattunsa esiin ja
katsomaan takana olevasta sanalistasta sanoja kuten:
ylösnousemjus, kuolema, lupaus, elämä, tai mitä haluamaansa.
Se on Raamatuntutkimista minulle.
Henkilökohtaisen suhteen vahvistamista Luojaan, Elämänantajaamme.Kuulostaa tosi kauniilta tavalta noin muistella pois menneitä rakkaita.
- vastauksista!
Lahkolaisethan käyttävät juuri tällaiset tilanteet hyväkseen käännytysmielessä, siksi tuntuu niin pahalta.
Haluan että hautajaisista jää minulle hyvä muisto, siksi taidan ottaa neuvonne vastaan. KIITOS! - teette oman tilaisuuden
Totta tosiaan, eivät kuolleet enää tiedä ja välitä, mitä itse hautajaisissa tapahtuu.
Anna muun suvun pitää tapahtumansa ja lahkokokouksensa.
Pidä sinä oman perheesi, kenties muutaman hyvän ystäväsi kanssa ihan oma hetkesi!
Vie tosiaan kukka, kynttilä, yhdessä heidän kanssa, laula joku kaunis ja sinulle tärkeä virsi/sävelmä, lue runo tms.
Viettäkää tämän jälkeen yhdessä pieni kahvi- tai muistohetki kotona.
Näin et joudu henkiseen paineeseen tuon muun suvun kanssa, mutta saat jättää hyvästit omalle läheisellesi. - Andreadorea
Oman isäni hautajaiset olivat raskas tilaisuus. Olimme valinneet ohjelmaan paljon musiikkia, vähän puhetta, koska kaikki tiesivät, millainen isäni oli. Riidanhaluinen, ilkeä, sadisti, puolueellinen, vahingoniloinen, kadehti lasten menestystä ym. Oli hänellä vastoinkäymisiäkin, mutta ne olivat täysin hänen itsensä aiheuttamia. Hän mm. hakkasi vanhimman veljeni alkoholistiksi ja nuoremman mielisairaaksi, meidät muut veljekset siltä väliltä. Ei edes ohikiitävän hetkenä tuntenut minkäänlaista katumusta, vaan oli aina oikeassa. Pahoinpiteli sairaan vaimonsakin, josta kuulimme vasta jälkeenpäin. Arvioi ihmiset ainoastaan näiden "älykkyyden" mukaan, mikä älykkyys tarkoitti hänen ajatustensa hyväksymistä. Sai elämässään kokea kaikki mahdolliset maallisen elämän vastoinkäymiset ja häpeät, mutta ei muuttanut kurssiaan, vaan tuli yhä jyrkemmäksi ja ehdottomammaksi. Joutui muuttamaan paikkakunnalta vanhemman veljeni tehtyä itsemurhan, ja kokemaan pienen yhteisön häpeän kaikilla mahdollisilla tasoilla. Oli kuollessaan sodassa koko maailmaa vastaan, ihmetteli, kun ihmiset pitivät hänen vanhuuden hourailujaan omituisina. Yritti pontevasti tehdä minusta perinnötöntä, mutta onnistuin välttämään tämän. En tiedä, tämä kaikki painaa mieltäni jatkuvasti, ja se, etten sanonut riittävän ilkeästi hänelle takaisin.
- Pahoinpidelty.lapsesta
Otan osaa suruusi, varsinkin kun kokemuksesi ovat
paljolti omia elämänkokemukssiani.
Äitini oli kai selvänäkijä ja huusi minun olevan "hullu" jo
alakoulusta viimeisiin sanoihinsa ennen kuolemaansa.
Sitä "hullua" olen saanut kotiväeltäni kuulla varsinkin
ennen perinnönjakoa. Ei HULLULLE mitään anneta!
Olen lukenut paljon anteeksiannosta.
Se ei merkitse, että hyväksyy väärän menettelyn.
Anteeksiannolla vapauttaa itsensä elämään elämäänsä.
Haluatko kokeilla itsesi tähden? - unoppinut
Minulle on selvinnyt, että olen lasteni tukena, oli tilanne mikä tahansa. Tämä tuli minulle kristallin kirkkaaksi, kun vanhempani kuolivat. Heidän kateutensa lasten menestyksestä oli käsittämätöntä ja jos jollakin meni huonosti, niin vielä olivat lisäämässä taakkaa.
Monta kertaa tulin huijatuksi ja lopulta jäin ilman perintöäkin. Oliko heidän tapansa vielä kuolemansa jälkeenkin sotkea lastensa keskinäiset välit. Toiset jäi ilman ja joillekin napsahti "pieni omaisuus".
Olen katkaissut yhteydet perheeseen, minua on vedätetty, ehkä olen ollut liian hyvä uskoinen enkä ole tajunnut, että taas huijattiin.
- aiturivarsa
Neuvo. Teet ihan niinkuin koet, surussasi.
Itse jätin toisen vanhempani hautajaisiin menemättä. Tilaisuuteen kun oma sisarukseni, ja elossaoleva vanhempani toivoivat sellaista suvun ulkopuolista ihmistä- muinaista puolisoani, jota en halunnut tavata. Henkilö ei kuitenkaan ollut käynyt vanhempani hautajaisissa. Mutta- minulla ei ollut muutakaan tietoa kuin että on kutsuvieraana. Selvisi sittemmin sekin ettei ollut pitänyt sukuuni välejäkään, joten homman nimi oli torpata minut itselleni hyvin läheisen vanhemman hautajaisista.
Hiljattain sisaruksista yksi lähti. Nyt oli jo opittu- ei kenenkään muinoisia heiloja kutsuttu. Erikseen kysyin, VOINKO tulla sisaruksen hautajaisiin. Tämä sisarus oli eri ikäsarjaa kuin itse, ei mitenkään läheinen erityisesti.
Suvun asiat on toisinaan mutkikkaita. Parempi kun joku väistelee, milloin tilanne niin pyytää. ei ketään itselleen vieraansorttisia ihmisiä ole pakko tavata, eikä ole pakko kaikkea hyväksyä- Surunsa jokaisen on surtava, mutta voihan sen tehdä miten tahtoo.- Voiko-ollatottakaan
Vainajan siunaustilaisuus kirkossa tai kappelissa on yhtä julkinen tilaisuus kuin häät tai mikä muu tahansa. Kukaan ei voi kieltää sinne menemästä jos itse haluaa ja tahtoo mennä eikä sinne tarvita kenenkään kutsua. Joten älä kysele muilta kuin itseltäsi ...
Muisto- / muistelutilaisuus jälkeenpäin on ihan eri asia ja se, johon kutsutaan tai sitten ei. Jos näitä juttuja ei tiedä, voisi tutustua vaikka Käytöksen kultaiseen kirjaan tai kysyä seurakunnan työntekijöiltä. Ei ehkä kannattaisi "neuvoa" jos on missannut vanhempiensa viimeisen matkan tässä maassa.
- surusydämessä
Sisarukset ei määrää saati heidän lapset toisten sisarusten elämää, jokaisella omat kokemukset ja muistot.
Joskus käy niin, ettei halua tavat juoppoja häirikkösisaruksia edes omien vanhempien hautajaisissa ja surra voi muuallakin kuin haudalla.- Suru_sydämessä
Meillä on paljolti samaa kokemusta ja
melkein sama nimikerkki :-)
- Käsittämätöntä
Kuulostaa jotenkin kylmäkiskoiselta, tympeältä ja välinpitämättömältä. Mitä väliä on muulla suvulla vaikka se tekisi ja sanoisi mitä? Kyseessä on omat vanhemmat, jotka harvemmin ehkä lähtevät yhtaikaa. Muista voi veisata viis.
Ajatus omien vanhempien saattomatkan missaamisesta on yhtä kaukana tästä maasta kuin sekin, että jotain elämäntilannetta ei kestä elää kuin lääkkeen avulla. Mutta siksihän jeppekin juo.- aiturivarsa
On tilanteita joissa ei ole vaihtoehtoa. Kyllä, pidin edesmenneestä vanhemmastani. Ja ei, en ollut toivottu hänen hautajaisiinsa. Jälkeenjääneiden- niin lesken, ja sisarusten toiveita kunnioitetaan. Tähän päivään mennessä en ole saanut selitystä, miksi nimenomaan yksi tietty ulkopuolinen henkilö kutsuttiin, minulle vasta pari pv ennen asiasta ilmoittaen. Katsoin, etten ole samassa tilaisuudessa kuin lähes kaksikymmentä vuotta sitten erottu puoliso. Ihan tavallisena kansalaisena olen muutoin elänyt- työssä, ei ole velkakasaa, ei tuomittu mistään, jne.
Joten, silläkään perusteella en ymmärtänyt aivan, menettelyä. Muussakin asiassa minut jätettiin täysin ulkopuolelle- Olen hiljaa ajatellut, että ennenpitkää se asia tulee lähisuvulle eteen, mikäli isäni jäämistölle suurempia suunnittelevat.Ilman nimeäni mitään kun ei voi tehdä- olen laillinen osakas.
Ei tässä ole tarvittu lääkitystä. Hiljaisia iltoja on joskus, kun yritän kelata elämääni, missä kohtaa minä tein sen syyn moiseen, tietoa kun ei anneta. - Puhdistailmapiiri
"Kelaaminen" ei riitä. Avaa suusi.
- aiturivarsa
Puhdistailmapiiri kirjoitti:
"Kelaaminen" ei riitä. Avaa suusi.
Kysynyt olen. Ja tietenkin hautajaisiin saa nyt kuka hyvänsä mennä. Mutta, en itse toimisi vastaavasti kutsumisten kanssa. En minkäänlaisesta syystä, en, omilleni. Jos kaukainen sukulainen, on lähtenyt, enkä tiedä, että joku oli hänelle läheinen, ja oletan että toinen henkilö oli, niin erijuttu.
Voi olla vahinkokin.
Niin leski on toinen oma vanhempani. Tiesi kyllä... Mikä sattuu. - Mitäääh
"Aiturivarsa" sekoilee siihen tyyliin että on tainnut nauttia muutakin päivälliseksi kuin pyhää henkeä.
- enhaluatavata
juopot on kylmäkiskoisia ja välinpitämättömiä eivät muiden tunteista piittaa..
- periksi.en.anna
Vanha aloitus mutta kun osui kohdalle vastaan. Isäni hautajaisissa olin. Isä oli ja on minulle rakas ja hyvä. Biologisen äitini (miten vaikeaa edes kirjoittaa sana "äiti") hautajaisiin en osallistunut millään tavalla.
Jonkinlainen suhde vanhempiin oli niin kauan kun isä eli. Isän kuoltua yli 20 vuotta ennen sen toisen henkilön kuolemaa, pistin välit poikki lapsuudenkotiin. Hän oli hirveä ilkeä ja paha ihminen. Sen tiesivät kaikki, niin naapurit kuin muutkin. Yhtään ystävää ei hänellä ollut, ketään ei hyväksynyt, kaikki haukkui halveksi ja pilkkasi. Myös varsinkin minut, nuorimman tyttärensä. Hän rikkoi ja tuhosi meidän sisarusten välit kertomalla valheita ja manipuloimalla. Ainoa tunne jota olisimme saaneet tuntea oli viha. Viha kaikkia ja kaikkea kohtaan.
Jokainen meistä lapsista osuutensa sai, mutta minä sitten tuplasti enemmän. Olen luonteeltani luja ja omapäinen. En antanut lannistaa itseäni vaan pistin vastaan! Se nosti hänen vihansa ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Hänen omat lasten lapsensa pelkäsivät ja vieroksuivat häntä. Heilläkään ei koskaan ollut mummoa. Isä kärsi mutta suojasi itsensä vetäytymällä omaan maailmaansa ja työhönsä.
Tiedän että tämä ihminen oli vakavasti sairas. Ensimmäisenä tulee mieleen psykopaatti. Ei narsisti, se on liian lievä nimitys tälle. Psykopaatti.
Äiti-myytti elää vahvana. Äiti rakastaa AINA ja äiti on hyvä ja hellä ja lastaan vaaliva ja ajatteleva! HAH sanon minä!
En ole katkera vaikka niin voisi hyvin luulla. Olin ja olen ainoastaan valtavan helpottunut kun se mätäpaise elämästäni puhkesi ja lakkasi tuottamasta tuskaa. Sillä sitä se teki! Jokaisella lapsella on syvä tarve äitiin ja isään. Isä yritti kaikkensa mutta oli täysin lyöty. Äidin mallia en koskaan saanut enkä tiedä mikä on "oikea" äiti. Tätä olen sitten psykoterapiassa vuosia työskennellyt. Opin jo pienestä hyvin itsenäiseksi ja omillani toimeen tulevaksi. Siitä olen myös onnellinen, olen itse taistellut itselleni elämän ja aseman ja tulen hyvin toimeen. Muutin ulkomaille ja perustin oman kotini tänne. Täällä on "perheeni" eli ystäväni ja kissani ja koirani. Pahasta alustakin voi kasvaa ulos! Joskus pahat asiat karaisee ja nostaa sisun. Näin minun kohdallani.- Aikuinenarmahtaa
No ei se "valtava helpotus" ainakaan tästä kommentista käy selville. Siinä puhuu pieni tyttö joka on vailla äitiä, ei aikuinen itsensä kallonkutistajalla työstänyt ihminen. - Että mistäkö sen huomaa? Vastaus: oikeasti aikuiseksi kasvanutta kiinnostaisi vilpittömästi tietää, mikä äidin oikea diagnoosi olisi ollut jos se olisi selvitetty. Nyt ei voi ajatella muuta kuin että hän oli oman elämänhistoriansa summa. Sen elämän, josta sinä et tiedä mitään.
- Ei_pysty_puuttumaan
Aikuinenarmahtaa kirjoitti:
No ei se "valtava helpotus" ainakaan tästä kommentista käy selville. Siinä puhuu pieni tyttö joka on vailla äitiä, ei aikuinen itsensä kallonkutistajalla työstänyt ihminen. - Että mistäkö sen huomaa? Vastaus: oikeasti aikuiseksi kasvanutta kiinnostaisi vilpittömästi tietää, mikä äidin oikea diagnoosi olisi ollut jos se olisi selvitetty. Nyt ei voi ajatella muuta kuin että hän oli oman elämänhistoriansa summa. Sen elämän, josta sinä et tiedä mitään.
Kuinka selvittäisit täydellisen tyrannin sairauden? EN todellakaan ymmärrä mitään keinoa, jos äiti on manipuloinut omat lapsensa eri leireihin: on äidin puolella olevat "hyvät" lapset ja me syntisäkit, jotka ajattelemme hieman eri tavalla, "huonot" lapset. Mitä ihmettä me huonot lapset voisimme tehdä? Veisimme äitimme pakkokeinolla sairaalaan?
Kerro "Aikuinenarmahtaa"?
Olen siis uusi ketjussa, ja kysyn kun satuin hollille :-) - Joskusonpakko
Miksi sinä teet jakoa hyviin ja huonoihin? Eikö se ollut äitisi ongelma eikä sinun?
- Näkökulmaa1
En ollut hautajaisissa kun äitini haudattiin,sillä en täältä korvesta päässyt.Ei mitään kulkuyhteyksiä ole.Äitini oli minulle rakkain ihminen maailmassa,eikä se asia miksikään muutu olin läsnä hautajaisissa tai en.
Eikä tarvinnut nähdä sukulaisia joista olen ottanut pesäeron jo lapsena.
Kysyt oletteko katuneet sitä ettette ole mennyt hautajaisiin?
Ei,en ole katunut,haudassa makaa pelkkä kuori,ja äitini on elossa jossakin paremmassa paikassa,sillä kuoli hartaana uudestisyntyneenä kristittynä.
Läheisen rakkaan kuolema on aina raskasta,ja toivotan jaksamista menetyksesi johdosta,vilpittömästi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)755564Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242486- 261967
- 561704
- 121591
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51388- 91307
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa91269"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71239- 141193