Missä menee tapailun ja seurustelun raja?
Kun harrastat seksiä vaikka 3vkon tapailun jälkeen onko se merkki, että oletten seurustelusuhteessa?
Mikä on sinun rajasi?
Pitääkö asiasta keskustella vastakkaisen kanssa?
Kun harrastat seksiä vaikka 3vkon tapailun jälkeen onko se merkki, että oletten seurustelusuhteessa?
Mikä on sinun rajasi?
Pitääkö asiasta keskustella vastakkaisen kanssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyviin käytöstapoihin kylla kuuluu ilmoittaa toiselle että nyt seurustellaan mutta ei siitä tarvitse todellakaan sen enempää keskustella, varsinkaan jos päättäjä on nainen ja seksiä on harrastettu.
ja seksiä harrastettu...voipi tulla ohraleipä noilla ohjeilla.
tapailuasteeseen ja siitä etenkin seurusteluun vaatii perkeleelliset neuvottelut ja yhteisiä sopimuksia ym jos pari juuri ja juuri jotenkin tulee toimeen ja kumpikaan ei ole tosissaan mukana. Kun kaikki on selvää, niin mitään neuvotteluita ei käydä, eikä sovita mitään, vaan kummankin mielestä kaikki on selvääkin selvempää ilman mitään sopimuksia. Näin minun muutamat pitkäaikaiset suhteet ovat lähteneet käyntiin. Ne joissa on kaikki epäselvää ja pitää neuvotella ja sopia, ovat olleet epäselviä jatkossakin ja päättyneet lyhyeen.
Eli olet löytänyt sen oikean ja se oikea on löytänyt myös, kun et edes mieti tuollaisia mistä kyselet!!!
- Tarkkaa rajaa ei taida olla, paitsi se, minkä ihmiset itse määrittelee kulloinkin.
- Ei ole merkki seurustelusta.
- Se, että asia sovitaan
- Kyllä. Mä en muuten katso seurustelevani, jos asiaa ei ole yhdessä sovittu. Mä tapailen yleensä siihen saakka, ja pidän tilannetta auki olevana.
Miksei asiaa voisi sopia? Mä inhoan ihmissuhteissa sitä tiettyä "veikkaa ja lue ajatukset" -mallia. Mua ei kiinnosta, mä haluan vastauksia, ja jos ei tiedetä, niin sekin voidaan sopia. Tietää ainakin sen, ettei tiedetä missä mennään, sillon kattelaan. Kummankaan ei tarvitse odottaa turhaan, jos sen niin kokee, ahdistua liian nopeasta etenemisestä, valehdella, keksiä tekosyitä, ja turhaan epäillä. Sovitaanhan treffeille menostakin, miksei siitä, että onko tämä nyt seurustelua yksinoikeudella vai ei. Keskustelun aihehan se vaan on. Asioista sopimista, mitä nyt muutenkin pitäs suhteessa tehdä.
Mulle seksi ei kyllä ois yksinään merkki mistään. Tosin itse en kyllä harrasta seksiä enää nykyään, ellei suhde ole jo olemassa, eli tapailu muuttunut seurusteluksi, ja asioista puhuttu. Välttyy paljolta harmilta.
Itse tuossa ylempänä tarkoitin tilannetta jossa todellakaan ei ole mitään epäselvää! Silloin ei tarvitse sopia mitään, koska usko pois, ei ole mitään sovittavaa. Kumpikin tietää sen. Harmi jos et ole löytänyt sellaista vielä tähän mennessä, jonka kanssa todellakaan mikään ei ole epäselvää ja vaatisi jotakin sopimista kaikesta. Itse tosiaan tiedän että hyvät ja kestävät jutut alkavat noin ja niistä ei koskan ole tullut mitään, missä kumpikaan tai toinen ei tiedä mitään. Sydänsuruja vaan jos itse tietää ja toinen ei. Siispä vältän moisia sekavia tilanteita, joissa pitää sopia ja miettiä missä mennään. Usko minua että kun kohtaat sen oikean ja vastakappale on samaa mieltä niin kummallakaan ei tule edes mieleen ruveta kyselemään missä mennään :)
Lisäksi minun kanssa tuolla sinun tyylilläsi ei ole mahdollista edetä kovinkaan pitkälle. Itse en voi sietää tuota "pidetään ovet auki" juttua, kun tapaillaan jotakuta! Itse en koskaan missään tilanteessa pystyisi tapailemaan yhtä enempää kerrallaan ja en voi sietää sitä vastakappaleeltakaan. Koen sen loukkaavana ja niin, ettei toinen edes halua tutustua minuun, vaan etsii jo seuraavaa. Minun kanssani jos tyttö noin tekee, niin ovethan onkin jo valmiiksi auki ja voin antaa kenkää persiille ensimmäisen toisen kanssa tapailun jälkeen. Omapahan on häpeänsä, jos "haluaa pitää ovet auki"... ne kun on auki silloin kahteen suuntaan, eikä vain naisen päätettävissä olevalla tavalla!
Toivottavasti joskus sattuisit kokemaan sitä mistä puhun, niin tietäisit ja ymmärtäisit. Se on maailman onnellisinta, kun ei ole mitään epäselvää kummankaan puolelta.
Luulisin, että se mikä on toiselle seurustelua voi olla toiselle vain tapailua, joten ei ole olemassa "rajaa", jonka jälkeen tapailu muuttuu seurusteluksi.
Minun rajani on, että ei seksiä ennen kuin seurustellaan. Seurustelemisen haluan kuulla myös sen toisen osapuolen suusta, koska on turha ryhtyä arvailemaan tai hakemaan merkkejä luonnosta. On niin paljon naisia ja miehiä, jotka ovat pettyneet olettamusten varaan jääneissä ihmissuhteissa.
Miksi ei asiasta voisi sopia? Ei tule ainakaan pettymyksiä, jotka usein johtuvat siitä, että toinen on tulkinnut suhteen seurusteluksi ja toinen katsoo olevansa vapaa tekemään ja menemään. Sovitaanhan kihloihin menemisestäkin (ja siihen liittyvistä ulkoisista asioista), samoin naimisiin menostakin.
Miksi sitten keskustella asiasta? Seurustelusuhteessa voidaan hyvin, ja toivottavassti keskustellaankin suhteen laadusta siinä kuin kaikista muistakin maailman asioista. Ei ole mukavaa, jos on aiheita, joista ei voi keskustella. Seurusteluun liittyy mielestäni myös uskollisuus, jatkuvuus ja tulevaisuus, joita en jättäisi arvailun, olettamusten tai uskomusten varaan.
Olen seurannut vierestä suhdetta, jossa nainen uskoi seurustelevansa, miehellä ei ollut käynyt asia edes mielessä. Heidän tapailuissaan oli kieltämättä seurustelun piirteitä, mutta toisaalta monia piirteitä, joita ei voi pitää seurusteluun kuuluvina. Ehkäpä naisella oli eri käsitys seurustelusta kuin minulla, mutta myös eri käsitys seurustelusta kuin miehellä, ja jälkimmäinen oli se ratkaiseva juttu.
turvallisuuden tunnetta. Ne suhteet, joissa alun alkaen kaikki on niin selvää että miettimistä ja sopimista itsestäänselvyyksistä ei tarvita, ovat myös järestään luotettavampia ja niissä olevat ihmiset ovat uskollisempia, kuin epäselvissä suhteissa olevat mietiskelijät.
Jos sovitaan jonkun tilannearvion jälkeen että mahdetaankohan tässä nyt olla yhdessä ja tullaan sellaiseen tulokseen että juu ja sovitaan, niin sehän ei estä pettymistä toisen rampatessa vieraissa ja nauttivan jostakin epämääräisestä vakisuhteesta siinä sivussa, kunnes parempi löytyy. Kun kaikki on selvää alun alkaen ei parempaa enää luonnollisesti haeta tai muita edes tapailla. Siinä on se ero.
Itse olen sortunut tuohon epäselvän alun suhteeseen kertaalleen ja mietittiin sen hemmetisti että missä ollaan ja mitä halutaan ja ei oikein tiedetty toisen puolelta ja sovittiin oikein kunnolla että seurustellaan. Sillä sopimisella oli yhtä paljon virkaa naisen puolelta, kuin Suomen ja Neuvostoliiton välisellä hyökkäämättömyyssopimuksella, joka solmittiin 3 kk ennen Neuvostoliiton Suomeen hyökkäämistä 1939. Luulenpa etä pahemmin vielä petyt kun oikein sovit jonkun "enpä oikein tiedä"-tyypin kanssa seurustelevasi ja sitten tulet kusetetuksi. Kyllä kaikin puolin parasta on aina ollut löytää sellainen, että kaikki on luonnostaan selvää ja mitään mietittävää ei ole yhdessäolon tiimoilta.
ei ole muuta yhteistä kuin sama alkukirjain (tai oikeastaan kaksi ensimmäistä kirjainta).
Itse kokisin tapailun muuttuneen seurusteluksi siinä vaiheessa, kun aletaan jo suunnitella myös tulevia menoja, esim. kesälomareissua tms. Tai tutustutetaan kavereihin ja ehkä jopa vanhempiin tai ainakin aletaan heille puhua tyttö-/poikaystävästä.