Niin se sitten kävi

en enää 90-luvulla enkä 2000 luvulla. Oma työkin vaakalaudalla tällä hetkellä. Haukkuminen ja halveksuminen kun jossain vaiheessa osuu oman nilkkaan....

Minä jäin äitiysloman aikaan työttömäksi edellisen laman aikaan. Ajattelin, no mitäs tässä, menen sitten töihin kun olen hoitanut lapsia muutaman vuoden, heh. Luulin oikeasti, että työttömäksi jäävät vain "luuserit" ja itsellä nippu hyviä koulutodistuksia, kehuttiin töissä ahkeraksi ja osaavaksi yms. Oman paikkani muut "hyvät" irtisanotut kyllä saivat töitä, mutta he olivatkin erikoistuneita kaikki, itse vain toimistorotta. No kun ei töitä löytynyt, niin ajattelin no käyn vähän lisää koulua niin kyllä sitten tekevälle löytyy...

Erityisen tiukka paikka on ollut huomata, että kaikki vakkarit, jotka eivät ole koskaan olleet työttömänä, eivät olekaan niin hyviä tekijöitä kuin itse ajattelevat. Omassa firmassani oli pätevä porukka paria lukuunottamatta. Se on ollut kova paikka huomata, että oikeastaan eniten itseään kehuu ja muita haukkuu se, joka vähiten osaa. On opettanut nöyräksi ja huomaamaan, että koko ajan on pakko kehittyä ja jättää vain puheet omaan arvoonsa, sekä muita ei pidä arvostella, koska aina on joku joka osaa paremmin. Vaikka kuinka ei olisi koskaan ollut työttömänä. Varsinkin se, että muista työttömistä (tai siis työllistetyissä ja työttömäksi jääneistä kurssikavereista) löytyi laman jälkeen paljon kovempaa tekijää kuin itse, oli se muuten kova paikka nähdä. Tvp-koulutukseenkin hain innolla, enpä arvannut silloin että niitä halveksitaan eikä pidetä oikein minään. Itsellä kyllä oli ihan hyvä tietotekniikan koulutus ja kouluttaja, mutta eipä nämä hyvät kauaa tvp-kouluttajina pysykään.