Mitenkäs nyt? Naimisiin pitäisi mennä ja puoliso on mitä ihanin ja hääjärjestelyt on jo sovittu.
Rakastan häntä omalla tavallani erittäin paljon, Mutta ollakseni rehellinen itselleni tuntuu siltä, että en voi sitoutua hänen tai kenenkään muunkaan kanssa lopuksi elämäkseni.
Tämä on varmasti hyvin itsekästä tässä vaiheessa, mutta minkä sille voi, kun omat mietteet sanoo toista.
Hääpäivä on jo sovittu ja on sangen pian ja olen vielä täysin hukassa? Miten tehdä? Haluaisin jatkaa tämän kihlattuni kanssa kuten ennenkin vaikka se ei varmasti ole mahdollista tyrmättyäni avioliiton.
Mutta kuitenkin, millä tavoin voin ilmoittaa ja kertoa hänelle tästä päätöksestäni, josta veiläkään en ole täysin varma?
Mies 38.
Rakastan häntä omalla tavallani erittäin paljon, Mutta ollakseni rehellinen itselleni tuntuu siltä, että en voi sitoutua hänen tai kenenkään muunkaan kanssa lopuksi elämäkseni.
Tämä on varmasti hyvin itsekästä tässä vaiheessa, mutta minkä sille voi, kun omat mietteet sanoo toista.
Hääpäivä on jo sovittu ja on sangen pian ja olen vielä täysin hukassa? Miten tehdä? Haluaisin jatkaa tämän kihlattuni kanssa kuten ennenkin vaikka se ei varmasti ole mahdollista tyrmättyäni avioliiton.
Mutta kuitenkin, millä tavoin voin ilmoittaa ja kertoa hänelle tästä päätöksestäni, josta veiläkään en ole täysin varma?
Mies 38.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nyt vain tavalla tai toisella kertoa. Iskua tuskin voi kovasti pehmentää. Ihmettelen miksi hääjärjestelyjä on tilanteessaanne ylipäätään edes tehty..eikös nuo ole asioita jotka selvitellään ennen kuin lyödään hääpäivä lukkoon.
vielä kerran... Ja senkin jälkeen vielä kerran... Mikä sinua siinä avioliitossa niin pelottaa ja epäillyttää? Olet ilmeisestikin ollut yhdessä morsiammesi kanssa pitemmän aikaa - mikä teidän elämässänne käytännössä muuttuisi papinaamenen jälkeen? Olethan jo nyt sitoutunut naiseesi - vai oletko? Jos tähän vastaat "en ole", niin kannattaa mitä pikimmiten sitten kertoa totuus hänelle! Jos vastaus on kyllä, luultavasti podet vain jonkinlaista ramppikuumetta h-hetken edellä.
Aika vaikeaa sinun on tuota asiaa kumppanillesi kertoa niin, ettet pahoita hänen mieltään. Karkea arvaus... Mutta itse voisin kokea moisen epäluottamuslauseena koko suhdetta kohtaan - joten älä sitten ihmettele, jos häiden lisäksi peruuntuu paljon muutakin elämässäsi.
Mua tässä ihmetyttää, että miksi sä oot menny kihloihin sen muikkis kanssa, jos et halua naimisiin? Siis kihlaushan on lupaus avioliitosta, eikös? Olis varmaan siinä kohtaa jo voinut sanoa, että en halua naimisiin, ikinä, kenenkään kanssa, vika ei ole sinussa, se on minussa.
Nyt sulla on kaksi vaihtoehtoa, mennä naimisiin tai jatkaa taivalta yksin. Ei tuollaiseen ihmiseen voi luottaa, joka lupaa toista ja tahtookin muuta.