Hei kaikki "jätetyt"

mutta olen kärsinyt varmasti enemmän kuin mieheni. Hän on juopotellut ja pitänyt sivusuhteita monta vuotta. Nyt kun hänestä tuli vielä väkivaltainen ja krooninen valehtelija, oli minun pakko lähteä.

On siinä ehtinyt vuosien varrella eräänkin kyyneleen vuodattaa. Mies on ottanut uuden naisen lohdukkeekseen ja jos tuntuu sittenkin pahalta, voi aina vetää pään täyteen.

Näin kärjistetysti. Eihän se mieskään tietysti ole ilman kolhuja päässyt tästä rytäkästä. Toivottavasti vielä joskus sentään selviää.

minä jätin kirjoitti:

mutta olen kärsinyt varmasti enemmän kuin mieheni. Hän on juopotellut ja pitänyt sivusuhteita monta vuotta. Nyt kun hänestä tuli vielä väkivaltainen ja krooninen valehtelija, oli minun pakko lähteä.

On siinä ehtinyt vuosien varrella eräänkin kyyneleen vuodattaa. Mies on ottanut uuden naisen lohdukkeekseen ja jos tuntuu sittenkin pahalta, voi aina vetää pään täyteen.

Näin kärjistetysti. Eihän se mieskään tietysti ole ilman kolhuja päässyt tästä rytäkästä. Toivottavasti vielä joskus sentään selviää.

Lue lisää

Ethän sinä silloin jättänyt, jos miehesi oli jo sinut henkisesti ja seksuaalisesti jättänyt. Miehesihän sinut oli jättänyt. jos joku ei tiennyt miksi erositte, niin miksi et kertonnut totuutta, sen kanssa kun on loppujen lopuksi helppo elää.

sinä vain saatoit pettämiselle pisteen, jättämällä eropaperit eteenpäin. Se vaatii vain ymmärrystä tilanteesta ja hieman energiaa, että saa paperit oikeuteen. ei se missään nimessä jättämistä ole, eikä siitä voi syyllisyyttä tuntea

minä jätin kirjoitti:

mutta olen kärsinyt varmasti enemmän kuin mieheni. Hän on juopotellut ja pitänyt sivusuhteita monta vuotta. Nyt kun hänestä tuli vielä väkivaltainen ja krooninen valehtelija, oli minun pakko lähteä.

On siinä ehtinyt vuosien varrella eräänkin kyyneleen vuodattaa. Mies on ottanut uuden naisen lohdukkeekseen ja jos tuntuu sittenkin pahalta, voi aina vetää pään täyteen.

Näin kärjistetysti. Eihän se mieskään tietysti ole ilman kolhuja päässyt tästä rytäkästä. Toivottavasti vielä joskus sentään selviää.

Lue lisää

Vaan jätetty! Eli SINUSSA oli jotain vikaa, kun miehesi haki rakkautta, seksiä ja muita nautintoja kotinne ulkopuolelta. Ja rupesi ryyppäämäänkin kestääkseen arkeaan.

Kerropa nyt meille vähemmän viisaille mitä vikaa on vaimossa, joka ei kelpaa edes panopuuksi, jotta osaisimme paremmin miehemme kotona tyydyttää.

huh, huh kirjoitti:

Ethän sinä silloin jättänyt, jos miehesi oli jo sinut henkisesti ja seksuaalisesti jättänyt. Miehesihän sinut oli jättänyt. jos joku ei tiennyt miksi erositte, niin miksi et kertonnut totuutta, sen kanssa kun on loppujen lopuksi helppo elää.

sinä vain saatoit pettämiselle pisteen, jättämällä eropaperit eteenpäin. Se vaatii vain ymmärrystä tilanteesta ja hieman energiaa, että saa paperit oikeuteen. ei se missään nimessä jättämistä ole, eikä siitä voi syyllisyyttä tuntea

Lue lisää

ei kykene seksisuhteeseen. Ne naiset eivät olleet seksikumppaneita fyysisesti. Puhelimessa oli teksitiviestejä: sata suudelmaa rakkaalleni, muuta fyysistä seksiä ei ollut. Ja lopulta sillä ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä että en kyennyt enää rakastamaan miestä johon en voinut luottaa. Hän ei enää itsekään tiennyt mikä on totta ja mikä valhetta. Ja vaikka hän viime tipassa, ennenkuin muutin yhteisestä kodistamme pois, kysyi että eikö tätä vielä voisi sopia, sanoin että ihan koska tahansa, mutta viinan tippaa ei sitten oteta ja yhtään puhenlintyttöystävää en hyväksy. No, kaiken tämän päätteeksi asun itsekseni, en onnellisena mutta tyytyväisenä kumminkin. Viina vei voiton tälläerää.

Maailma näyttää mitä tulee. Odotan sitä innolla ja suunnitelmia olen oman tulevaisuuteni suhteen tehnyt.

Rakstan kuitenkin sitä miestä jota viina ei vielä ollut vienyt lopun ikäni. Hän oli elämäni suuri rakkaus. Siinä ei ole mitään häpeällistä eikä kaduttavaa. Olen onnellinen niistä ihanista vuosista, enkä koskaan edes halua niitä unohtaa.

jättäjä! kirjoitti:

Vaan jätetty! Eli SINUSSA oli jotain vikaa, kun miehesi haki rakkautta, seksiä ja muita nautintoja kotinne ulkopuolelta. Ja rupesi ryyppäämäänkin kestääkseen arkeaan.

Kerropa nyt meille vähemmän viisaille mitä vikaa on vaimossa, joka ei kelpaa edes panopuuksi, jotta osaisimme paremmin miehemme kotona tyydyttää.

Lue lisää

on paikat väärällään.

Elämä on joskus niin kummallista.

alkoholisti kirjoitti:

ei kykene seksisuhteeseen. Ne naiset eivät olleet seksikumppaneita fyysisesti. Puhelimessa oli teksitiviestejä: sata suudelmaa rakkaalleni, muuta fyysistä seksiä ei ollut. Ja lopulta sillä ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä että en kyennyt enää rakastamaan miestä johon en voinut luottaa. Hän ei enää itsekään tiennyt mikä on totta ja mikä valhetta. Ja vaikka hän viime tipassa, ennenkuin muutin yhteisestä kodistamme pois, kysyi että eikö tätä vielä voisi sopia, sanoin että ihan koska tahansa, mutta viinan tippaa ei sitten oteta ja yhtään puhenlintyttöystävää en hyväksy. No, kaiken tämän päätteeksi asun itsekseni, en onnellisena mutta tyytyväisenä kumminkin. Viina vei voiton tälläerää.

Maailma näyttää mitä tulee. Odotan sitä innolla ja suunnitelmia olen oman tulevaisuuteni suhteen tehnyt.

Rakstan kuitenkin sitä miestä jota viina ei vielä ollut vienyt lopun ikäni. Hän oli elämäni suuri rakkaus. Siinä ei ole mitään häpeällistä eikä kaduttavaa. Olen onnellinen niistä ihanista vuosista, enkä koskaan edes halua niitä unohtaa.

Lue lisää

kauniisti sanottu entisestä. Se loppuosa tekstistä, siis.

näitä viestejä lukiessa huomaan muutaman syyn:

Ei kuunnella mitä toisella on sanottavaa.
Jos kuunnellaan ei ymmärretä tai haluta ymmärtää.
Ei tunnusteta tosiasioita ja sitten aloiteta korjaamaan mitä korjattavissa on.
Vahditaan omaa etua ajattelematta kokonaisuutta.
Unohdetaan että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.


Nämä ainakin pikaisella viestien selaamisella tulevat esiin.

Sitten kun se ero on tosiasia ja jo ehkä hoidettu, pitäisi lähteä eteenpäin. Ketään ei auta nettipalstoilla sättiminen rakkaan suomenkielemme runsaalla valikoimalla rumia nimityksiä vastakkaisesta sukupuolesta.

Netinpäästä katsoen toisten tekemiset näyttävät omituisilta (saattavat sitä ollakin), mutta miten sitä voi mennä arvostelemaan, paitsi jos kirjoittaja sitä vasiten kysyy.

Eikö olisi mukavampaa keskustella sivistyneesti. Niin että me kaikki samassa veneessä olevat saisimme oikeasti uusia ajatuksia ja hyvässä lykyssä vähän apuakin. Avioero ei ole helppo nakki, vaikka jotkut sitä yrittävätkin vakuutella.

erojakin kirjoitti:

näitä viestejä lukiessa huomaan muutaman syyn:

Ei kuunnella mitä toisella on sanottavaa.
Jos kuunnellaan ei ymmärretä tai haluta ymmärtää.
Ei tunnusteta tosiasioita ja sitten aloiteta korjaamaan mitä korjattavissa on.
Vahditaan omaa etua ajattelematta kokonaisuutta.
Unohdetaan että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.


Nämä ainakin pikaisella viestien selaamisella tulevat esiin.

Sitten kun se ero on tosiasia ja jo ehkä hoidettu, pitäisi lähteä eteenpäin. Ketään ei auta nettipalstoilla sättiminen rakkaan suomenkielemme runsaalla valikoimalla rumia nimityksiä vastakkaisesta sukupuolesta.

Netinpäästä katsoen toisten tekemiset näyttävät omituisilta (saattavat sitä ollakin), mutta miten sitä voi mennä arvostelemaan, paitsi jos kirjoittaja sitä vasiten kysyy.

Eikö olisi mukavampaa keskustella sivistyneesti. Niin että me kaikki samassa veneessä olevat saisimme oikeasti uusia ajatuksia ja hyvässä lykyssä vähän apuakin. Avioero ei ole helppo nakki, vaikka jotkut sitä yrittävätkin vakuutella.

Lue lisää

ihmisläheisestä kirjoituksestasi.

Avioero ei ole todellakaan niin helppo juttu. Kurjinta on kuitenkin, oli kysymys kenestä tahansa, jos ei kuunnella eikä edes haluta ymmärtää. Se vie pohjan kaikesta oikeasta keskustelusta.

tuo jättäjä? Elämä on helppoa kun osaa olla tarpeeksi veemäinen! Mitä oppi jätetty? Unohtamaan, antamaan anteeksi, joustamaan, pitämään huolen itsestään (ja lapsista), itsenäisyyttä jne. jne. Joten kiitos kaikki k-pää jättäjät, opetitte paljon!

myös minä naisena joltain osin. Työstän myös
eroa, kun mies vaihtoi perhettä lennosta. Helppoa ei ole, mies otti juuri eron kun toinenkin vanhemmistani kuoli vaikeaan sairauteen ja lapsemme oli juuri tätä ennen saanut elinikäisen vamman hengenvaarallisen sairauden myötä. Noustu on, vaikka helvetillistä on ollut kaikki vaikeat asiat kestää yksin. Ukko se vain alkoi naapurissa höyläämään. Minä totean myös, että pitäköön seuraava hänet, eipä hänestä tukijaksi näköjään ollut, lapsellinen lässytes koko vätys. Miksi ei eronnut aikaisemmin, jos kerran niin halusi, laittaa nyt äiti ja lapset tällaiseen tilanteeseen kun muutenkin meitä on koeteltu, itsekästä todella! Herralla näyttää järki seisovan molemmissa päissä, että sillä lailla.

mies joka pettää vuosikausia,ja ei välitä vaimostaan,on myös väkivaltainen jos vaimo pyytää lopettamaan pettämisen.

Vai:vaimo joka vuosia kestettyään miehen valehtelua ja väkivaltaa,ottaa lopulta eron,siksi kun ei vaan enää jaksanut.

arvoitus kirjoitti:

mies joka pettää vuosikausia,ja ei välitä vaimostaan,on myös väkivaltainen jos vaimo pyytää lopettamaan pettämisen.

Vai:vaimo joka vuosia kestettyään miehen valehtelua ja väkivaltaa,ottaa lopulta eron,siksi kun ei vaan enää jaksanut.

Lue lisää

Vaimo teki oikein. Hänelle pitäisi oikeastaan hattua nostaa, että uskalsi lähteä.

luottamuksen voi menettää erittäin monella tavalla. Minä (uskoton) menetin luottamuksen vuosien varrella täysin exääni. Sekään ei tapahtunut kertarysäyksellä, vaan vähitellen.

On totta, että toiselle voi riittää erilainen yhteiselämä - mutta suhteessa on kaksi. Ellei se toinen puolisko ole tyytyväinen, niin ero on oikea ratkaisu. En missään nimessä haluaisi olla suhteessa, jossa kumppanini on kanssani vain sen takia, että liitto "riittää" minulle. Kesti melko kauan, että exäni ymmärsi tämän; mutta ymmärsi kuitenkin.-

Kun elämässä ymmärtää toisten täysin erilaisia näkemyksiä samasta asiasta, on melko vahvoilla. Siksi täytyisi aina muistuttaa, että muilla on täysin sama oikeus olla omaa mieltä asioista.

dora* kirjoitti:

luottamuksen voi menettää erittäin monella tavalla. Minä (uskoton) menetin luottamuksen vuosien varrella täysin exääni. Sekään ei tapahtunut kertarysäyksellä, vaan vähitellen.

On totta, että toiselle voi riittää erilainen yhteiselämä - mutta suhteessa on kaksi. Ellei se toinen puolisko ole tyytyväinen, niin ero on oikea ratkaisu. En missään nimessä haluaisi olla suhteessa, jossa kumppanini on kanssani vain sen takia, että liitto "riittää" minulle. Kesti melko kauan, että exäni ymmärsi tämän; mutta ymmärsi kuitenkin.-

Kun elämässä ymmärtää toisten täysin erilaisia näkemyksiä samasta asiasta, on melko vahvoilla. Siksi täytyisi aina muistuttaa, että muilla on täysin sama oikeus olla omaa mieltä asioista.

Lue lisää

Ei tullut mieleen kertoa luottamuspulasta? tai siitä ettei sinulle riittänyt se mikä puolisollesi ehkä riitti?

eli onko mielestäsi oikein, että jos sinä olet sisimmässäsi sitä mieltä että liitto ei riitä, niin ei kun pettämään ja sitten odotetaan että puoliso "vihdoin" ymmärtää, ettet ole tyytyväinen ja erotaan.

Mitä ihmeen telepaattisia kykyjä oikein odotit puolisoltasi?

siinä olet ihan oikeassa, että elämässä pitäisi ymmärtää toisten ihmisten mielipiteitä. Kun vielä oppisit arvostamaan ja kunnioittamaan muiden mielipiteitä ja tekemään kompromisseja omien itsekkäiden halujen suhteen niin parisuhteesikin voisi kestää, niissä voisi elää tasavertaisina ja onnellisena.

tämä mulle nyt heti kaikki menttaliteetti on ihan sairasta

huh, huh kirjoitti:

Ei tullut mieleen kertoa luottamuspulasta? tai siitä ettei sinulle riittänyt se mikä puolisollesi ehkä riitti?

eli onko mielestäsi oikein, että jos sinä olet sisimmässäsi sitä mieltä että liitto ei riitä, niin ei kun pettämään ja sitten odotetaan että puoliso "vihdoin" ymmärtää, ettet ole tyytyväinen ja erotaan.

Mitä ihmeen telepaattisia kykyjä oikein odotit puolisoltasi?

siinä olet ihan oikeassa, että elämässä pitäisi ymmärtää toisten ihmisten mielipiteitä. Kun vielä oppisit arvostamaan ja kunnioittamaan muiden mielipiteitä ja tekemään kompromisseja omien itsekkäiden halujen suhteen niin parisuhteesikin voisi kestää, niissä voisi elää tasavertaisina ja onnellisena.

tämä mulle nyt heti kaikki menttaliteetti on ihan sairasta

Lue lisää

Todellakin kerroin luottamuspulasta, ilmaisin tyytymättömyyttäni, puhuin asioista, joihin odotin muutosta (kauniisti, rumasti ja siltä väliltä). Arvaa ottiko ex tosissaan niitä kertaakaan? Jos jotain sanoikin, niin se oli "katsotaan sitten kun minulla on aikaa". Lopulta heräsin huomaamaan (sekin tapahtui pikkuhiljaa, ei yhtenä yönä), ettei sitä aikaa tule koskaan.

"tämä mulle nyt heti kaikki menttaliteetti on ihan sairasta "

Voi hemmetin kuustoista; jos tosissani olen niin sinisilmäinen, että odotin exässä muutosta lähemmäs 10 vuotta, niin onko se sairasta "mulle-kaikki-tänne-heti-nyt" -mentaliteettia? Kysyn vaan.........................................

Tiedoksi vielä, että kun kerroin lopulta toisesta miehestäkin - niin ex olisi halunnut silti jatkaa liittoa. Koska hän kykeni tuohon, hänellä ei todellakaan ollut mitään tunteita minua kohtaan, paitsi lasten äitinä ja palvelijana. Hän oli tyytyväinen suhteeseemme eikä tajunnut ollenkaan, etten minä ole. En välttämättä sanoisi itsekkääksi monivuotista taisteluani suhteessa, jossa en kokenut olevani tasavertainen ja onnellinen. Minun siperiani oli se, että yritin liikaa yksin elää parisuhdetta ja uskoa huomiseen.

dora* kirjoitti:

Todellakin kerroin luottamuspulasta, ilmaisin tyytymättömyyttäni, puhuin asioista, joihin odotin muutosta (kauniisti, rumasti ja siltä väliltä). Arvaa ottiko ex tosissaan niitä kertaakaan? Jos jotain sanoikin, niin se oli "katsotaan sitten kun minulla on aikaa". Lopulta heräsin huomaamaan (sekin tapahtui pikkuhiljaa, ei yhtenä yönä), ettei sitä aikaa tule koskaan.

"tämä mulle nyt heti kaikki menttaliteetti on ihan sairasta "

Voi hemmetin kuustoista; jos tosissani olen niin sinisilmäinen, että odotin exässä muutosta lähemmäs 10 vuotta, niin onko se sairasta "mulle-kaikki-tänne-heti-nyt" -mentaliteettia? Kysyn vaan.........................................

Tiedoksi vielä, että kun kerroin lopulta toisesta miehestäkin - niin ex olisi halunnut silti jatkaa liittoa. Koska hän kykeni tuohon, hänellä ei todellakaan ollut mitään tunteita minua kohtaan, paitsi lasten äitinä ja palvelijana. Hän oli tyytyväinen suhteeseemme eikä tajunnut ollenkaan, etten minä ole. En välttämättä sanoisi itsekkääksi monivuotista taisteluani suhteessa, jossa en kokenut olevani tasavertainen ja onnellinen. Minun siperiani oli se, että yritin liikaa yksin elää parisuhdetta ja uskoa huomiseen.

Lue lisää

eronnut,oletko joku masokisti, että kuitenkin nautit olla paskamaisessa suhteessa, ja vielä 10 vuotta ...ei ymmärrä ei ymmärrä....hunosta suhteesta erotaan ja eron voi hakea yksin ei siihen tarvita toisen lupaa...pettämälläkö luulit liittosi pelastuvan???

sitte.... kirjoitti:

eronnut,oletko joku masokisti, että kuitenkin nautit olla paskamaisessa suhteessa, ja vielä 10 vuotta ...ei ymmärrä ei ymmärrä....hunosta suhteesta erotaan ja eron voi hakea yksin ei siihen tarvita toisen lupaa...pettämälläkö luulit liittosi pelastuvan???

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että on se nyt perkele, kun toinen jätetään ja uusi on jo valmiiksi katsottuna. Minulle kävi juuri näin. 10 vuotta suhdetta, johon herra ei ollut tyytyväinen, miksei sitten eronnut jo aikoja sitten, kun kerran niin huonosto oli asiat. Menihän meillä huonosti aika ajoin, mutta itselle ei tullut mieleenkään ruveta perheestä käsin muita äijiä katselemaan. Yksi tuttu minulle sanoi, että mies ei tyhjän päälle lähde, tässä oli hänen tilaisuutensa hypätä uuteen ja jättää asiat minun kanssani käsittelemättä. Hän oli suhteessamme ne käsitellyt yksin ja hautonut eroa jo monta vuotta. Vastuutonta mielestäni, aikoinaan rakastuttu ja lapset tehty, niin sitten päättää yksin suhteen loppumisesta, olisi ollut jo kohtuullista ongelmista puhua, mutta ei ikinä, se mahdollisuus kun olisi edes suotu, mutta ei. Jätetään vaan ja ajatellaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, saattaahan se ollakin, mutta oksettavaa touhua, kun ajattelee jo lapsiakin, että heti vaan lasten elämään uutta täyttä häkää. Voi sentään mihin tämä maailma on menossa, kuinka monta vielä kiertääkään lasten elämässä, mene ja tiedä. Tunnen itseni idiootiksi, laittanut ruuat, pessyt pyykit, siivonnut talon, hoitanut lapset jne. ja toinen notkuu siinä tyytymättömänä, näin jälkiviisaana kun ajattelen. Kunpa olisin sen tosissani hoksannut, niin olisin itse ainakin tällaiselta paskalta tempulta säästynyt.

Idiootti kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että on se nyt perkele, kun toinen jätetään ja uusi on jo valmiiksi katsottuna. Minulle kävi juuri näin. 10 vuotta suhdetta, johon herra ei ollut tyytyväinen, miksei sitten eronnut jo aikoja sitten, kun kerran niin huonosto oli asiat. Menihän meillä huonosti aika ajoin, mutta itselle ei tullut mieleenkään ruveta perheestä käsin muita äijiä katselemaan. Yksi tuttu minulle sanoi, että mies ei tyhjän päälle lähde, tässä oli hänen tilaisuutensa hypätä uuteen ja jättää asiat minun kanssani käsittelemättä. Hän oli suhteessamme ne käsitellyt yksin ja hautonut eroa jo monta vuotta. Vastuutonta mielestäni, aikoinaan rakastuttu ja lapset tehty, niin sitten päättää yksin suhteen loppumisesta, olisi ollut jo kohtuullista ongelmista puhua, mutta ei ikinä, se mahdollisuus kun olisi edes suotu, mutta ei. Jätetään vaan ja ajatellaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, saattaahan se ollakin, mutta oksettavaa touhua, kun ajattelee jo lapsiakin, että heti vaan lasten elämään uutta täyttä häkää. Voi sentään mihin tämä maailma on menossa, kuinka monta vielä kiertääkään lasten elämässä, mene ja tiedä. Tunnen itseni idiootiksi, laittanut ruuat, pessyt pyykit, siivonnut talon, hoitanut lapset jne. ja toinen notkuu siinä tyytymättömänä, näin jälkiviisaana kun ajattelen. Kunpa olisin sen tosissani hoksannut, niin olisin itse ainakin tällaiselta paskalta tempulta säästynyt.

Lue lisää

sun miehes jotain teki perheensä eteen? ...siinä vaan notkui tyytymättömänä...?

Idiootti kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että on se nyt perkele, kun toinen jätetään ja uusi on jo valmiiksi katsottuna. Minulle kävi juuri näin. 10 vuotta suhdetta, johon herra ei ollut tyytyväinen, miksei sitten eronnut jo aikoja sitten, kun kerran niin huonosto oli asiat. Menihän meillä huonosti aika ajoin, mutta itselle ei tullut mieleenkään ruveta perheestä käsin muita äijiä katselemaan. Yksi tuttu minulle sanoi, että mies ei tyhjän päälle lähde, tässä oli hänen tilaisuutensa hypätä uuteen ja jättää asiat minun kanssani käsittelemättä. Hän oli suhteessamme ne käsitellyt yksin ja hautonut eroa jo monta vuotta. Vastuutonta mielestäni, aikoinaan rakastuttu ja lapset tehty, niin sitten päättää yksin suhteen loppumisesta, olisi ollut jo kohtuullista ongelmista puhua, mutta ei ikinä, se mahdollisuus kun olisi edes suotu, mutta ei. Jätetään vaan ja ajatellaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, saattaahan se ollakin, mutta oksettavaa touhua, kun ajattelee jo lapsiakin, että heti vaan lasten elämään uutta täyttä häkää. Voi sentään mihin tämä maailma on menossa, kuinka monta vielä kiertääkään lasten elämässä, mene ja tiedä. Tunnen itseni idiootiksi, laittanut ruuat, pessyt pyykit, siivonnut talon, hoitanut lapset jne. ja toinen notkuu siinä tyytymättömänä, näin jälkiviisaana kun ajattelen. Kunpa olisin sen tosissani hoksannut, niin olisin itse ainakin tällaiselta paskalta tempulta säästynyt.

Lue lisää

ihmetelly,kun ex-vaimo höpötti 15v lähtöä tehneensä,olisi herranen aika lähtenyt aikasemmin.taitaa se kumminki olla lyhempi aika tyytymättömyyten alkamiseen.

sitte.... kirjoitti:

eronnut,oletko joku masokisti, että kuitenkin nautit olla paskamaisessa suhteessa, ja vielä 10 vuotta ...ei ymmärrä ei ymmärrä....hunosta suhteesta erotaan ja eron voi hakea yksin ei siihen tarvita toisen lupaa...pettämälläkö luulit liittosi pelastuvan???

Lue lisää

Kenties täällä joku muukin kuin minä odottaa erolle sopivaa hetkeä. Ajatusten täytyy kypsyä. Molempien pitäisi sopeutua eroajatukseen. Ihmiset eivät hetkessä osaa selittää edes itselleen miksi suhde on huono. Jostain syystä vain tuntuu siltä! Helpompaahan onkin erota suhteesta, joka todella on "paskamainen": Henkistä/fyysistä väkivaltaa, alkoholin väärinkäyttöä tms.

olga kirjoitti:

Kenties täällä joku muukin kuin minä odottaa erolle sopivaa hetkeä. Ajatusten täytyy kypsyä. Molempien pitäisi sopeutua eroajatukseen. Ihmiset eivät hetkessä osaa selittää edes itselleen miksi suhde on huono. Jostain syystä vain tuntuu siltä! Helpompaahan onkin erota suhteesta, joka todella on "paskamainen": Henkistä/fyysistä väkivaltaa, alkoholin väärinkäyttöä tms.

Lue lisää

Jos ja kun eroat, niin eroa ilman pettämistä, kiitos.

Idiootti kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että on se nyt perkele, kun toinen jätetään ja uusi on jo valmiiksi katsottuna. Minulle kävi juuri näin. 10 vuotta suhdetta, johon herra ei ollut tyytyväinen, miksei sitten eronnut jo aikoja sitten, kun kerran niin huonosto oli asiat. Menihän meillä huonosti aika ajoin, mutta itselle ei tullut mieleenkään ruveta perheestä käsin muita äijiä katselemaan. Yksi tuttu minulle sanoi, että mies ei tyhjän päälle lähde, tässä oli hänen tilaisuutensa hypätä uuteen ja jättää asiat minun kanssani käsittelemättä. Hän oli suhteessamme ne käsitellyt yksin ja hautonut eroa jo monta vuotta. Vastuutonta mielestäni, aikoinaan rakastuttu ja lapset tehty, niin sitten päättää yksin suhteen loppumisesta, olisi ollut jo kohtuullista ongelmista puhua, mutta ei ikinä, se mahdollisuus kun olisi edes suotu, mutta ei. Jätetään vaan ja ajatellaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, saattaahan se ollakin, mutta oksettavaa touhua, kun ajattelee jo lapsiakin, että heti vaan lasten elämään uutta täyttä häkää. Voi sentään mihin tämä maailma on menossa, kuinka monta vielä kiertääkään lasten elämässä, mene ja tiedä. Tunnen itseni idiootiksi, laittanut ruuat, pessyt pyykit, siivonnut talon, hoitanut lapset jne. ja toinen notkuu siinä tyytymättömänä, näin jälkiviisaana kun ajattelen. Kunpa olisin sen tosissani hoksannut, niin olisin itse ainakin tällaiselta paskalta tempulta säästynyt.

Lue lisää

Minun ex-mieheni ilmoitti ettei ole koskaan minua rakastanut. Joten ihmeäijä oli ja oikeastaan ansaitsisi urhoollisuusmitallin. Melkein 30 vuotta tuhlasi elämästään avioliitossa naisen kanssa jota ei koskaan ollut rakastanut. Minä luulin että hän rakasti vaikka ei hän koskaan sitä kyllä ääneen sanonut.

Olisi ollut parempi että hän olisi tunteensa ääneen sanonut huomattavasti aikaisemmin ja me molemmat olisimme voineet rakentaa juuri sellaisen elämän kuin haluiaisimme. Minulle se on tässä iässä jo liian myöhäistä.

liikaa vaadittu? kirjoitti:

Jos ja kun eroat, niin eroa ilman pettämistä, kiitos.

ihmeessä tuollaista vaadit?

Olen jo eronnut ja tein sen pitkän kaavan mukaan, koska sisäinen ääneni sanoi niin ;) - ja exäni sisäinen ääni suorastaan VAATI. Minulla oli silloin rinnakkaissuhde, joka nyt on vakisuhde. Kaikki meni hyvin. Minulla on exälle kiikarissa uusi vaimoehdokaskin ;). Mikset luottaisi siihen, että ihmiset hoitavat eronsa ja kaikki muutkin asiat mahdollisimman hyvin, HEILLE sopivimmalla tavalla.

wilma60 kirjoitti:

Minun ex-mieheni ilmoitti ettei ole koskaan minua rakastanut. Joten ihmeäijä oli ja oikeastaan ansaitsisi urhoollisuusmitallin. Melkein 30 vuotta tuhlasi elämästään avioliitossa naisen kanssa jota ei koskaan ollut rakastanut. Minä luulin että hän rakasti vaikka ei hän koskaan sitä kyllä ääneen sanonut.

Olisi ollut parempi että hän olisi tunteensa ääneen sanonut huomattavasti aikaisemmin ja me molemmat olisimme voineet rakentaa juuri sellaisen elämän kuin haluiaisimme. Minulle se on tässä iässä jo liian myöhäistä.

Lue lisää

Ei koskaan ole liian myöhäistä. Minun mieheni löysi huomattavasti nuoremman oltuamme naimisissa yli 25 v. Se oli katkeraa aikaa. Olimme toistemme nuoruudenrakkauksia, koulunpenkiltä saakka. Olin tuskainen ja katkera, jouduin jopa sairauslomalle. Tunsin olevani kuin käytetty ja nurkkaan heitetty rätti. Aikani itseäni tutkiskeltuani tulin siihen tulokseen, että katkeruus kalvaa vain minun sisintäni, ei hänen, joka jätti. Minua auttoi suhde hieman nuorempaan mieheen. Tunsin jälleen olevani hyväksytty ja haluttu naisena. Suhde ei kestänyt, kavereita olemme kumminkin edelleen. Muitakin suhteita on ollut (ei kuitenkaan mitään one off -tyylisiä), enkä vieläkään luovuta. Vielä se juuri minulle oikea, inhimillinen, reilu ja rehellinen mies löytyy. Onhan näitä deittejä, jossa saa asettaa riman niin korkealle, ettei kaiken maailman hörhöt ylety. Toisaalta olen ihan kiitollinen ex-miehelleni. Hänen ansiostaan olen nyt itsellinen ja itsenäinen aikuinen nainen, jolla on terve itsetunto. Kauan se vei, mutta voin vain todeta, että vanha klisee pitää paikkansa ainakin minun kohdallani: kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa.

kuin Liitsi. Nämä jättäjät ikään kuin langettavat syyn erosta jätetylle. Ovat kuin jotkut varatuomarit, saavat näyttämään väärän asian oikealta, ja oikean väärältä. No, pettäjä, ja jättäjä joutuu monesti myöhemmin maksamaan rajun hinnan tempuistaan.

karppa kirjoitti:

kuin Liitsi. Nämä jättäjät ikään kuin langettavat syyn erosta jätetylle. Ovat kuin jotkut varatuomarit, saavat näyttämään väärän asian oikealta, ja oikean väärältä. No, pettäjä, ja jättäjä joutuu monesti myöhemmin maksamaan rajun hinnan tempuistaan.

Lue lisää

sanoi yhdelle kirjoittajalle: mitäs oot niin huono akka, että miehen tarttee etsiä toista...!!! Täällähän haukutaan pystyyn se jätetty, kun ei riittänyt pettäjälle, vaan sen täytyi lähteä vieraisiin. Oman ongelman siirtämistä toisen kannettavaksi, sitähän se on.

Minä nainen kohta 40v. Olen ollut naimisissa jo yli kymmenen vuotta. Avioliittomme ongelma on mieheni täydellinen haluttomuus. Kertaakaan ei ole mies minuun koskenut yli 10 vuoteen.

Olen tilanteesta todella surullinen. Mieleeni on hiipunut ajatus, että minä vaan olen niin ruma, lihava, iljettävä, ettei hän siksi halua olla kanssani.

Elämäni on pettymystä aviolitton osalta. Nyt jos jätän mieheni, niin sinun mittapuun mukaan olen siis syyllinen ja hirveä ihminen kun en kestä elämää platonisessa suhteessa. Vieraita minulla ei ole ollut, ottajia kyllä olisi ollut, mutta se on vastoin moraaliani.

Eroa olen tehnyt mielessäni jo vuosia, omaisuuden olen jakanut mielessäni useasti. Mutta olen vain hiljaa ja yritän kestää tämän tilanteen. Avioliiton, missä kaipaan ihmisen kosketusta ja läheisyyttä...

jätänkö-en jätä-jätänkö-en ... kirjoitti:

Minä nainen kohta 40v. Olen ollut naimisissa jo yli kymmenen vuotta. Avioliittomme ongelma on mieheni täydellinen haluttomuus. Kertaakaan ei ole mies minuun koskenut yli 10 vuoteen.

Olen tilanteesta todella surullinen. Mieleeni on hiipunut ajatus, että minä vaan olen niin ruma, lihava, iljettävä, ettei hän siksi halua olla kanssani.

Elämäni on pettymystä aviolitton osalta. Nyt jos jätän mieheni, niin sinun mittapuun mukaan olen siis syyllinen ja hirveä ihminen kun en kestä elämää platonisessa suhteessa. Vieraita minulla ei ole ollut, ottajia kyllä olisi ollut, mutta se on vastoin moraaliani.

Eroa olen tehnyt mielessäni jo vuosia, omaisuuden olen jakanut mielessäni useasti. Mutta olen vain hiljaa ja yritän kestää tämän tilanteen. Avioliiton, missä kaipaan ihmisen kosketusta ja läheisyyttä...

Lue lisää

ihminen......

säälistä pitäisi jäädä... Oma tyttäreni sanoi minulle exliittoni aikana "säälistäkö olet isän kanssa, tavan vuoksi vai miksi." Silloin ajattelin, että sääli on suurempaa kuin rakkaus - tai sitten se on rakkauden jälkeinen välitila ennen välinpitämättömyyttä. Tuon säälin paikalla on joskus viha.

Jos kumppani vihaa tai säälii minua - etenkin sen jälkeen, kun olen luvannut muutosta; kymmentä hyvää ja yhdeksää kaunista - toteuttamatta niistä yhtäkään - ja tästä huolimatta sanoisin rakastavani puolisoa, niin valettahan se olisi. Se vain olisi valhe, johon itse uskon. Haluaisin jatkaa suhdetta, mutta ryökäleen puoliso ei tajua, että rakastan häntä... Petetyt ovat usein tässä tilanteessa. Pettäjät taasen samanlaisessa, mutta toisesta suunnasta. Moni sanoo "olin uskoton, mutta ei se merkinnyt mitään, rakastan vain sinua": Hän uskoo siihen myös itse, koska haluaa uskoa rakastavansa kumppaniaan. Mutta puoliso ei usko... Tai uskoo, mutta oikeasti molemmat voivat suhteessa huonosti: Kumpikaan vaan ei kykene tekemään asialle yhtään mitään.

Olenkin taipuvainen ajattelemaan, että molempien tunteet ovat tällaisessa suhteessa kuolleet. Suhteessa vain olla möllötetään jostain syystä. Kuten juuri säälistä. Tai tavasta.

ei ole oikeudenmukaista.

Mutta kumpi on parempi;

a) erota (heti), vaikka puoliso ei halua, koska viihtyy "hyötysuhteessa"? vai

b) pettää, kun puoliso ei halua erota, koska viihtyy "hyötysuhteessa"?

Tuossa joku sanoi, ettei ymmärrä "heti-kaikki-mulle-tänne-nyt" -ihmisiä. Mutta kuitenkin tässä kohtaa suorastaan vaaditaan olemaan sellainen, koska se on rehellisempää.. ja oikeudenmukaisempaa.

Onko siis rehellistä ja oikeudenmukaista jättää HETI, ellei toinen halua? Vaikka tämä haluaisi jatkaa liittoa toisesta miehestä (tai naisesta) piittaamatta? Ja koska ei piittaa toisesta miehestä (naisesta), niin voiko kuvitella hänen piittaavan kuitenkin puolisostaan? Muuten paitsi hyötymielessä? Kuka haluaa olla naimisissa kumppanin kanssa, joka ei rakasta - hyötyä vaan hakee (tai kaunista kulissia)?

Kyllä se hyvät ihmiset on niin, että jokaisen tilanne on erilainen. Samaa kaavaa ei voi soveltaa joka tapaukseen. Parisuhde on AINA parin oman harkinnan varassa. Ja puolisot tuntevat tilanteensa parhaiten. Hirveän vaikea antaa fiksuja neuvoja, ellei tunne yhtään taustoja. Helppoa sen sijaan on sanoa jokaväliin "tämä on rehellistä, tuo ei", "tämä on oikein ja tuo väärin". Jos kokeilee toisinpäin "tämä on väärin ja tuo oikein" "tämä on epärehellistä, tuo ei", asia meneekin mutkikkaammaksi. Siitä seuraavalla kerralla, nyt menen koisaamaan...

dora* kirjoitti:

ei ole oikeudenmukaista.

Mutta kumpi on parempi;

a) erota (heti), vaikka puoliso ei halua, koska viihtyy "hyötysuhteessa"? vai

b) pettää, kun puoliso ei halua erota, koska viihtyy "hyötysuhteessa"?

Tuossa joku sanoi, ettei ymmärrä "heti-kaikki-mulle-tänne-nyt" -ihmisiä. Mutta kuitenkin tässä kohtaa suorastaan vaaditaan olemaan sellainen, koska se on rehellisempää.. ja oikeudenmukaisempaa.

Onko siis rehellistä ja oikeudenmukaista jättää HETI, ellei toinen halua? Vaikka tämä haluaisi jatkaa liittoa toisesta miehestä (tai naisesta) piittaamatta? Ja koska ei piittaa toisesta miehestä (naisesta), niin voiko kuvitella hänen piittaavan kuitenkin puolisostaan? Muuten paitsi hyötymielessä? Kuka haluaa olla naimisissa kumppanin kanssa, joka ei rakasta - hyötyä vaan hakee (tai kaunista kulissia)?

Kyllä se hyvät ihmiset on niin, että jokaisen tilanne on erilainen. Samaa kaavaa ei voi soveltaa joka tapaukseen. Parisuhde on AINA parin oman harkinnan varassa. Ja puolisot tuntevat tilanteensa parhaiten. Hirveän vaikea antaa fiksuja neuvoja, ellei tunne yhtään taustoja. Helppoa sen sijaan on sanoa jokaväliin "tämä on rehellistä, tuo ei", "tämä on oikein ja tuo väärin". Jos kokeilee toisinpäin "tämä on väärin ja tuo oikein" "tämä on epärehellistä, tuo ei", asia meneekin mutkikkaammaksi. Siitä seuraavalla kerralla, nyt menen koisaamaan...

Lue lisää

Hän joka hyötyy suhteesta enemmän tai on itsetunnoltaan heikko ei halua erota.

dora* kirjoitti:

ei ole oikeudenmukaista.

Mutta kumpi on parempi;

a) erota (heti), vaikka puoliso ei halua, koska viihtyy "hyötysuhteessa"? vai

b) pettää, kun puoliso ei halua erota, koska viihtyy "hyötysuhteessa"?

Tuossa joku sanoi, ettei ymmärrä "heti-kaikki-mulle-tänne-nyt" -ihmisiä. Mutta kuitenkin tässä kohtaa suorastaan vaaditaan olemaan sellainen, koska se on rehellisempää.. ja oikeudenmukaisempaa.

Onko siis rehellistä ja oikeudenmukaista jättää HETI, ellei toinen halua? Vaikka tämä haluaisi jatkaa liittoa toisesta miehestä (tai naisesta) piittaamatta? Ja koska ei piittaa toisesta miehestä (naisesta), niin voiko kuvitella hänen piittaavan kuitenkin puolisostaan? Muuten paitsi hyötymielessä? Kuka haluaa olla naimisissa kumppanin kanssa, joka ei rakasta - hyötyä vaan hakee (tai kaunista kulissia)?

Kyllä se hyvät ihmiset on niin, että jokaisen tilanne on erilainen. Samaa kaavaa ei voi soveltaa joka tapaukseen. Parisuhde on AINA parin oman harkinnan varassa. Ja puolisot tuntevat tilanteensa parhaiten. Hirveän vaikea antaa fiksuja neuvoja, ellei tunne yhtään taustoja. Helppoa sen sijaan on sanoa jokaväliin "tämä on rehellistä, tuo ei", "tämä on oikein ja tuo väärin". Jos kokeilee toisinpäin "tämä on väärin ja tuo oikein" "tämä on epärehellistä, tuo ei", asia meneekin mutkikkaammaksi. Siitä seuraavalla kerralla, nyt menen koisaamaan...

Lue lisää

Kun sanoin, että minulle - kaikki - heti - tänne - nyt (tai jotain sinne päin), tarkoitin että itsekkyys on vallalla.

Mutta menepäs nyt peilin etteen ja kysy siltä kuvaltasi teitkö oikein?

jos et ollut tyytyväinen suhteeseesi, etkä saanut pariasi ymmärtämään sitä, niin missä vika? puolisossasi vai itsessäsi?

onko silloin oikein, että myös sinä pidit kulissia elossa ja petit puolisoasi - vai olisiko kentis ollut oikein, että olisit lopettanut suhteesi ja vasta sitten etsinyt itsellesi toisen?

löytyiköhän sitä itsekkyyttä ja "hyötysuhdetta" myös itsestäsi?

heti - mulle - nyt ... tarkoitti just sitä, että HETI ei tarvitse saada kaikkea. Jos puolisisi ei HETI alkanut toimia sinun toiveidesti mukaan, niin sinulla ei HETI ole oikeutta (toista kohtaan pettää/hakea uutta) muuttaa parisuhdettasi.

niin kuin sanoit parisuhde on aina kahden ihmisen välinen yhteiselo. sen muuttaminen käy helposti jos jompi kumpi vaan lähtee kävelemään/pettää/hylkää jne. mutta rehellisempää olisi ensin kertoa sille toiselle mitä aikoo tehdä ja sopia suhteen säännöistä, eikä mennä aina noiden itsekkäiden ajatusten taakse "kun puoliso ei kymmeneen vuoteen kuunnellut... ", niin petin häntä.

Ja mikä oli sitä itsekkyyttä????

kyllä se on helppoa antaa yksi neuvo parisuhteeseen: olkaa rehellisiä. olkaa rehellisiä ennen kuin teette mitään mikä toista loukkaa. ja tämä koskee sekä pettämistä, että sitä "ei ole aikaa puhua" puolisoa

on oikein kirjoitti:

Kun sanoin, että minulle - kaikki - heti - tänne - nyt (tai jotain sinne päin), tarkoitin että itsekkyys on vallalla.

Mutta menepäs nyt peilin etteen ja kysy siltä kuvaltasi teitkö oikein?

jos et ollut tyytyväinen suhteeseesi, etkä saanut pariasi ymmärtämään sitä, niin missä vika? puolisossasi vai itsessäsi?

onko silloin oikein, että myös sinä pidit kulissia elossa ja petit puolisoasi - vai olisiko kentis ollut oikein, että olisit lopettanut suhteesi ja vasta sitten etsinyt itsellesi toisen?

löytyiköhän sitä itsekkyyttä ja "hyötysuhdetta" myös itsestäsi?

heti - mulle - nyt ... tarkoitti just sitä, että HETI ei tarvitse saada kaikkea. Jos puolisisi ei HETI alkanut toimia sinun toiveidesti mukaan, niin sinulla ei HETI ole oikeutta (toista kohtaan pettää/hakea uutta) muuttaa parisuhdettasi.

niin kuin sanoit parisuhde on aina kahden ihmisen välinen yhteiselo. sen muuttaminen käy helposti jos jompi kumpi vaan lähtee kävelemään/pettää/hylkää jne. mutta rehellisempää olisi ensin kertoa sille toiselle mitä aikoo tehdä ja sopia suhteen säännöistä, eikä mennä aina noiden itsekkäiden ajatusten taakse "kun puoliso ei kymmeneen vuoteen kuunnellut... ", niin petin häntä.

Ja mikä oli sitä itsekkyyttä????

kyllä se on helppoa antaa yksi neuvo parisuhteeseen: olkaa rehellisiä. olkaa rehellisiä ennen kuin teette mitään mikä toista loukkaa. ja tämä koskee sekä pettämistä, että sitä "ei ole aikaa puhua" puolisoa

Lue lisää

minustakin löytyy vikani, en ole väittänyt olevani täydellinen. Aivan varmasti oli myös oma "vikani", että olin exsuhteessa niin kauan kuin olin ja pidin "kulissia yllä". Mutta myös exliittoni, oli kahden kauppa. MYÖS EX olisi voinut löytää toisen, pettää ja/tai jättää minut koska tahansa. Viimeistään silloin, kun kerroin toisesta. Hän ei vain tehnyt sitä. Hän sensijaan oli LUVANNUT minulle parantavansa suhdettamme VUOSIKAUSIA. Miksi siis yhä sanot, että etsin toisen HETI, kun en jaksanut odottaa? Minä tottatotisesti odotin! Ja lapsellisuuksissani luotin hänen lupauksiinsa. Sitten, kun huomasin ne pelkäksi höpöpuheeksi, kaikki väliltämme hajosi. Juuri silloin näet ymmärsin, että hän oikeasti haluaakin liiton olevan pelkkä hyötysuhde , vaikka toisin on luvannut. JOS hän olisi sen (rehellisesti) sanonut ääneen minulle jo vuosia sitten, niin olisin jättänyt hänet jo aiemmin.

Luin Suhdesopan sivuilta "tunnista pettäjätyypit" ja minä tunnistin itseni aivan selkeästi kohdasta "5. Hellyyden kipeät" siinä sanotaan mm. "Hellyyden kipeät eivät yleensä hakemalla hae liiton ulkopuolista suhdetta, vaan päätyvät siihen pikkuhiljaa, jos lähiympäristöstä sattuu löytymään sopiva henkilö." Näin kävi myös minulle.

Kun (katson peiliin ja) mietin miten kaikki meni, niin tulen aina samaan lopputulokseen: Mikään ei olisi exän ja minun kohdalla voinut mennä toisella tavalla tai ainakaan paremmin.

dora* kirjoitti:

minustakin löytyy vikani, en ole väittänyt olevani täydellinen. Aivan varmasti oli myös oma "vikani", että olin exsuhteessa niin kauan kuin olin ja pidin "kulissia yllä". Mutta myös exliittoni, oli kahden kauppa. MYÖS EX olisi voinut löytää toisen, pettää ja/tai jättää minut koska tahansa. Viimeistään silloin, kun kerroin toisesta. Hän ei vain tehnyt sitä. Hän sensijaan oli LUVANNUT minulle parantavansa suhdettamme VUOSIKAUSIA. Miksi siis yhä sanot, että etsin toisen HETI, kun en jaksanut odottaa? Minä tottatotisesti odotin! Ja lapsellisuuksissani luotin hänen lupauksiinsa. Sitten, kun huomasin ne pelkäksi höpöpuheeksi, kaikki väliltämme hajosi. Juuri silloin näet ymmärsin, että hän oikeasti haluaakin liiton olevan pelkkä hyötysuhde , vaikka toisin on luvannut. JOS hän olisi sen (rehellisesti) sanonut ääneen minulle jo vuosia sitten, niin olisin jättänyt hänet jo aiemmin.

Luin Suhdesopan sivuilta "tunnista pettäjätyypit" ja minä tunnistin itseni aivan selkeästi kohdasta "5. Hellyyden kipeät" siinä sanotaan mm. "Hellyyden kipeät eivät yleensä hakemalla hae liiton ulkopuolista suhdetta, vaan päätyvät siihen pikkuhiljaa, jos lähiympäristöstä sattuu löytymään sopiva henkilö." Näin kävi myös minulle.

Kun (katson peiliin ja) mietin miten kaikki meni, niin tulen aina samaan lopputulokseen: Mikään ei olisi exän ja minun kohdalla voinut mennä toisella tavalla tai ainakaan paremmin.

Lue lisää

En minä ole sun tekemisisäsi arvostelemassa. Kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kaikilla on erilaiset perustelut(selittelyt), miksi juuri tällä tavalla on käynyt (yleensä se on jonkun toisen vika).

Perinteisen suomalaisen kasvatuksen saaneena, jossa tietyt arvot ovat kunniassa mm. rehellisyys, koen joka kerta järkytyksen kun kaksi toisilleen läheistä ihmistä ( parisuhteessa tai ystävinä) pettävät toisen luottamuksen. Se on ihan yksi lysti mitkä ne perustelut ovat: olen koittanut selittää, kumppani ei ole ottanut vakavissaan ja pälä pälä pälä..

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että sinä petit kumppanisi luottamuksen, ennen kuin uskalsit kertoa hänelle mitä aiot tehdä. En tiedä mitä kumppanisi mietti, kun kerroit hänelle tarpeistasi, mutta kun itse podet huonoa omaatuntoa, niin ei hän varmasti täysin ymmärtänyt mitä tarkoitit/halusit.

Henkilökohtaisesti mulle se iso kysymys on siinä, missä järjestyksessä asiat tekee: kertooko ongelmista, koittaa parantaa niitä, päättää parisuhteen ja löyttää uuden, vai kertoo ongelmista, koittaa parantaa niitä, löytää uuden, pettää kumppaninsa ja kertoo siitä????

siis katse peiliin: jos homma ei toimi, siitä pitää puhua, sopia asioista ja toimia sopimusten mukaan- ei toisin päin. Ei sillä ole väliä kuinka kauan olet parisuhdeongelmiesi kanssa pähkäillyt - sillä on väliä miten kohtelet ihmistä, joka sinuun luottaa. Vanha sananlaskun mukaan Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan, toivottavasti näin ei käy sinulle seuraavaksi

dora* kirjoitti:

minustakin löytyy vikani, en ole väittänyt olevani täydellinen. Aivan varmasti oli myös oma "vikani", että olin exsuhteessa niin kauan kuin olin ja pidin "kulissia yllä". Mutta myös exliittoni, oli kahden kauppa. MYÖS EX olisi voinut löytää toisen, pettää ja/tai jättää minut koska tahansa. Viimeistään silloin, kun kerroin toisesta. Hän ei vain tehnyt sitä. Hän sensijaan oli LUVANNUT minulle parantavansa suhdettamme VUOSIKAUSIA. Miksi siis yhä sanot, että etsin toisen HETI, kun en jaksanut odottaa? Minä tottatotisesti odotin! Ja lapsellisuuksissani luotin hänen lupauksiinsa. Sitten, kun huomasin ne pelkäksi höpöpuheeksi, kaikki väliltämme hajosi. Juuri silloin näet ymmärsin, että hän oikeasti haluaakin liiton olevan pelkkä hyötysuhde , vaikka toisin on luvannut. JOS hän olisi sen (rehellisesti) sanonut ääneen minulle jo vuosia sitten, niin olisin jättänyt hänet jo aiemmin.

Luin Suhdesopan sivuilta "tunnista pettäjätyypit" ja minä tunnistin itseni aivan selkeästi kohdasta "5. Hellyyden kipeät" siinä sanotaan mm. "Hellyyden kipeät eivät yleensä hakemalla hae liiton ulkopuolista suhdetta, vaan päätyvät siihen pikkuhiljaa, jos lähiympäristöstä sattuu löytymään sopiva henkilö." Näin kävi myös minulle.

Kun (katson peiliin ja) mietin miten kaikki meni, niin tulen aina samaan lopputulokseen: Mikään ei olisi exän ja minun kohdalla voinut mennä toisella tavalla tai ainakaan paremmin.

Lue lisää

on oikeen oikeus pettää, en ymmärrä sitä, että oikeen 10v kärvistellään vittumaisessa liitossa, eikä uskalleta erota, ekaksi pitää pettää ja alkaa elää toisen kanssa ennekö uskaltaa erota.
Kuinka se yksin oleminen vähänki aikaa voi olla noin hankalaa????

dora* kirjoitti:

minustakin löytyy vikani, en ole väittänyt olevani täydellinen. Aivan varmasti oli myös oma "vikani", että olin exsuhteessa niin kauan kuin olin ja pidin "kulissia yllä". Mutta myös exliittoni, oli kahden kauppa. MYÖS EX olisi voinut löytää toisen, pettää ja/tai jättää minut koska tahansa. Viimeistään silloin, kun kerroin toisesta. Hän ei vain tehnyt sitä. Hän sensijaan oli LUVANNUT minulle parantavansa suhdettamme VUOSIKAUSIA. Miksi siis yhä sanot, että etsin toisen HETI, kun en jaksanut odottaa? Minä tottatotisesti odotin! Ja lapsellisuuksissani luotin hänen lupauksiinsa. Sitten, kun huomasin ne pelkäksi höpöpuheeksi, kaikki väliltämme hajosi. Juuri silloin näet ymmärsin, että hän oikeasti haluaakin liiton olevan pelkkä hyötysuhde , vaikka toisin on luvannut. JOS hän olisi sen (rehellisesti) sanonut ääneen minulle jo vuosia sitten, niin olisin jättänyt hänet jo aiemmin.

Luin Suhdesopan sivuilta "tunnista pettäjätyypit" ja minä tunnistin itseni aivan selkeästi kohdasta "5. Hellyyden kipeät" siinä sanotaan mm. "Hellyyden kipeät eivät yleensä hakemalla hae liiton ulkopuolista suhdetta, vaan päätyvät siihen pikkuhiljaa, jos lähiympäristöstä sattuu löytymään sopiva henkilö." Näin kävi myös minulle.

Kun (katson peiliin ja) mietin miten kaikki meni, niin tulen aina samaan lopputulokseen: Mikään ei olisi exän ja minun kohdalla voinut mennä toisella tavalla tai ainakaan paremmin.

Lue lisää

pointti on koko ajan ollu, että ensin entisestä eroon, ennen ko lähtee toisen kans vehtaamaan!

Miksi petit, kun olisit voinut lähteä ja tehdä vasta sitten ne temppu?

dora* kirjoitti:

minustakin löytyy vikani, en ole väittänyt olevani täydellinen. Aivan varmasti oli myös oma "vikani", että olin exsuhteessa niin kauan kuin olin ja pidin "kulissia yllä". Mutta myös exliittoni, oli kahden kauppa. MYÖS EX olisi voinut löytää toisen, pettää ja/tai jättää minut koska tahansa. Viimeistään silloin, kun kerroin toisesta. Hän ei vain tehnyt sitä. Hän sensijaan oli LUVANNUT minulle parantavansa suhdettamme VUOSIKAUSIA. Miksi siis yhä sanot, että etsin toisen HETI, kun en jaksanut odottaa? Minä tottatotisesti odotin! Ja lapsellisuuksissani luotin hänen lupauksiinsa. Sitten, kun huomasin ne pelkäksi höpöpuheeksi, kaikki väliltämme hajosi. Juuri silloin näet ymmärsin, että hän oikeasti haluaakin liiton olevan pelkkä hyötysuhde , vaikka toisin on luvannut. JOS hän olisi sen (rehellisesti) sanonut ääneen minulle jo vuosia sitten, niin olisin jättänyt hänet jo aiemmin.

Luin Suhdesopan sivuilta "tunnista pettäjätyypit" ja minä tunnistin itseni aivan selkeästi kohdasta "5. Hellyyden kipeät" siinä sanotaan mm. "Hellyyden kipeät eivät yleensä hakemalla hae liiton ulkopuolista suhdetta, vaan päätyvät siihen pikkuhiljaa, jos lähiympäristöstä sattuu löytymään sopiva henkilö." Näin kävi myös minulle.

Kun (katson peiliin ja) mietin miten kaikki meni, niin tulen aina samaan lopputulokseen: Mikään ei olisi exän ja minun kohdalla voinut mennä toisella tavalla tai ainakaan paremmin.

Lue lisää

aina ensitöiksi esittää tuleville kumppaneillesi kirjaamasi potentiaalisen pettäjä nro 5:n tyyppikuvauksen. ei tarvitse sit jälkeenpäin mitään selitellä.

voi ostaa taikka taikoa tyhjästä mutt loppuneen rakkauden voi loppettaa fiksumminkin kun pettämällä.

jättäjien ja jättäjien "assistenttien" on "järjellä" ajateltava. :)
Muutoin olis tosi hankala tulla toimeen
edes itsensä kanssa.

lapsien karkkipäivän namujen jakotilaisuudesta
ja viittaus ulkopuolisilta saatuun peesaukseen samaa luokkaa kuin klassinen "Opettajakin sanoi niin"-peruste.

potaskaa.
Suurimmassa osassa onnellisia/harmonisia liittoja toinen osapuoli kantaa selvästi enemmän vastuuta kuin toinen näpräilemättä osallistumisprosenttien kanssa. Sehän johtuu suoraan luonteesta ja saadusta kasvatuksesta.
Aiotko muuten kantaa lapsistasikin ainoastaan 50 prosenttisesti vastuun. Jos niin on, älä viitsi tehdä niitä ainakaan lisää.