Kävipä sellaista mitä en totisesti olisi odottanut tai halunnutkaan. Tutustuin mieheni vanhaan kaveriin, siis mieheni kautta, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä molemmin puolin. Tämä kuullostaa kamalan jotenkin... kevytmieliseltä ja moraalittomalta. Mutta oikeasti kävi niin, ja me olemme sentään jo nelissäkymmenissä.
Emme ole edes päässeet juttelemaan kahden kesken, olemme viettäneet keskenämme yhden pitkän illan meillä ja nyt toisen illan isommalla porukalla baarissa. En ole innokas baareilija, mutta tämän miehen takia läksin. Se ilta venyi tähän aamuun seitsemään.
Hän on sinkku, eikä ole mikään "naisten naurattaja-tyyppi". Olemme keskustelleet paljon porukassa, muutkin ovat sen jo huomanneet, heh. Hän on juuri sitä mitä minä miehestä haluan, ja minä sitä mitä hän haluaa naiselta. Oli kertonut tämän ihan suoraan miehelleni, vanhoja tuttuja kun ovat ja molemmat aika suorasanaisia puheissaan.
Rakastan omaa miestäni, mutta tuntuu etten saa häneltä enää mitään. Hän on masentunut eikä suostu hakemaan apua. Oli jo silloin kun oli töissä, nyt kun on lomautettuna, on lähes "petipotilaana". Ainoa mikä saa mieheen virtaa, on baari-illat 2-3 kertaa kuussa.
Talomme on remontoimatta ja joudun tekemään kotityöt kuin yksinhuoltaja. Mies ei keskustele mistään, lukee vain kirjojaan. Kuuntelee kyllä sujuvasti samalla kirjaa lukien. Olen huomauttanut tästä ihan kauniisti monta kertaa, mutta muutosta ei ole tullut. Ihan sama kuin koiralle tai hevoselle juttelisi.
Minä teen hänelle kivoja pikku palveluksia, hän ei tee minulle mitään.
Mieheni omistaa talomme, joskus tuntuu etten saa häneltä muuta kuin kivan asuinpaikan ja tallin hevosille. Seksiä ei juuri ole, läheisyyttä ja lämpöä paljonkin.
Vaihdoimme tuon toisen kanssa puhelinnumeroita. Nyt painiskelen tässä, laitanko viestiä vai en, vai odotanko hänen ottavan minuun yhteyttä. En halua pettää miestäni, mutta onko kahden kesken puhuminen pettämistä? Jos kemiat toimivat noin voimakkaasti vastakin välillämme, luultavimmin jätän nykyiseni.
Toisaalta säälittää mieheni kamalasti, jos hänet jätän. Hän on niin minussa kiinni, tuntuu ettei hän ehkä pääsisi asiasta yli. Mutta ei kyllä ole minullekaan ollut mikään hyvä, jos ei pahakaan. Ei lyö eikä huuda. Mutta on patalaiska puhumaton ja aikaaansaamaton vätys.
Niin se elämä vaan heittelee!
Emme ole edes päässeet juttelemaan kahden kesken, olemme viettäneet keskenämme yhden pitkän illan meillä ja nyt toisen illan isommalla porukalla baarissa. En ole innokas baareilija, mutta tämän miehen takia läksin. Se ilta venyi tähän aamuun seitsemään.
Hän on sinkku, eikä ole mikään "naisten naurattaja-tyyppi". Olemme keskustelleet paljon porukassa, muutkin ovat sen jo huomanneet, heh. Hän on juuri sitä mitä minä miehestä haluan, ja minä sitä mitä hän haluaa naiselta. Oli kertonut tämän ihan suoraan miehelleni, vanhoja tuttuja kun ovat ja molemmat aika suorasanaisia puheissaan.
Rakastan omaa miestäni, mutta tuntuu etten saa häneltä enää mitään. Hän on masentunut eikä suostu hakemaan apua. Oli jo silloin kun oli töissä, nyt kun on lomautettuna, on lähes "petipotilaana". Ainoa mikä saa mieheen virtaa, on baari-illat 2-3 kertaa kuussa.
Talomme on remontoimatta ja joudun tekemään kotityöt kuin yksinhuoltaja. Mies ei keskustele mistään, lukee vain kirjojaan. Kuuntelee kyllä sujuvasti samalla kirjaa lukien. Olen huomauttanut tästä ihan kauniisti monta kertaa, mutta muutosta ei ole tullut. Ihan sama kuin koiralle tai hevoselle juttelisi.
Minä teen hänelle kivoja pikku palveluksia, hän ei tee minulle mitään.
Mieheni omistaa talomme, joskus tuntuu etten saa häneltä muuta kuin kivan asuinpaikan ja tallin hevosille. Seksiä ei juuri ole, läheisyyttä ja lämpöä paljonkin.
Vaihdoimme tuon toisen kanssa puhelinnumeroita. Nyt painiskelen tässä, laitanko viestiä vai en, vai odotanko hänen ottavan minuun yhteyttä. En halua pettää miestäni, mutta onko kahden kesken puhuminen pettämistä? Jos kemiat toimivat noin voimakkaasti vastakin välillämme, luultavimmin jätän nykyiseni.
Toisaalta säälittää mieheni kamalasti, jos hänet jätän. Hän on niin minussa kiinni, tuntuu ettei hän ehkä pääsisi asiasta yli. Mutta ei kyllä ole minullekaan ollut mikään hyvä, jos ei pahakaan. Ei lyö eikä huuda. Mutta on patalaiska puhumaton ja aikaaansaamaton vätys.
Niin se elämä vaan heittelee!
Vastaukset 4
Vanhimmat
älä vaan säälistä ole miehesi kanssa, jos saat parempaakin..ei ole kummankaan eduksi..tee niin kun sydän sanoo ja jatka elämääsi.
Jos vaikka eroaisit tuosta miehestäsi ennenkuin alat uutta miestä vokottelemaan?
Olet nyt vain ihastunut tuohon uuteen tyyppiin ja näet hänet ruusunpunaisten lasien läpi. Todellisuus voi ollakin sitten jotain ihan muuta. Yhden tapaamisen jälkeen ei voi toista tuntea oikeasti!! Jos miehesi on tuollainen vätys ja rutjake niin miksi ihmeessä olet hänen kanssaan alkanut olemaan. Vai oletko vain läheisriippuvainen joka ei osaa olla yksin?
>Sanon ,että kahden puhelun jälkeen olet sinkkumiehen petillä.Anteeksi vain,mutta näitä
sinun kirjoituksia analysoin.Tuttavavan vaimo teki
jus samanlaisessa tilanteessa,että otti eron miehestään ja meni tuttavan kanssa asumaan.Siinä
he asuivat puolivuotta vuokralla,kunnes sinkku mies
heitti hänet pihalle.Vaimo soitti ex:älle,josko hän
ottais takaisin,mutta mies ei suostunut ottamaan.
Tämän hetkinen tilanne nainen yksinäisenä asuu yksin.Entinen mies,ei enää puhu lapsuuden toverille
joka viekotteli hänen vaimonsa.
Neuvon sinua varovaisuuteen,koska sotket molemmat välit???
>Sanon ,että kahden puhelun jälkeen olet sinkkumiehen petillä.Anteeksi vain,mutta näitä
sinun kirjoituksia analysoin.Tuttavavan vaimo teki
jus samanlaisessa tilanteessa,että otti eron miehestään ja meni tuttavan kanssa asumaan.Siinä
he asuivat puolivuotta vuokralla,kunnes sinkku mies
heitti hänet pihalle.Vaimo soitti ex:älle,josko hän
ottais takaisin,mutta mies ei suostunut ottamaan.
Tämän hetkinen tilanne nainen yksinäisenä asuu yksin.Entinen mies,ei enää puhu lapsuuden toverille
joka viekotteli hänen vaimonsa.
Neuvon sinua varovaisuuteen,koska sotket molemmat välit???mieti asiaa