Uskottomuus on itsepetosta parhaimmillaan. Kun asiat liitossa ajautuvat ristiriitaan, ollaan valmiita tekemään vaikka mitä. Pahin on uskottomuus. Selitykseksi vedotaan sen hetkiseen tunteeseen, josta on myös yleisen käsityksen mukaan muodostunut hyvinkin oikeudellinen suoja.
Näillä teoilla ihmissuhteista tehdään kertakäyttöisiä. Toinen saa olla vierellä niin kauan kun ei ole ristiriitaa. Missä ovat ne henkilöt jotka kertovat keskusteluista/näkemyseroista/väittelyistä puolisonsa kanssa? Eipä ole näkynyt. Ylistetään kuinka hengitetään samaa ilmaa, kuinka ajatukset todella kulkevat samansuuntaisesti ja jopa yhteiset asiat kiinnostavat. Harrastukset yhdistivät meitä, toteamuksen on moni kuullut.
Erimielisyys koetaan seikaksi, joka oikeuttaa antaa tuomio, onhan se niin erilainen ja kummallinen näkökanta asiaan. Näitä tuomioita etenkin naiset ovat kunnostaununeet viljelemään. Tätikerhossa kun pääsevät oikein porukalla pohtimaan. Keskinäinen tuki sumentaa loogisia näkemyksiä ja päätös tehdään että tuo-mies-ei-ole-sopiva, ja näistä tuomioista ei yleensä voi valittaa.
Sama tätikerho jossa puuhastellaan säännöllisesti kutsutaan tätitoimikunnaksi, jonne pääseminen edellyttää yhtenäisen ajattelutavan omaksumisen. Viimeistään näissä järkevänäkin pidetty nainen kadottaa kosketuksensa itseensä. Puhutaan 'me hengestä'.
Yleensä miehet jäävät paitsioon. Tämä ei ole luulo vaan subjektiivinen näkemys. Miehet toimivat näyttelemättä ja ovat realistisempia kohtaamaan arki ja hyväksyvät myös sitä. Tiukassa taloudessa nyörejä ei avata Tupperware-kippojen hankintoja varten, vaan asioiden priorisointi tehdään syvässä harkinnassa. Olkoonkin että syytetään toisen ilon pilaamisesta. Voi naiset kunpa ymmärtäisitte, ne kipot ovat älyttömän kalliita käyttöön nähden. Miehet eivät yleensä osta mielikuvia.
Järkevä taloudenpito antaa joskus aiheen kuulla, että joskus voi käydä jossakin ja hankkia jotakin kivaa. Ihan niinkuin muotilehdissä. Kritiikin mies kestää, tosin se on hyvin muuntautumiskykyinen, jossain vaihessa kritiikki muuntautuu nalkuttamiseksi. Siis hallisemattomaksi palpatukseksi, hieman sellaiseksi jota vm.-59 mallia oleva Zetor tekee loivassa ylämäessä.
Hiljaiset tuokiot yhteisessä elossa eivät ole rinnastettavissa kuoleman hiljaisuuteen. Ei alkuunkaan. Toisen läsnäolo sellaisenaan luo turvaa. Aina ei tarvitse olla äänessä, ei liiemmin pohtia mielen jäätiköitä. Miesten puhumattomuus ei ole asia, jota on aina käsiteltävä negatiivisessa valossa. Tosin myrskyn jälkeen menee aikaa, ennen kuin voi sanoa mitään. On selvitettävä missä mennään.
Olkaa lähekkäin riidan tullessa. Ei siis pelkästään samassa tilassa, vaan sohvassa vierekkäin. Antakaa hiljaisen hetken syleillä teitä molempia, antakaa ajan kulua. Kertokaa lapsille että haluatte olla kahden. Naaperot tajuavat enemmän kuin me luullaankaan.
Kertokaa mitä luulitte toisen luulleen. Kertokaa tekemänne johtopäätökset. Kysykää. Toisen on oltava rehellinen, kerrottava mitä ajattelee. Eroakin voi ajatella, mutta älkää rynnätkö sitä helpotus-kaavaketta täyttämään. Uskokaa tai älkää, keskutelun myötä varmat tekemänne johtopäätökset näyttävätkin naurettavilta. Usein tulee kysymyksiä, miten minä nyt noin luulin.
Hauskoja tuokioita teille, missä ikinä olettekin.
nimim. kerran erotettu.
Näillä teoilla ihmissuhteista tehdään kertakäyttöisiä. Toinen saa olla vierellä niin kauan kun ei ole ristiriitaa. Missä ovat ne henkilöt jotka kertovat keskusteluista/näkemyseroista/väittelyistä puolisonsa kanssa? Eipä ole näkynyt. Ylistetään kuinka hengitetään samaa ilmaa, kuinka ajatukset todella kulkevat samansuuntaisesti ja jopa yhteiset asiat kiinnostavat. Harrastukset yhdistivät meitä, toteamuksen on moni kuullut.
Erimielisyys koetaan seikaksi, joka oikeuttaa antaa tuomio, onhan se niin erilainen ja kummallinen näkökanta asiaan. Näitä tuomioita etenkin naiset ovat kunnostaununeet viljelemään. Tätikerhossa kun pääsevät oikein porukalla pohtimaan. Keskinäinen tuki sumentaa loogisia näkemyksiä ja päätös tehdään että tuo-mies-ei-ole-sopiva, ja näistä tuomioista ei yleensä voi valittaa.
Sama tätikerho jossa puuhastellaan säännöllisesti kutsutaan tätitoimikunnaksi, jonne pääseminen edellyttää yhtenäisen ajattelutavan omaksumisen. Viimeistään näissä järkevänäkin pidetty nainen kadottaa kosketuksensa itseensä. Puhutaan 'me hengestä'.
Yleensä miehet jäävät paitsioon. Tämä ei ole luulo vaan subjektiivinen näkemys. Miehet toimivat näyttelemättä ja ovat realistisempia kohtaamaan arki ja hyväksyvät myös sitä. Tiukassa taloudessa nyörejä ei avata Tupperware-kippojen hankintoja varten, vaan asioiden priorisointi tehdään syvässä harkinnassa. Olkoonkin että syytetään toisen ilon pilaamisesta. Voi naiset kunpa ymmärtäisitte, ne kipot ovat älyttömän kalliita käyttöön nähden. Miehet eivät yleensä osta mielikuvia.
Järkevä taloudenpito antaa joskus aiheen kuulla, että joskus voi käydä jossakin ja hankkia jotakin kivaa. Ihan niinkuin muotilehdissä. Kritiikin mies kestää, tosin se on hyvin muuntautumiskykyinen, jossain vaihessa kritiikki muuntautuu nalkuttamiseksi. Siis hallisemattomaksi palpatukseksi, hieman sellaiseksi jota vm.-59 mallia oleva Zetor tekee loivassa ylämäessä.
Hiljaiset tuokiot yhteisessä elossa eivät ole rinnastettavissa kuoleman hiljaisuuteen. Ei alkuunkaan. Toisen läsnäolo sellaisenaan luo turvaa. Aina ei tarvitse olla äänessä, ei liiemmin pohtia mielen jäätiköitä. Miesten puhumattomuus ei ole asia, jota on aina käsiteltävä negatiivisessa valossa. Tosin myrskyn jälkeen menee aikaa, ennen kuin voi sanoa mitään. On selvitettävä missä mennään.
Olkaa lähekkäin riidan tullessa. Ei siis pelkästään samassa tilassa, vaan sohvassa vierekkäin. Antakaa hiljaisen hetken syleillä teitä molempia, antakaa ajan kulua. Kertokaa lapsille että haluatte olla kahden. Naaperot tajuavat enemmän kuin me luullaankaan.
Kertokaa mitä luulitte toisen luulleen. Kertokaa tekemänne johtopäätökset. Kysykää. Toisen on oltava rehellinen, kerrottava mitä ajattelee. Eroakin voi ajatella, mutta älkää rynnätkö sitä helpotus-kaavaketta täyttämään. Uskokaa tai älkää, keskutelun myötä varmat tekemänne johtopäätökset näyttävätkin naurettavilta. Usein tulee kysymyksiä, miten minä nyt noin luulin.
Hauskoja tuokioita teille, missä ikinä olettekin.
nimim. kerran erotettu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...mikä tilitys. En jaksanu lukea edes ekaa kappaletta loppuun.
Käydäänkö näin "keskustelua"?
Mielestäni keskustelun avaaja oli hyvin käsitellyt asiaansa, vaikka juttu olikin aika pitkä. Keskusteluissa tietysti suositaan lyhyitä puheenvuoroja, mutta ei aina muutamalla lauseella voi esittää sellaista asiaa, joka vaatisi kuulijalta syvempää pohdiskelua. Täytyyhän taustatietojakin hieman selittää, jotta saa keskustelijat ohjattua oikealle tielle
Niimpä.Minunkin mielestä on selkärangatonta uskottomuus.Ja mies on ihanteellisessa tilanteessa;on vaimo joka on lastenhoitaja ja kodinhoitaja ja sitten on rakastajatar jolle sanotaan ,että otan eron ja on vaikeuksia,pälä pälä.Ikinä mies ei ota eroa ,kun on niin hyvin asiat.Naiset sitten ottaa eron ,kun ei enään jaksa petturimiehensä kanssa. Sivusta seurannut ja lieviä omakohtaisia kokemuksiakin.
riidelty, keskusteltu, väitelty ja vaikka mitä. Taidan vaan olla munaton mies - vaikka se piru aina stondaakin - kun en ole vielä vaimoa lyönyt. Se on kyllä muutaman kerran minua. Ollaan mökötetty joku päivä, viikko, vähän toistakin ja sitten on pettänyt hermo kun ei enää edes muista mistä se lähti.
Olen kantanut rahaa taloon aikanaan, nykyisin jo useamman vuoden ollut asiat toisin päin. Kotihommista tiedän aika paljon; minä olin se joka meillä ruuat laittoi, tiskasi, siivosi ja pyykkäsi. Siis pääasiassa. Koti-isinä olin täyspäiväisesti parisen vuotta, omasta tahdosta. Ja aina joskus piti ärähtää silti ettei ihan nössöksi luultaisi ;). Vaikka semmonen olenkin monen tosimiehen ja -naisen mielestä.
Yhteisiä harrastuksia ei ollut kun suhteen alkuaikoina, eikä olla kauheesti kaivattukaan. Musiikkimaku on ihan erilainen. Joskus ollaan yhdessä käyty lenkillä. Eikä meillä ole samanlaisia tuulipukuja.
Eri tavalla ajatellaan monesta asiasta, hyvä niin. Harmoniaakin jopa löytyy ja hiljaisia hetkiäkin paljon. Eikä ne häiritse useinkaan, päin vastoin.
Molemmat on saaneet luvat touhuta välillä omia juttujaan ja niihin on etsitty aikaa ja yllytetty & kannustettu. "Mene nyt sinne pubiin poikien kanssa, kyllä sä täällä kotonakin ehdit nyhjätä!" "Nyt on sun aika pitää lauantaina tyttöjen päivä ja -ilta ja ajatella vaan itseäs!"
Homma on toiminut välillä hyvin ja välillä hyvin huonosti - ilman vieraissakäyntiä kuitenkin. Tähän asti.
Kirjoitat hyvin ja asiaa, mutta en kyllä lukiessani ollut koko ajan selvillä oliko kritiikin pääkohteena uskottomuus, naisten käytös yleensä, tupperware vai naisten käytös avio/avoliitossa.
Myönnän käyneeni Tupperware-kutsuilla ja taitaa kaapissa pari sellaista purkkiakin olla, mutta muuten meillä se on yleensä mies, joka laittaa rahaa "turhuuksiin". Talossamme on vaikka kuinka paljon "käteviä laitteita", joita kukaan ei ikinä käytä.. Meillä on myös useita kameroita, kelloja, jne.. joille ei niillekään löydy käyttäjiä. Mutta kun ne oli niin hienoja ja sai edullisesti.. :) En siis yleistäisi harkittua tai harkitsematonta rahankäyttöä koskemaan jompaakumpaa sukupuolta. Kyllä tuo on yksilöllinen piirre.
Kyllä usein vielä Suomessakin nainen on se joka vaiennetaan. Akkojen hömpötyksiä, täti kerhon teemoja j.n.e siten keskustelu tyrhtyy,miehen ehdoilla toimivaksi.
Turhaan kulutukseen voidaan laskea myös tarpeettoman kalliit urheiluvälineet, elektroniikka,tms miesten harrastukset.
Jos haluat vuorovaikutusta vain omilla ehdoillasi niin seuraa varmaan vaikeuksia.
Ihmiset ovat erilaisia, siksi toimivaan suhteeseen kuuluu myös toisen tarpeitten kunnioittaminen.Keskustella voi mutta hiljainen hyväksyminen puolison hömpötuksiä kohtaan tekee suhteesta värikkään.Kiva on tietysti yhdessä kokeilla myös rajojaan.Huumoria ennenkaikkea peliin.