Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kolmisen vuotta. Suhteeme on muuttunut puolen vuoden aikana todella paljon negatiiviseen suuntaan. Itsetuntoni on niin alhaalla että en pidä itseäni minää. Riitelemme paljon ja sanomme molemmat rumia asioita kiukussapäin. Kuitenkin seksielämämme on muuttunut todella paljon,voi sanoa että sitä ei ole enää ollenkaan. Olen raskaana viikolla 11 ja vauvan tulo oli meille molemmille erittäin toivottu. Nyt kaikki vaan tuntuu menevän entistä enemmän metsään. Olen lihonut marraskuusta 5,5 kiloa ja pidän itseäni todella epähaluttavana ja läskinä. Olen kysynyt mieheltäni miksi hän ei halua enää minua niinkuin ennen, mutta hän sanoo syyksi että olen kieltänyt häntä koskemasta minuun. (olen sanonut näin riidan yhteydessä). Seksikin on vähentynyt siis tämän puolen vuoden aikana. Raskaus vie minulta todella voimia sillä kärsin erittäin kovista pahoinvoinneista ja siksi olen todella herkkä.
Kaipaisin yhdessä oloa ja yhdessä tehtyjä viikonloppureissuja mutta en saa miestäni lähtemään minnekkään.
Nyt pelkään kuollakseni kun mieheni lähtee viikonlopuksi työporukansa kanssa "talvipäiville" että hän pettää minua. En haluaisi kieltää enkä kieltäisikkään jos asiat olisi kotona paremmin. Vertaan itseäni muihin ja inhoan itseäni tällaisena. Ennen itsetuntoni oli paljon korkeammalla enkä koskaan tuntenut näin.Eikä tämä johdu raksaudesta sillä tunsin jo ennen raskautta näin! Minua on petetty ennemminkin aikaisemmissa suhteissa ja olen viettänyt paljon aikaa yksin miehen ollessa ryyppäämässä ja pulssini nousee ja sydän hakkaa kun ajattelenkin että nykyinen tekisi saman.
Epäilyksiäni lisää että mieheni on huomauttanut lihomisestani ja pyytänyt kolmesti minua tekemään abortin. (kun olemme riidelleet) Hänen mielestä en tee mitään, en osaa laittaa ruokaa, en siivoa jne.
En ole koskaan kirjoitellut tänne ja taidan todellakin olla sekoamis pisteessä. Olen kokenut kymmenen vuoden aikana niin paljon tuskaa että en tiedä kauanko enää jaksan.
Kun yritän jutella ja selvittää asioita ja puhua asiat selviksi, miestä ei kiinnosta. Kukaan ei edes välitä kun itken.
Lopun alkuako?
10
1230
Vastaukset
- -nainen--
alkua vaan hormonit ne on!
- todellakin.
En vaan millään jaksa ymmärtää, miksi lapsi tehdään toivottomaan tilanteeseen. Pitäisihän jokaisen aikuisen, joka yhtään osaa ajatella, ettei lapsentulo korjaa pas*aa suhdetta vaan pahentaa sitä entisestään. Joten miksi ihmeessä hankkiuduit raskaaksi jos parisuhde veteli viimeisiään jo sitä ennen?!
Tuota, että vauvan tulo olisi teille _molemmille_ erittäin toivottu, en usko. Ihminen joka toivoo lasta paljon, saati erittäin paljon, ei missään tilanteessa, koskaan, ikinä, milloinkaan, ei edes maailman pahimman riidan aikana toivo aborttia! Ettet olisi painostanut miestäsi lapsen tekoon ja siitä syntyivät ongelmat suhteessa? Jos asia on näin, niin tätä ei voi enää korjata. Lapsi on tulossa ja miehen on sopeuduttava tähän tai lähdettävä kävelemään.
Se että kärsit voimakkaasta pahoinvoinnista vie varmasti mieheltä haluja olla kanssasi. Ehkä miehesi vaan ei halua rasittaa sinua entisestään (matkustelulla) jos ole heikossa kunnossa jo valmiiksi. Mutta ehkä tätä ei enää kestä kuin muutama viikko ja loppuraskaus menee pahoinvoimatta. :)
Painonnousukin on vähän suhteellista. Jos olet alunperin ollut todella hoikka, alipainoinen tai hyvin treenattu, niin varmasti elimistösi kerää painoa jotta kestää raskauden. Mutta jos olet normaalipainoinen ja painosi on noussut pahoinvoivanakin noin paljon jo alkuraskaudessa, miehesi on varmasti huolissaan mitä sinulle tulee tapahtumaan, kun jäljellä on vielä noin 30 viikkoa ja lapsesta johtuvaa painonnousua ei käytännössä vielä ole lainkaan tapahtunut. Kuitenkaan miehelläsi ei ole mitään oikeutta alkaa huomauttelemaan ikävässä mielessä painonousustasi. Kyllä ne neuvolassa pitävät huolen siitä.
Ei kannata etukäteen huolehtia siitä että pettääkö miehesi vai ei. Ja jos sinua on joskus petetty, eri kumppanin toimesta, niin se ei tarkoita että muutkin pettäisivät. Pettäminen on jokaisen oma henkilökohtainen valinta. Jos kiellät miestäsi menemästä talvipäiville, ja hänellä oli suunnitelmissa pettää sinua, niin hän kyllä keksii keinot pettämiseen ilman tuota tapahtumaakin. Etkä sinä pysty häntä mitenkään estämään. Turhaan nostat vaan stressitasojasi, sillä nekin vaikuttavat sikiön vointiin.
Suosittelisin että otat tilanteesi neuvolassa puheeksi. He osaavat ohjata teitä eteenpäin, ehkä pariterapiaan tai vastaavaan. Tuo teidän tilanne ei taida ratketa omin voimin, jos miehesi ei ole kiinnostunut keskustelemaan kanssasi. Teillä on nyt loppuraskaus aikaa selvittää nykyiset ongelmat, ennen kuin niitä tulee vino pino lisää (vauvan aiheuttamat kulut, väsymys, vapaa-ajattomuus yms). Toivottavasti saatte ratkastua ongelmanne, mutta jos ette niin lapsen on parempi kasvaa yhden rakastavan vanhemman kanssa turvallisessa ympäristössä kuin turvattomassa kodissa, kahden koko ajan riitelevän ja toisiaan sättivän vanhemman kanssa. - koita jaksaa
Surullista luettavaa. En itse pidä tuota minään hormonijuttuna kylläkään. Saman tilanteen eläneenä en voi kuin toivoa sinulle paljon voimia.Usko pois, vaikka nyt olet väsynyt, on ihmeellistä millaiset voimavarat voi naisesta löytyä vaikka jäisi yksinkin raskaana ollessaan.En tosin väitä että jäät, jokseenkin epäkypsää on mieheltäsi kuitenkin pyytää aborttia kun raskaus on ollut toivottu.
Minä jäin yksin ihan loppuraskaudesta vaikka sekin raskaus oli toivottu. Nyt vuosia myöhemmin olen onnellinen että niin silti tapahtui.
Puhu miehesi kanssa reilusti asioista kuten ne tunnet ja pyydä häntäkin kertomaan rehellisesti omat pelkonsa ja tunteensa. - piristy!!
että ei mieskään tuota itkeskelyä loputtomiin jaksa.Ajat hänet pois, anteeksi nyt vain. mietippä jos hän käyttäytyisi noin! Riitelette pikkuasioista; ota nyt itseäsi niskasta kiinni. Tuskin teillä on edes mitään selvitettävää...olet vain väsynyt ja hormonisi heittelevät. Tehkää jotain kivaa yhdessä, koita olla pirteä ja ÄLKÄÄKÖ alkako vatvomaan asioita.
- Tästä ei ota selvää
Olet ollut 11 vkoa raskaana, mutta puoli vuotta mennyt jo päin peetä. Silti raskaus oli erittäin toivottu molemmille, ja miehesi muistaa riitojen yhteydessä sanoa että tee abortti...
Ensinnäkin teillä on siis mennyt huonosti jo ennen raskautta ja olette yrittäneet silti? Vai oisiko niin ettei raskaus ole toivottu kuitenkaan? Ja miehesi sanoo riidoissa että tee abortti?? Niin, niinhän sitä toivotusta lapsesta yleensä sanotaan... Riidoissa tai ei.
Sulla on todella paljon ristiriitaisuuksia tossa tarinassasi, ajallisesti, asiallisesti ja siis... Kaikinpuolin.
Selvitäpä nyt ensin itsellesi faktat ja mitä haluat ja mikä se tilanne oikeasti on ollut. Ja onko se lapsi edes toivottu, abortti on tehtävä ennen viikkoa 12 jos sen aikoo tehdä. Mun mielestä toi kuulostaa siltä, ettei teillä ole mikään selvillä, sulla ei ole mikään selvillä, ja vielä kun sanot, että te olette olleet 3 vuotta yhdessä, mistä puoli vuotta on olleet huonoja, ja kuitenkin viimeisen 10 vuoden aikana olet kokenut niin paljon??!! Pistäpäs nyt itsellesi asioita järjestykseen, ja mieti mitä milloinkin on tapahtunut...
Tää koko viesti kuulostaa provolta, ja oli se totta tai ei, niin sitä se onkin. Mietipä tarkemmin vielä.- lopun alkuako
voi olla että kirjoitin jotenkin epäselvästi. Aborttia en ole tekemäs,en missään vaiheessa tai tilanteessa!! Minä olen halunnut tätä lasta ja uskon että mieheni myös koska siihen on ryhtynyt. Puhuin meidän välisestä seksielämästä mikä on ollut todella heikkoa jo puolen vuoden ajan. Ja siitä kuinka tunnen että mieheni ei halua minua ja kuinka itsetuntoni on alhaalla. Ja kyllä,olen kokenut kovia 10vuoden aikana. Exäni pahoinpiteli minut loppuaikoina noin joka toinen viikonloppu. Läheinen kuoli. Itse olen sairastut sydäntautiin,olen tehnyt konkurssin jne. Pelkään että nykyinen mieheni pettää myös,koska seksiä meillä on ehkä kerran kuussa! En voi tunteilleni mitään enkä kaipaa että minut haukutaan sen takia! Kuvittelitko että huvikseni keksin tarinaa tänne. Juuri siksi kirjoitin koska sattuu enkä voi ymmärtää miksi mieheni voi sanoa edes riidan yhteydessä että tee abortti. Että haluaako hän sittenkään tätä?onko hänellä toinen?miten kukaan voi sanoa noin! Tai minun lihomisestani ja siitä etten tee mitään enkä osaa tehdä! Kun kerron hänelle että minuun sattuu hänen sanomiset ja että haluan puhua asiat halki,hän ei halua,eikä välitä vaikka itken. En itke turhasta mutta jos en saa vastausta tai anteeksipyyntöä. Ja tästä syntyy se riita ja oravanpyörä.
- tarkkaan
lopun alkuako kirjoitti:
voi olla että kirjoitin jotenkin epäselvästi. Aborttia en ole tekemäs,en missään vaiheessa tai tilanteessa!! Minä olen halunnut tätä lasta ja uskon että mieheni myös koska siihen on ryhtynyt. Puhuin meidän välisestä seksielämästä mikä on ollut todella heikkoa jo puolen vuoden ajan. Ja siitä kuinka tunnen että mieheni ei halua minua ja kuinka itsetuntoni on alhaalla. Ja kyllä,olen kokenut kovia 10vuoden aikana. Exäni pahoinpiteli minut loppuaikoina noin joka toinen viikonloppu. Läheinen kuoli. Itse olen sairastut sydäntautiin,olen tehnyt konkurssin jne. Pelkään että nykyinen mieheni pettää myös,koska seksiä meillä on ehkä kerran kuussa! En voi tunteilleni mitään enkä kaipaa että minut haukutaan sen takia! Kuvittelitko että huvikseni keksin tarinaa tänne. Juuri siksi kirjoitin koska sattuu enkä voi ymmärtää miksi mieheni voi sanoa edes riidan yhteydessä että tee abortti. Että haluaako hän sittenkään tätä?onko hänellä toinen?miten kukaan voi sanoa noin! Tai minun lihomisestani ja siitä etten tee mitään enkä osaa tehdä! Kun kerron hänelle että minuun sattuu hänen sanomiset ja että haluan puhua asiat halki,hän ei halua,eikä välitä vaikka itken. En itke turhasta mutta jos en saa vastausta tai anteeksipyyntöä. Ja tästä syntyy se riita ja oravanpyörä.
Kuulostaa näin ulkopuolisen korvissa siltä, että tekemällä lapsi yritetään korjata huonossa jamassa oleva suhde. Jos lapsi on toivottu niin ei silloin leikillä tai edes kännipäissään puhuta abortista! Mieti oletko valmis kasvattamaan lapsen yksin sillä nykyinen miehesi ei välttämättä ole siihen valmis/halukas. Uskot, että miehesi haluaa lapsen koska kerran hommaan ryhtyi. On helppoa tulla isäksi, mutta on vaikeampaa olla isä!
- ninnulinii85
lopun alkuako kirjoitti:
voi olla että kirjoitin jotenkin epäselvästi. Aborttia en ole tekemäs,en missään vaiheessa tai tilanteessa!! Minä olen halunnut tätä lasta ja uskon että mieheni myös koska siihen on ryhtynyt. Puhuin meidän välisestä seksielämästä mikä on ollut todella heikkoa jo puolen vuoden ajan. Ja siitä kuinka tunnen että mieheni ei halua minua ja kuinka itsetuntoni on alhaalla. Ja kyllä,olen kokenut kovia 10vuoden aikana. Exäni pahoinpiteli minut loppuaikoina noin joka toinen viikonloppu. Läheinen kuoli. Itse olen sairastut sydäntautiin,olen tehnyt konkurssin jne. Pelkään että nykyinen mieheni pettää myös,koska seksiä meillä on ehkä kerran kuussa! En voi tunteilleni mitään enkä kaipaa että minut haukutaan sen takia! Kuvittelitko että huvikseni keksin tarinaa tänne. Juuri siksi kirjoitin koska sattuu enkä voi ymmärtää miksi mieheni voi sanoa edes riidan yhteydessä että tee abortti. Että haluaako hän sittenkään tätä?onko hänellä toinen?miten kukaan voi sanoa noin! Tai minun lihomisestani ja siitä etten tee mitään enkä osaa tehdä! Kun kerron hänelle että minuun sattuu hänen sanomiset ja että haluan puhua asiat halki,hän ei halua,eikä välitä vaikka itken. En itke turhasta mutta jos en saa vastausta tai anteeksipyyntöä. Ja tästä syntyy se riita ja oravanpyörä.
Moi ja hali
- ninnulinii85
ninnulinii85 kirjoitti:
Moi ja hali
arg,
piti siis kirjoittaa, että puhu hänelle että viekö raskausmaha häneltä seksivietin. Sille ei voi mitään, koska jotkut miehet luulee että se vahinkoittaa lasta. Hän ei siis tarkoittaa pahalla vaan koittaa suojella lastanne. Mut jos ei vie, niin pukeutu kivasti ja ole seksikäs nätti SEN KESKUSTELUN JÄLKEEN :)
- niin..
kuulostaa huonolta teidän tilanne ja kannattais nyt vain saada joku ratkaisu tuohon, koska sitten ku vauva tulee niin kaikki muuttuu miljoona kertaa hankalammaksi.. mulla itsellä on pari-vuotias lapsi. lapsi tehtiin huonoon parisuhteeseen, toisaalta kaikki oli oikein hyvin, toisaalta kaikki meni päin prinkkalaa ja oli asioita mistä minä en todellakaan tiennyt. ja me oltiin 10v yhdessä.
me vietettiin se raskausaika silleen, että oltiin paljon yhdessä ja tehtiin asioita, siltä ajalta on ihania muistoja, niitä on jälkeenpäin miettinyt monesti kun sai mennä vielä niin vapaasti. sitten kun se vauva syntyy, niin elämä mullistuu täysin, sitä ei voi edes kuvitella. enää ei itse ole elämänsä päätähti, vaan on uhrattava kaikki, kaikki aika siihen että pienellä ihmisenalulla olis kaikki hyvin. äitiydestä ei saa vapaa-aikaa, vaikka vie hoitoonkin. en mä sillä tätä kerro, että epäilisin ettetkö tiedä mihin olet ryhtymässä. yritän vain painottaa sitä, että jos asiat on "huonosti" kun vauva syntyy, niitä on tosi hankala alkaa siinä vaiheessa korjaamaan. lisänä tulee suunnaton väsymys valvottujen öiden takia. hormonit heittelee imetyksenkin takia ja tietysti tämä ihanuus, synnytyksen jälkeinen masennus.
koittakaa tehdä paljon asioita yhdessä ja nauttia viimeisistä hetkistä kahdestaan, saada parisuhde niin vahvaksi, että se kestää sen ensimmäisen vauva-vuoden, sitte helpottaa. me teimme tuon kaiken, mutta se ei riittänyt. mies kävi vieraissa kun minä olin pikkuisen koliikki-vauvan kanssa kotona, hyvin-hyvin väsyneenä. yksin ja peloissani. nostin kytkintä ja vuoden ajan oon viettänyt omaa, uutta elämää, lapsen kanssa. hyvä että näin kävi. minun kohdalla.
haluan vain sanoa, että tehkää kaikkenne että saisitte suhteen vakaalle pohjalle, koska jos se jatkuu noin, vauvan synnyttyä olette vain syvemmällä suossa. käykää parisuhdeterapiassa, lähtekää matkalle, tehkää kaikkenne. tai erotkaa, ratkaisu sekin. mutta älkää rakkaat ihmiset jättäkö tilannetta noin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874138Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella273019No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 351338
- 10919
- 133901
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760