Haluaisin haistattaa julmasti pettäneelle poikaystävälleni pitkät vitut ja jättää lopullisesti kera menolipun alimpaan helvettiin. Mutta kun minä idiootti rakastan sitä kusipäätä. Miten pääsen näin paskoista tunteista eroon? Hän haluaisi jatkaa kanssani, itse haluan kyllä mutta en tämän jälkeen, mua ei vittu kohdella ku paskasäkkiä ilman seurauksia. Pitäiskö siis kostaa, mikä tuntuu tyhmältä vaihtoehdolta mutta sekin olisi sille perslävelle enemmän kuin oikein.
Oon yrittänyt psyykata itseäni jättämään hänet ja olemaan rakastamatta häntä, mutta eipä näytä onnistuvan. Uusi rakkaus olisi ainoa varma keino, sitäkö nyt vauhdilla metsästämään? Toisaalta en edes halua uutta ainakaan varsinaisen suhteen muodossa, sitäpaitsi en haluaisi kehittää poikaystäväriippuvuutta ("pakko olla kokoajan joku"). Vittu. Sanokaa ny jotai.
Oon yrittänyt psyykata itseäni jättämään hänet ja olemaan rakastamatta häntä, mutta eipä näytä onnistuvan. Uusi rakkaus olisi ainoa varma keino, sitäkö nyt vauhdilla metsästämään? Toisaalta en edes halua uutta ainakaan varsinaisen suhteen muodossa, sitäpaitsi en haluaisi kehittää poikaystäväriippuvuutta ("pakko olla kokoajan joku"). Vittu. Sanokaa ny jotai.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pyysit sanomaan jotain; no, sen sanon että ala hyvä typykkä käyttämään siivompaa kieltä!
anteeksi
viitaten, siisti teini suusi. Muuta ei tarvita kuin vuosia koneeseen, niin hyvä tulee. Kokemuksia aikuisten maailmasta pettymyksineen näyttääkin jo alkaneen kertyä.
on edes häpykarvat oraalla niin jo sitä vittua haistatetaan, häpeisit tenava. Muutama vuosi kun tulee koneeseen lisää, niin opit aikuisten tavoille, pettymyksineen kaikkineen.
Kielenkäytöstäsi ja ilmaisustasi päätellen olet vielä nuori. Pettäminen ja sen aiheuttamat tunteet eivät kuitenkaan katso ikää, se tuntuu pahalle. Mieti kuitenkin tarkkaan haluatko ihan oikeasti olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa joka sinua pettää? Elää jatkuvassa epäluottamuksessa? Tuskinpa vaan.
kosta. se helpottaa. ootte tasoissa ja siitä on hyvä lähtä yrittämään. kun vaan toinen on ollu paska, on asetelma epätasapainossa: toinen miettii koko ajan loukatuksi tuloaan ja toisella huono omatunto tekosistaan. huono pohja yrittää jatkaa.
kosto on toisaalta huono idea, mutta olisitte samalla viivalla. parempi lähtökohta. ainut että kaveri voi kostosta kimpaantua, mut sellasia ne miehet on: minä saan, sinä et..
ja sanottakoon nyt kättelyssä kauhistelijoille, että kostoon yllytellään, että oma kokemus on just sellainen, että ukko petti ja niin kauan meni huonosti, kunnes itse kostin. siinä ikäänku molemmat joutuu funtsailee asiat ja alottaa suhteen uuelleen samalta viivalta.