Sain tietää eilen että avopuolisoni on pettänyt minua syyskuussa sellaisen naisen kanssa joka tuntee meidät molemmat (tapasimme hänet yhdessä mieheni sukulaisen häissä). Soitin tälle naiselle ja hän tunnusti teon. Tänään pitäisi puhua mieheni kanssa. En halua häntä jättää (koska suhteemme oli silloin syyskuussa todella rikkonaisessa vaiheessa ja jopa aavistelin että hän on muita tapaillut, ja itsekin silloin kävin treffeillä muiden kanssa...eli siis tässä aina tämä konteksti otettava kai sittenkin huomioon, eikä ajatella niin mustavalkoisesti...) mutta haluan antaa sellaisen opetuksen että muistaa aina eikä pettäisi enää. Eli onko vinkkejä?
tänäiltana kuullaan sitten miehen selitys. mulle riitääisi totuus..
tänäiltana kuullaan sitten miehen selitys. mulle riitääisi totuus..
Vastaukset 11
Vanhimmat
sinulla on antaa mitään opetuksia jos olet itsekkin tapaillut muita samaan aikaan kun miehesi on ollut tämän toisen naisen kanssa? Vai oletko oikeasti sitä mieltä että vain sinulla olisi ollut oikeus tapailla muita mutta miehesi olisi kuulunut olla uskollinen? Mitäs jos nielisit omat lääkkeesi ja tajuaisit että olette samalla viivalla...?
mieltä! Jestas, mitä kaksinaismoralismia! "Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä käsken"... Eipä tuo sinunkaan kynnyksesi vieraisiin mennä tosiaankaan ole kovin korkea, jos huonon hetken tulle pitää treffailla toisia! Sänkyynmeno on tuossa enää lähinnä "tekninen yksityiskohta".
että avovaimo menee treffeille jonkun kanssa niin enpä kyllä miettisi kahta kertaa, jos tilaisuus aukenisi.
sinä täälä tuollaisia kyselet? Ilmainen vinkki sinulle; peili on oiva apuväline tautiinne, sekä sinun että puolisosi. Vakka on kantensa löytänyt. Pitäkää lujaa toisistanne kiinni, muut pääsevät helpommalla.
Kenen pitäisi opetus saada tilanteessanne? Oletko itse oikea hlö heittämään viimeisen kiven? Etpä ole, samaa olet itsekin puuhaillut. Joten pidä vaan mölyt mahassasi äläkä mieti kostamista kenellekään.
Hommaa lapsi toisen miehen kanssa ja anna nykyisen luulla ensin että on hänen ja jonkin ajan päästä ilmoitat että ei olekkaan hänen. Takaan että mies muistaa loppuelämänsä. Miltäs kuulosti ?
ja sitten saakin tietää ettei olekkaan hänen?
Ainakin vituttavan. Sellaisia miehiä sanotaan "aisankannattajiksi" Eikö siinä olisi tehokas kosto.
kokonaan
joo, hyvää loppuelämää teille. Olipa jaloa että se toinen nainen tunnusti. Aiotkos itse kertoa ukollesi että joo kävin mäkin "treffeillä" mut ei siel mitään "tapahtunut" ja ei ne merkinneet "mitään". Onnea. Siellä taisit olla ihan yhtä antavana kuin ukkosikin. Mitäs jos ukkosi onkin keksinyt antavansa sulle opetuksen jonka muistat aina ettet uudelleen lähde "treffeille"? Vai onks se niin et sun ei tartte kertoa, eikä sun tarvii parantaa tapojas, koska sulla on aina joku oikeutettu syy lähtee ovet paukkuen kun teil oli riita, tai se ei nyt siivonnutkaan, tai se ei huomaa sua, tai se ei.. ja sä voit mennä ja vetää pään täyteen ja hakee vähän rakkautta muualta. Sit saat taas uuden syyn epäillä ukkoasi että se pettää sua koko ajan poissa ollessaan.
Joo, totuusko riittäisi sulle? Ja mitä sitten? Sittenkö jäät roikkumaan siihen totuuteen loppuiäksesi ja teet ukon ja omastasi elämästä helvetin? Mitä väliä sillä on enää mitä ukkosi sanoo, se toinen nainenhan jo tunnusti, ja itse et aio edes sanoa omista seikkailuistasi. Todella tasapuolista jos ukkosikin vaan kieltää, mutta jospa myöntääkin niin itsekö olet sitten vaan hiljaa "pulmusena" ja saat syyn riehua/pistää ukon kärismään ja hyvittämään seuraavat 5 vuotta koska sua on nyt sitten virallisesti petetty kun ukko myönsi!
Eiköhän tossa tilanteessa ole vaan parasta pitää turpansa kiinni jos aikoo jatkaa suhdetta, toinen asia on että voisi todellakin olla parempi vain erota koska molemmat olette samanlaisia. Jos siis jotain uskollista suhdetta väität etsiväsi ja haluavasi. Toi kostoajattelusi jo paljastaa että vaikka ukkosi myöntäisi ja olisi pahoillaan ja haluaisi jatkaa ja yrittää ja parantaa tapansa, sinä et siihen tule pystymään vaikka muuta vakuuttelisitkin nyt. Se totuus syö sut pikkuhiljaa pala palaselta.