Kun tälle palstalle on näköjään ilmaantunut myös meitä vanhuksia, jotka elivät nuoruuttaan 70-luvun lopun punkin huumassa, niin uteliaisuus pakottaa kysymään heiltä minua hieman askarruttanut kysymys:
Mitä musiikkia kuuntelitte ennen valaistumista punkin saloihin?
Itse koin herätyksen rokkiin 12-vuotiaana Alice Cooperin 'School's outin' myötä. Cooperia kuuntelin niin paljon, että jopa hyvin kärsivällinen isänikin alkoi hermostua, Bowien levyjä oli paljon, samoin CCR:n. Myöhemmin kuuntelin Sladea, Whota, Doorsia, MC5:sta, Rolling Stonesia, yms. Häpeäkseni on tunnustettava, että oli myös kausi, jolloin kuuntelin paljon Deep Purplea ja Uriah Heepia ja tietenkin Led Zeppeliniä.
Puolivälissä 70-lukua sekosin vielä progeen, tietenkin Pink Floyd keulakuvana. Vinyylihyllystä löytyy vieläkin monta Floydin levyä, joista kuunnelluin oli Dark side of the moon, Meddleä kuuntelin myös paljon. Tuolta ajalta on hyllyyni jäänyt myös kuriositeetteja kuten Mahavishnu Orchestran 'Birds of fire' ja Yesin tuplavinyyli 'Tales from Topographic Oceans', jolla oli kokonaista neljä biisiä, yksi per levysivu. Koetin pari vuotta sitten kuunnella levyä, mutta jaksoin vain ykkössivun puoliväliin ennenkuin tekotaiteellinen mahtipontisuus sai nakkaamaan levyn kaapin perukoille, tuskin enää tuota levyä levylautaselle laitan- :D
Sittenpä kuulin radiosta Pistolsien 'Anarchy in UK:n' ja siitä se lähti.
Mitä musiikkia kuuntelitte ennen valaistumista punkin saloihin?
Itse koin herätyksen rokkiin 12-vuotiaana Alice Cooperin 'School's outin' myötä. Cooperia kuuntelin niin paljon, että jopa hyvin kärsivällinen isänikin alkoi hermostua, Bowien levyjä oli paljon, samoin CCR:n. Myöhemmin kuuntelin Sladea, Whota, Doorsia, MC5:sta, Rolling Stonesia, yms. Häpeäkseni on tunnustettava, että oli myös kausi, jolloin kuuntelin paljon Deep Purplea ja Uriah Heepia ja tietenkin Led Zeppeliniä.
Puolivälissä 70-lukua sekosin vielä progeen, tietenkin Pink Floyd keulakuvana. Vinyylihyllystä löytyy vieläkin monta Floydin levyä, joista kuunnelluin oli Dark side of the moon, Meddleä kuuntelin myös paljon. Tuolta ajalta on hyllyyni jäänyt myös kuriositeetteja kuten Mahavishnu Orchestran 'Birds of fire' ja Yesin tuplavinyyli 'Tales from Topographic Oceans', jolla oli kokonaista neljä biisiä, yksi per levysivu. Koetin pari vuotta sitten kuunnella levyä, mutta jaksoin vain ykkössivun puoliväliin ennenkuin tekotaiteellinen mahtipontisuus sai nakkaamaan levyn kaapin perukoille, tuskin enää tuota levyä levylautaselle laitan- :D
Sittenpä kuulin radiosta Pistolsien 'Anarchy in UK:n' ja siitä se lähti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensimmäisen levyostokseni tein Tampereen Anttilassa v.73.Alice Cooperin Billion dollar babies oli levyn nimi.
Sitten kunnon purkkapopparina ostin (huhhuh)Gary Glitteriä,Sladea,Mudia(hehheh)ynnä vastaavia.Slade nyt on aivan kuunneltavaa vieläkin.Parhaimmillaan loistavia hoilotuksia.
Siinä sitten meni kumminkin sivussa Juice ja Hector kotimaisista.
Itseltäni on toi heavy/proge jäänyt väliin.En ole kumpiakaan sietänyt ikinä.Who ja Doors on tullut tutuiksi vasta näin vanhempana.Ihan hyviä kumpainenkin.
Anarchy oli kanssa meikäläisellä eka tutustuminen punkkiin.Ei kylläkään eka hankinta vaan Stranglersin Rattus Norvegicus.Sitten perään Clash,Jam,Damned ja vastaavat.
Perään sitten kotimaiset suuruudet Pelle ja Eput.
... noista ajoista on, että unohdin Juice ja Hector-kautenikin.
Billion Dollar Babies oli neljäs tai viides ostamani levy, ostin sen heti, kun kauppaan oli tullut. Mudiin ja Glitteriin en sentään sortunut. :D
Doors ja Who tulivat oikeastaan isoveljieni myötä, en välttämättä muuten olisi niihinkään tutustunut niin nuorena, Stones tuli samaa kautta.
Progeen vaikutti silloinen kaveripiiri, jotka sitä kuunteli. Proge jäikin pois totaalisesti punkin myötä.
Olen muuten sitä mieltä, että Whon 'Live at Leeds' on edelleen parhaita livelevyjä kautta aikojen, nimenomaan se alkuperäinen "lyhyt" versio.
Kuuntelin Damnedin "Black albumin" pari viikkoa sitten, se kuulosti edelleen aika hyvältä. :-)
Täytyy sanoa, että silloin iski kotimainen Hurriganes aika paljon. Varsinkin hieno roadrunner levyä tuli kuunneltua usein ja hartaasti.
Radion kautta nauhoittelin sitten paljon kasetille "nuorten sävellahjasta" paljon esim. glam & glitter bändien biisejä.
Heh vieläkin on yksi kasetti, jossa on mm.
Nazareth: This Flight Tonight
Suzi Quatro: 48 Crash
Sweet:Ballroom Blitz
Gary Glitter: I'm The Leader Of The Gang
Middle Of The Road: Chirpy Chirpy Cheep Cheep
David Bowie: Changes
T. Rex: Children Of The Revolution
Smokie: I'l Meet You At Midnight/Living next door to Alice
Alice Cooper: I'm Eighteen/Hello Hooray/Teenage lament 74/Elected/School's Out/
Jne. jne.
Kotimaisista tuli kuunneltua Hector, Juice Leskinen ja Baddingia kasetilta.
Yhtenä päivänä soitettiin sävellahjassa punk biisi the Damned: New Rose ja se kolahti. Kavereiden kans kuunneltiin sitä uudelleen ja uudelleen mankalta ja ihmeteltiin, että mikä juttu näin kovaa voi olla. Tosin tykästyin the Clash yhtyeeseen eniten kuultuani heidän ekalta levyltä biisit Deny,Garageland ja Police and Thieves. Pistolssilta kuulin ensimäisenä biisin "Belsen was a gas" eli sen live jutun jossa vielä Rotten lauloi vuonna 1978 alussa Amerinkan kiertueella. Sitten tuli tietysti kotimaisista "poliisi pamputtaa taas", "väkivalta ja päihdeongelma", "kirjoituksia kellarista", "ei asfalti liiku", "juho vanha natsi", "raitiovaunu" jne.
Eka biisi, jonka kuulin kavewrini luona on magazinen hieno "shot by both sides" , jonka Kollaa Kestää teki suomeksi "syksy".
Ekan levyni oli Sham 69: That's Life, jonka tilasin epe's musashopista aikoinaan.
olenkin ehka suht juniori teidan mielesta (vietin lapsuuteni ja nuoruuteni alun 80-luvulla) niin ajattelin silti vastata mita kuuntelin ennekuin kolahti punk.
Isa on erittain suuri LEd Zeppelin, Deep purple, Fleetwood Mac, CCR fani joten omat musiikki juuret lienevat juuri naissa ko. bandeissa ja monissa muissa. Kun sitten taaperosta olin kasvanut ja osasin kayttaa levy vehjetta himassa, niin loysin joltain kokoelmalta Alice Cooperin Schools outin. noh tasta alkoi Cooperin ihannointi ja luukuttaminen. Cooper kuitenkin vaihtui Kiss:iin ja Kiss Gun's N Roses:iin josta sitten siirryttiin hyvin pitkalti metalli linjalle kuten Metallica, Slayer, Iron maiden, Sabbath etc. Ensimmainen Punk bandi jota kuuntelin oli Pistols, joka nykyaan kuulostaa hiukan naurettavalta, mutta siita Pistollsien biisista (God Save The queen) se kaikki alkoi.
Tuli tassa ihan mieleen kysaista nailta forumin vanhemmilta ihmisilta, etta mita mielta he ovat punkin nyky tilasta. esim "MTV punk" ja noin muutenkin. Mitka mielipiteet tasta asiasta? Onko jokin muuttunut, tai ideologia vaarin ymmarretty nykypaivan nuorissa?
Meille hankittiin kotiin ensimmainen levynpyoritin juuri tuolloin 70-luvun jalkimmaisella puoliskolla, ja vaikka kasettisoitin toki oli ollut olemassa ennen sita, ei minkaanlaisia erityisia musiikkimieltymyksia ollut paassyt syntymaan.
Eka levy jonka itse ostin oli Abban The Album. Enenevassa maarin jaksan edelleen ihmetella kuinka kovia jatkia olivat Ulvaeus ja Andersson silloin aikanaan, hittipumppu pysyi toiminnassa alyttoman kauan ja musahan oli/on laadukasta eika kertakayttotavaraa kuten useimmat nykyhitit.
Pitkaan oli kausi, jolloin lempparikasetillani oli toinen puoli Abbaa ja toinen Pistolsia. Kiusallista on, etten millaan muista mika oli jarjestyksessa _kolmas_ bandi joka kolahti. Ehkapa jo lievassa laskussa oleva Hurriganes, tai Clash, tai Thin Lizzy. Varmaankin tuo Clash.
Viimeisin bandi jonka kavin livena katsomassa oli muuten elokuussa Hell´s Belles - jenkkilainen tyttobandi joka soittaa AC/DC:ta. Oli tytoilla alyttoman tiukka ote lavalla, jai 99,9% koskaan nakemistani bandeista seisomaan tuossa menossa kuin tikku paskaan, mukaanlukien Pistols (jonka olen ikava kylla nahnyt vain Suomessa).
Kysyttiin nykypunkista verrattuna alkuperaiseen punkkiin. Vaikea vastata, kun olen passiivisesti kieltaytynyt sita kuuntelemasta. Lahimmat kiinnekohdat nykypunkkiin ovat minulla APulanta ja CMX, kummastakin pidan enempi vahempi, mutta kumpaakaan en kylla itse luokittelisi punkiksi.
--ako
Mihin jäpyröiltä unohtui vanha kotimainen punkki
bändi Problems! Tyhmää jättää Uurainen näkemättä...
... Problems soi levylautasella aikanaan paljonkin. Pohjalla-kokoelman muutama hyvä biisi sekä Katupoikia-LP olivat hyviä, mutta mielestäni Problemsin taso putosi heti sen jälkeen. Nuo edelliset sensijaan olivat Suomi-punkin aatelia! :D
"Ei tää lama mun päähän käy..."
Makuja ja mielipitetitä on tietysti monia ja tässä vain oma mielipide. Kunnioitan toistenkin mielipiteitä tietysti.
Problems teki myös hienon version vanhasta "sinisilmän" biisistä (Mun Tie) myös.
Minusta se hakkaa Sid Vicious:n version mennen tullen (My Way).
Sitten Tumppi teki hienon version myös tuosta Daydream Believer:sta eli päiväuneksija.
PS. Sitten vielä Pelle ja Co teki hienon version myös tuosta BÖC:n Don't Fear the Reaper biisistä. Ja lopuksi "Lanka Palaa" on aivan upea biisi vieläkin.....
PS II Totta, että Problems:n taso putosi kyllä kuten asia ilmaistiin tuossa ed. jutussa