Kukaan löytänyt kumppania täältä?

Ei se nyt niin ole että netissä surffailisi vain tyhmiä tai muuten vammaisia ihmisiä. Itsekin olen nettikeskusteluja harrastanut ihan tarpeekseni eikä niistä nyt ole mitään sen enempää kehittynyt. Mutta se johtuu suurimmaksi osaksi itsestäni, ei muista. Itse kyllä tutustun muihin paljon helpommin vaikka koulussa tms. mutta nettikeskustelut tuntuvat yleensä jälkeenpäin erittäin hölmöiltä, tunnen suorastaan jonkinlaista häpeää että mitähän taas on tultu tehtyä. Enää en chatteja harrasta, nykyään lähinnä vain luen tämänkaltaisia palstoja ja niitäkin hieman liian usein. Parempi tehdä välillä jotain muuta ennen kuin mieli menee kokonaan horrokseen.

Eihän täällä ole kuin tyhjän marisijoita...

Varmasti moni löytänyt kumppanin netistäkin. Itse tunnen ainakin muutamia ja itsekin seurustellut onnellisesti täältä löytävän ihanan naisen kanssa.

Netti on niin arkipäivää jo jokaikisellä, joten kyllä netissä pyörii ihan tavallisia fiksuja ihmisiä. Kirjo varmasti yhtä runsas kuin baareissakin.

Ongelma ehkä vaan siinä, että ihminen on kaikkea muuta kuin "tekstiä". Ja nettikommunikointihan perustuu pääasiassa tekstiin ja kirjoituksiin. Sentakia sitten tulee helposti pettymyksiä.

Ongelma myös siinä, että monilla on odotukset hyvin korkealla sokkotreffeille mentäessä. Odotetaan salaa sen "unelma" ilmestyvän paikalle. Ja jos odotukset ei heti ekalla treffillä täyty niin ei viitsitä edes tutustua pidemmin vaan mielummin suunnataan katse kohti seuraavia sokkotreffejä.

Ongelman tuottaa myös se, että kemiaa oikeesti syntyy vain tietynlaisten ihmisten välille. Sokkotreffeissähän tapahtuu niin, että kaksi ihmistä lyötetään yhteen ilman minkäänlaista alkukemiaa täysin sokkona.

Oikeassa elämässähän se menee niin, että ensin kiinnostutaan toisesta osapuolesta ja sitten mennään vasta treffeille. Sokoilla tuo tapahtuu täysin toisinpäin ja sentakia vaatii äärimmäistä tuuria, että molemminpuolinen kiinnostuminen tapahtuu treffeillä, tai edes seuraavilla.

itse olen löytänyt hyvän ystävän keskustelupalstan kautta.. tuntuu että kysymys on onnesta, sattuuko juuri tietynlainen ihminen huomaamaan kirjoituksen/ilmoituksen tai edes ylipäätään vastaamaan siihen.. musta on yleistystä sanoa, että epätoivoiset, rumat ja lihavat käyvät vain lukemassa keskustelpalstoja.. kyllä niitä mielenkiintoisia ihmisiä ja myös fiksuja löytyy netistä, jos vain osaa etsiä.. ainakin mä löysin fiksun ja mukavan ystävän.. vai vaaditko liikaa naisilta? kukaan ei tule löytämään sitä täydellistä koskaan.. ainakin itse olen tätä mieltä..

Kyllä täältä voi löytyä elämään kuule vaikka minkälainen aarre!

Molemmat oltiin naimisissa,ei minkäänlaista hakua kummallakaan päällä.Aina vaan enemmän alkoi toinen kiinnostaa,juteltiin varmaan vuosi.

Kun tavattiin,tiesi kumpikin sisimmässään että tuossa se on...ja niin on ollut ihanaa!

Mutta...tälläset jutskat on vaarallisia,monia eroja on tullut näiden seurauksena.Mutta niinhän se on että totuus on ettei hyvään liittoon kolmas osapuoli pääse.

Onnea sulle matkaan,toivottavasti koet samoja tunteita mitä me ollaan koettu :)))

Kyllä voi löytää rakkaan myös netin kautta.
Minä ja kultani löysimme toisemme täältä keskustelu kanavalta.Eli vastailimme samaan kirjoitukseen,ja lopulta keskustelusta tulikin kaksinpuhelu,jatkoimme sitä vuoden verran kirjoittamalla kirjeitä, ja hetken aikaa juttelimme puhelimessa kun ensin vuosi oltiin kirjoitettu,Siitä sitten innostuimme tapaamaan toisemme,ja nyt olemme seurustelleet jo 6kk.
Me olemme molemmat eronneet vuosia sitten ja molemmilla on lapsia,minulla 4lasta ja miehellä 2 lasta.
Viihdymme yhdessä myös netin ulkopuolella ja emme ole katuneet sitä että teimme sokkotreffit ja hyppäsimme tuntemattomaan.
Arkipäivässä viihdymme hyvin toistemme kanssa.
Ehkä joskus muutamme yhteen....välimatkaa välillämme on 900km.Tapaamme kerran kuukaudessa.
Voin sanoa että olemme normaaleita fiksuja ihmisiä vaikka norkoilemmekin täällä netissä;=)

Kiitos asiallisista vastauksista. No voi teitä onnenmyyriä... ;)

Sattuuhan se lottovoittokin aina jollekin, joten kai kaksi ihmistäkin voi löytää toisensa...

Mutta sitä pidän kyllä surullisena että parisuhteessa elävät etsivät täältä jännitystä elämään kumppaninsa tietämättä, ellei nyt sitten suhde ole jo aivan pilalla. Eli onko alettu seurustelemaan seurustelun vuoksi?? Tuntuu olevan niin yleistä. Itse en siihen loukkuun halua, siitä mahdollinen "ranttuus".

Hei!

Olen entinen chattien suurkuluttaja. Ajattelin, että josko minäkin löytäisin kumppanin sitä kautta, koska lähipiirissäni on jonkun verran "chattipareja" (naimisissa, kihloissa jne.). Alkuaikoina löytyikin kivoja miehiä ja seurustelinkin yhden kanssa puolisen vuotta. Eron jälkeen taas pyörin chateissa, mutta minua alkoi ottamaan päähän, että kymmenestä miehestä yhdeksän oli naimisissa olevia salaista seksiseuraa etsiviä ukkomiehiä. Onneksi olen löytänyt myös aivan ihania ystäviä chatin kautta, joten ihan hukkaan ei ole chattaily mennyt :)

Nyt olen jättänyt cyber maailman taakseni ja nautin "live-elämästä" ja toivon, että Se Oikea kävelee vastaani vaikka kaupassa tai lenkkipolulla tai jopa bensa-aseman pihassa (toi ei ole vitsi....eräs ystäväni löysi elämänsä miehen bensiksen pihasta :D).

Olen varma, että chatista voi löytää itselleen kumppanin....mutta minusta se on melkoinen onnenpotku. Joskus vain juuri ne oikeat ihmiset ajautuvat juttelemaan keskenään....ja joskus taas ihmiset ajautuvat aina juttelemaan sen väärän kanssa.

Hyvää joulun odotusta kaikille :)

löytyy, mutta kuka jaksaa tonkia paskaa ja kuinka kauan? Varmaan 300 kanssa jutskannu netin välityksellä ja sanoisin, että 10-15 ollu mielestäni hyviä tyyppejä.

Missään sokkotreffeillä en enää käy. Aika kauan nimittäin pystyy ihminen pitämään sen todellisen luonteensa piilossa. Ei vois uskoa minkälaisia sosiopaatteja löytyy ihan niistä "naapurin tytöistäkin".

Minä löysin kumppanin. En minkään chatin tai keskustelupalstan kautta vaan sinkkupalstan kautta. Löytyminen ei myöskään ollut mikään sattuma vaan tiukan haun tulosta.

Laitoin ilmoituksia puolentoista vuoden ajan aina uudelleen. Kriteerit olivat kovat enkä todellisuudessa kuvitellutkaan löytäväni ketään. Kriteerejä täytyi myös koventaa ilmoitus ilmoitukselta, jotta sai karsittua seksiseuran etsijät, varatut ym. asiattomat pois vastaajien joukosta. Kaiken kaikkiaan suostuin tapaamaan vain neljä eri miestä.

Viimeiseen ilmoitukseeni ei enää paljoa vastauksia tullutkaan mutta tuli lähes pelkästään fiksuja vastauksia ja ennen kaikkea se oikea.

Ensitapaamisesta on nyt runsas vuosi ja tunnen löytäneeni todella aarteen:-)

mutta tällä hetkellä kun ero on aika uusi asia etsin lähinnä juttuseuraa miehistä. Alkuun minäkin podin vain sitä eroa ja yksinjäämistä, pettämistä ja luottamuksen menettämistä. Nyt kun olen asunut yksin jo vuoden lapsen kassa, olen alkanut jutella laajemmin ja myös tutustunut oikeen fiksuihinkin miehiin chätissä. Mutta mikäpä on tilanne? Suurin osa juttelijoista on naimisissa tai varattuja eikä siinä mitään, mutta jos haluaa tavata niin ei se onnistu tietenkään. Minäkin ajattelen niin, että fiksut ovat naimisissa ja kaltaiseni luuserit jäävät yksin. Ystävien mielestä olen fiksu enkä luuseri enkä eronneita sellasena pidä mutta oma kokemus tällä hetkellä tämä. Tästä vielä nousen:)