miehen ja perheen takia?
Täytyy tehdä lyhyttä päivää, jotta kerkiää kotiin väsäämään miehelle uutta, lämmintä ja rakkaudella väkerrettyä sapuskaa.
Onneksi en ole nainen.
Täytyy tehdä lyhyttä päivää, jotta kerkiää kotiin väsäämään miehelle uutta, lämmintä ja rakkaudella väkerrettyä sapuskaa.
Onneksi en ole nainen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
nainen saa tehdä lyhyttä päivää ja kohtuullista uraa, vielä korkealla palkalla. Silti kerkee ja haluaa kotiin kokkaamaan.
työpaikalla huomaavat tärkeysjärjestyksen.
valtava Tieto.
elämä on valintoja ja niiden jälkiseuraamusten kanssa elämistä.
tekee useammin tämän valinnan, ja onko se aina puhtaasti oma valinta?
Se on aivan omavalinta, jos toiselle ei se käy niin sit pitää vaihtaa sitä toista. Seki on valinta.
Eräs nainen lopetti opintonsa lisensiaatin työhön, vaikka rahkeet olisivat riittäneet väitöskirjan tekoon. Hän perusti perheen reilusti vanhemman miehen kanssa, joka oli professori ja työnarkomaani. Lasten ollessa pieniä he eivät juuri isäänsä kotona nähneet. Perheen äiti pysyi vaatimattomassa opettajan virassa.
Perheeseensä kuulumisen pitääkseen talouden kunnossa. Jatkuva väsymys ja ylityöt että asuntolaina saadaan maksettua asiallisesti, kotona ei jaksa olla täyspainoisesti lasten kanssa vaan on se haamu nurkissa. Vaimo sättii kun mies ei hoida osaansa isänä kunnolla ja koska hän tekee niin paljon kotitöitä ja on yksinäinen.
Onneksi en ole.... eikun hemmetti. Olenhan mä :-P
ei onneksi kumpikaan uhraa mitään muuta kuin aikaansa. Kaikki muu on boonusta, kun kumpikaan ei oleta toisen tekevän mitään.
Poikaystäväni pahin painajainen olisi se, että minusta yhtäkkiä tulisi miehen rahoilla elävä, miehen miellyttämiseen keskittyvä pikkuvaimo. Mikä on aika hienoa, koska hän kumminkin on sotilas, ja sotilailla aika usein se menee niin, että vaimot juovat teetä ja hoitavat lapsia kun miehet tuovat rahaa kotiin ja ovat poissa.
Meillä menee niin, että se tekee, joka paremmin osaa ja se maksaa, jolla varaa on ja rahat lähempänä. Jos mä sanon, että mua pihittää, en halua lähteä ulos syömään niin mies sanoo, että hän maksaa, kun kerran haluaa mennä.
Ja jos mä sanon, että nyt pitää siivota ja mies sanoo ettei hänen mielestään tarvitse niin sitten mä siivoan sen verran, että standardini täyttyvät.
Asutaan erillämme, mutta aika yhteiseksi ovat rahamme muuttuneet. Miehen täällä ollessa on hän lomalla, mutta minä käyn töissä, joten en pidä ollenkaan outona sitä, että jotain sapuskaa on laitettu kun tulen kotiin. Ja jos ei ole, niin mies saattaa viedä ulos syömään tai maksaa kotiin tilatut pitsat.
kun et halua uhrata.
Mutta miksi niin monet naiset haluaa? Sitä olen joskus miettinyt.
Joillekin se perhe ja penskat ilmeisesti tarjoaa niin paljon sisältöä, että se valinta on kannattava.
Mulle ei tarjoais koskaan.
Ilmeisesti naiset ja miehet on kuitenkin vielä oikeasti erilaisia. Siis noin keskimäärin.
Itse tunnustan olevani täysi työnarkomaani ja perinteistäkin perinteisempään miehen malliin ohjautunut.
jos se ei tunnu uhraukselta, niin sitten se ei ole sitä vaan pikemminkin valinta.
Ja vapaus siihen on kaikilla.
Mä en ole työnarkomaani (ainakaan tässä duunissa, hehe), mutta en tosiaankaan mikään kotiäitikään. Paras skenaario mulle olisi se, että saisin tehdä töitä kotona, mutta että olisin oikeissa töissä. Siinä voisi samalla pyörittää pyykkikonetta eikä tuhrautuisi aikaa työmatkoihin. Olen siis sisäinen kotihengetär, mutta heti jos siitä tulee mulle velvollisuus (jonkun toisen taholta annettuna siis) niin hohto katoaa.
Parasta on se - kuten jo aiemmin sanoin - että kaikki spesiaali, mitä tulee, on oikeasti boonusta ja kiva ylläri.
sitten todella rakastava nainen. Jotkut naiset uhraavat taas miehen - eikun rakkauden - uransa vuoksi.. Toki naisena ymmärrän kyllä miksi voi tehdä tuollaisen valinnan, voisin ehkä itsekin jos olisi lapsia, ja jos tarve sitä vaatisi. Yksin miehen vuoksi en tekisi ellen sitten saisi sitten ihan vilpitöntä ja kestävää vastarakkautta..
...sun naisellakaan.
Uhraan oman urani tai pikemminkin en ole lähtenyt sitä koskaan edes kehittämään.
En ole perinteisellä tavalla kunnianhimoinen, en siis työni suhteen.
Tykkään työstäni, joka on ihmisten parissa tehtävää auttamistyötä, ei huikeaa palkkaa mutta tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä.
Mieheni oli työnarkomaani ja aikani sitä kattelin, mutta sitten kun tuli vieraat naisetkin kuvioihin, joita hänen mukaansa harrastavat kaikki hänen piireissään, otin ja lähdin käpälämäkeen.
Niin että nyt sitten hoidan lapsiani ja lasten isä joutuu myös hoitamaan, jos aikoo niitä nähdä. Teen päivätyötä edelleen enkä halua uraa edelleenkään.
Niin että periaatteessa olen valinnut tapani toimia itseni enkä miehen vuoksi.