erosta vasta jokunen viikko ja pidät mua nyt ihan vaan kaverina...kuinka on mahdollista että toisen ihmisen rakkaus voi sammua sekunnissa?vai tarvitsetko vaan välimatkaa?kuka pystyisi kääntämään aikaa kuukauden verran takasinpäin!näin julmastiko kaikki loppui?siirsin hääkuvat kaappiin..istun kynttilän valossa ja itken.ja sinä olet onnellinen.
tähänkö kaikki loppui
särkynyt sydän
82326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oltiin 8 vuotta naimisissa, ja yht'äkkiä iman riitaa tai minkänlaista ennakkovaroitusta tai viestiä, vaimo otti ja häippäisi duunikaverinsa kanssa yhteen (sekosi pikkujouluissa kännipäissään siihen äijään, ja mulle julkesi vielä selostaa, ettei siinä ollut mitään seksiä, kun suuseksi ei kuulemma ole seksiä !!!!) Oli siinä muijalla arvomaailma aika selällään. Tuntui siltä, että se oli filmannut koko liiton ajan. Mielestäni meillä oli loistava liitto, oltiin ystäviä, kavereita, harrastuskavereita, ja mies ja vaimo. Nyt käsitykseni onkin, että nykyään naiset ovat melko itsekkäitä, ja ottavat vain parhaat päältä, muiden tunteista juuri välittämättä, mutta en tahdo yleistää, on kai vielä luotettaviakin naisia, en vain tiedä missä.
Voin kertoa, että tuska oli sanoin kuvaamaton, ja erosta on nyt puolitoista vuotta. Varaudu käymään pidemmällä aikavälilläkin melkoinen tunneskaala läpi, masennuksesta vihaan saakka. Ja helpointa ei varmaan tule olemaan se määrätön määrä vastauksia vailla olevia kysymyksiä jotka täyttävät mielen joka aamu ja joka ilta.
Toivon tosiaan ,että ei mene noin kauaa sillä täällä
on yksi tapaus jolle kävi suurinpiirtein noin.
Tuntuu että nyt olis sikailtava ja juostava ympäri kyliä sen kummempaa kattomatta vastakkaisen sukupuolen perässä tai muuten menee järki.
Vaimon kaa ollut välillä hankaluuksia ei suurempia "sotia" ja välillä harkittu eroa. Nyt sitten kuitenkin yllättäen vaimo haluaa eroa. Itsellä on tunteita eikä tahtois erota haluais kattoo vielä onko toivoa. Ollaan kuukauden verran oltu ystäviä mihin se rakkaus katoaa? Vaimo meinaa vain että ei tässä olla oltu yhdessä kuin lasten takia. No selvis sitten että sillä ois uus mies tiedossa... (Tuttu vielä). Ei oikein tiedä missä mennään. Nyt ois viimeinen keskiviikko (jatkosta ei tietoa).Maananantaina uuteen asuntoon.
Kokemuksen, ja nyt asiaa ja eroprosesseja enemmänkin tutkineena, kehoitan miettimään todella tarkkaan että eroatteko. Jos saisin aikaa käännettyä takaisin siihen katoamishetkeen saakka, niin tekisin vielä paljon enemmin kuin silloin tein suhteen pelastamiseksi, mutta kun vaimo vain katosi, niin ei ollut paikalla että olisimme voineet edes jutella asiasta. Mutta miettikää te nyt kun siihen vielä on mahdollisuus, ettei käy niin että esim. sinä joudut muistamaan sanani kun nyt sanon, että se ero ja sen mukanaan tuleva tuska ja kaipaus kaikkea mennyttä ja yhteisiä asioita kohtaan onkin paljon voimakkaampi asia kuin miltä nyt ehkä saattaa vaikuttaa. Tietysti nämä ovat aina yksilöllisiä kokemuksia, mutta en ole minäkään ihan posliinista tehty, ja kovia on tullut koettua elämässä aiemminkin (siksi kai nyt selvisinkin) mutta kovin rasti oli tämä, enkä suosittele siihen rääkkiin joutumista edes vihamiehelleni, sen verran rankkaa se oli. Ja siinö menee helposti talous, ja muitakin ihmissuhteita jotka ovat jo avion myötä tärkeiksi tulleet ja siihen liittyneet, eikä se uuden metsästys aina saatakkaan luonnistaa ihan heti, jos koskaan, niin voimakas on oman puolison kaipuu ja merkitys lopulta. Sydämen kohdalla saattaa olla kauankin melkoinen reikä. Mullakin meni kuukusi opetella ettei ravintolassa ettei ravintolaan syömään mennessä tarvinnutkaan ottaa kahta ruokalistaa esiin kun pöytään istahti. Menkää ensin parisuhdeleirille, olen kuullut että niistä on monelle ollut pelkkää positiivista sanottavaa jälkeenpäin.
Ja kauna menee ennenkuin alkaa taas nähdä muita naisia, saati niihin luottaa, on se sen verran erilainen se naisen ajatuksen juoksu, silloin kun joku intohimon kohde alkaa niitä näissä asioissa pyörittää, ne ei silloin kuule eikä näe, ja vaahto lentää suupielistä. Mullakin se oli hoidellut sitä työkaveriaan jo kaksi vuotta ylitöissä lauantaisin, ja mulle se sitten vielä julkesi selostaa, että kun ei ole riittävästi yhteistä aikaa. No ei tosiaan ollut, kun piti ottaa suihin työkaverilta. ja rahaa emme tarvinneet ylitöiden kautta, talous oli kunnossa.
Ja sit vielä, eronneiden miesten kanssa ollaan asioita puhuttu, eli kokemusta on kaikilla siitä, että varo ettei se seuraavaksi ryöstä sua putipuhtaaksi taloudellisesti, rahasta tappelun ne osaa. Voimia, kerro joskus kuinka homma edistyi, vai palasitteko yhteen.
Hei olipas erittäin järkevän ihmisen tekstiä aiheesta avioero.
Luin tekstisi tässä ajankuluksi kun viimeiset kolme vuotta jokaisen päivän on täyttänyt ajatus lähteäkö vai jäädä.. niin miksi erota kun kaikki on ulospäin hyvin talous, lapset aikuisia ja jo poissa kotoa elämän pitäisi olla nyt parhaimmillaan mutta kun joka päivän täyttää ahdistus, olisiko minun helpompi ja parempi kummallekin olla yksin. Miksikö? Kunei löydy minkaanlaisia tunteita toista kohtaan olemme kuin isä ja äiti saman katon alla eikö kuitenkin avioliittoon pitäisi kuulua myös toisenlaisia tunteita vai pääsivätkö ne kuolemaan 28 vuoden aikana en tiedä.. Sinä kirjoittaja olet varmaan nuori mutta paljon kokenut elämässä en minäkään vielä ikäloppu ole 46 vuotias terve raitis nainen eikö elämäm pitäisi vielä hymyillä? Kiitos kirjoituksestasi se pani ajattelemaan.
Tuo ikä, olen jo 44, mutta kokemuksen ja ymmärtämyksen myötäkin säilynyt nuorekkaana. jos näitä asioita ottaisi todella kokoaikaisesti niin raskaasti, niin hulluksi olisi tullut jo aika päiviä sitten. Olen valinnut laajakatseisemman tien.
Mutta noin muuten, moni puhuu juuri tuosta tunteiden väljähtämisestä aviossa. Itsellänikin sitä hieman kahdeksan vuoden aikana ilmeni, mutta minulle jäi sellainen ajatus, ja kun olen muitakin kuunnellut, että liitossa tulee melkisella varmuudella sellainen jakso, ja se voi kestää muutamia vuosiakin. Mutta silti se ei mielestäni ole vielä ihan oikea eron aihe. Vanhempana saattaakin sitten tuntua siltä, että hiton hyvä kun olet vielä sinä siinä vierellä, että yhdessä saatiin kuitenkin tiemme kulkea. Mene ja tiedä, minulle kaikki jäi arvoitukseksi. Se harmittaa. Mutta kenellekääm en eroa ihan hätäseen ratkaisuksi suosittele. Parisuhdeleiriä kyllä. Itselleni ei siihenkään kerennyt mahdollisuutta tulla, koska ex oli jo tehnyt tausta työn valmiiksi, en usko että meidän tapauksessa enää siinä vaiheessa mikään olisi auttanut. Päätös oli hänen.
Rakkaus on hiipunut aikaa myöten ja todennäköisesti jo jonkin aikaa sitten se on saavuttanut sammumispisteen.
Toinen osapuoli -kynttilänvaloitkeskelystäsi päätellen mies- tuskin on heti halunnut erota huomattuaan tunteidensa sammuneen.
Jos päätät vajota itsesääliin, niin edessä on vuosikausien masennus/itkeskelyurakka. Valinta on sinun.
Toivottavasti tämä ei kuvaa sinua:
"Se mies se vaan on niin sika, kehtaakin olla onnellinen ilman minua. Ihan tarkoituksella teki tämän minulle. Meni varmasti naimisiinkin vain päästäkseen eroamaan minusta. Minä en enää koskaan rakasta ketään, enkä luota kehenkään. Menetin sen ainoan ihmisen koko maailmasta, jota voisin rakastaa. Meidät oli luodut toisillemme. Se on niin ihanaa, että joku luo ihmisiä toisiaan varten ja varsin usein vieläpä sijoittaa heidät asumaan samalle paikkakunnalle, jotta he varmemmin tapaisivat toisensa. Kääntäkää kellot takaisinpäin tai sammuttakaa aurinko - en toki ole lainkaan ylidramaattinen."
Ei toki ole aikaa vaipua itsesääliin minullahan on hyvinkin fiksu mies, eikä tulisi mieleenkään ajatella hänestä noin, ymmärsit täysin väärin kirjoitukseni.