pääsi käymään

sama juttu täällä, ihan kuin minun kirjoittamaa. Tiedän, että siitä ei hyvää seuraa, mutta sitä kertakaikkiaan ei voi vastustaa. Nyt olisi vielä aikaa perääntyä, mutta kohta se on liian vaikeaa, on niin kertakaikkiaan hermostunut olo. Kumma juttu, mitä ne varatut miehet hakee, no *sitä* tietenkin, mutta minä ajattelen niin, että en haluakaan miestä omakseni, vaan haluan läheisyyttä, ja ystävän yksinäisyyden kaipuuseeni, pesköön joku muu hänen pyykit. Aika itsekästä, eikös vaan, mutta tässä elämäntilanteessa minulle paras ratkaisu. No joo, kohta sieltä varmaan tulee todella moralisoivia kommentteja -en välitä. Ainakin edellinen kirjoittaja ymmärtää :)

täälläkin- kirjoitti:

sama juttu täällä, ihan kuin minun kirjoittamaa. Tiedän, että siitä ei hyvää seuraa, mutta sitä kertakaikkiaan ei voi vastustaa. Nyt olisi vielä aikaa perääntyä, mutta kohta se on liian vaikeaa, on niin kertakaikkiaan hermostunut olo. Kumma juttu, mitä ne varatut miehet hakee, no *sitä* tietenkin, mutta minä ajattelen niin, että en haluakaan miestä omakseni, vaan haluan läheisyyttä, ja ystävän yksinäisyyden kaipuuseeni, pesköön joku muu hänen pyykit. Aika itsekästä, eikös vaan, mutta tässä elämäntilanteessa minulle paras ratkaisu. No joo, kohta sieltä varmaan tulee todella moralisoivia kommentteja -en välitä. Ainakin edellinen kirjoittaja ymmärtää :)

Miettikää todella kannattako se tuska voi olla
karaisevaa. Nimim. Kokemusta omaava

täälläkin- kirjoitti:

sama juttu täällä, ihan kuin minun kirjoittamaa. Tiedän, että siitä ei hyvää seuraa, mutta sitä kertakaikkiaan ei voi vastustaa. Nyt olisi vielä aikaa perääntyä, mutta kohta se on liian vaikeaa, on niin kertakaikkiaan hermostunut olo. Kumma juttu, mitä ne varatut miehet hakee, no *sitä* tietenkin, mutta minä ajattelen niin, että en haluakaan miestä omakseni, vaan haluan läheisyyttä, ja ystävän yksinäisyyden kaipuuseeni, pesköön joku muu hänen pyykit. Aika itsekästä, eikös vaan, mutta tässä elämäntilanteessa minulle paras ratkaisu. No joo, kohta sieltä varmaan tulee todella moralisoivia kommentteja -en välitä. Ainakin edellinen kirjoittaja ymmärtää :)

Ystävää minäkin hänestä kaipaan, omaksi ei ole pakko saada enkä tiedä haluankokaan. Itsekästähän tämä on, mutta olen elänyt tähänastisen elämäni laittamalla muut ihmiset etusijalle, joten nyt ajattelen kerrankin ensisijaisesti itseäni...

ed. kirjoittaja kirjoitti:

Ystävää minäkin hänestä kaipaan, omaksi ei ole pakko saada enkä tiedä haluankokaan. Itsekästähän tämä on, mutta olen elänyt tähänastisen elämäni laittamalla muut ihmiset etusijalle, joten nyt ajattelen kerrankin ensisijaisesti itseäni...

Sitähän se. Ikääkin on jo 40 ettei tässä enää mitään lapsia olla, joten tiedän tasan tarkkaan mitä haluan, eipä tuo toinenkaan näytä vastaan panevan, päinvastoin. Harkitsen, harkitsen, mutta... eihän tunteilleen mitään voi, ja kun se on niin ihanaa, saada omistaa aina hetken kerrallaan, sillä jaksaa taas eteenpäin elämässä, joka on tähän asti ollut aika rankkaa.

täälläkin- kirjoitti:

sama juttu täällä, ihan kuin minun kirjoittamaa. Tiedän, että siitä ei hyvää seuraa, mutta sitä kertakaikkiaan ei voi vastustaa. Nyt olisi vielä aikaa perääntyä, mutta kohta se on liian vaikeaa, on niin kertakaikkiaan hermostunut olo. Kumma juttu, mitä ne varatut miehet hakee, no *sitä* tietenkin, mutta minä ajattelen niin, että en haluakaan miestä omakseni, vaan haluan läheisyyttä, ja ystävän yksinäisyyden kaipuuseeni, pesköön joku muu hänen pyykit. Aika itsekästä, eikös vaan, mutta tässä elämäntilanteessa minulle paras ratkaisu. No joo, kohta sieltä varmaan tulee todella moralisoivia kommentteja -en välitä. Ainakin edellinen kirjoittaja ymmärtää :)

takia olet yksin, auttaisiko peiliin katsominen? Oman napasi ympärillä pyörimällä et tule koskaan pääsemään eroon yksinäisyydestäsi ja läheisyyden tarpeestasi. Jotta koet aitoa läheisyyttä ja ystävyyttä sinun on uskallettava myös antaa niitä. Et taida uskaltaa olla oma itsesi, siksi varattu tuntuu käteen sopivalta vaihtoehdolta. Ei teitä kukaan ymmärrä, luulet vaan. Helppoja panoja ukkomiehille, masturbaatioastioita, noin se vaan on. Tiedät polttavasi näppisi ja kuitenkin haluat lyödä päätäsi seinään, onnea ja menestystä.

täälläkin- kirjoitti:

Sitähän se. Ikääkin on jo 40 ettei tässä enää mitään lapsia olla, joten tiedän tasan tarkkaan mitä haluan, eipä tuo toinenkaan näytä vastaan panevan, päinvastoin. Harkitsen, harkitsen, mutta... eihän tunteilleen mitään voi, ja kun se on niin ihanaa, saada omistaa aina hetken kerrallaan, sillä jaksaa taas eteenpäin elämässä, joka on tähän asti ollut aika rankkaa.

se muiden vika ole jos sinun elämäsi on ollut rankkaa. Tiedät "tarkkaan" mitä haluat, harkitset,,,,. Käyppä kysymässä sen huorapukin vaimolta pitääkö hän toimintaasi rankan elämän jälkilöylyissä oikeutettuna.
Mikähän siinä on että vaikka maassa on kilometritolkulla vapaata kyrpää, mukavassa ja komeassakin varressa roikkumassa, te naiset sorrutte sangen usein varattuun? Onko se siinä että tuote on jo tutkittu ja hyväksi havaittu? Vaiko siinä, että ukkomies osaa pitää ( oma etu ) suunsa supussa salapanoistaan?