Riittääkö arvon foorumlaisilta ymmärrystä ja sääliä niitä naisia kohtaan, jotka pitkän suhteen jälkeen tulevat takasin sinkkumarkkinoille kulahtaneen naaman, läskien ja lapsien kanssa?
Oletteko miettineet miten paljon se katkeroittaa näitä yli 30 vuotiaita naisia, kun 20 vuotiaana oli kukkulan kuningatar ja luomakunnan kruunu? Ne miehet mitä sai silloin nuorena ja kauniina, ei enää ole mahdollisia ja tämä odotusten vetäminen alas panopatjana olemisen kautta on varmasti hyvin masentavaa ja lopullisesti miehiä kohtaan katkeroittavaa.
Totuushan on, että nainen hapantuu muutama vuosi yli 30-rajapyykin ja muuttuu lopullisesti epähaluttavaksi lähestyessään 40iä.
Miesten kehitys alkaa epähaluttavuudesta, mutta paranee vuosi vuodelta ja on huipuissaan pitkään jopa ihan 50 vuotiaana.
Kysymys: kumpi on loppujen lopuksi parempi, se että aloittaa todella korkeelta huipulta ja sitten tapahtuu romahdus 10 vuoden kuluttua vai se että aloittaa pohjilta ja pikkuhiljaa parantaa asemiaan markkinoilla kohti luomakunnan kruunua?
Itse sanoisin että miehenä eläminen on luultavasti paljon tuskattomampaa, vaikka ei sitä uskoisi kun lukee tätä palstan ruikutusta.
Nyt siis puhutaan miesten ja naisten suuresta massasta eikä siitä 5% parhaimmistosta, joka pärjää kivutta läpi elämän.
20 vuotiaille naisille terveisiä Enjoy while it lasts
20 vuotiaille miehille terveisiä Malttia malttia, ei Roomaa rakennettu yhdessä päivässä
Oletteko miettineet miten paljon se katkeroittaa näitä yli 30 vuotiaita naisia, kun 20 vuotiaana oli kukkulan kuningatar ja luomakunnan kruunu? Ne miehet mitä sai silloin nuorena ja kauniina, ei enää ole mahdollisia ja tämä odotusten vetäminen alas panopatjana olemisen kautta on varmasti hyvin masentavaa ja lopullisesti miehiä kohtaan katkeroittavaa.
Totuushan on, että nainen hapantuu muutama vuosi yli 30-rajapyykin ja muuttuu lopullisesti epähaluttavaksi lähestyessään 40iä.
Miesten kehitys alkaa epähaluttavuudesta, mutta paranee vuosi vuodelta ja on huipuissaan pitkään jopa ihan 50 vuotiaana.
Kysymys: kumpi on loppujen lopuksi parempi, se että aloittaa todella korkeelta huipulta ja sitten tapahtuu romahdus 10 vuoden kuluttua vai se että aloittaa pohjilta ja pikkuhiljaa parantaa asemiaan markkinoilla kohti luomakunnan kruunua?
Itse sanoisin että miehenä eläminen on luultavasti paljon tuskattomampaa, vaikka ei sitä uskoisi kun lukee tätä palstan ruikutusta.
Nyt siis puhutaan miesten ja naisten suuresta massasta eikä siitä 5% parhaimmistosta, joka pärjää kivutta läpi elämän.
20 vuotiaille naisille terveisiä Enjoy while it lasts
20 vuotiaille miehille terveisiä Malttia malttia, ei Roomaa rakennettu yhdessä päivässä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuohan on vähän kun "The curious case of Benjamin Button" -elokuvan variaatio. En ole koskaan ajatellut asiaa niin, mutta voinen sitten vanhana ryhtyä umpiperverssiksi snuffista kiksinsä saavaksi sugar-daddyksi.
1. Eronneilla hapannaamoilla näyttäisi kyllä olevan hyvin seuraa.
2. Vain harvat 40-vuotiaat vanhemmista nyt puhumattakaan ovat alle 30-vuotiaiden naisten suosiossa.
Tietenkään kukaan 20-vuotias mies ei kiinnostu 35-vuotiaasta yksinhuoltajasta. Mutta kuinkahan moni 35-vuotias yksinhuoltaja haluaa 20-vuotiaan miehen? Kannattaa pohtia ihan tosissaan.
mukavaluonteisella naisella on ihan hyvät mahdollisuudet löytää mies iästä riippumatta ja jonkinlaisista lisäkiloista huolimatta. tympeällä miesten vihaajalla taas todella huonot. tokihan niin naisilla kuin miehillä on usein oikeasti syytäkin, että naama on vakavoitunut ja katkera mielenlaatu, mutta korkealta pilvilinnasta pudonneelle ei pahemmin ymmärrystä löydy!
Eräs kommentoi eronneilla hapannaamaisilla naisilla olevan seuraa, mutta kysymys on millaista seuraa. 20-vuotiaana haaveiltiin Brad Pitistä, mutta nyt happamoitumisen jälkeen haaveillaan Esson-baarin Teuvosta, jolla on vain alkoholi ongelma ja herpes (tämä on Esson-baarin valikoimassa se paras mahdollinen yksilö).
20-vuotiaana yksin ollut mies voi nyt siirtyä masturboinnista jyystämään happamoituneita naisia kakkoseen, koska se on parasta mitä hapannaamat voivat saada (vaihtoehto yksinäisyys).
Eikö oikea näkökulma onnellisuuteen ole omien odotuksien muutos (Brad Pitt vaihtui Teijoon ja 20-vuotiaana yksin olleen masturbointi vaihtui kakkoseen) eikä se absoluuttinen taso (seuraa on edelleen tai 20-vuotiaana yksin ollut on absoluuttisesti aika epähaluttavan kanssa tekemisissä).
Kumman valitsisitte, tippua pilvilinnoista tietäen ja muistaen pilvilinnan olemassaolon vai lähtien nollasta edeten normaaliiin ihmiselämään (mutta ette tietäisi pilvilinnasta mitään, koska se ei ollut koskaan ollut olemassa eikä ollut edes mahdollinen)?
Eikö tietämättömyys ole miehen kannalta autuaallista ja naisen kannalta hyvin katkeroittavaa?
Eli nelikymppisenä kaikki laskevat vaatimuksia? No jo on uutinen.
Ja kyllä se miestäkin varmasti katkeroittaa, että ne parikymppiset kauniit pimut eivät kiinnostu kun on 20, ei kun on 30 ja ei kun on 40. Vaan ne lihavat hapannaamat. Jos siis on katkeroituvaa sorttia.
Yleensä ihmiset sopeutuvat. Eivät katkeroidu.
Se mitä ei ollut 20-vuotiaana eikä ollut edes mahdollista voi katkeroittaa vain sen verran kuin voi katkeroitua siitä että joku on syntynyt rikaaseen perheeseen ja hänen ei tarvitse tehdä töitä koskaan.
Tämä teoreettinen katkeroitumisen mahdollisuus on laimeampi kuin se että oikeasti olit nuorena rikas, mutta menetit kaiken ja asut nyt sillan alla alkoholistien seurassa.
Kaikesta on mahdollista olla kateellinen ja katkera, sillä aina on parempia ja rikkaampia ihmisiä kuin itse on (on mieletöntä olla Brad Pitille tai Madonnalle kateellinen tai katkera)! Se että olit eilen olit Madonna ja tänään Esson-baarin siemennestekuppi on aivan eri asia, koska se on omakohtainen kokemus!
Kyllähän sen täälläkin näkee, että monia miehiä katkeroittaa se, mitä ei ole koskaan ollut. Harvoin naisasiat katkeroittavat miestä, joka on oman osansa seksiä saanut.
Nämä miehet toivovat kaunista herkkupeppua ja katkeroituvat, kun eivät sellaista saa.
Kiteytän nyt edelläolevan niin että mun mielestä parempi näkökulma omaan elämään on oma historia eikä muut ihmiset. Jos 20-vuotiaana yksin ollut mies pystyy siirtymään tumputuksesta kakkosen hoonaukseen (ykkönen on liian väljä jo), niin mielestäni hänen pitäisi olla silloin onnellinen.
Vastaavasti jos afrikkalainen saa majaansa sähköt ja bataattia nousee pellosta kovan työn tuloksena, hänen luultavasti on siitä hyvin onnellinen eikä mieti että taas on tullut uusi Jaguaari malli 500hp V10 moottorilla joka kiihtyy 0-100 4 sekunnissa EIKÄ HÄN PÄÄSE SITÄ AJAMAAN!
Turhaa mietiskelyä mitä muut tekee, on paljon hedelmällisempää miettiä omaa tilannettaan ja verrata muutosta omaan historiaan. Tosiasia on että ihmiset ovat erilaisia ja ihmisillä on aivan erilaisia tilanteita ja edellytyksiä eri asioihin. Keskittykää omiin elämiinne ja tavoitelkaa maksimaalista onnea omilla edellytyksillänne.
itsekin myönnät, että se ettei 40v yhäri saa 20-vuotiasta hunkkia ei tee kenestäkään katkeraa?
taas joku finninaama toistaa samaa levyä, tai kirjoittaja joka ei muuta osaa tai kuin lainailla toisten juttuja.