"Mä olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin väsyny"- jatkaa...

miten kehtaat sairaanhoitajalle neuvoa jotain lääkehoitoa???.Tämä ihminen on väsynyt ja toivoton....Ota miehensä vaimon neuvosta vaarin.Kaikki sympatiat on sinun puolellasi ja voimia sinulle pojan ja muunkin perheesi kanssa.

lääkkeiden suosittelija kirjoitti:

miten kehtaat sairaanhoitajalle neuvoa jotain lääkehoitoa???.Tämä ihminen on väsynyt ja toivoton....Ota miehensä vaimon neuvosta vaarin.Kaikki sympatiat on sinun puolellasi ja voimia sinulle pojan ja muunkin perheesi kanssa.

Lue lisää

Kuinka kehtaatte haukkua miesten exiä? Kyllä monen miehen sydän särkyy, kun nyskät alkaa haukkumaan heidän lapsiaan ja ex vaimojaan, jotka ovat suuren työn tehnyt lasten hoidossa, ja miesten kouluttamisessa perheen isäksi. Hyvä se on valmiiseen pöytään tulla, ja leikkiä niiiiin väsynyttä.

Samanlainen ihminen kuin mu... kirjoitti:

Kuinka kehtaatte haukkua miesten exiä? Kyllä monen miehen sydän särkyy, kun nyskät alkaa haukkumaan heidän lapsiaan ja ex vaimojaan, jotka ovat suuren työn tehnyt lasten hoidossa, ja miesten kouluttamisessa perheen isäksi. Hyvä se on valmiiseen pöytään tulla, ja leikkiä niiiiin väsynyttä.

Lue lisää

voihan vitalis.Ei ainakaan mun miehen sydän ole särkynyt kun kerron mielipiteeni hänen EXÄSTÄÄN..Mun avokki tuli mun luo valmiiseen pöytään mutta kun ex-akka on täys pirulainen,ei mikään auta.Enkä mä tarkoittanut että tämä ihminen olisi joku ihme, kun on sairaanhoitaja vaan tuo ihminen on todella väsynyt joten koeta sinäkin avustaa häntä äläkä leiki marttyyria.Teet kaikille hyvin kun jätät kommentoimatta kyseisestä asiaa.

Samanlainen ihminen kuin mu... kirjoitti:

Kuinka kehtaatte haukkua miesten exiä? Kyllä monen miehen sydän särkyy, kun nyskät alkaa haukkumaan heidän lapsiaan ja ex vaimojaan, jotka ovat suuren työn tehnyt lasten hoidossa, ja miesten kouluttamisessa perheen isäksi. Hyvä se on valmiiseen pöytään tulla, ja leikkiä niiiiin väsynyttä.

Lue lisää

HUOh. Tässä tapauksessa tämä "mahtava biologinen äiti" on jättänyt kaiken kasvatustyön tekemättä. Mä en todellakaan saanu mitään "valmista pakettia" vaan olen melkein aikuista joutunut/saanut kasvattaa. Mun mies ymmärtää mua ja arvostaa mun panostani HÄNEN lapsensa puolesta tekemistäni valinnoista ja asioista. Koko elämäni ja kotini olen HÄNEN melkein aikuiselle lapselle antanut. Sitäpaitsi tämä mahtava biologinen äiti petti tätä pojan isää (eli mun miestäni) ja lopuksi lähti. Mä olen ollu mun mieheni kanssa yhdessä jo 12 vuotta. En mä ymmärrä mitä sinä saat sillä että haukut täällä yhtään ketään. Mun ei tarvis selitellä yhtään mitään täällä, mutta halusin vaan sanoa, että ei tää kaikki mun syytäni voi olla.

Sairaanhoitajan tiedän että on olemassa instansseja joista apua saa, ja samalla tiedän senkin ikävän tosiasian että niihin on vaikeata päästä. Ajattelin että josko täällä olis joku kohtalotoveri joka mua vois auttaa....
Kiitos teille jotka olette kannustaneet. Kaikki tuki on tarpeen.

äitipuoli kirjoitti:

HUOh. Tässä tapauksessa tämä "mahtava biologinen äiti" on jättänyt kaiken kasvatustyön tekemättä. Mä en todellakaan saanu mitään "valmista pakettia" vaan olen melkein aikuista joutunut/saanut kasvattaa. Mun mies ymmärtää mua ja arvostaa mun panostani HÄNEN lapsensa puolesta tekemistäni valinnoista ja asioista. Koko elämäni ja kotini olen HÄNEN melkein aikuiselle lapselle antanut. Sitäpaitsi tämä mahtava biologinen äiti petti tätä pojan isää (eli mun miestäni) ja lopuksi lähti. Mä olen ollu mun mieheni kanssa yhdessä jo 12 vuotta. En mä ymmärrä mitä sinä saat sillä että haukut täällä yhtään ketään. Mun ei tarvis selitellä yhtään mitään täällä, mutta halusin vaan sanoa, että ei tää kaikki mun syytäni voi olla.

Sairaanhoitajan tiedän että on olemassa instansseja joista apua saa, ja samalla tiedän senkin ikävän tosiasian että niihin on vaikeata päästä. Ajattelin että josko täällä olis joku kohtalotoveri joka mua vois auttaa....
Kiitos teille jotka olette kannustaneet. Kaikki tuki on tarpeen.

Lue lisää

Kokemuksesta tiedän, että on raskasta elää monta vuotta kuitenkin vieraan lapsen kanssa. Vaikka tässä lapsessa ei olisi mitään erityistä huomautettavaa tai ongelmaa.

Voisitko lähteä vähäksi aikaa miehesi kanssa jonnekin kauas ja unohtaa lapset, velvollisuudet ja muut maalliset murheet? Se voisi joksikin aikaa auttaa.

Kohtatan tuo nuori lähtee jo omilleen, mutta jotain helpostusta varmaan pitäisi sitä ennenkin saada.

LähiUO ja äiti kirjoitti:

Kokemuksesta tiedän, että on raskasta elää monta vuotta kuitenkin vieraan lapsen kanssa. Vaikka tässä lapsessa ei olisi mitään erityistä huomautettavaa tai ongelmaa.

Voisitko lähteä vähäksi aikaa miehesi kanssa jonnekin kauas ja unohtaa lapset, velvollisuudet ja muut maalliset murheet? Se voisi joksikin aikaa auttaa.

Kohtatan tuo nuori lähtee jo omilleen, mutta jotain helpostusta varmaan pitäisi sitä ennenkin saada.

Lue lisää

syyllistetään jälleen.
Kuulehan, ei lapsi ole valinnut itselleen äitipuolta. Aloittaja itse teki valintansa. Jokaisen on elettävä valintojensa seurausten ja lasten lisäksi vanhempien valintojen kanssa. Niitä ei pääse pakoon, vaikka kuinka kauas matkustaisi.
Oletko ajattelut, kuinka raskasta lapselle on elää monta vuotta kuitenkin vieraan aikuisen kanssa?

lasta siis kirjoitti:

syyllistetään jälleen.
Kuulehan, ei lapsi ole valinnut itselleen äitipuolta. Aloittaja itse teki valintansa. Jokaisen on elettävä valintojensa seurausten ja lasten lisäksi vanhempien valintojen kanssa. Niitä ei pääse pakoon, vaikka kuinka kauas matkustaisi.
Oletko ajattelut, kuinka raskasta lapselle on elää monta vuotta kuitenkin vieraan aikuisen kanssa?

Lue lisää

Tuon aiemman kirjoitti? Hei kuule, onneksi täällä on muitakin äitipuolia! Kirjoituksesi oli osittain kuin minun suustani!! Olen itsekin neuvoton äitipuoli. Haen apua juuri tällä hetkellä perheneuvolasta, jollen saa, niin olen valmis maksamaan muutaman kerran edes vaikka yksityiseltä.Kannattaa kysellä joltain LUOTETTAVALTA ammattihenkilöltä, tietääkö jotakin hyvää perheneuvojaa tms. sillä itsekin olen jaksamisen äärirajoilla ja kaipaan uusperheeseen neuvoja ja apua jaksaa veemäistä poikapuoltani. Meidän hyvä perhe hajoaa, ellen saa kättä pitempää apua selviytyä. Siksi teemme sen mieheni kanssa yhteistuumin ja haemme apua. VOIMIA!

v***pää kirjoitti:

Tuon aiemman kirjoitti? Hei kuule, onneksi täällä on muitakin äitipuolia! Kirjoituksesi oli osittain kuin minun suustani!! Olen itsekin neuvoton äitipuoli. Haen apua juuri tällä hetkellä perheneuvolasta, jollen saa, niin olen valmis maksamaan muutaman kerran edes vaikka yksityiseltä.Kannattaa kysellä joltain LUOTETTAVALTA ammattihenkilöltä, tietääkö jotakin hyvää perheneuvojaa tms. sillä itsekin olen jaksamisen äärirajoilla ja kaipaan uusperheeseen neuvoja ja apua jaksaa veemäistä poikapuoltani. Meidän hyvä perhe hajoaa, ellen saa kättä pitempää apua selviytyä. Siksi teemme sen mieheni kanssa yhteistuumin ja haemme apua. VOIMIA!

Lue lisää

Täällä ei siis KUKAAN syyllistä lasta, vaan hakee apua tilanteeseensa. Ja hyvä, että on tällainen palsta, huono, että täällä on noita "lapsia syyllistetään taas" -raakkujia, kun eivät tilanteesta mitään tiedä. Ei elämää eletä niinkään, että pakataan laukku ja häivytään, kun ei kiinnosta. Ongelmiin haetaan ratkaisuja ja vertaistuki antaa voimia.

hakeutua JA KIIREESTI.Älä opeta sairaanhoitajaa,kun et tiedä asioista mitään.

sun tietenkin kirjoitti:

hakeutua JA KIIREESTI.Älä opeta sairaanhoitajaa,kun et tiedä asioista mitään.

jossa juuri tälläisiä autetaan ymmärtämään itseään.

hoitsu, olen työssä kirjoitti:

jossa juuri tälläisiä autetaan ymmärtämään itseään.

ei ku psykiatri,pujopparta vai?.

Tilanteemme aika lailla samankaltainen kun sinulla.
Olen ruvennut väsymään tilanteisiin, vaikka päätökseni olikin että lapsi saa meillä asua.
Väsymystä aiheuttavat ne tilanteet kun lasta ei suoraan ja rehellisesti sanottuna ole kasvatettu kotonaan lainkaan.
Siisteys puoli retuperällä, kotiin tulo ajoista saa vääntää, (niitä kun ei ole ollut), koko ajan saa kulkea perässä ja siivota paikkoja.

Toki omat lapsenikin sotkevat, selvään se, mutta kun heille sanoo asiasta niin varmasti jo viides kerta tehoaa, mieheni lapselle ei edes se sadas.
Minulle hän haluaa puhua, niin että tunnen etten saa välillä omaa tilaa lainkaan.
Isälleen haistattaa, samoin kun äidilleen silloin kun on äitinsä kanssa tekemisissä.
Minulle ei, myönnän etten sitä edes kuuntelisi, ja joskus ihmettelen mieheni pitkää pinnaa..
Omat lapseni ei haistattele, ei minulle eikä miehelleni.
Tulee niin voimaton olo, lapsi saa ja voikin asua meillä, mutta monta kompastuskiveä vielä edessä..

toinen äitipuoli kirjoitti:

Tilanteemme aika lailla samankaltainen kun sinulla.
Olen ruvennut väsymään tilanteisiin, vaikka päätökseni olikin että lapsi saa meillä asua.
Väsymystä aiheuttavat ne tilanteet kun lasta ei suoraan ja rehellisesti sanottuna ole kasvatettu kotonaan lainkaan.
Siisteys puoli retuperällä, kotiin tulo ajoista saa vääntää, (niitä kun ei ole ollut), koko ajan saa kulkea perässä ja siivota paikkoja.

Toki omat lapsenikin sotkevat, selvään se, mutta kun heille sanoo asiasta niin varmasti jo viides kerta tehoaa, mieheni lapselle ei edes se sadas.
Minulle hän haluaa puhua, niin että tunnen etten saa välillä omaa tilaa lainkaan.
Isälleen haistattaa, samoin kun äidilleen silloin kun on äitinsä kanssa tekemisissä.
Minulle ei, myönnän etten sitä edes kuuntelisi, ja joskus ihmettelen mieheni pitkää pinnaa..
Omat lapseni ei haistattele, ei minulle eikä miehelleni.
Tulee niin voimaton olo, lapsi saa ja voikin asua meillä, mutta monta kompastuskiveä vielä edessä..

Lue lisää

on aina kinkkinen juttu. Kasvatusvastuu kannattaa antaa isälle...

mie vaan kirjoitti:

on aina kinkkinen juttu. Kasvatusvastuu kannattaa antaa isälle...

Mutta jos luit kirjoitukseni, kirjoitin ettei lapsi tottele kuin minua.
Tai tottelu väärä sana, kyseessä ei ole koira vaan lapsi.
Mutta vanhemmilla täydellinen auktoriteetin puute ja sitä myötä lapselta puuttuu kunnioitus vanhempiaan kohtaan.

toinen äitipuoli kirjoitti:

Tilanteemme aika lailla samankaltainen kun sinulla.
Olen ruvennut väsymään tilanteisiin, vaikka päätökseni olikin että lapsi saa meillä asua.
Väsymystä aiheuttavat ne tilanteet kun lasta ei suoraan ja rehellisesti sanottuna ole kasvatettu kotonaan lainkaan.
Siisteys puoli retuperällä, kotiin tulo ajoista saa vääntää, (niitä kun ei ole ollut), koko ajan saa kulkea perässä ja siivota paikkoja.

Toki omat lapsenikin sotkevat, selvään se, mutta kun heille sanoo asiasta niin varmasti jo viides kerta tehoaa, mieheni lapselle ei edes se sadas.
Minulle hän haluaa puhua, niin että tunnen etten saa välillä omaa tilaa lainkaan.
Isälleen haistattaa, samoin kun äidilleen silloin kun on äitinsä kanssa tekemisissä.
Minulle ei, myönnän etten sitä edes kuuntelisi, ja joskus ihmettelen mieheni pitkää pinnaa..
Omat lapseni ei haistattele, ei minulle eikä miehelleni.
Tulee niin voimaton olo, lapsi saa ja voikin asua meillä, mutta monta kompastuskiveä vielä edessä..

Lue lisää

hui kuinka samankaltainen tilanne sinulla. Meillä se ero, että poika ei haistattele kenellekään. Ei vaan puhu muille kuin minulle. Poika käsittelee tunteitaan äitään kohtaan minulle ja se on toisinaan vaikeaa, koska olen kovin jäävi sanomaan mitään omien tunteitteni vuoksi tätä äitiä kohtaan.

Nyt olen tehnyt ja saanut aikaan sellaisen ratkaisun, että poika menee nyt sitten psykologille parin viikon päästä käymään. (koulukuraattorin kautta pääsi sinne. :)...) Selitin hänelle, että en osaa auttaa ja, pelkään, että sanon tai neuvon väärin, niinkin suurissa asioissa kuin mielenterveydellisissä asioissa. Poika sanoi, että hän menee psykologille jos minä sanon että hän hyötyy siitä.

Voin kertoa, että suuri kivi vierähti rinnaltani. Suurin vitutus on tiessän ja viimeyönä nukuin 10 tuntia. Itse ajattelin mennä käymään työterveyshuollossa ja katsellaan mihin siitä sitten jatkan. Kyllä tää tästä.

äitipuoli kirjoitti:

hui kuinka samankaltainen tilanne sinulla. Meillä se ero, että poika ei haistattele kenellekään. Ei vaan puhu muille kuin minulle. Poika käsittelee tunteitaan äitään kohtaan minulle ja se on toisinaan vaikeaa, koska olen kovin jäävi sanomaan mitään omien tunteitteni vuoksi tätä äitiä kohtaan.

Nyt olen tehnyt ja saanut aikaan sellaisen ratkaisun, että poika menee nyt sitten psykologille parin viikon päästä käymään. (koulukuraattorin kautta pääsi sinne. :)...) Selitin hänelle, että en osaa auttaa ja, pelkään, että sanon tai neuvon väärin, niinkin suurissa asioissa kuin mielenterveydellisissä asioissa. Poika sanoi, että hän menee psykologille jos minä sanon että hän hyötyy siitä.

Voin kertoa, että suuri kivi vierähti rinnaltani. Suurin vitutus on tiessän ja viimeyönä nukuin 10 tuntia. Itse ajattelin mennä käymään työterveyshuollossa ja katsellaan mihin siitä sitten jatkan. Kyllä tää tästä.

Lue lisää

tehnyt diagnoosin valmiiksi.
Miksi ihmeessä isä ei hoida lapsensa asioita? En ymmärrä, kuinka koulukuraattori suostuu edes keskustelemaan lapsen asioista vieraan henkilön kanssa.
Se, että hakeudut itse hoitoon, on tietysti paikallaan. Toivottavasti se auttaa lapsenkin ongelmiin. Mitäpä muuten, jos lakkaisit käyttämästä v-sanoja? Sellainen on rumaa, varsinkin lapsiperheessä elävältä.

lasta siis kirjoitti:

tehnyt diagnoosin valmiiksi.
Miksi ihmeessä isä ei hoida lapsensa asioita? En ymmärrä, kuinka koulukuraattori suostuu edes keskustelemaan lapsen asioista vieraan henkilön kanssa.
Se, että hakeudut itse hoitoon, on tietysti paikallaan. Toivottavasti se auttaa lapsenkin ongelmiin. Mitäpä muuten, jos lakkaisit käyttämästä v-sanoja? Sellainen on rumaa, varsinkin lapsiperheessä elävältä.

Lue lisää

MAAILMAN SUURIN HUOH!!!!!!!

lasta siis kirjoitti:

tehnyt diagnoosin valmiiksi.
Miksi ihmeessä isä ei hoida lapsensa asioita? En ymmärrä, kuinka koulukuraattori suostuu edes keskustelemaan lapsen asioista vieraan henkilön kanssa.
Se, että hakeudut itse hoitoon, on tietysti paikallaan. Toivottavasti se auttaa lapsenkin ongelmiin. Mitäpä muuten, jos lakkaisit käyttämästä v-sanoja? Sellainen on rumaa, varsinkin lapsiperheessä elävältä.

Lue lisää

"olet siis tehnyt diagnoosin valmiiksi."

Mun mielestäni aloittaja sairaanhoitajana on hyvinkin kykenevä tekemään päätöksen avuntarpeesta. nehän on ne psykiatrit jotka diagnosoi....

"Miksi ihmeessä isä ei hoida lapsensa asioita?"

Aloittaja on kertonut kirjoituksissaan syyn. Poika tykkää puhua tälle äitipuolelle.

"En ymmärrä, kuinka koulukuraattori suostuu edes keskustelemaan lapsen asioista vieraan henkilön kanssa."

MITEN NIIN VIERAAN????????????????


"Se, että hakeudut itse hoitoon, on tietysti paikallaan. Toivottavasti se auttaa lapsenkin ongelmiin."

Fiksu ihminen tietää kun taritsee apua.

"Mitäpä muuten, jos lakkaisit käyttämästä v-sanoja? Sellainen on rumaa, varsinkin lapsiperheessä elävältä."

Tähän ei voi edes sanoa mitään. Uskomatonta juttua!!!

Sivusta seurannut kirjoitti:

"olet siis tehnyt diagnoosin valmiiksi."

Mun mielestäni aloittaja sairaanhoitajana on hyvinkin kykenevä tekemään päätöksen avuntarpeesta. nehän on ne psykiatrit jotka diagnosoi....

"Miksi ihmeessä isä ei hoida lapsensa asioita?"

Aloittaja on kertonut kirjoituksissaan syyn. Poika tykkää puhua tälle äitipuolelle.

"En ymmärrä, kuinka koulukuraattori suostuu edes keskustelemaan lapsen asioista vieraan henkilön kanssa."

MITEN NIIN VIERAAN????????????????


"Se, että hakeudut itse hoitoon, on tietysti paikallaan. Toivottavasti se auttaa lapsenkin ongelmiin."

Fiksu ihminen tietää kun taritsee apua.

"Mitäpä muuten, jos lakkaisit käyttämästä v-sanoja? Sellainen on rumaa, varsinkin lapsiperheessä elävältä."

Tähän ei voi edes sanoa mitään. Uskomatonta juttua!!!

Lue lisää

kommentteja:

Enpä usko, että sairaanhoitajan koulutus oikeuttaa ketään tekemään diagnooseja ilman tutkimuksia ja miltä alalta tahansa. Työpaikallaan virkavastuussa ollen sairaanhoitaja voi tietysti kirjoittaa päivän sairauslomia tai ohjata potilaan lääkärin vastaanotolle, mutta yksityishenkilönä ja lisäksi jäävinä sellainen toiminta on outoa. Oikeusvaltion toimintaan ei kuulu, että naapurit, sukulaiset ja kylänmiehet, joilla on jonkin alan koulutus tai ammatti, alkavat sekaantua ihmisten asioihin esiintyen asiantuntijoina.
Juuri siksi, että poika ei puhu isälleen, isän pitäisi tehdä aloite. Vai onko aloittaja saanut isän uskomaan, että vain sairaanhoitaja pystyy hoitamaan tällaiset asiatkin?
Vieras tai tuttu. Onhan noita tuttavia, mutta kaikkien ei pidä mennä kertoilemaan asioita koulukuraattorille, eikä varsinkaan koulukuraattorin pidä niihin reagoida. Se on huoltajien tehtävä. Entä, jos esimerkiksi isovanhemmat tai naapurit olisivat ottaneet yhteyttä koulukuraattoriin?
Hoitoon kannattaa hakeutua itse, jos on ongelmia. Toisten hoitoon ohjaaminen ei kuulu yksityishenkilöille. Lasten huoltajat voivat ohjata huollettavansa hoitoon.
Miksi menit sanattomaksi? Mitä uskomatonta siinä on, että pidän v-sanojen käyttämistä sopimattomana, varsinkin lapsiperheessä? Oletko toista mieltä?

lasta siis kirjoitti:

kommentteja:

Enpä usko, että sairaanhoitajan koulutus oikeuttaa ketään tekemään diagnooseja ilman tutkimuksia ja miltä alalta tahansa. Työpaikallaan virkavastuussa ollen sairaanhoitaja voi tietysti kirjoittaa päivän sairauslomia tai ohjata potilaan lääkärin vastaanotolle, mutta yksityishenkilönä ja lisäksi jäävinä sellainen toiminta on outoa. Oikeusvaltion toimintaan ei kuulu, että naapurit, sukulaiset ja kylänmiehet, joilla on jonkin alan koulutus tai ammatti, alkavat sekaantua ihmisten asioihin esiintyen asiantuntijoina.
Juuri siksi, että poika ei puhu isälleen, isän pitäisi tehdä aloite. Vai onko aloittaja saanut isän uskomaan, että vain sairaanhoitaja pystyy hoitamaan tällaiset asiatkin?
Vieras tai tuttu. Onhan noita tuttavia, mutta kaikkien ei pidä mennä kertoilemaan asioita koulukuraattorille, eikä varsinkaan koulukuraattorin pidä niihin reagoida. Se on huoltajien tehtävä. Entä, jos esimerkiksi isovanhemmat tai naapurit olisivat ottaneet yhteyttä koulukuraattoriin?
Hoitoon kannattaa hakeutua itse, jos on ongelmia. Toisten hoitoon ohjaaminen ei kuulu yksityishenkilöille. Lasten huoltajat voivat ohjata huollettavansa hoitoon.
Miksi menit sanattomaksi? Mitä uskomatonta siinä on, että pidän v-sanojen käyttämistä sopimattomana, varsinkin lapsiperheessä? Oletko toista mieltä?

Lue lisää

menin siksi hiljaiseksi koska mulla ei just nyt oikeastaan ole halua tai mielenkiintoa tapella täällä ihmisen kanssa joka ei tiedä asioista mitään. Ensinnäkin mä en ole mitään diagnooseja tehny. Poika on itse puhunut, että tarvii apua. Mä sanoin hänelle etten osaa auttaa, hae apua muualta. Hän ITSE meni sen kuraattorin luo ja he yhdessä hommasivat ajan psykologille. MINÄ EN OLE KURAATTORILLE SOITTANUT!!!! Mä satun olemaan tämän tapauksen tämän hetkinen paras asiantuntija koska olen ainoa jolle poika on mitään puhunut. Ongelmia hänellä on, se on selvä, ja siihen en tarvis edes sairaanhoitajan papereita.

Ja tähän v-sanojen viljelyyn. Mä saan viljellä niitä just niin paljon kun ikinä jaksan. Se ei silti tarkoita sitä, että täällä ääneen niitä lausuisin..

Ihan mielenkiinnosta kysyn. Oletko sä mies vai nainen? Onko sulla lapsia? Ammatti??

äitipuoli kirjoitti:

hui kuinka samankaltainen tilanne sinulla. Meillä se ero, että poika ei haistattele kenellekään. Ei vaan puhu muille kuin minulle. Poika käsittelee tunteitaan äitään kohtaan minulle ja se on toisinaan vaikeaa, koska olen kovin jäävi sanomaan mitään omien tunteitteni vuoksi tätä äitiä kohtaan.

Nyt olen tehnyt ja saanut aikaan sellaisen ratkaisun, että poika menee nyt sitten psykologille parin viikon päästä käymään. (koulukuraattorin kautta pääsi sinne. :)...) Selitin hänelle, että en osaa auttaa ja, pelkään, että sanon tai neuvon väärin, niinkin suurissa asioissa kuin mielenterveydellisissä asioissa. Poika sanoi, että hän menee psykologille jos minä sanon että hän hyötyy siitä.

Voin kertoa, että suuri kivi vierähti rinnaltani. Suurin vitutus on tiessän ja viimeyönä nukuin 10 tuntia. Itse ajattelin mennä käymään työterveyshuollossa ja katsellaan mihin siitä sitten jatkan. Kyllä tää tästä.

Lue lisää

Joo todellakin tuntuu olevan samankaltaiset tilanteet.
Meillä kärjistyi asiat niin, että sanoin jo miehelleni ottavani vähän etäisyyttä, eli muuttavani joksikin aikaa pois.
Mutta, sanoin sen kahden kesken en lasten kuullen. Koska siitä olikin sitten hyötyä, mieheni "heräsi" tilanteeseen.
Keskustelimme pitkään ja hän tajusi asian minun näkökulmasta, etten halua olla,. se paha äitipuoli joka koko ajan ojentaa ja kieltää.
Koska kuitenkin lapsi pystyy minulle edes avautumaan.
Mies lupasi yrittää ottaa tilanteen haltuunsa.
Se on jo askel eteenpäin.. Katsellaan miten menee.
Mutta kiva kuulla, että teillä paremmin nyt. Voimia sinnekin.

Oikeesti,tiedän..tää palsta on sellanen että kun kerrot tunteistasi,lunta tulee tupaan ja isolla lapiolla;)

Kun hoitotyössä joutuu oleen toista ihmistä lähellä,kuunteleen murheita..ne jo yksistään vie voimia.Vaikka kuinka tykkäis työstään..se on väsyttävää/kuluttavaa.
Ja kun lisänä viel opiskeluja,niin vastapainoks pitäis olla sitä ihan omaakin aikaa/rauhaa.

Mutta,oikeesti...on ihan huippuhieno asia että nuori kertoo sinulle asioitaan,ja pitää sinusta.Olet siis ilmeisen turvallinen aikuinen hänen elämässään.

Vaikka miehesi ei oiskaan puhuvaa tyyppiä..ois silti hienoa että hän viettäisi nuoren kanssa aikaa ihan vaan kaksin.Jos välit ovat heillä ns. etääntyneet..vois ne yhteisen harrastuksen kautta lähentyäkin.

Ja itse voisit nuoren kanss jutella..kertoa miltä susta tuntuu..että oot väsynyt,ja että ihan aina et jaksais kuunnella/tai että kaipaisit ihan omaakin aikaa.
Ei nuori mee sellaisesta "rikki"..jotenkin sitä vaan toisen lapseen suhtautuu herkemmin kuin omaansa.

Kuitenkin,puhuminen on avioliitossa..ja lastenkin kanssa se tärkein välinen jolla selviää.Istukaapa siis kaikk saman pöydän ääreen ja ottakaa asia puheeksi..rakentavassa hengessä.

lasta siis kirjoitti:

kommentteja:

Enpä usko, että sairaanhoitajan koulutus oikeuttaa ketään tekemään diagnooseja ilman tutkimuksia ja miltä alalta tahansa. Työpaikallaan virkavastuussa ollen sairaanhoitaja voi tietysti kirjoittaa päivän sairauslomia tai ohjata potilaan lääkärin vastaanotolle, mutta yksityishenkilönä ja lisäksi jäävinä sellainen toiminta on outoa. Oikeusvaltion toimintaan ei kuulu, että naapurit, sukulaiset ja kylänmiehet, joilla on jonkin alan koulutus tai ammatti, alkavat sekaantua ihmisten asioihin esiintyen asiantuntijoina.
Juuri siksi, että poika ei puhu isälleen, isän pitäisi tehdä aloite. Vai onko aloittaja saanut isän uskomaan, että vain sairaanhoitaja pystyy hoitamaan tällaiset asiatkin?
Vieras tai tuttu. Onhan noita tuttavia, mutta kaikkien ei pidä mennä kertoilemaan asioita koulukuraattorille, eikä varsinkaan koulukuraattorin pidä niihin reagoida. Se on huoltajien tehtävä. Entä, jos esimerkiksi isovanhemmat tai naapurit olisivat ottaneet yhteyttä koulukuraattoriin?
Hoitoon kannattaa hakeutua itse, jos on ongelmia. Toisten hoitoon ohjaaminen ei kuulu yksityishenkilöille. Lasten huoltajat voivat ohjata huollettavansa hoitoon.
Miksi menit sanattomaksi? Mitä uskomatonta siinä on, että pidän v-sanojen käyttämistä sopimattomana, varsinkin lapsiperheessä? Oletko toista mieltä?

Lue lisää

se naapurin setä tai täti voi hyvinkin ilmaista huolensa koulukuraattorille tai muulle taholle..se ei ole outoa,tai mitenkään erikoista.

Ei koulukuraattori ole mikään omituinen taho,vaan ihminen joka auttaa lasta tai nuorta missä hän apua tarvitsee.Se ei ole siis lapselle mikään rangaistus,vaan päinvastoin..mahdollisuus saada apua ongelmatilanteisiin.

Syynä koulukuraattorin tapaamiseen voi olla esim.perheessä tapahtunut avioero,lintsaamiset,perheessä oleva vakava sairastapaus..oppimis ongelmat,koulukiusaus jne.

Ihan maalaisjärjelläkin voi huomata tarvitseeko joku apua tahi ei..diagnoosin tekoon tarvitaan sitten alan asiantuntijaa.
Oikeaan osoitteeseen apua saamaan on kuka hoitaja tahansa kykenevä ohjaamaan..sitä opetetaan jo kouluaikana,ja työ opettaa lisää.

Ei aina tarvita biologista vanhempaa lapsen asioita hoitamaan..perheen toinen aikuinen kelpaa hyvinkin siihen tehtävään.Ja joltakin toiselta luonnistuu tietyt asiat paremmin kuin toiselta..ei miehet osaa aina ajatella kaikkia asioita samoin kun me naiset.Pääasiahan oli jutussa se että lapsi saisi tarvitsemaansa apua,ja ihan oikealta taholta.

Ja sinunko mielestä lapsi itse osaa hakeutua hoitoon,tai ymmärtää oman tilansa tai ongelmansa?Paljon vartijaksi sinä lapset päästätkin..kyllä se on vetovastuu aikuisella,aina.

Jos päästelee v-alkuisia sanoja tekstissä..tällä palstalla jossa tuskin alaikäisiä lapsia on lukemassa..eihän se tarkoita sitä että henkilö kotonaan kiroilisi,eikö?

voimia.. kirjoitti:

Oikeesti,tiedän..tää palsta on sellanen että kun kerrot tunteistasi,lunta tulee tupaan ja isolla lapiolla;)

Kun hoitotyössä joutuu oleen toista ihmistä lähellä,kuunteleen murheita..ne jo yksistään vie voimia.Vaikka kuinka tykkäis työstään..se on väsyttävää/kuluttavaa.
Ja kun lisänä viel opiskeluja,niin vastapainoks pitäis olla sitä ihan omaakin aikaa/rauhaa.

Mutta,oikeesti...on ihan huippuhieno asia että nuori kertoo sinulle asioitaan,ja pitää sinusta.Olet siis ilmeisen turvallinen aikuinen hänen elämässään.

Vaikka miehesi ei oiskaan puhuvaa tyyppiä..ois silti hienoa että hän viettäisi nuoren kanssa aikaa ihan vaan kaksin.Jos välit ovat heillä ns. etääntyneet..vois ne yhteisen harrastuksen kautta lähentyäkin.

Ja itse voisit nuoren kanss jutella..kertoa miltä susta tuntuu..että oot väsynyt,ja että ihan aina et jaksais kuunnella/tai että kaipaisit ihan omaakin aikaa.
Ei nuori mee sellaisesta "rikki"..jotenkin sitä vaan toisen lapseen suhtautuu herkemmin kuin omaansa.

Kuitenkin,puhuminen on avioliitossa..ja lastenkin kanssa se tärkein välinen jolla selviää.Istukaapa siis kaikk saman pöydän ääreen ja ottakaa asia puheeksi..rakentavassa hengessä.

Lue lisää

Ei ole helppoa elää nuorten kanssa. Voin itse lohduttautua siitä, että meillä näiden lasten tulo lähilapsiksi oli pakon sanelemaa (tai no, vaihtoehtona olisi ollut lastenkoti). Ei tarvitse harmitella omia valintoja jälkikäteen :)

Tuosta ketjusta ei ihan selvinnyt, että miten miehesi näkee tilanteen. Olethan puhunut hänen kanssaan vakavasti omista tunteistasi ja jaksamisestasi?

Niille, jotka kehottaa laittamaan kasvatusvastuun yksinomaan biologiselle vanhemmalle tilanteessa, missä lapset ovat lähilapsina, suosittelen muutaman kuukauden kokeilua itse vastaavassa tilanteessa.

LähiUO ja äiti kirjoitti:

Ei ole helppoa elää nuorten kanssa. Voin itse lohduttautua siitä, että meillä näiden lasten tulo lähilapsiksi oli pakon sanelemaa (tai no, vaihtoehtona olisi ollut lastenkoti). Ei tarvitse harmitella omia valintoja jälkikäteen :)

Tuosta ketjusta ei ihan selvinnyt, että miten miehesi näkee tilanteen. Olethan puhunut hänen kanssaan vakavasti omista tunteistasi ja jaksamisestasi?

Niille, jotka kehottaa laittamaan kasvatusvastuun yksinomaan biologiselle vanhemmalle tilanteessa, missä lapset ovat lähilapsina, suosittelen muutaman kuukauden kokeilua itse vastaavassa tilanteessa.

Lue lisää

Ei sitä todellakaan voi perheessä olettaa vaan toisella olevan kasvatusvastuu, jos yhdessä asutaan.

LähiUO ja äiti kirjoitti:

Ei ole helppoa elää nuorten kanssa. Voin itse lohduttautua siitä, että meillä näiden lasten tulo lähilapsiksi oli pakon sanelemaa (tai no, vaihtoehtona olisi ollut lastenkoti). Ei tarvitse harmitella omia valintoja jälkikäteen :)

Tuosta ketjusta ei ihan selvinnyt, että miten miehesi näkee tilanteen. Olethan puhunut hänen kanssaan vakavasti omista tunteistasi ja jaksamisestasi?

Niille, jotka kehottaa laittamaan kasvatusvastuun yksinomaan biologiselle vanhemmalle tilanteessa, missä lapset ovat lähilapsina, suosittelen muutaman kuukauden kokeilua itse vastaavassa tilanteessa.

Lue lisää

Meillä on miehen kanssa hyvä ja avoin suhde. Olemme puhuneet, paljonkin. Kerron hänelle kaikki mitä ajattelen. Siinä kohtaa ongelmaa ei ole. Hänkään vaan ei osaa auttaa/eikä tiedä miten auttaa niin poikaa kun muakaan. Sikäli kaikki on mun niskoille heitetty.

Miehenkin on vaikeeta yhtäkkiä olla pojan "isä" kun kaikki 15 vuotta, mitkä poika asui äitinsä luona ei isä (eli me) saanut oikein poikaa tavata. Ja jos saatiin niin sitä edelsi viikkojen/ kuukausien tappelu. Asiaa vaikeutti myös pitkä välimatka. Äiti manipuloi ja uhkaili poikaa kaikki nämä vuodet. Valehteli sille ettei me haluta sitä meille kun ei itse päästänyt. Loppuun asti taisteli siitäkin ettei poika voisi muuttaa tänne vaikka tavaratkin oli jo tuotu ja lastenvalvojan siunaus asiaan anettu. (poika oli jo kyllin vanha itse asiasta päättämään)

Niin paljon on tullu p:tä niskaan asian tiimoilta, että oksat pois.

Niin ja mulla menee hermo ihan täysin kun joku selittää et "miksi joku ulkopuolinen sotkeutuu lapsen asioihin?".
Voinhan toki heittää pyyhkeen nurkkaan. Mitähän siitäkin sitten tulis.....

Äitipuoli kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa hyvä ja avoin suhde. Olemme puhuneet, paljonkin. Kerron hänelle kaikki mitä ajattelen. Siinä kohtaa ongelmaa ei ole. Hänkään vaan ei osaa auttaa/eikä tiedä miten auttaa niin poikaa kun muakaan. Sikäli kaikki on mun niskoille heitetty.

Miehenkin on vaikeeta yhtäkkiä olla pojan "isä" kun kaikki 15 vuotta, mitkä poika asui äitinsä luona ei isä (eli me) saanut oikein poikaa tavata. Ja jos saatiin niin sitä edelsi viikkojen/ kuukausien tappelu. Asiaa vaikeutti myös pitkä välimatka. Äiti manipuloi ja uhkaili poikaa kaikki nämä vuodet. Valehteli sille ettei me haluta sitä meille kun ei itse päästänyt. Loppuun asti taisteli siitäkin ettei poika voisi muuttaa tänne vaikka tavaratkin oli jo tuotu ja lastenvalvojan siunaus asiaan anettu. (poika oli jo kyllin vanha itse asiasta päättämään)

Niin paljon on tullu p:tä niskaan asian tiimoilta, että oksat pois.

Niin ja mulla menee hermo ihan täysin kun joku selittää et "miksi joku ulkopuolinen sotkeutuu lapsen asioihin?".
Voinhan toki heittää pyyhkeen nurkkaan. Mitähän siitäkin sitten tulis.....

Lue lisää

Hei kollega!Aistin ahdistuneisuuden ja ongelmavyyh-
din kirjoituksestasi.On aika heittää irti.Poika pu-
huu nyt saadakseen hyväksyntäsi.Ohjaa hänet nuorten
joukkoon.Ota itse sapattivapaa työstä,pidä 1vuosi
taukoa opiskelusta ja hemmottele itseäsi.Tee sitä
mistä pidät joka päivä.Syö tuhti vitamiinikuuri ja
lopeta itseltäsi ylenmääräinen vaatiminen olla "hoi-
taja"töissä ja kotona.Hymyile,et ole yksin,aloite-
taan elämään uudesta vinkkelistä,rakastaen myös
itseämme!

Äitipuoli kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa hyvä ja avoin suhde. Olemme puhuneet, paljonkin. Kerron hänelle kaikki mitä ajattelen. Siinä kohtaa ongelmaa ei ole. Hänkään vaan ei osaa auttaa/eikä tiedä miten auttaa niin poikaa kun muakaan. Sikäli kaikki on mun niskoille heitetty.

Miehenkin on vaikeeta yhtäkkiä olla pojan "isä" kun kaikki 15 vuotta, mitkä poika asui äitinsä luona ei isä (eli me) saanut oikein poikaa tavata. Ja jos saatiin niin sitä edelsi viikkojen/ kuukausien tappelu. Asiaa vaikeutti myös pitkä välimatka. Äiti manipuloi ja uhkaili poikaa kaikki nämä vuodet. Valehteli sille ettei me haluta sitä meille kun ei itse päästänyt. Loppuun asti taisteli siitäkin ettei poika voisi muuttaa tänne vaikka tavaratkin oli jo tuotu ja lastenvalvojan siunaus asiaan anettu. (poika oli jo kyllin vanha itse asiasta päättämään)

Niin paljon on tullu p:tä niskaan asian tiimoilta, että oksat pois.

Niin ja mulla menee hermo ihan täysin kun joku selittää et "miksi joku ulkopuolinen sotkeutuu lapsen asioihin?".
Voinhan toki heittää pyyhkeen nurkkaan. Mitähän siitäkin sitten tulis.....

Lue lisää

Meillä tilanne siinäkin mielessä samankaltainen, että lapsi oli kanssa 15 muuttaessaan meille, vaikka toisaalta oli saanut tavata isäänsä, niin sekin aina äitinsä puolelta väheksyen minua.
Sitä ei tarvitse kuunnella, isälläsi on velvollisuus ostaa mitä haluat ettei se akka vie isäsi rahoja (siis minä ja mitä rahoja) ym. ym.
Siis ymmärrettävämmin, minua aina haukuttiin ja lapsi valistettiin siihen että olen paha ihminen.
Minun onnekseni lapsella oli ne "omat aivot", ajan mittaan hän huomasi ettei ton isän uusi vaimo olekaan sellainen ja siitä syystä meillä kai hyvin ns. meneekin.

Mutta tuo on niin samaa, miehelläni on kanssa vaikeuksia olla kokopäiväinen isä, hän on hyvä mies kaikin puolin, mutta kun ei ole tottunut Laittamaan lapselleen niitä arkielämän rajoja.
Muuttaminen meille oli kanssa tappelun tulos.
Että, välillä tässä mene hermot itse kullakin ja se ei todellakaan asiaa auta, että joku asiasta täysin tietämätön kommentoi, että biologiset vanhemmat ne rajat asettaa, pysy sinä sivussa.

Ne ihmiset ei varmaankaan ole asuneet, eläneet tässä tilanteessa. Eli haistatetaan me vaan paskat niille.