Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet noin 1,5 vuotta, kihloissa olemme olleet muutaman kuukauden ja häät ovat kahden kuukauden päästä. meillä menee siis hyvin. ongelmanani ovat mieheni entiset suhteet. joskus hän vahingossa lipsauttaa niistä jotain, ja minä alan heti miettiä ja miettiä niitä. mietin, että enkö minä kelpaa, mikä minussa on vikana, ja minusta tuntuu aina että hän vertaa minua heihin. ja silloin tunnen myös jääväni toiseksi. toisaalta taas, ymmärrän että hän rakastaa minua. mutta välillä tuntuu että en jaksa elää tässä suhteessa. minulla on varmasti todella huono itsetunto. ajattelen että kaikki muut ovat kauniimpia ja parempia kuin minä. välillä taas kun mietin että miksi hän on juuri minun kanssani, tajuan että minua hän rakastaa ja minä olen se kenet hän haluaa.. mutta miten päästä näistä ristiriitaisista ajatuksista? tiedän että menneille ei voi mitään, mutta mitä tehdä kun ne haittaavat jatkuvasti elämää ja aiheuttavat riitoja? rakastan silti miestäni yli kaiken..
exät pilaavat suhteemme??
kakkonen
81023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten niin et kelpaa? Sinun kanssasihan miehesi on. Ne aiemmathan eivät ole kelvanneet, koska mies ei ole heidän kanssaan menossa naimisiin.
Exät ovat olemassa, sille et voi mitään. Varmasti ne myös toisinaan tulevat sattumalta miehesi mieleen, sillekään et voi mitään. Opettele suhtautumaan niihin ihan tyynesti ja koita jotenkin kohottaa itsetuntoasi.
Sinähän se olet paras miehesi tyttöystävistä, koska hän on menossa naimisiin nimenomaan sinun kanssasi. Miten niin muka jäät toiseksi, hän on valinnut sinut?
Ne entiset tuskin haittaavat miehesi elämää, sinun vain, kun annat niiden haitata.
että
Tämä on jotenkin erityisesti tietyntyyppisen naisryhmän ongelma tämä miesten entisistä kumppaneista sairaalloisuuteen asti murehtiminen. Onko se niin hiton vaikeata erottaa menneisyyttä nykyhetkestä? Vieläpä menneisyyttä, johon ei itsellä ole ollut minkäänlaista osaa?
Ajattele järjellä. Jos on niin kova tarve saada olla mustasukkainen, niin ole sitten mieluummin vaikka siitä naapurin Lissusta. Ties mitä ne miehesi kanssa tekevät, jos vaikka sattuvat samaan hissiin yhtä aikaa.
Menneitä ei kannata murehtia eikä tuleviakaan..
Tämä on jotenkin erityisesti tietyntyyppisen naisryhmän ongelma tämä miesten entisistä kumppaneista sairaalloisuuteen asti murehtiminen. Onko se niin hiton vaikeata erottaa menneisyyttä nykyhetkestä? Vieläpä menneisyyttä, johon ei itsellä ole ollut minkäänlaista osaa?
Ajattele järjellä. Jos on niin kova tarve saada olla mustasukkainen, niin ole sitten mieluummin vaikka siitä naapurin Lissusta. Ties mitä ne miehesi kanssa tekevät, jos vaikka sattuvat samaan hissiin yhtä aikaa.
Ymmärrän tavallaan miltä sinusta tuntuu..Minulla exä ongelma on poikaystäväni puolelta kuitenkin verta ja lihaa...Ei mikään juttu muiden joukossa...
Olemme seurustelleet kylläkin vasta pari kuukautta (tunteneet 4kk), mutta sen ajan minkä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla sitä kaikkein parasta....yhtä helvettiä.
Poikaystäväni erosi exästään syksyllä ja yhtäkkiä ystävyytemme syveni paljon läheisemmäksi...
Ilmeisesti exällään oli vaikeuksia eron kanssa, jonka kyllä ymmärrän. Olihan heillä takana 3,5 vuotta seurustelua. (Yhdessä he eivät olleet asuneet)Alkoi nyt kaksi kuukautta kestänyt parisuhdehelvetti.
Muuten meidän alkumme olisi varmasti ollutkin loistava mutta kun exä kummitteli taustalla jatkuvasti... Aina oli joku huonosti ja mies juoksi milloin minkäkin asian vuoksi. Yleensä exällä oli mieli niin maassa että tarvitsi jonkun jolle puhua.
Kun olin miehen luona exä soitteli ja laittoi masentuneita tekstiviestejä...saattoipa tuo jopa tulla ulos odottamaan miestä tupakalle...
Tunsinko itseni olemattomaksi kun mies meni niin kuin exä käski...?? Todellakin..Loppuilta menikin sitten hiljaa televisiota katsellessa.
Tottakai toivoisin, että jos minulle joskus sattuu noin, että voisin turvautua kuitenkin vielä exääni mutta en tekisi sitä silloin kun tiedän hänellä olevan uusi kumppani luonaan..Yleensä mieheni exä tuntui tietävän että olen paikalla..
Minä sain tietenkin myös kuulla kaiken mitä oli tapahtunut, koska mies halusi olla minulle rehellinen, jotta tiedän missä mennään...Tietenkin arvostan rehellisyyttä.
Nyt mitta alkaa kuitenkin olla täysi niitä juttuja...Luulisi aikuisen ihmisen osaavan sanoa selvästi että juttu on ohi. Ja luulisi myös aikuisen ihmisen ymmärtävän sen...kun se selvästi ilmaistaan.
Toisaalta tunnelin päässä saattaisi näkyä valoa. Asiat alkavat kuulemma järjestyä ja exälläkin elämä helpottaa...(toivon ja rukoilen). Koska vaikka jo nyt voin sanoa rakastavani miestä (ja joka päivä enemmän) niin rakkaudellakin on tietyt rajat..En aio olla kovin kauaa hernepussi, jonka voi jättää sohvalle siksi aikaa kun exällä menee huonosti...
Tässä oli vaan mun juttuni...
Mutta ei kannata vaivata päätään tuollaisilla asioilla..Kuten muutkin ovat sanoneet...Tuskin mies olisi sinun kanssasi menossa naimisiin jos exillä todella olisi niin paljon merkitystä kuin sinä lulet...
on sul vittu ongelmat kävisit puhuus jonkun lääkärin kanssa tosta
tajuutteko että jollain voi olla oikeesti ongelmia ja sit tänne tulee tollasia paskahousuja vittuilee.. loppuu tommonen! sulle kakkonen, älä ota tollasia vakavasti.. kyllä se siitä