Vuosisadan rakkaustarina

Hiljaista.

Äitini on jazzpianisti ja isäni seurasi häntä keikkapaikalta toiselle ympäri Suomea jättäen hänen pianolleen anonyymin ruusun..lopulta he tapasivat ja rakastuivat, menivät naimisiin ja elivät elämänsä onnellisina...Mielestäni romanttista...

Olin juuri eronnut edellisestä poikaystävästäni ja ajatteli " nyt lähden moikkaa kummipoikaani" en kaivannut yhtäainuttakaan miestä elämääni sillä hetkellä. Saavuin tapaamaan kummipoikaani toiselle paikkakunnalle, minun piti olla vain viikonloppu hänen luona, ja sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tapasin nykyisen mieheni (joka on myös kummipoikani kummisetä) No viikonloppu vaihtui viikoiksi ja lopulta muutin samalle paikka kunnalle asumaan. Vuodet vieri ja me muutimme saman katon alle, nyt olemme olleet onnellisesti yhdessä kohta 4 vuotta, ja toivon että onni jatkuu =)

Oman kultani tapasin Intiassa ystävänpäivän iltana yli 10v sitten. Hän sanoi minulle "You've got the most beautiful eyes I've ever seen". Mietin että mikäs gigolo se siinä, ja kuinka päästä hänestä parhaiten eroon. En ole vieläkään keksinyt vastausta kysymykseeni. Isoäitini sanoi minulle "sehän rakastaa sinua kuin iilimato".

tarina,siis tuo Vanhasen ja Ruususen rakkausdraama,jota juuri puitiin oikeudessa asti.Siitähän saisi mahtavan spektaakkelin ihan telkkuun.

Aikaa jolloin olin vannoutunut ikisinkku, enkä kuvitellutkaan miestä huolivani.
Sain komentin irc-galleriassa puolitoista vuotta sitten. "kiva koira" siinä luki. Komentoija oli minua 12 vuotta vanhempi ihan tavallisen oloinen mies. Vastasin hänelle takaisin ihan asiallisesti ja hän sitten kertoi olevansa töissä ja tylsistynyt joten kaipasi juttuseuraa ja kyseli kuulumisiani. Siinä sitten rupateltiin ja muutaman kerran viikossa hän kyseli kuulumisiani.

Jonkin ajan jälkeen hän rohkeni pyytää meseäni ja koska hän oli osottautunut ihan ok tyypiksi annoin sen hänelle. Siinä vaiheessa heräsi minussa seikkailu halut ja päätin kokeilla saisinko vartuneempaa miestä. Pidin keskustelun pääasiassa asiallisena mutta flirtailin hieman.

Kerran sitten käskin hänen tulla hakemaan minua(hän asui 200km päässä) ja "katsotaan mihin juttu etenee" ;) Mies lupasi lähteä heti. Minä epä uskoisena naureskelin kotona että ei se voi olla tosissaan. Menin kuitenkin sovittuun tapaamis paikkaan. Hän oli hieman myöhässä joten olin jo lähdössä kotiin, mutta hän tuli nousi autosta ja suuteli minua sanomatta edes moi. Se oli juuri se täydellinen hetki "elokuvista mutta "mäntti" ajattelin tietysti ensimäisenä. Lähdin kuitenkin myöhemmin hänen mukaansa viikonlopua viettämään. Sovimme että kyse on seksisuhteesta(päässäni vannotin itselleni että vain tämä yksi kerta). Mutta viikonloppu meni nopeaana ja keskustelu mesessä jatkui päivitäisenä. Tapasimme toisen kerran ja kolmanne ja joka kerta vannotin tämän olevan viimeinen. Sitten erään mesekeskustelun jälkeen kun kertasimme "säännöt". Olin aivain rikki, olin ihastunut syvästi enkä olisi voinut jatkaa pelkkää seksisuhdetta. Ilmoitin miehelle että juttu on ohi, mutta hän ilmoitti ettei ole.Hän kertoi pitävänsä minusta suuresti ja halusi yrittää kanssani ikäerosta ja välimatkasta huolimatta.

Muutin noin 4kk sitten miehen kanssa samalle paikkakunnalle ja olemme kuin paita ja peppu. Rakastan häntä suuresti ja puhuimme yhteenmuutamisestakin jo, mutta vielä se ei ole ajankohtaista. Olen niin onnellinen että tutustuin häneen vaikka yleensä olenkin huono tapaamaan nettituttuja. Monet asiat ovat tehneet suhteestamme vaikean mutta koska olemme toisillemme tärkeitä ja tasa-arvoisia muulla maailmalla ei ole väliä, me pääsemme kaikkien esteiden yli:D

Jokainen rakkaustarina on vuosisadan rakkaustarina..ja me olemme siinä pääosissa.

Ei se mikään vuosisadan rakkaustarina ole jos päättyy eroon. Vuosisadan rakkaus kestää vuosisadan eiks je? Minut jätettiin n. puoli vuotta sitten, sen jälkeen en ole ollut entiseni. Se olisi voinut olla vuosisadan rakkaustarina kylläkin.

Minä reilusti yli 60 vuotias ukko sain rakkauden, joka merkittävyydessään lyö kaiken muun laudalta. Sitä on nyt kestänyt 10 kuukautta ja yhden päivän. Rakkaani luota tultuani tarkastan joka kerta ovatko kaikki varpaankynnet tallella. Niin lämmin ja säkenöivä se on, että varpaankynnet irtoavat.

Vuosisadan rakkaustarinasta en tiedä, mutta äitini oli tavannut isäni nousemalla ravintolaillan päätteeksi pöydälle ja huutanut summassa sitä miehen nimeä. Sieltä oli kuin olikin jostain takakähmöisestä astunut esiin sen niminen mies jota äitini huusi. Äitini kommentoi vain humalassa siihen että sinua minä etin koko illan :D

Siitä lähti suhde rullaamaan, kaksi lasta, avioliitto jne.

Tapasn kultani ihan pienenä yläasteelaisena. Koulussamme oli joskus ala-aula valvontoja jonne jaettiin yhdeksi tai kahdeksi oppitunniksi vahtiparit. Sain Hänet parikseni, ja kahdeksi tunniksi. Olin ihan hermona. En tuntenut Häntä vielä, minulle hän oli vain rinnakkaisluokkalainen poika, jonka nimeäkään en tiennyt. Kaverini jättivät minut ala-aulaan ja poistuivat tunneillensa. Jäin yksin odottamaan pariani. Kesti 10 minuuttia ja hän vihdoin saapui. (tässä kohtaa totesin kuinka hyvännäköinen hän oli) Moikkasimme ja kysyin, mikä viivytti. Hän sanoi kadottaneensa jääkiekko-treenikassinsa. Meidän olisi pitänyt jäädä vahtimaan, mutta laitoimme kiilan oven väliin ja lähdimme ramppailemaan portaisiin etsimään treenikassia. Kävimme parissa luokassa kunnes olimme jo neljännessä kerroksessa. Kun olimme lähdössa alas portaita, kompastuin suoraan hänen päälleen! Hän kaappasi hyvin minut syliinsä, mutta kierimme vähän aikaa portaat alas. Ajattelin hänen sanovan " Mitä sä ny tollee törmäilet toisii! Varoisit vähä!" Mutta hän kysyikin "Ooksä kunnossa? Eihä satu mihinkää?" Punastuin aivan totaalisesti ja kompuroimme takaisin alas valvontaan. Ajan kuluessa tutustuimme toisiimme ja kun kellot soivat, hän pyysi numeroani ja pyysi ulos.

toisen hylkäämään rumaan naiseen, nyt huomasin iskeneeni kynteni oikeaan paikkaan, noh sehän on vain rumentunut entisestään.

Kävelin päivänä yhtenä kadulla ja vastaan tuli ihanin tyttö ja kattosin päin. Vatsassa ihan kouras ja miettisin et ton ku sais.. siis ihan random tyyppi kumminki, mut netissä tuurilla tavattiin ja nyt ollaa yhessä. En ollu ikinä kuvitellu et se vois käydä nii helposti, melkee ku elokuvissa.

Menin nettiin aikaa kuluttamaan, tapasin siellä mielenkiintoisen henkilön, chattailimme ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Kun sitten tapasimme alkoikin homma olemaan mielenkiintoista.Ajoin toiselle paikkakunnalle häntä tapaamaan. Minun ja hänen vanhempansa tunsivat toisensa, he olivat ostaneet omakotitalon josta olimme aikoinaan kanssa katselleet, tyttöni tunsi minun ystävätären ja olimme ekaa kertaa netissä Kyllä maailma on pieni.
No naimiisiin siitä mentiin ja pari pikkustakin on tullut.

Elikkäs, tutustuin nykyiseen poikaystävääni netissä, ja pian kävi ilmi että meillä oli paljon yhteistä. Kirjoittelimme kuukauden ennen kuin onnistuimme sopimaan tapaamisen. Ja sanottakoon suoraan: Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ainakin näin jälkeenpäin katsottuna. Olemme nyt seurustelleet 5 kuukautta(ei tosin ole kauan)ilman minkäänlaisia ongelmia. Ja minusta se on hyvä merkki. Koskaan en ole ollut näin onnellinen.

Tätä kirjoittaessa tuli mieleen pätkä eräästä kirjasta: "Oletko koskaan avannut ovea, ja sen takana seisoo onni, joka sanoo: `Terve! Kuljin tässä ohitse ja päätin tulla potkaisemaan`?" Tällä kertaa se vain taisi olla amor joka siellä seisoskeli :)

Meidän lovestory alkoi maikkarin chatissä vuonna 2004 toukokuussa.Olin itse ollut pitkään ilman sielunveljeä kun eräänä päivänä laitoin maikkarin chattiin 899 tekstiviesti chatiin ilmoituksen.

Saman tien seuraavana päivänä nähtiin,käytiin kahvilla ja Matti tuli meille.

Heinäkuussa 29 päivä 2004 menimme porukoilta salaa kihloihin.Seuraavana kesänä uskallettiin porukoille kertoa.

Toukokussa 2008 muutimme saman katon alle,ennen sitä olin asunut yksin.

Nyt odotamme meidän esikoista jonka olisi määrä syntyä syyskuussa ja häitä juhlittaisiin marraskuussa.

Tässä tämä meidän lovestory lyhykäisyydessä.

Tutustuin nykyiseen poikaystävääni netissä, juttelimme ja päädyimme vaihtamaan messenger osoitteet. Huomasimme että tulemme todella hyvin juttuun ja päätimme sopia treffit, treffipaikka ei niin ollut mikään romanttinen mutta kumminkin. Jännitti aivan kamalasti, ja sitten hän saapui paikalle! Kun katsoin häntä silmiin, olin taivaassa. Meillä oli todella mukavaa toistemme seurassa joten emme jättäneet näkemistä siihen yhteen kertaan. Tavattiin muutamia kertoja ja huomasimme että jotain voisi tullakkin. Lähdimme yhdessä käymään Linnanmäellä ja siellä oli valokarnevaalit, siellä kävelimme kunnes hän pyysi minua paikkaan jossa voimme olla kahden. Tunnelma oli ihana, hieman hämärää ja ihania valoja joka paikassa. Hän vei minut vesisuihkun luo ja katsoi minua silmiin ja kertoi että Rakastan sinua! Menin hieman sanattomaksi mutta sanoin hänelle että niin minäkin rakastan sinua. Siitä lähtien olemme olleet yhdessä (1v.5kk) Ihana mies

Tapasin nykyisen avomieheni pari vuotta sitten kesällä. Olin alkukesällä tullut asumaan takaisin Suomeen ja vietin hyvän ystäväni kanssa iltaa. Ystäväni sai minut houkuteltua baariin kanssaan ja kas siellä jossain tanssilattian keskellä tapasin Hänet. Muistan edelleen, kuinka vilkuilimme toisiamme ennen kuin Hän tuli luokseni juttelemaan. Vietimme yhdessä sen yön ja seuraavan päivän. Siitä alkoi tarinamme joka on kohta kestänyt kaksi vuotta. :)

Kaverini oli puhunut sukulaismiehestään pari vuotta mutta ei ollut esitellyt meitä vaikka lähellä oltiinkin. Yks ilta lähdettiin tyttöjen kanssa kaupunkiin, mutta ensin poikettiin paikallisessa yhdellä. Siellä sitten sattui olemaan tämä samainen mies! eipä siinä alkuun mitään huomannut kun pahalla tuulella oltiin toisen tyttökevarin kanssa, mutta sitten jysähti: "Mitä nää kiroilet nuin paljon! ei naiset saa kiroilla!"

En oikein tiennyt suuttuakko vai nauraa mutta pitihän sitä takasin sanoa että minähän saan, ja se oli kohtalokasta miehelleni. Siinä sitä sitte meitä vietiin ja hyvin menee edelleen!!

Voiko nainen rakastua vielä keski-iässä, olin jo luopunut koko ajatuksesta. Mutta eräänä päivänä saapui työpaikalleni mitä hurmaavin mies. Katseemme kohtasivat ja se oli menoa, minulta meinasi jalat mennä alta, niin kauniit olivat nuo silmät ja mies mitä komein. Muutaman kerran "komistus" kävi työpaikallani ja aina vilkuilimme toisiamme, kunnes kohtasimme eräässä kavilassa ja hän tuli pöytääni istumaan (kysyen kohteliaasti voiko istahtaa). Siitä lähtien olimme yhdessä melkein päivittäin, matkustelimme, kävimme Lontoossa, Espanjassa ja meillä oli tosi ihanaa. Mutta sitten eräänä yönä näin unen että kävelimme käsikädessä rannalla. Unessani hänellä oli valkea pitkä kaapu asunaan ja hän sanoi minulle että >lähdetkö kanssani nousemaan noita portaita pitkin taivaaseen en lähde,jos sinä haluat niin voit mennä

Mummoni meni naimisiin 80-vuotiaana nuoruuden rakastettunsa kanssa. Sota erotti heidät aikoinaan, mutta löysivät toisensa taas 60 vuoden jälkeen...

MInusta Matti vanhasen pitää erota pääministerin tehtävistään, koska han hoitaa hankilökohtaisia asijoitaan oikudessa, mielestäni tälläinen ihminen ei ole luottamuksen arvoinen, jos ei pysty elämään ilman oikeudenkäyntiä kun hoitaa yhtä maamme arvostetuita virkaa.
Olisi aikoinaan katsonut minne sen _ulkkunsa laittaa nyt se _ulkku on sen omassa päässä.

tapasin ensi kertaa puolisoni kaverin luona monta monta vuotta sitten, ihastuin melkeinpä ensi silmäyksellä, aikaa kului ja nähtiin muttei mitää ollut, sitten kerran hulluna humalassa sain kerrottua oleeni ihastunut häneen jo kauan ja hän vähän vastasi tunteisiin, yön nukuimme sohvalla vierekkäin.
aamulla hän lähti ja aikoi soitella muttei kuulunut melkein kahteen viikkoon ja sitten eräänä päivänä puhelin soi, olin ihan että iik niin kaverini kehoitti vastaamaan, illalla tapasimme ja siitä päivästä alkoi seurustelumme.
aika nopeasti tulin raskaaksi ja syntyi ensimmäinen yhteinen pienokaisemme (minulla edellisestä suhteesta lapsi) mutta vaikeuksia alkoi tulla ja erilaisia ongelmia, vakaviakin suhdetta ajatellen, oli kaiken näköistä mikä tiettävästi tuhoaa suhteen..
erosimme ja palasimme yhteen tosi monta kertaa kunnes kyllästyin ja pakkasin puolison kamppeet.
olimme erillämme muutaman kuukauden mutta niin se vain elämä veti meitä toisiamme päin, aloimme olemaan uudelleen yhdessä, meni vuosi ja aloin odottaa toista yhteistä lastamme joka syntyi pari vuotta sitten, nyt kesällä olemme sitten naimisiin menossa, uskomaton tarina sinänsä kuinka paljon ja mitä kaikkea ihminen voi halutessaan antaa anteeksi jos todella rakastaa

Olin ollut erossa neljä vuotta vaikea avioliitto oli takana.
Elämä tuntui hyvin tyhjältä.Onneksi olin tullut uskoon ja niinpä aloin rukoilla, että Jumala antaisi sellaisen puolison ,josta ei tarvitsisi erota.
Eräänä iltana kävellessäni kadulla kuulin ylhäältä miehen äänellä lausutut muutamat sanat -"mene hakemaan puolisi NN:seurakunnasta.
Naurahdin,tämä tuntui hyvin eksoottiselta.En uskonut tuota ääntä silloin,mutta Jumala hoitikin asian toisin.
Hän lähetti tulevan puolison minun seurakuntaani.
Olimme tavanneet kaksi kertaa kun yöllä heräsin uneen jossa sanottiin.että mene pyytämään tätä ihmistä puolisoksesi.
Lähdin puettuani kukkakauppaan ja tämän ihmisen luo.Istuimme ja joimme kahvia kun hän yllättäen kysyi, että oliko minulla jotain asiaa? Sanoin, että no tuletko minun vaimokseni? Vastaus oli, että tätähän minä olen odottanut koko ajan.
Jumala oli nimittäin kertonut hänelle, että minusta tulee hänen puolisonsa.Nyt olemme olleet onnellisesti avioliitossa jo 25 vuotta.
Onnellisesti tarkoittaa sitä, että elämä on työtä ja tuskaa jopa sairauttakin, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut ajatella,että jätän tai petän häntä.Itselläni on sisimmässäni turvallinen olo siitä, että minun vaimoni ei myöskään jätä eikä petä.Suosittelen lämpimästi puolisoa etsivälle ihmiselle, että kysy sitä Jumalalta ensin.Hän vastaa jos olet rehellinen.Itseään ihminen voi pettää mutta Jumalaa ei.

Oli varhainen kevätaamu kun Koivu ensimmäisen kerran tunkeutui maan multaisesta kohdusta viileään aamuilmaan. Se ihmetteli kuinka kaunis maailma olikaan. Kuinka isoja sen veljet ja sisaret olivat. Koppakuoriainen kompuroi jostain Koivun päälle. Se kutitti. Monen monta koppakuoriaista ehti kiivetä Koivun päälle. Monen monta muurahaista nousi Koivun pienelle rungolle ja laskeutui takaisin maahan. Ennen kuin Koivu oli tarpeeksi iso nähdäkseen saniaisten yli. Joka päivä maailma muuttui Koivun silmissä.

eli tavattiin nykyisen mieheni kanssa samas työpaikassa.. mentiin kahvipauselle ja katseemme kohtasivat, eli rakkautta ensi silmäyksellä tämä tapahtui 2005 kevääl ja vuonna 2006 kihlat,naimisiin ja poika syntyi..

Tarina koskee äitiäni,joka jäi leskeksi kahden lapsen kanssa,Ja päätti omistautua lapsilleen ja unohtaa että vielä 40 olisi voinut uuden miehen hankkia,
Lapset kasvoi aikusiksi ja perusti omat perheet,,
Mutta mitä tapahtuikaan äidin elämässä.Kohtalo puuttui peliin ja hän kohtasi sattumalta nuoruuden rakkauden 70v. Molemmat olivat nyt yksin ja siitä päivästä asti he ovat olleet erottomattomat ja rakkautta riittää,, Opetus..
Koskaan ei kannata luopua toivosta :-)

Kaikki alkoi siitä kun tapasin hänet. Olimme pienellä porukalla ulkomailla ja siinä jutellessa alkoi heräämään sisäinen ihminen. Nyt on aika. Kun sitten ajelulla ollessamme kätemme ottivat tosiista kiinni, tapahtui jotakin hyvin erikoista. Rakkauden amori leimahti. Olemme vieläkin käsikädessä ja ollaan lähestymässä kolmeakymmentä yhteistä vuotta jonkin ajan kuluttua. Miten tämä on mahdollista? Kaikki on mahdollista kun on elämä Jeesuksessa ja avoin rehellinen lähtökohta

on oma tarinasi? olettaen että se on taustalla?

tavattiin nussittiin erottiin

Tutustuin rippileirillä todella mukavaa poikaan, joka asui toisella paikkakunnalla. Meillä oli paljon yhteistä ja juttua riitti. Leirin jälkeen aloimme tekstailemaan ja soittelemaan. Uskottelin ystävilleni, että olemme vain ystäviä. Tämä oli aivan turhaa, koska ystäväni näkivät jo aivan selvästi, että pian olisimme yhdessä. Ja niin siinä kävi. Eräänä iltana sain puhelimeeni viestin jossa luki: "En uskalla sanoa tätä ääneen, mut mä haluisin olla kanssas enemmän ku ystävii..." Siitä se alkoi ja seurustelimme puolitoistavuotta, mutta välimatka oli liian suuri ja päätimme erota ystävinä.

En usko että tämä rakkaustarina on se minkä tahdotte lukea, mutta kerron sen silti.

Kaikki alkoi kun synnyin 1983 talvisena aamuna oulussa.
En osaa kertoa syntymästäni koska sitä en sattumalta muista. Mutta 14 vuotta myöhemmin tajusin että ihmiset uskovat kaiken mitä sanon jos olen vain tarpeeksi uskottava, tiesin mitä ihmiset tahtoivat kuulla, pystyin mihin vain ilman tunteita, mutta silti hain vain rakkautta ja niitä omia tunteitani. Niitä en löytänyt silloin.

Olen pyörittänyt kolmea ihmistä samaan aikaan ja kertonut kaikille samoja valheita, asunut yhden kanssa yhdessä ilman minkäänlaista välittämisen tunnetta siitä ihmisestä.
Olen myös vienyt yhden ihmisen sydämen viikkoa ennen hänen kihlaustaan, tasan kuukauden mä sitä jaksoin kattella. Rikkonut ihmisen sydämen viemällä heidän rakastettunsa ja myöhemmin myös toisen sydämen. En ole koskaan jäänyt kiinni mistään tekemästäni.

Ei, en kerro tätä kaikkea omantunnon tuskissani.
Vieläkään en tunne häpeää tai mitään muutakaan heitä kohtaan jota kohtaan olen rikkonut. Olen tehnyt paljon muutakin, mutta kaikkea en voi paljastaa koska kaikki ei ole vanhentunut.

Ei, en ole ylpeä, mutta ainakin olen elänyt.
Nyt olen oikeasti löytänyt vertaiseni, ihmisen josta saan olla ylpeä joka kerta kun hän avaa suunsa tai katsoo minua silmiin. Tunnen hänen jokaisen sydämen lyönnin rinnassani kuin hän olisi aina vierelläni vaikka hän olisikin satojen kilometrien päässä, huomenna saamme olla taas yhtä.

Ja miksi tän tänne kirjotan on ihan mun oma asia, olen vaan niin rakastunut ja hän minuun, olemme aivan samanlaisia luonteeltamme. Olemme tehneet samat asiat vaikka emme ole toisiamme tunteneet ennen tammikuuta 2009.
Tiedämme mihin kumpikin meistä pystyy.

Ensinmäisen kerran tapasimme baarissa tammikuussa, ei puhuttu mitään, ei sanoja tai kosketusta mä vaan kattoin häntä silmiin, hän takaisin.
Treffi palstalta loppujen lopuksi toisemme kuitenkin löydettiin, mutta jo ekoilla treffeillä rupesi tuntumaan että olisimme tunteneet toisemme aina, ensinmäistä kertaa elämässäni olen kertonut kaiken, näyttänyt todelliset tunteeni, avannut sydämeni hänelle ja hän minulle.

Nyt tuntuu hullulta sanoa mutta tahdon hänet nyt jo kotiini ja hän minun kotiini, eli tässä mennään elämä, täältä tullaan rakkaus.

Jos joku vaan vois tajuta kaiken sen mitä me tunnetaan ois paljon helpompi varmasti muittenkin ymmärtää tätä.

Joku kysyy "eikö pelota?" ei yhtään, koska ei ole mitään pelättävää.
Olemme lyhyessä ajassa saaneet varmasti suuremman yhteenkuuluvuuden tunteen kuin monet koskaan tulee saamaan, meillä on joku ihmeellinen psyykkinen yhteys, tiedämme mitä toinen ajattelee tai haluaa ennen kuin kerkeemme avata suutamme. Hänen kanssaan en pelkää mitään tai ketään.
Nyt olen hänet löytänyt, sukulaissieluni. Ensinmäisen ihmisen elämääni josta oikeasti välitän.

Ei mulla muuta, kiitos.

ihastuin tulevaan mieheeni ollesani 14v. Tapasimme jälleen 15v synttäreilläni ja ihastuminen vain syveni... lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja tapasin sielä jälleen tämän ihanan pojan/miehen ja rakastuimme toisiimme syvästi. Nyt on kulunut 27 vuotta ja olemme olleet naimisissa 23 vuotta ja olemme neljän lapsen vanhempia ja edelleen rakastuneita syvästi toisiimme. Tuolloin 27 vuotta sitten opiskelu toverini kutsuivat suhdettamme VUOSISADAN RAKKAUSTARINAKSI....

Kirjoittelin netissä muutaman kuukauden kiinnostavan oloisen miehen kanssa. Meillä näytti olevan paljon yhteistä ja olimme jo hyvin ihastuneita toisiimme ennen kuin edes tapasimme (puhuimme kyllä Skypessa). Kyseinen mies asui Amerikassa joten emme saaneet tapaamista järjestymään ihan heti halutessamme. Mies tuli luokseni kun sai töistä otettua vapaata, tämä tapahtui noin 4kk kuluttua ensikontaktista netissä. Siitä lähtien kun tapasimme ensimmäisen kerran lentokentällä olemme olleet erottamattomat. Hyvin pian ensitapaamisen jälkeen olimme jo täysin rakastuneita toisiimme. Nyt rakennamme yhteistä tulevaisuutta ja olemme suunnattoman onnellisia yhdessä.
Aina "se oikea" ei vaan löydy ihan läheltä, mutta välimatka ei ole este kun tunne on oikea ja aito.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Treffipalstalta näiltä sivuilta tuon ukkoni löysin tai siis hän äkkäs minun ilmoituksen täältä. Olemme seurustelleet nyt reipas 1.5 vuotta. Kihloihin menimme vuosi sitten ystävänpäivänä. Melkein saman tien tavattuamme muutin hänen luokseen ja sitten etsimme yhteisen asunnon ja nyt rakennamme omaa taloa... Perheenlisäys on suunniteilla. :)

Nousee mun tarinalla.Tapasin miehen luulin että tässäpä mulle loppuelämäkseni ihana nallekarhu.Lasteni eteen toin.ajattelin että hekin oppivat pitämään..No 2.5kk.kun oli mennyt ensimmäisestä kunnon valheesta sain kiinni..puoli vuotta kun oli mennyt ajattelin että ei ole tällä miehellä kaikki ok.Joka viikonloppuista juomista...suunnatonta mustasukkaisuutta..luulemista että petän ja valehtelen hänelle...kun pyysin puhumaan selvittämään asioita..silloin alkoi huutaminen ja sättiminen...Minä en ollut mitään ..mutta hän oli omasta mielestään jotain suurta...minun ystävänikään ei olleet normaaleja enhän ois saanut heidän kanssaan olla missään tekemisissä.ja minun lapset enhän olis saanut heistä huolta pitää.kuulema aikuisia pentuja kyttäsin...ja sitä valehtelua sitä tuli tuutin täydeltä..jos selkään koski ei olisi saanut sitä sanoa ..(se koski häneen),,istutti auton kyydissä yhtenä päivänä kolmattasataa kilometriä..ihan vaan siksi kun oli mulla selkä vaivoja...ei empatiaa,eikä hyvänä pitoa...selkää käänsi kun sai nukkumaan luokseen...ja jos seksiä halusi.niin eihän siitä siihen normaaliin seksiin ollut..Sitomista ..naamareita..runkkaamista yms...Ja minussa vika..kun hän ei kykene...ei ollut muuten kyennyt aikaisemmissakaan suhteissa..Ja niitä tekstiviestejä ja sähköposteja mitä siltä tuli..voi taivaan vallat..en koskaan en keneltäkään muulta sellaista tekstiä ole saanut milloinkaa..ja sanoipa viimeisenä iltana että olen sellainen paska joka ei voi koskaa saada enää töitä..ja olen hullu vajakki..pahvi..(kauniita sanoja)eikö vain....No läksin kävelemään...Olen käynyt tämän jälkeen ammattiauttajalla ja vertaistuki ryhmässä...puhumassa kokemuksistani..on hyvä että on ihmisiä jotka on kokeneet samaa..Olen noussut ylös sieltä kuopasta mihin minut yritettiin talloa..Entistä ehompana täältä nyt noustaan elämään ja viisaampana..

Nerokas suunnitelma.

Se oli menoa yhtenä viikonloppuna tanssesissa. Hain naista, jolla oli ihana hymy ja hellä luonto.
Siitä tuli kahden viikon rytinä: täyttä ytyä.

Mutta sitten tuli breikki ja se johtui minusta. Halusin yhä olla vapaa, liihotella.

Siinä meni vuosia kaksi. Olin yksin ja onneton. Eräänä päivänä tuli kirje: oletko vielä vapaa?

Se oli häneltä. Siitä paiksta vastasin ja juoksin viemään kirjeeni laatikkoon. Siitä se alkoi.

Ja sitä on kestänyt nyt -uskokaa pois vain - 40 vuotta.

Ja yhä hehkuu rakkaus. Kuuumana ja hellänä. Kyllä tämä on rakkautta,juuri sitä, mistä Paavali puhuu: kaiken se kärsii, kaiken se kestää ja antaa anteeksi.

Kyllä juuri vaimoni on ollut se, joka on kaiken ylistyksen arvoinen.

Minä ole vain helievä vaski ja kilisevä kulkunen hänen rinnallaan.

Uskooko kukaan?

poika tapasi tytön ja tyttö tapasi pojan, kovin rakastuivat toisiinsa. halasivat ja pussailivat ja kovin myös ähkivät. saivat ihania lapsia, mutta muutaman vuoden päästä erosivat, eivätkä sen jälkeen ole olleet edes puheväleissä keskenään. ja he elivät elämänsä eri tahoilla onnellisesti loppuun asti. sen pituinen se

Vuonna 1999 olin kunotoutuksessa eräässä eteläsuomalaisessa kuntoutuskeskuksessa, minne tuli myös puolisen salskeaa vartijaa eräästä vankilasta.
Bongasin hänet heti (kuin myös hän minut), miehet tulivat illalla yhteislaulu/tanssi-iltaan.
Aluksi kierreltiin ja kaarreltiin. Sitten lopulta mä hain häntä tanssimaan (loistava tanssija!!!), ja sitten myöskin hän minua. Siinä sitten tanssiessamme hän yht´äkkiä repäisi mut ihan lähelle ja alkoi pussata niin tulisesti, että taju meinasi lähteä. Kun hän lopetti, mä kysyin,että tuntuiko hyvältä. Hän, vastasi, että kyllä! Ja mä taas, että otetaanko uusiksi, ja hän että kyllä.
Siitä sitten alkoi neljän vuorokauden rakkaustarina. Kaikki, jotka tunsivat meidät, kannustivat meitä koko ajan.
Se oli aivan mielettömän ihanaa!
Viimeisenä päivänä hän sanoi minulle, että illalla on pakko vetää kännit, kun hän ei muuten kestä sitä tilannetta.
Siinä sitten roikuttiin viimeinen ilta hullun lailla toisissamme tanssilattiallla, ja kaikki oli ihan, että eihän tuon ole pakko loppua, vaikka hän lähteekin. Mutta, sen oli pakko loppua, koska hän oli varattu.
Hän saattoi minut huoneeni ovelle, eikä meinattu pystyä päästämään irti toisistamme.
Kun sitten lopulta menin huoneeseeni, aloin parkumaan täyttä kurkkua.
Seuraavana päivänä eräs ystäväni kertoi, että hänkin oli tullut itkien pois luotani.
Tiedän, missä hän on töissä, ja olen monta kertaa aikonut lähettää hänelle e-mailin, mutta en ole kuitenkaan voinut, koska en halua sekoittaa hänen elämäänsä.
Kaipaan häntä edelleen. Mitä mun pitäisi tehdä???

Kaikki alkoi siitä kun tyttönen ihastui poikaan seurakunnan järjestämässä isoiskoulutuksessa. Se oli ensimmäinen kokoontumis kerta ja se tapahtui joskus syyskuussa. Ensimmäinen edistyksen askel tapahtui kun seurakunnan järjestämällä reissulla tyttö sai muiden numerokyselyiden lomassa kysyttyä tuon pojan numeroa. No tyttö ei kuitenkaan kertonut tunteistaan kun ajatteli sen olevan vain ohi menevää. No kuukausia meni ja kummalakin oli välissä ystäviä. Niistä ei kuitenkaan tullin viikkoa pidempiä juttuja. Tyttö huomasin helmikuun aikoihin että oli edelleen ihastunut poikaan. Hän päätti kertoa tuosta pojalle. Hän ei kuitenkaan saanut suutaan auki oikeaan aikaan ja aikaa meni. Toukokuun alulla tyttö sai sanottua että on ihastunut poikaan. Poika ei tosin tuolloin ollut ihastunut tyttöön. Poika sanoi että ei ole kiinnostunut mutta silti päässään ajatteli että olisi mukava tutustua tyttöön vielä entistäkin paremmin. Tuon viimeisen peruskoulu kuukauden aikana tytöstä tuli pojan paras ja luotettavin ystävä. Meni reilu kaksi viikkoa kun poika oli jo täysin ihastunut tyttöön. Hän kuitenkin epäröi kertoa asiasta tytölle koska oli jo kerran torjunut hänet. No yhdeksäs luokka loppui ja heti seuraavalla viikolla alkoi rippileiri jolla molemmat olivat isosina. Leirin ensimmäisinä päivinä seurakunnan nuorisotyötekijä jo kysyin kuinka pitkään olemme olleet yhdessä ja että sen huomaa heti kun joillain käy yhteen vaikka emme vielä seurustelleetkaan. Keskiviikkona oli leiriläisten ja isosten vierailu ilta. Tyttöä pelotti mitäköhän tapahtuu kun hänen vanhempansa olivat eronneen juuri keväällä ja molemmat olivat tulossa siihen iltaan. Hän kertoi siitä tiistaina jo pojalle. Poika alkoin kuumeisesti miettimään mitä pitäisi tehdä helpottaakseen tytön oloa. illalla hän keksikin keinon. Aamulla leiriläisten ollessa tunnillaan poika ja tyttö istuivat kahdestaan leirikeskuksen sohvalla ja poika rohkaistui puhumaan. "Mitä mieltä sä oot meistä kahesta?Että mitä mielt oisit jos alettais? Tiiän kyl että kieltäydyin aikasemmin mut sen jälkeen oon ihastunu suhun ja varsinkin tän viikon aikana."Tyttö suostui. Nyt he ovat olleet 8kk ja 6 päivää yhdessä ja olisivat joka hetken toistensa luona jos vain koulu ei pakottaisi heitä olemaan eri paikkakunnilla...

Vuosisadan Rakkaustarina se päättyi kyyneliin näin lyhyesti sanottuna.

Maailma saattoi hyvinkin tuntua epätodelliselta kuin uni. Ja sinä päivänä minä tapasin tytön...

Syyskuun 15:nnen päivän 2005 ensimmäiset hetket Itämerellä Viking Linen m/s Mariellalla. Olin Ruotsin-risteilyllä vanhempieni kaa ja oltiin matkalla takaisin kotimaahan. Ahvenanmaan kymmenminuuttinen visiitti oli juuri suoritettu, eli Suomen aluevesillä oltiin jo. Vanhempani olivat jo menneet nukkumaan, ja minä päätin käydä joraamassa diskossa kannella 7 vielä ennen kuin itse tekisin samoin.

Tanssilattialla kohtasin kauniin vaaleahiuksisen tytön. Hän oli venäläinen ja hänen syntymävuotensa oli 1983. Kommunikoimme tosin englanniksi. Kysyin aluksi suomeksi, haluaisiko hän tanssia, johon hän sanoi: "Ja nje panimaju pa-finski". Sit kysyin samaa englanniksi. Hän todella suostui, mitä en ehkä missään mielessä osannut odottaa. Reilun tunnin, arviolta, vietimme aikaa yhdessä. Tanssimisen lisäksi juttelimme ja syleilimme, ja nämä syleilyt tapahtuivat hänen aloitteistaan. Tällaista en ole ennen enkä jälkeen kokenut monenkaan muun tytön taholta. Kun illanvieton päätteeksi ilmoitin hänelle, että piti lähteä nukkumaan, hän ojensi kättään, minä vastasin kättelyyn, jonka jälkeen hän sanoi, että oli ollut mukavaa tavata minut.

Olin kyllä tuohon mennessä lukenut jonkin verran venäjää, ja vähän paha mieli onkin jäänyt siitä, etten vähintäänkin älynnyt sanoa hänelle "näkemiin" venäjäksi. Ja olisin kyllä jotain muutakin yksinkertaista kyennyt sanomaan tuttavani äidinkielellä.

Minun äitini on nykyisellä asuin paikkakunnallaan yhä kyläilemässä. Ja se kyläily on kohta kestänyt jo 19 vuotta. ELi äitini tuli kaverilleen kylään, kohtasi isäni ja jäi sille tielle. Menivät 4 viikon päästä naimisiin.

Minä tapasin poikaystäväni netissä, tutustuttiin ja ihastuttiin pikkuhiljaa, sitten jo rakastettiinkin. Nyt sunnitelmissa kihloja ja naimisiin menoa. :)

Meidän tarinamme alkoi täältä. Kummallakin oli profiilit Treffi-palstalla. Sain kasan rasittavia viestejä, mutta myös kivoja viestejä. Sitä kautta tuli kaksi ystävääkin, mutta ei tuntunut, että sentään sitä "oikeaa" tulisi vastaan.

Ajattelin, että parempi laittaa profiili pois, kun olen sentään kaksi ystävää netistä saanut ja hermot eivät enää jaksaneet typeriä kommentteja. Vielä kerran lukisin viestit ja sitten saisi homma jäädä. Kuinkas sattuikaan siellä laatikossa odotti mukavan oloiselta mieheltä viesti, jossa kysyttiin kerrankin, mitä sinulle kuuluu?

Vastasin ja siitä se alkoi, viestittelimme ja kun sitä oli jatkunut muutaman viikon sanoi mies, että tahtoisi tavata viikonloppuna, kun oli tulossa käymään kotonaan. Koulua hän kävi Porissa ja sovimme, että mies noutaa minut parkkipaikalta läheltä asuntoani.

Sovittuna ajankohtana hän tuli ja hermona astuin autoon ja kappas vain, ei lähtenyt auto käyntiin. Siinä hetken aikaa vallitsi syvä hiljaisuus, joka purkautui remuavaan naurunpyrskähdyksiimme. Siitä jatkoimme ravintolaan, jätskille, kävelylle, elokuviin, kävelylle ja kello olikin yhtäkkiä kolme aamuyöllä. Seuraavana päivänä näimme ja mies järjesti piknikin Suomenlinnassa. Sieltä vielä jatkettiin kävelylle ja jossakin siinä Ruotsin suurlähetystön edessä mies pamautti, saisiko varata minut itselleen. Hetkeä aiemmin olin puhunut jostakin varaamisesta.

Siitä hetkestä on kohta puolitoista vuotta ja olemme kihloissa ja menossa ensi vuonna naimisiin. Kaksi sukua ja kaksi erilaista kulttuuria yhdistyy ja siitä en voi olla kuin onnellinen.

MUUNNELKAA SITÄ MIELENNE MUKAAN

rakkaus tarina alkoi siittä kun tutustuimme vappuna baari illan jälkeen ihan sattumalta. hän istui kavereiden kanssa kioskin lähellä ja minun kaverit tunsivat hänet. meillä oli auto mennyt rikki ja ihan vahngossa tuli selvitettyä että hän on osaa korjata autoja, joten niinpä hän lähti meidän mukaan katsomaan mikä autoa vaivaa. siinä se pieni hetki mitä olimme yhdessä tunsin heti jotainihmeellistä vetoa häneen ja tiesin että hänkin minuun ja että tää ei jäisi ainoaksi tapaamiseksi...ja niin siinä kävikin parin päivän kuluttua hän oli ystäväni kautta saanut sähköposti osoitteeni ja rupesi kirjoittellemaan minulle niitä näitä messingerissä, alussa en ottanut häntä kovin vakavasti ja hänelläkin oli omat suunnitelmat minua varten mutta kaikki ei ihan mennyt niin. ekojen treffien jälkeen rupesimme tapailemaan säännöllisesti mutta koska olimme eri maalaisia ja meidän ei olisi annettu seurustella keskenämme salasimme kaiken ja tapailimme salaa, mikä oli tosi rasittavaa. tapailimme muutaman kuukauden, jonka jälkeen päätimme aloittaa seurustelun ja pian jo asuimme yhdessä. siinä sitten selvisi että hän oli pettänyt minua ja että hänellä oli ollut muitakin naisia, mutta annoin hänelle anteeksi ja jatkoimme suhdetta koska syvällä sydämessäni tiesin että hän on se oikea. asuimme siis yhdessä salaa vanhemmilta ja se oli erittäin suuri taaka suhteelle joten päätimme muuttaa omiin asuntoihin jotta ei tarvitsisi pelätä. niinpä sitten muutimme ja jatkoimme seurustelua mutta se ei ollut enää samanlaista, jokin oli muuttunut. hän halusi jotain vakavempaa ja ei halunnut salata suhdetta minä myös mutta kummallakaan ei ollut rohkeutta kertoa vanhemmille, vaan annoimme pelon ohjata elämää. suhde kesti kolme vuotta jonka jälkeen minä kyllästyin pelkoon ja päätin lopettaa suhteen koska huomasin että se ei johda mihinkään, ja emme saa siunausta yhdessä oloon vaikka oltiin kysytty ja odotettu. lopetin suhteen ja luulin että emme enää tapaisi.kunnes sitten yhtenä iltana puhelimeni soi ja hän soitti ja kysyi missä on veljeni... kerroin hänelle että en tiedä, vaikka veljeni olikin juuri tulossa minun luo kahville.. ei mennyt kuin hetkin sen jälkeen kun veljeni tuli niin ovikello soi ja hän olikin siellä oven takana...säikähdin hirveesti koska tiesin mitä veljeni ajattelli hänestä ja pelkäsin mitä tapahtuu..he lähtivät ajamaan autolla ja olivat hetken jossain jonka jälkeen veljeni palasi...kysyin mitä he olivat puhuneet. veöljeni kertoi että tämä minun entinen mies oli kysynyt häneltä, miksei hän hyväksynyt häntä minun mieheksi,?? veljeni ei koskaan kertonut mitä muuta he puhuivat, mutta seuravaana päivänä sain puhelun mikä olikin sitten viimeinen puhelu, siinnä hän kertoi kuinka rikki hän oli kaiken tapahtuman jälkeen ja kuinka häntä suuttuttaa että monta vuotta meni turhaan hukkaan,mutta silti hän ei pysty unohtamaan jaon vaikeaa aloittaa alusta yksin. en ollut koskaan nähnyt hänessä tätä puolta, se teki todella kipeetä, mutta oli parempi kummankin kannalta lopettaa suhde kuin pitkittää sitä vaikka sillä ei ollut tulevaisuutta. siinä sitten sen puheluna ikana hyvästelimme ja sanoimme asioita mitä oli mielessä ollut. pari viikkoa sen jälkeen lähdin matkalle ja olin 3kk pois, sinä aikana rakastuin ja menin naimisiin toisen miehen kanssa. palasin sitten suomeen ja entiseni kuuli tästä ja onnittelli minua,,tuntui pahalta hänen puolesta ja vielä enemmän omasta koska siinä tajusin kuinka paljon hän minulle edelleenkin merkitsee. erosta on nyt yli 2.v olemme molemmat naimisissa olleet jo jonkin aikaa, emme ole kertaakaan nähneet eron jälkeen edes sattumalta..mutta vieläkin joskus mietin ja suren sitä kuinka ihanan ihmisen menetin ja hienon suhteen sen takia kun annoimme toisten ohjata omaa elämää. tiedän sen että olen hänelle tärkeä ja hänkin minulle mutta emme koskaan voi olla yhdessä muuten kuin ajatuksissa. =)

Ihana kohtaaminen-->seurustellaan-->naimisiin-->lapsi--->ero ja käräjät

Harvoin ne tarinat vuosisatoja kestää.
Olisihan siinä tarinaa; "Rakkautta ensihenkäyksellä - tarina kielletystä rakkaudesta, yli mitatun ihmisiän."

Ei ole tarinaa. Kolmessakymmenissä olen. En tiedä tuleeko tarinaa, olenko yksin, petturin kanssa, vai jatkuuko samana.

I found inside of me.

But the story remains yet untold...

...Eivätkä he koskaan saaneet toisiaan :,,(

aikaa rakkauden .. .. ;)

http://www.youtube.com/watch?v=n8cNQl6A7m4

Olin opiskelijavuosina kesällä ns. reppureissulla Vietnamissa. Tapasin siellä kivan tytön ja noiden viikkojen aikana syntyi suhde. Lupasimme pitää yhteyttä kotiinpaluuni jälkeen.

Palattuani kotiin tytöstä ei kuulunut ensin mitään, mutta sitten hänen vanhemmilta tuli järkyttävä kirje: heidän tyttö oli kuollut liikenneonnettomuudessa! Tieto iski minut murheen syövereihin.

Valmistuttuani pääsin töihin erääseen kansainväliseen firmaan. Eräällä työreissulla 80-luvulla olin taas 10 vuoden tauon jälkeen Vietnamissa ja päätin välipäivänä käydä etsimässä tyttöystäväni hautaa. Menin hänen vanhempien kotiin, mutta he olivat muuttaneet kaupunkiin. Uusi asukas antoi heidän uuden osoitteen ja jatkoin taksilla eteenpäin.

Jännityksestä vavahdellen koputin oudon talon ovelle. Yllätykseni oli suuri, kun jotenkin niin tutun näköinen nainen tuli ovelle: SE OLI HÄN!

Toivuttuamme alkujärkytyksestä minulle selvisi, että tytön vanhemmat olivat kieltäneet häntä pitämästä yhteyttä minuun ja olivat hävittäneet kaikki yhteystietoni. Hän taas ei tiennyt minulle tulleesta kirjeestä. Tytön vanhemmista oli aika jättänyt ja nyt hän oli vapaa. 10 vuoden murhe muuttui onneksi yhdellä ovenavauksella!

Avioiduimme pian tämän jälkeen ja yhdessä ollaan edelleen ja kaksi lastakin siunaantui.

Jo Dingo lauloi aikoinaan, että
"..on toivo kuin pyhä henki se virtaa vaan
se airottoman veneen saa liikkumaan
vene kohtaa autiosaaren jota tuulet tuudittaa
näin sinä ja minä taasen kohdataan..."

No tässä tulee oikein pitemmällä kaavalla:

Vuosia, vuosia sitten oli parikymppinen tytönheitukka tanssilattialla hytkymässä sen hetken kuumimman konemusiikin tahdissa. Siellä toisella puolella tanssilattiaa oli semmoinen kamalan söpö poika, jolla oli hassu tukka ja hassut vaatteet. Liian laiha se oli ja tanssikin toisen tytön kanssa, joten mitä sitä aikaa tuhlaamaan tyhmiä miettiessä ja oma seurakin oli kivaa. Sitäpaitsi oli semmonen toinen poika olemassa, jonka kanssa ei vielä oltu asioita puhuttu selväksi. Ilta jatkui, mutta tanssilattiapoikaan kulkeutui katse monta kertaa.

Parikymppinen tyttö oli aika bilehile siihen aikaan, joten seuraavana iltana taas pistämään jalalla koreasti, eri paikkaan tällä kertaa. Tarjontaa silmälläpitäessä näkyi koulukaveri siellä seurueessaan. Mentiin tyttöjen kanssa koulukaveria moikkaamaan ja yllätys oli suuri, kun tanssilattiapoika oli samassa seurueessa.

Kertoi, että oli katsellut edellisenä iltana. Oli ajatellut, ettei mitään mahdollisuuksia noin hyvännäköiseen naiseen.

Osaltaan kertoi tyttö, että ei olisi ikinä tullut juttelemaan, kun oli toisen naisen kanssa. Paljastui edellisen illan seuralainenkin parhaaksi kaveriksi.

Puheltiin siinä sitten melkein koko ilta ja se alkuperäinen suunnitelma, eli tanssiminen jäi sitten suorittamasta. Poika oli syönyt koko illan vippitilassa herkkuja ja haisi valkosipulille. Hajuhaitasta virisi hyväntuulinen keskustelu.

Hyvissä ajoin ennen valomerkkiä oli pakko lähteä pois, paikan tupakansavu alkoi käydä hermoille. Poika päätti lähteä samalla ovenavauksella. Saateltiin siinä hänet sitten autolleen, kun seurue odotteli kauempana. Poika pyysi poskelle suukkoa, mutta tyttöpä suikkaskin sellaisen suoraan suulle. Siinä sitten erottiin siksi yöksi.

Seuraavana päivänä tulikin tekstiviesti, sitten puhelu. Mentiin treffeille pelaamaan ilmakiekkoa ja Time Copia. Treffeillä oltiin vielä illallakin. Samana iltana tuli sovittua vielä sen yhden pojan kanssa, että jätetään välit puhumatta selväksi, nyt löysin ihmisen, jonka kanssa elän ajasta ikuisuuteen.

Tyttöystäväksi pyytäminenkin oli erikoinen tilanne ja kuvastaa hyvin ongelmia, joihin törmättiin vuosia ensinäkemisen jälkeen yhä uudelleen:

Oltiin vietetty yö yhdessä, nukkumalla. Poika oli lähdössä käymään kotona ja sanoi sitten, että hän tulee nopeasti kotiin, jos tyttöystävä niin toivoo, hirvittävän vihjailevaan sävyyn. Tyttö siitä raivostumaan silmittömästi, luuli törmänneensä petturiin. Poika oli ihan hämmentynyt, tyttö luuli hämmennystä kiinnijäämisen jälkipoltoksi. Tilanne siinä laukesi tytön raivottua, että miten hän kehtaa tehdä noin tyttöystävälleen ja että miksi hän tyttöä oikein kuvitteli. Hämmennykseltään poika sitten sai sanottua, että hän kyllä tarkoitti ihan tätä tyttöä, että jos tämä odottaisi tyttöystävänä. Väärinkäsitys oli melkoinen ja tyttö nolo asiasta vielä vuosia myöhemmin. Siihen sitten lähimmälle bussipysäkille auto parkkiin ja asiat puhuttiin selväksi.

Paljon mahtui paskaa elämässä sen jälkeen puolin ja toisin. Rakastuminen kuihtui alituisiin riitoihin, kun kaksi tuittupäätä kohtasi toisensa. Poika sai tytön kuitenkin aina nauramaan ja nauru oli se, mikä tytön eropäätöksen aina kuittasi typeryydeksi. Eräänä päivänä kahdeksan vuotta myöhemmin naiseksi kasvanut tyttö päätti, että minä lopetan nyt erotaan/eierota -vänkäämisen itseni kanssa ja otan päivän kerrallaan.

Jokainen päivä kun kääntyy iltaan ja pääsee mussun viereen nukkumaan, tuntuu niin hyvältä, että seuraavaa päivää odottaa innolla. Täytyy toivoa, että eletään 122-vuotiaaksi, että saadaan se vuosisadan rakkaustarina.

Olin kauan jo etsinyt sitä oikeaa vierelleni, mistä milloinkin. Oli se sitten baari tai deittisivut en koskaan sitä löytänyt. En tiedä miten se tapahtui mutta minulle tuli sellainen olo että en kaipaa ketään erityistä elämääni, olen onnellinen sinkkuna ja ystävien ympäröimänä.

Olin menossa vajaa kolme vuotta sitten konserttiin tuttavieni kanssa. Ennen lähtöä hesaan yksi perui tulonsa. Kaverini soitti kaverilleen jos hän voisi tulla. Kaverihan suostui heti. Lähdettiin matkaan ja haettiin hänet bussin kyytiin. Kun näin hänet, olin sanaton. Kun kuulin hänen ikänsä, olin edelleen sanaton. Hän oli minua neljä vuotta nuorempi. Ajattelin että eihän siitä mitään tulisi (hän on siis mies). Keikka oli ja meni, mutta ajatuksissa ei ollut kuin tämä tapaamani mies. Kuukauden verran jankutin asiasta kaverilleni joka miehen tunsi. Vihdoin hän antoi miehen numeron ja sain kädet täristen kirjoitettua tekstarin missä kysyin haluaisiko hän tavata. Hän suostui välittömästi. Ajelimme ympäriinsä ja treffit kestivät 6 tuntia, olisi kestänyt pidempäänkin mutta hänen täytyi mennä nukkumaan, koska hänellä oli aikanen aamuherätys töihin. Nyt olemme pitäneet yhtä kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta yhdessä ja ihanaa on edelleen. Rakkaus vain kasvaa. Voi että rakastan häntä

Tavattiin mieheni kanssa 25 vuotta sitten koulussa.
Ihastuin ja rohkeana tyttönä menin kysymään voisiko tämä ihana poika alkaa seurustelemaan kanssani?
Poika vastasi että ei vielä ole hyvä aika mutta katsotaan myöhemmin.
Meni siinä 22 vuotta kun se hyvä aika sitten tuli =)
Oltiin molemmat siinä välissä tahoillamme naimisissa ja saatiin vino pio lapsiakin. Erottiin ja nyt meillä on yhteinen iso perhe.

Minulla ei ole varsinaista tarinaa, mutta jokunen vuosi sitten vietettiin meilläkin suvun kesken "vuosisadan rakkaustarinoiden" juhlia - Isovanhemmilla kyseessä olivat kultahäät, omat vanhempani viettivät hopeahäitään ja serkkukin sitä ensimmäistä viittä täyttä vuotta avoliitossaan.

Joten, ehkäpä meilläkin avopuolisoni kanssa on toivoa, vaikka yhteistä taivalta ei niistä monien sattumien juhannusjuhlista ole vielä kuin reilut kaksi ja puoli vuotta. Onhan oma äitinikin isäni "vappuheila" 32 vuoden takaa. =)

Aika näyttää.

Mää tapasi Maikun Malmin asemal vuanna 1977. Kysysin silt et alkasko tuo oleen mun kaa. Mää oon Turust. Maikku vastas: "En mä ala, mut saat jos annat viis kybää." No mää jäin vallan ilman gun en sillon tiänny mikä viiskybänen o. Arvakkaas harmittaak mua ny?

keksippä jotai parempaa tekemistä pliis... =)http://www.pointblog.fi/?go=mina

Pienelle paikkakunalle muutti etelästä pitkätukkamies, ensitapaamisella näin hänen silmistään että siinä hän on, haluan tutustua tähän ystävällisen ihmiseen.
Otin selvää missä hän asui, hän oli muuttanut muutaman sadan ihmisen pikkukylään jossa minä vietin niin ihanan lapsuuden kuin lapsi voi viettää, silloin tuo pienipaikka oli elämää täynnä ja tunnelmaa, mieheni sinne muuttaessa kylä oli jo autioitunut.
Otin selvää missä niistä ihanista taloista hän asui, keksin hyvän tekosyyn mennä oventaakse kyselemään onko kenties kaverini siellä jonka auto oli samassa pihassa, ei ollut mutta juteltiin siinä ovella vasta toista kertaa.
Palasin ktiin 10 km:n päähän, meikkasin, ja päätin päästä sinne takaisin.
Palasin paikalle uudelleen ja tällä kertaa sisälle asti, siellä oli bileet ja muitakin kavereitani paljon, tämä mies katsoi edelleen yhtä lämpimästi silmiin ja olin jo rakastunut, illan aikaan tutustuttiin enemmän..
Sillä tiellä olemme edelleen, rakkautta ensisilmäyksellä, 10 vuotta yhdessä ja 6-vuotia ihana poika.
En olisi koskaan uskonut että autiotuneesta lapsuudenkylästäni tulen löytämään elämänimiehen, tuo rakas pienikylä sai yhden kauniin lisä muiston, lapsuus siellä oli jotain taianomaista...

Tämä tarina sattui siskoni entiselle työkaverille, ja se löytyy myös netistä (vain englanniksi) http://www.sippala.com/timo/singapore/kitty/

Eli suomalainen mies lähti työkomennukselle Singaporeen ja adoptoi siellä löytökissan paikallsielta naiselta. He pitivät yhteyttä, koska mies halusi kissanhoito-ohjeita (vai oliko se vain valkoinen valhe?). Joka tapauksessa nuo kaksi alkoivat seurustella, ja kun miehen aika palata Suomeen tuli puolen vuoden kuluttua, he muuttivat yhteen ja menivät naimisiin. Heidät vihki buddhalaismunkki 70 singaporelaisen kulkukissan toimiessa todistajina! Sööttiä :) Siitä oli videokin jossain, mutta nyt en löydä. Nyt 7 vuoden jälkeen he asuvat edelleen yhdessä Australiassa. Näin kertoo mies blogissaan "Timo tropiikissa", ja he rakastavat ainakin yhdessä eläimiä, ja varmaan myös toisiaan.

tarina: http://www.sexyemilie.com/?id=881500
itse ainakin tykkkäsin