Taas varattu mies!

Kaveri meni eilen kihloihin! Olisit onnitellut.

Itse kokenut saman. Ihmettelen kyllä näitä varattuja jotka silti käyttäytyvät kuin olisivat vapaita ja koittavat kalastella ihmisiä verkkoihinsa.
Mä en enää ole yhtään varma kuinka naista pitäisi lukea jotta tietää mitä hän oikeasti haluaa. Mietin että voisin painatuttaa paidan missä rinnassa lukee "jos olet oikeasti kiinnostunut niin lähetä kirjallinen hakemus [tässä email] siitä että olet kiinnostunut niin otan yhteyttä"

Varattuun mieheen on helppo rakastua. Olen yli kolmikymppinen nainen, ja olen ollut kahdessa pitkäaikaisessa suhteessa varatun miehen kanssa. Älkääpäs tuomitko! Rakastuminen kyseisiin henkilöihin ei käynyt hetkessä ja oli monien keskustelujen tulos. Olen korkeakoulutettu ja hyvin menestynyt nainen, ja nuoruudessani tein mallin töitä, olen mukava ja ajattelevainen ja rakastan seikkailua. Kuulostaapa kovin ”omalle kehulle” nyt, mutta sillä yritän viestittää, että yleensä minut on koettu jokseenkin viehättäväksi naiseksi, ja kumppanin löytäminen ei ole koskaan ollut vaikeaa. Eli minulla ei ollut mitään tekosyytä astua suhteeseen varatun miehen minua huomattavasti vanhempien miesten kanssa. Ensimmäinen n. 20 vuotta vanhempi ja jälkimmäinen 15. Suhteet kestivät n. vuoden molemmat.
Pettävät varatut miehet ovat uskomattoman taitavia selittelijöitä, he ovat karismaattisia, tietoisiaan vallasta, tulisen mustasukkaisia rakastajattarestaan ja hyvin intensiivisiä suhteessaan. Molempien kanssa käytimme päivittäin tunteja elämästä keskusteluun ja suunnitelmien tekemiseen. Nuo vuodet elämässäni muistan ”ruusuisina” ja romanttisina.
Usein selityksiin liittyy epäonnistunut avioliitto, jossa naimisiin mentiin vääristä syistä, ja nyt yhdessä ollaan vain lapsien ja yhteisen omaisuuden takia, nukutaan eri huoneissa eikä fyysistä kanssakäymistä enää ole lainkaan. Mies on onneton ja yksinäinen, ja kokee epäonnistuneensa elämässään. Rakastajatar on ainoa pelastus, ja se, jota mies on eniten rakastanut KOKO elämänsä aikana. Mies on haltioissaan ja tekee (ainakin aluksi) kaiken tämän puolesta!
Mikä voisi siis olla paremmin?
Rakastajatar tuntee olonsa YKKÖSEKSI miehen elämässä, ja hänellä on suhteen alussa paljonkin päätösvaltaa ja saa tahtonsa läpi. Järjestetään matkoja, illallisia ja muuta ihanaa.
Hyvä lukija, nyt ymmärrät, että minäkin menin lankaan.
Suhteeni alkoivat molemmat suunnittelematta, ihan ”vahingossa”. Mies oli tietenkin se joka siihen kannusti, puhui ympäri ja vakuutteli, että oma avioliitto oli käytännössä lähes päättynyt ja nyt oli vastassa avioero. Ainakin se ensimmäinen tapaus. Toinen tapaus vain pommitteli ruusuilla, mutta sanoi kyllä suhteen alussa, ettei tarkoittanut mitään vakavaa, kunnes sitten myönsi yhtäkkiä, että hän oli korviaan myöten rakastunut ja halusi antaa suhteelleemme mahdollisuuden. Olin siinä vaiheessa vielä niin rikki ja rämpimässä ulos edellisestä suhteestani, joten antauduin noille naurettaville puheille.
Ongelmat alkavat, kun rakastajatar ei tyydykään enää rooliinsa rakastajattarena, vaan haluaa haukata isomman palan kakkua miehensä elämästä. Alussa mies ehkä tähän rohkaiseekin. Meillä meni jopa niin pitkälle, että teimme yhdessä jo asuntokauppoja.
Tässä vaiheessa mies alkaa vihjailla, että painostus saa hänet voimaan huonosti. Nyt tulee syyksi ehkä huono omatunto lasten takia, ja miehen on vietettävä enemmän aikaa kotonaan. Rakastajatarta ottaa päähän, kun mies matkustaa Karibialle perheensä kanssa, ja vielä enemmän kiukuttaa, kun miehen kannettavalta löytyy kuva-albumi, joissa onnellinen perhe hymyilee ja viettää aurinkolomaa. Silloin kolahtaa myös rakastajattaren sydämessä; ehkäpä asiat eivät olekaan niin kuin mies sanoo.
Me menimme jopa niin pitkälle, että minut esiteltiin miehen vanhemmille ja sisaruksille, ja minäkin erehdyin viemään hänet kotiini ja perheeni ihastui häneen oitis. Sen jälkeen olikin sitten sukukin meidän puolella, tämä mitätöi osan kiukustani.
Pettävät varatut miehet ovat unelmoijia – heillä on kyky elää kaksoiselämää, ja olla täysin läsnä molemmissa elämissä, ja tuntea voimakkaasti sitä ihmistä kohtaan, joka sillä hetkellä sattuu olemaan vieressä. Näin suhde pysyy yllä sekä vaimon että rakastajattaren kanssa.
Kun rakastajatar alkaa vaatia enemmän, mies joko pakenee tai hermostuu, käy syyttäväksi tai on vaan valmis luopumaan suhteesta, tai kokee, että häntä kohdellaan nyt kaltoin. Kyllä hän ITSE olisi jo vaimonsa JÄTTÄNYT, jos olisi jättääkseen!!! Sitähän ei rakastajatar koskaan näe.
Pettymys on sanoinkuvaamaton, kun mies kylmenee tai loppujen lopuksi myöntää, ettei ole valmis jättämään perhettään.
Suhde voi loppua myös siten, että vaimo saa vihiä asiasta ja ryhtyy sotajalalle. Kukapa vaimo ei olisi valmis taistelemaan miehensä puolesta? Vaimohan pistää kaasun pohjaan, ja tämä suhderikko saattaa jopa loppukädessä vahvistaa heidän avioliittoaan; intohimo palaa kuvioon ja mies löytää taas onnen!
Miten käy rakastajattaren? No, paha saa palkkansa. Kipu on yhtä kova kuin normaalinkin suhteen päättyessä, ellei kovempikin. Nyt ei ole kannettavana ainoastaan sydänsurut, mutta myös syyllisyys. Yhtäkkiä kaikki miehenkin tekemät virheet ovat rakastajattaren virheitä. Molemmat suvutkin usein tässä vaiheessa sanovat ne tunnetut kolme sanaa; ”mitä minä sanoin!”
Niinpä, miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos oma mies pettäisi! ! !
Olen usein miettinyt, mikä sai minut päätymään suhteisiini. Oliko se oma epävarmuuteni? Seikkailun halu? Tietysti osittain naiiviuteni… Moraalittomuuteni?
Tuohon kysymykseen on mahdoton vastata. En koe olevani huono ja paha ihminen, mutta koen olevani suuren anteeksipyynnön velkaa.
Kumpikaan miehistä ei jättänyt vaimoaan; ensimmäinen jäi kiinni ja vaimo soittikin minulle. Hän oli oikein fiksu ihminen ja kävimme ystävällismielisen puhelun ja päätimme, että jättäisimme vanhat asiat taaksemme, ja minä jatkaisin omia polkujani. Hän myönsi jättäneensä avioliittonsa heitteille vuosiksi, mutta tämä oli hänelle herätys, ja hän tulisi vastaisuudessaan toimimaan toisin. Mies oli kuulemma pettänyt useasti aiemminkin, jo ensimmäinen kerran ihan avioliiton alussa. Tuo mies yritti vielä ottaa yhteyden useaan kertaan, tuli oven taakse kolkuttelemaan, jätti viestejä ja meilejä, ja vannoi eroavansa vaimostaan. Eipä ole tänä päivänäkään vielä eronnut. Kun tapaan naisen kadulla, tervehdimme ja vaihdamme kuulumiset. Miestä en tervehtisi, jos näkisin.
Toinen miehistä ei koskaan jäänyt tekosistaan kiinni, sillä minä panin suhteelle itse pisteen. Asumme eri maissa, joten se oli helpompaa. En vain enää jaksanut olla kakkonen, ja elää toivossa. Suhteemme vaikutti negatiivisesti itseluottamukseeni, masennuin ja vaikutus alkoi näkyä töissäni. Työni on hyvin vaativa, ja siksi en missään tapauksessa voinut antaa suhteeni vaikuttaa asiakkaisiin tai työkavereihini.
Olin pitkään masentunut ja voin todella huonosti. Olin kohdellut itseäni jo pitkään toisarvoisena ja pikkuhiljaa alkanut uskomaankin, että suhteeni olivat normaaleja, ja minun kuuluikin olla ”se toinen nainen”. Elin unelmissa ja selittelin suhdettani moneen eri tapaan ystäväpiirilleni, sillä suhteiden epätavallinen asetelma herätti tietenkin heissä erilaisia tunteita ja ajatuksia. Kaverini pitivät näistä miehistä ja siksi yleensä tukivat minua, kuten vanhempanikin.
Vieläkin kadun syvästi molempia suhteitani, sillä ne ovat jättäneet minuun syvät arvet. Eikä varmasti ainoastaan minuun, ihan varmasti myös ensimmäisen mieheni vaimoon ja muihin, jotka ovat suhteidemme ansiosta kärsineet.
Olen nyt onnellisesti oikeassa suhteessa, enkä koskaan vaihtaisi tällaista olotilaa mihinkään siihen, johon tyydyin vuosia sitten.
Halusin kirjoittaa mielipiteeni tähän palstalle, sillä haluan varoittaa kaikkia nuoria naisia lähtemästä suhteeseen varatun miehen kanssa. Se satuttaa ympärillä olijoita, miehen perhettä, ehkä myös loukkaa seurustelevia ystäviäsi ja seurustelevia naisia yleensä. Eniten se kuitenkin satuttaa sinua itseäsi.
En sano, etteikö monet kuvailemani kaltaiset suhteet johda lopulta avioeroon ja uuden suhteen syntymiseen. On kuitenkin kovin harvinaista, että tuo uusi suhde kestää. Avioero on raskas prosessi, ja vaikuttaa mieheen varmasti monella tavalla, niin kuin sinuunkin.
Itse koen jollain tavalla hukanneeni nuo vuodet turhaan unelmissa, jotka särkyivät silmissä ja aiheuttivat mielipahaa ja ahdistusta.
Voin onneksi ehkä juuri ja juuri laittaa tuon vielä nuoruuden ja tyhmyyden piikkiin, mutta virheistä on opittava ja vielä näin vuosien jälkeenkin minulla on vahvoja tuntemuksia varattujen miesten (ja naisten) suhteista.
Rakkaus voi loppua ja avioliitot voivat päättyä eroon, mutta se edellyttää rehellisyyttä aviopuolisoiden välillä ja mikään ei satuta yhtä pahasti kuin epärehellisyys ja siitä kiinniottaminen.