Anoppini oli suhteemme alkuaikoina ihan ookoo ja tulimme ihan hyvin toimeen. Asiat alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa muuttua, kun tulin raskaaksi. Huomioitavaa on, että raskauteni oli anopinkin mielessä kovasti toivottu.
Loukkaannuin ensimmäisen kerran, kun ilmoitimme tulevan lapsemme sukupuolen olevan poika...siitä alkoi valitus lapsen sukupuolesta. " Ei osata muuta kuin poikia tehdä", " En saanut tyttöä mulle" yms. Ei riittänyt kerta, vaan asiaa tuotiin esille muunmuassa lapsemme ristiäisissa ja mieheni isän hautajaisissa =/. Anopilla on itsellään vain poikia. Kaiken huippu oli, että hän kerran alkoi lähes vaatimaan, että pitää tyttö vielä tehdä! Vaikka olemme sanoneet, ettemme aio enempää lapsia hankkia. Ja kun totesin, että entä jos tulisikin taas poika, hän käski adoptoimaan...
Hän on ollut kettumainen muillakin tavoin; synnäriltä olisi tuoreen isän pitänyt lähteä auttamaan häntä muutossa, yrittänyt lahjomalla saada kaksiviikkoisen lapsemme yöhoitoon, käskenyt hypätä bussiin ja tulla kylään pienen vauvan kanssa (kun ei ole itse viitsinyt). Jatkuvasti juoksutti miestäni omilla asioillaan isyysloman aikana yms. Usein väittää vain vitsailevansa, kun kaikkea paskaa laukoo eli olisin tosikko, jos suuttuisin. Anoppi on itsekäs ja välillä suoraan sanottuna melko ääliö. Lastani en hänelle antaisi hoitoon suurin surminkaan vielä moneen vuoteen, jos sittenkään.
Mieheni onneksi ymmärtää kiukkuni suurelta osin, mutta itselläni on vaikeaa sietää raivoani tätä ihmistä kohtaan. Hän on kuitenkin lapsemme mummo. Olen aina ollut kohtelias, mutta nykyisin aika viileä häntä kohtaan. Mieluusti olisin näkemättä kokonaan.
Mitä mieltä olette, olenko tosiaan liian tosikko vai onko inhoni edes jollain lailla oikeutettua?
Loukkaannuin ensimmäisen kerran, kun ilmoitimme tulevan lapsemme sukupuolen olevan poika...siitä alkoi valitus lapsen sukupuolesta. " Ei osata muuta kuin poikia tehdä", " En saanut tyttöä mulle" yms. Ei riittänyt kerta, vaan asiaa tuotiin esille muunmuassa lapsemme ristiäisissa ja mieheni isän hautajaisissa =/. Anopilla on itsellään vain poikia. Kaiken huippu oli, että hän kerran alkoi lähes vaatimaan, että pitää tyttö vielä tehdä! Vaikka olemme sanoneet, ettemme aio enempää lapsia hankkia. Ja kun totesin, että entä jos tulisikin taas poika, hän käski adoptoimaan...
Hän on ollut kettumainen muillakin tavoin; synnäriltä olisi tuoreen isän pitänyt lähteä auttamaan häntä muutossa, yrittänyt lahjomalla saada kaksiviikkoisen lapsemme yöhoitoon, käskenyt hypätä bussiin ja tulla kylään pienen vauvan kanssa (kun ei ole itse viitsinyt). Jatkuvasti juoksutti miestäni omilla asioillaan isyysloman aikana yms. Usein väittää vain vitsailevansa, kun kaikkea paskaa laukoo eli olisin tosikko, jos suuttuisin. Anoppi on itsekäs ja välillä suoraan sanottuna melko ääliö. Lastani en hänelle antaisi hoitoon suurin surminkaan vielä moneen vuoteen, jos sittenkään.
Mieheni onneksi ymmärtää kiukkuni suurelta osin, mutta itselläni on vaikeaa sietää raivoani tätä ihmistä kohtaan. Hän on kuitenkin lapsemme mummo. Olen aina ollut kohtelias, mutta nykyisin aika viileä häntä kohtaan. Mieluusti olisin näkemättä kokonaan.
Mitä mieltä olette, olenko tosiaan liian tosikko vai onko inhoni edes jollain lailla oikeutettua?
Vastaukset 12
Vanhimmat
No lapsen saannin yhteydessä äiti on aina hieman herkässä mielentilassa. Etenkin, kun arvostelut kohdistuvat lapseen. Korva yleensä herkemmin kuulee ne asiat, mitä sen ei tarvitsisi aina kuulla.
Tästä esimerkkinä vaikkapa se. Kun odotit lastasi, niin sinusta tuntui siltä, että ihmiset ympärilläsi puhuivat kehitysvammaisuudesta tavallista enemmän.
En puolustele anoppisi epäkorrektia käytöstä mitenkään. Se on tosi ajattelematonta, hänen puoleltaan. Seuraavan kerran, kun asia tulee taas esiin. Sano anopille se tosiasia, että miehen siittiöistä on lapsen sukupuoli kiinni. Että sinä et paljonkaan ole voinut siihen vaikuttaa :)
Kiitos vastauksestasi. Kyllä hän sen siittiöasian tietää; yhtälailla hän poikaansa mollaa. Onpa esim. sanonut hänelle, että aidosti toivoo lapsesta tulevan minun näköiseni...! Ja mies ei todellakaan mikään ruma ole, ihan tavallisen näköinen suomalainen mies.
Vanhemmat ihmiset ovat joskus melko turhautuneita ja yksinäisiä. Ja purkavat pahaa oloaan lähimmäisiinsä, kun muihin eivät voi. Saattaa myös olla huomionkipeyttä. Kun perheessänne on nyt uusi *maailmannapa*, jonka ympärillä elämänne pyörii. Ja anoppi kokee jäävänsä poikansa elämässä toisarvoiseksi. Niin silloin kaikki konstit tuntuvat olevan sallittuja, anopin suppeassa ja tyhjässä elämässä. Jopa toisen loukkaaminen ja vähättely.
Nauti lapsesta ja elämästä yleensäkin. Äläkä anna yhden *kyynisen mummon* pilata päivääsi. Helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Ehkä muutaman viikon *tauko* vierailussa. Saisi mummonkin ajattelemaan positiivisemmin.
Ikävikseni olen kyllä huomannut, että jotkut *mummot* eivät koskaan muutu. Heidän käytöksensä pysyy ikävänä, siitäkin huolimatta, vaikka se kääntyisi heitä itseään vastaan.
Luulenpa minäkin suurimman osan johtuvan huomion kipeydestä. Anoppi ruukaakin ruikuttaa vähän väliä, ettei hänellä ole muita kuin kissansa yms.
Ei hän varmaankaan tule mihinkään muuttumaan, ehkä on parempi pysyä niin loitolla kuin mahdollista.
Päädyin vastaavanlaisen tilanteen johdosta ratkaisuun etten anna lasta missään nimessä anopille hoitoon mutta saa nähdä lapsenlastansa meidän perheen ehdoilla mieheni valvotussa seurassa. Anoppi kovasti yrittää ja vetoaa itsesääliin mutta en anna sen vaikuttaa ja jos alkaa kovin rassaamaan ja tuntumaan ettei mies ymmärrä perheen etusijaisuutta niin ero. Napanuora pitää olla katkaistu, kun on tulokas perheessä ja äiti joka on mahdollisesti väsynyt ja kaipaa muutenkin tukea.
Meillä oikeastaan toisinpäin, kuin ap:lla..,
Kun poika syntyi, niin anoppi oli aivan onnessaan, onneks tuli poika, se kailotti (itsellään on siis vain yksi lapsi, poika..). Sit jatkuvasti selitti, kuinka itse hoiti omaansa ja oli sitä mieltä, että hänen tapansa tehdä asioita oli oikea. Anoppi on aivan hysteerisen varovainen lapsemme kanssa, hyvä kun vieläkään antaa pojan leikkiä pihalla, että ei pidä kädestä kiinni, kun voi kaatua ja tulla pipi, poika on siis jo 2,5 vuotias! Kokoaika anoppi vertaa poikaa omaansa, joka asiassa, sit luulee, että hänen mielipiteensä ovat ainoa oikea tapa toimia.
No sitten syntyi tyttö. Anoppi, oli kovasti huolissaan, ettei esikoinen saa enää jakamatonta huomiota vanhemmiltaan, rupes sitten kinuamaan poikaa yökylään, että saa huomiota... suostuimme aluksi, olihan se vähän lomaa meillekin, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että anoppi saa jatkossa nähdä lapsenlastaan valvotusti, niin hurjaksi on mennyt huomaaminen, että koemme vierailuista olevan enemmän haittaa, kuin hyötyä lapselle. Onneks mies ymmärtää ja on samoilla linjoilla.
Tuntuu hassulta, että pojan pienimpäänkin inahdukseea anoppi reagoi tosi voimakkaasti, ja tyttö jos itkee kurkku suorana, niin saattoi sanoa, että ei se kauaa jaksa kiukutella (oli silloin 4 kk), kuulemma hemmottelen tytön pilalle, kun otan liian äkkiä syliin.
Anoppi sitten suuttui, kun pistin vähän rajoja..., kun kokoajan inttää vastaan, jos poikaa komennetaan. Oli hiljaa 3 viikkoa ja sit soitti itkien, että haluais nähdä pojanpoikaansa, ennenkuin kuolee, kun on niin vanhakin jo. että sellasta... terve 65 vuotias.
Jotenkin tosi ahdistavaa, kun meidän perhe on anopin ainoa harrastus ja elämän sisältö.
Sinulle sanoisin, että pidä aina molemmat lapset samanarvoisina, sukupuoleen katsomatta. Vaikka *vanha* anoppisi yrittääkin poikaa hyvitellä enemmän. Ja vähättelee toisen lapsen, tytön asemaa perheessä.
Hänen puoleltaan tämä vanha *kansanperinne* tulee nimittäin jatkumaan. Jos siihen suotte anopille mahdollisuuden. Poikaa lahjotaan ja hänen erinomaisuuttaan ylistetään. Hänen pienet rikkomuksensa mitätöidään, koska hän on poika. Tyttö taas tulee olemaan anopin *suurennuslasin* alla. Kaikki hänen hyvyytensä vähäpätöistetään ja hänen pienet rikkeet ovat aina äidin puolelta perittyjä huonoja ominaisuuksia. Sanonnalla; *tullut äitiinsä*.
Kaikki lapset ovat ihania. Erinomaisia ja täydellisiä, pienine vikoineen. Onneksi omia, siksi niin hyviä :)
Minusta et turhaa ole kiukkuinen.
Laita selkeät rajat aivan heti ja sitten ole ystävällinen mutta jämpti. Itse odotin liian kauan ja lopulta suutuin niin, että suhteita enää vaikea korjata. Siksi siis sitä mieltä, että mahdollisimman ajoissa kun huomaa sen, että toinen tulee "rajojen" ylitse laittaa selkeät rajat. Muuten kannattaa pitää välit hyvinä jotta lapsilla mummo. Kasvatusvaltaa ei hänelle kuitenkaan.
Ei tuollainen ole normaalia käyttäytymistä mummolta. Ei tulisi mieleenkään. Suojatkaa lapsenne ja miehenne tuollaisilta naisihmisiltä.Ottakaa reilusti etäisyyttä ja ilmaiskaa jotenkin (vaikka vähän kierosti), että mummon käytös ei miellytä. Siinähän miettii! Onhan se kivaa, kun on lapsenlapsia. Pitää muistaa kunnioittaa lastenlastensa vanhempia. Mennään avuksi silloin, kun he tarvitsevat apua.Ei näitäkään ihmissuhteita kannata minään itsestään selvyytenä pitää. Korostan vieläkin, pitäkää nuoret puolenne!
Mua edelleen suututtaa anoppi aivan suunnattomasti. Nyt hän ei ole käynyt katsomassa lastamme melkein kahteen kuukauteen. Eilen pitkästä aikaa soitti miehelleni ja hänen ainoa asiansa oli, että miehen pitäisi joku lipasto mennä kokoamaan... ja suuttui sitten, kun ei samana päivänä ehtinyt. Sanallakaan ei ollut lapsenlastaan maininnut eikä kysellyt kuulumisia. Helvetti, että ärsyttää koko akka!
En vaan enää pysty ajattelemaan tästä naisesta mitään positiivista. En kertakaikkiaan kykene.
Jos jättäisit hiukan vähemmälle tuon anopin kyttäämisen? Sanomiset, tekemiset ja tekemättä jättämiset.
Jos et ihan joka asiasta ottaisi noin kauheita pultteja ja hermostuisi?
Siinä voisi olla tämän koko asian ratkaisu, eikö vain?
Nyt sinua ottaa päähän se, ettei anoppi kysyny lapsenlapsesta mitään. Entä , jos hän olisi kysynyt?
Se olisi ottanut sinua päähän aivan yhtä suunnattomasti, vai mitä?
"Lastani en hänelle antaisi hoitoon suurin surminkaan vielä moneen vuoteen, jos sittenkään".
Mitenkä kertomasi "estää" anopin toimimisen lapsen hoitajana
Ihan vaikuttaa siltä, että olet vähän nipo ja tartut kaikkeen anopin sanomisiin turhan hanakasti ja löydät niistä merkityksiä, joita ei ehkä ole.
Ja kaikki tämä alkanut raskaaksi tulon ja synnytyksen jälkeen, joten "syytä" anopin ärsyttävyyteen voinet hakea osittain omasta käytöksestäsi.