Miksi

olen vaan sen verran omilla aivoilla ajatteleva ihminen, että haluan kyseenalaistaa kaikki.

Jos se multa kielletään, tulee ensinnä mieleen satu keisarin uusista vaatteista.

Mä annan ihmisille oikeuden uskoa vaikka aidanseipäisiin, niin kauan kun mun annetaan olla rauhassa ja mulle ei tulla kertomaan miten mun pitäisi elää. Uskovaisilla on vaan taipumus pyrkiä ohjailemaan muiden käyttäytymistä ja ajatuksia.

Eihän ateistien epäilys korkeimman ohjaukseen ole keneltäkään uskovaiselta pois.

En mä koe toisten toisenlaisia mielipiteitä loukkaavaksi. Uskonnonvapaus on äärimmäisen tärkeä asia. Niissä maissa joissa sitä ei ole tapetaan edelleen ihmisiä esimerkiksi sen tähden että ovat kristittyjä. Muslimimaissa sitä ei hyväksytä. Tunnen naisen joka on omaa perhettään joutunut lähtemään eri maahan karkuun koska kääntyi kristityksi. Veljetkin uhkaavat tappaa koska hän on häpeä perheelle.

Jokaisella täytyy olla oikeus uskoa mihin haluaa ilman pelkoa, kunhan usko ei tee toisille tai itsellekään pahaa.

Päinvastoin. Tänne näyttä pesiytyneen näitä uusia uskovaisia, nimittäin militantteja ateisteja, Dawkinsin opetuslapsia. Heidän mielestään kaikkien muiden usko pitäisi olla yksityisasia, mutta parempi olisi jos heidän oma uskonsa olisi yleisesti hyväksyttävä totuus.

Tarkoitatko uskovaisten haukkumisella sitä, että ilmaisee olevansa eri mieltä heidän kanssaan? Vastustan epärehellisyyttä, huuhaata ja huijausta, oli se uskonnollista tai ei.

Mielestäni ihmisten uskonnollisiin, poliittisiin ja muihinkin aatteisiin pitää puuttua siinä vaiheessa, kun ollaan ääriliikkeisiin menossa. En ainakaan minä halua, että kukaan tuntemani ihminen vaarantaisi jonkin kultin parissa fyysisen terveytensä tai mielenterveytensä, taloudellisen tilanteensa, ihmissuhteensa jne.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/index.php

näkymättömään vaaleanpunaiseen kameliin uskominen saa ihmiset nauramaan mut Allahiin ei? Kyse on siis enempi siitä kuinka uskoonsa ja muihin uskontoihin suhtautuu - eli mikä on sitä oikeaa uskoa.

Usko ei ole keneltäkään pois - ainakaan kulttuurirelativistinen usko. Harva uskonto sitä on - ei edes ateismi. Mut jossakin vaiheessa tulemme tosin aina kenttään jossa reletivismi ei toimi - ja siellä mitataan kuinka vaikea aihe on. Ja silloin usein tarvitaan myös hivenen todisteitakin pelkän uskon sijaan.

En minä ole huomannut, että uskonto olisi mitenkään mahdottoman vaikea aihe verrattuna muihin. Esimerkiksi sukupuolten välisestä tasa-arvosta keskusteleminen tuntuu huomattavasti haasteellisemmalta.
Ja kyllä täällä muitakin haukutaan kuin vain uskovia...

puhuttaessa kaikki ovat oikeassa, eikä kukaan väärässä.

Siks pääseekin vähemmällä ku ei osallistu kys. keskusteluihin ollenkaan, koska se on vain vääntämistä joka ei johda mihinkään.

ne ovat vaikeita asioita.

henkilökohtaisia, joita on aivan turha levitellä netissä keskustelupalstalla.