omistushaluisuutta?

rakastan kahta miestä. Toiselta(kutsukaanmme Petriksi) saan läheisyyttä ja keskustelukumppanin ystävän ja hyvää seksiä. Toinen on intohimoinen ensirakkaus(kutsukaamme nimellä Jukka) joka ei ole sammunut koskaan, emme silti koskaan noihin aikoihin alkaneet seurustella koska hänellä oli jo tyttöystävä ja hän ei koskaan ehdottanutkaan mitään vakavaa koska olin omistautunut hänelle silti. 2007 kesällä löysin toisen miehen,Petrin.Jukka sai siitä kauhean mustasukkaisuuskohtauksen ja sanoi ettei halua nähdä minua. samana syksynä, kun sain tietää odottavani lasta, hän otti yhteyttä.(lapsi ei ole Petrin mutta hän rakastaa tytärtäni kuin omaansa).Jukka sanoi katuvansa tekoaan ja kuvitteli tytärtäni omakseen mutta kumosin tuon luulon äkkiä, silloin hän sanoi että mikään asia ei ole häntä harmittanut eläessään yhtä paljon kuin tuo. Hän kertoi 4 vuotta kestäneen suhteensa tytöystäväänsä päättyneen kuukausi sen jälkeenkun hän itse oli minut hylännyt ja sanoi miettivänsä minua joka päivä ja katuvansa ettei koskaan täysin tehnyt minusta omaansa. Tapasin hänet ensimmäisen kerran 14 vuotiaana ja tiesin että siinä on minun sielunkumppanini. kun täytin 16 alkoi suhteemme joka kesti 3 vuotta petrin tuloon asti.Tiedän etten ollut hänen ainoa irtosuhteensa "seurustelumme" aikana eikä se minua häiritse koska itse tein samaa mutta nyt minulla on valinan paikka, kumpaan sitoudun koska molemmat sitä minulta vaativat, enkä voisi tehdä petrille niin kurjia että pettäisin häntä sillä hän ei kannata avoimia suhteita.