Hei kaikille.
kyselisin onko mahdollista tehdä avioero ns. hienotunteisesti?
tokihan siitä aina jää jollekin pahamieli, mutta miten asian esittäisi niin että se ei lisäisi turhaa tuskaa?
kertokaa ihmiset vinkkejä omista kokemuksistanne kuinka teillä eroprosessi käytiin lävitse ja kuinka se ensimmäistä kertaa otettiin esille.
mitä olisit halunnut tehtävän toisin tai minkä et olisi halunnut tapahtuvan?
yritän näistä kertomuksista poimia vinkit omaan tilanteeseeni.
kyselisin onko mahdollista tehdä avioero ns. hienotunteisesti?
tokihan siitä aina jää jollekin pahamieli, mutta miten asian esittäisi niin että se ei lisäisi turhaa tuskaa?
kertokaa ihmiset vinkkejä omista kokemuksistanne kuinka teillä eroprosessi käytiin lävitse ja kuinka se ensimmäistä kertaa otettiin esille.
mitä olisit halunnut tehtävän toisin tai minkä et olisi halunnut tapahtuvan?
yritän näistä kertomuksista poimia vinkit omaan tilanteeseeni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ole suunnitella puolison tietämättä eroa netissä yhdessä "puolen Suomen" kanssa.
kadota.meillä minä taisin tietää ex-vaimon ero hommasta viimmeisenä,alussa fiksusti olin asiallinen ja hiljaa,mutta ex luuli kai kuppaavansa tuhkakki pesästä.kun rupesin puolustamaan oikeuksiani ja näkemyksiä,olinkin se vittumainen äijä.henkilönä ex-vaimoa en haukkunut kertaakaan,käytännön asioista joutunut vääntämään senkin edestä.
Toivottavasti et toimi ainakaan näin. Eli mies kertoi löytäneensä vihdoinkin elämänsä rakkauden. Samaan hengenvetoon hän ilmoitti ettei ole koskaan minua edes rakastanut. Muutti uuden onnen luokse asumaan ja siinä se. Mitään eron hyväksi ei tehnyt ja aikani odotettuani hain eroa. Nyt olen odottanut että hakee lopullista eroa mutta ei mitään. Joten on viime hetket täyttää paperi ja toimittaa käräjäoikeuteen.
Ihana nähdä nainen, joka ei ruikuta miehen perään!!!
Toimita vielä ne paperit sinne käräjäoikeuteen, niin saat asian lopullisesti päätökseen. Toivon, että esimerkilläsi osoitat naisille, jotka alistuvat miehensä kynnysmatoiksi, että yksinkin lasten kanssa voi pärjätä, kun niin päättää.
Uskon, että osaat myös nauttia uudesta kumppanista, koska et ole katkeroitunut, vaikka olet kovia kokenut.
En tiedä onko erolle koskaan oikeaa ajoitusta mutta älä tee ainakaan niin kuin minun ex-mieheni teki. Olimme juuri ostaneet omakotitalon - yhteisen haaveemme - ja lisäksi kävin lapsettomuustutkimuksissa, kun exäni totesi, että nyt ei ole enää kivaa. Huuma on kateissa.. Huh, huh - kimpassa oltiin oltu 13 vuotta, joista 9 naimisissa ja hänen mielestään huuma oli hukassa. Ajoituksellisesti päin p..tä! Sanoisin, että suorastaan raadollinen teko. Mitään muuta selitystä en saanut kuin että 'ei ole kivaa.' Erohan siitä seurasi ja nyt vuosien päästä olen onnellinen talonomistaja :) Lapsettomuusasia kirveltää edelleen aina aika ajoin mutta siihenkin on pakko sopeutua. Ja aikaa myöten selvisi sekin, että ex ei ollut onnellinen kanssani, kun samaanaikaan oli meneillään työpaikkaromassi 10 v nuoremman naisen kanssa.
..toivoo ja kanssasi on samaa mieltä varmasti laumoittain vaimonsa kierrätykseen laittaneita ja laittamista suunnittelevia miehiä. :)
Ne perinteiset "fraasit" kasvettu erille, rakkaus kuollut tai olemme liian erilaisia tsm. lienee "normaaleimmat" käytetyt.
Jos tavaroiden jako yms. kanssa ei ole ongelmia, niin miksi tehdä siitä "ongelma".
Ensinmäinen jäi milteipä rysän päältä kiinni, pyörän päälle, mukana vain päällä olevat vaatteet ja lompakko, ja se oli siinä. Lapsista toki riideltiin, no jonkinmoiseen sopuunkin niiltä osin päästiin, lopultakin. Ei traumoja yms. sitä sai mitä tilasi.
Toinen lähti kavereidensa kanssa "viihteelle" jäi tulematta kotiin yöksi; tällä kertaa sentään soitin auton hakemaan tärkeimpiä tavaroita . . . . . . meni siinä kuukauden verran "poikamiehenä" oloa ( täytyy myöntää, mukavalta tuntui)
Psyykkaat itsesi sen verran hyvin etukäteen, että pysyt lujana/rauhallisena ja jaksat ottaa vastaan kaikki mahdolliset reaktiot mitä exäsi jaksaa keksiä.. Älä lyö lyötyä, eli älä syyllistä puolisoasi erosta, kanna oma vastuusi parisuhteenne tilasta. Älä käännä veistä haavassa ja ala erotilanteessa muisteloimaan hyviä hetkiänne ja listaamaan exän parhaita puolia (jos ei niitä negatiivisiakaan ole tarpeen toisen naamalle heittää). Älä anna turhia toiveita yhteenpaluusta, jos sellaista ei varmuudella ole näköpiirissä. Varaudu joustamaan, joustamaan ja vielä kerran joustamaan, jos tilanne sitä vaatii ja asiat sillä tavoin etenevät paremmin.
Pahimpaan mahdollisiin vaihtoehtoihin varautuminen voi tuoda mukanaan positiivisen yllätyksen, jos asioiden hoituminen sujuukin sitten leppoisammin.
1. Vie asioita eteenpäin jämäkästi, vaikka toinen yrittäisi manipuloimalla vedättää asioita.
2. Älä syyllistä itseäsi erosta! Sinulla on oikeus omaan elämääsi! jos toinen ei sitä halua ymmärtää, hänen pitää hakea apua psykologilta eikä syyllistää sinua (tämä kannattaa ilmaista myös jämäkästi).
Täähän se on paras paikka saada "neuvoja"
Ei muuta kun otappa opiks...
ei erossa ole olemassakaan?! Kun on erosta kysymys niin tunteet on niin pinnassa, ettei hienotunteisuudesta ole tietoakaan!
Oma eroprosessi oli se, että ex ei suostunut puhumaan kunnolla mistään kun olisin halunut saada asioita selville. Vuoden päästä tapasimme seuraavan kerran niin silloin ei ollut enää mitään puhuttavaa! Sovittu on suurinpiirteisistä pelisäännöistä, mutta siihen se jäikin. En aio puhua sen kanssa mitään ylimäärästä.
Minä olen pyrkinyt unohtamaan kaiken mitä koimme yhdessä ja silloin kun ne asiat tulee mieleen niin se on kuin olis nähnyt pahaa unta? Työstän vieläkin eroa, vaikka siitä on yli 2v. Se mikä on tapahtunut niin se on jo mennyttä. Yritän itse oppia, että olen seuraavassa suhteessa itsekkäämpi ja enkä enää yhtä naivi.