Moi, oon tyttö yläasteelta enkä tiiä mitä sanoisin, mut mulla menee huonosti! Ekaa kertaa elämässä mietin kaikki illat ja aamut et miten selviin tästä! Koko ajan tekis mieli purskahtaa itkuun koulussakin..Mua (tavallaan) kiusataan siellä, syrjitään ja sillä tavalla. Jos menisin puhuu jollee ni kaverit vaa vitsailis sillä! Miks tää maailma ei jo lopu? )': Elämä vaa jatkuu, meni kuinka huonosti tahansa..ja mulla on vaa tää yks surkee elämä. Pari kaverii (tai yks erityisesti) on mulle niin töykeitä..mä en voi enää olla! Aina kun hyvä kaveri sanoo jotaa ilkeää mä meinaan oksentaa/pyörtyy. Pitääkö mun vaan jatkaa elämää päivä kerralla yksin?! Pitääkö mun jäädä auton alle? Itteäni en voi tappaa, mut toivon et jäisin vahingossa auton alle tms...Toivottavast joku tajus ihan oikeesti eikä sano että angstaan vaa, kuuluu tohon ikää tms.
Mitä mä nyt oikein teen!!??
14
1155
Vastaukset
- se kuuluu
Kirjotuksen perusteella kuulostaa just perus teini angstilta.
- sä tyttö
kohtaloos
- nanna90
Yläasteella minulla oli ongelmia kaverisuhteiden kanssa, puolessa välissä kaverit vaihtuivat vanhoista paskiaisista uusiin ihaniin ystäviin. Vaikka olin "epäsuosittu" (eli fiksu, sillä suositut olivat useimmiten kännikaloja), kestin yläasteen hyvin loppuun asti, tosin huonoja aikoja oli riittämiin. Nyt olen lukiossa ihan täysjärkisenä. :)
Masentunut olo voi johtua psyykkisistä ongelmista, mutta esimerkiksi unen puutekin vaikuttaa aika paljon. Nytkin olen vääntämässä itkua vähän väliä pikkuasioista, sillä en ole saanut nukuttua kunnolla viime päivinä.
Sitä helposti keskittyy suurilta vaikuttaviin ongelmiin, kuten ulkonäköönsä ja siihen, kuinka oma elämä on muka surkeampi kuin toisen. Tärkeintä on pitää itsestään huolta: terveydestään harrastamalla liikuntaa ja syömällä hyvin, ruokkia mieltään lukemalla kiinnostavia kirjoja jne. Ei saa ottaa itseään liian vakavasti. :)
Pahoittelen tätä tekstiseinämää (syytän väsymystä tekstin sekavuudesta), mutta toivottavasti rohkaisin edes hieman.- Aalto.k
Pidin tosipaljon tästä viestisä.
- :.serena.:
Sori illalla kirjotin aika sekavasti ku väsytti..onneks kaikki näyttää päivänvalos paremmalta..mut harmittaa se vielkii.
- nanna90
En ole varma vastasitko minun viestiini, mutta omassa vastauksessani tarkoitin sekavuudella oman tekstini sekavuutta, en sinun aloitusviestiäsi. :)
Toivottavasti olosi on tosiaan nyt jo parempi, koulunkäyntikin kärsii jos on paha olla.
- Älä luovuta
Se tulee menemään ohi.
kun tulee 20 tauluun alkaa aurinko taas paistamaan. - meliini
Ei tunnu munkaan elämä kovin antoisalta: Isäni on kuollut lääkkeiden yliannostukseen,
lemmikkini piti viedä lopetettavaksi, mulla on nuoruusiän diabetes 1,
lukiohaaveet jäi sen siliän tien kun sain matikasta nelosen, kielistä (ruotsi, englanti, saksa) viitosen, ja turhaan oon yrittänyt niitä nostaa. Vaan pakko on.
Kaiken lisäksi mulla todettiin kaikista rankin ja vakavin keskittymishäiriö, joka (jippii.) ei auta mua koulunkäynnissä.
Mulla on YKSI "kaveri", joka on dominoiva ja äärettömän herkkähipiäinen ja pitkävihainen.
Toisesta korvastani on lähtenyt törmäyksen myötä kuulo, ja nenästäni on haljennut tukirusto.
Mulla on lievä paranoidinen skitsofrenia (kato wikipediasta mitä se on)
ja lisäksi mun tarvitsee syödä päivässä noin 39 pilleriä (osa lääkkeitä, osa diabeteksen vaatimiin ongelmiin, kuten verestä tehtyjä pillereitä verenpuutteeseen. (diabeetikko menettää valtavasti päivässä verta) niin ja sitten mulla todettiin verifobia.
Eiks ookin kiva elämä mulla?
Ja paskanmarjat. Mää oon nähnyt että valitus ja surkuttelu ei auta, masentaa vaan, (siitäkin kokemusta) pitää mennä pää pystyssä eteenpäin, niin kyllä se elämä siitä aukenee! Miljoonilla ihmisillä on miljoona kertaa huonompi ja kurjempi elämä kun mulla, joten mun ei auta valittaa.- Jaakoppi -86
???
- meliini
Jaakoppi -86 kirjoitti:
???
14, mutta mun viestin pointtihan oli se, että pää pystyyn vain, mää oon varma että elämäs paranee vielä lähiaikoinakin!
- :.:serena:.:
meliini kirjoitti:
14, mutta mun viestin pointtihan oli se, että pää pystyyn vain, mää oon varma että elämäs paranee vielä lähiaikoinakin!
Kiitos. Aiempi viestisi todella kosketti minua. Kiva tietää etten ole ainoa jolla on jotain tämmöstä..on se vaan aina niin kummaa kun ei ikinä voi tietää mitä kenenkin päässä milloin liikkuu ja miten kenelläkin menee..mutta monella on vaikeaa.
Mä menin tässä yksi päivä puhumaan terkkarille ja se sano et voidaan yrittää hoitaa nää mun kaveriongelmat vekes. Vaikee vaa välillä uskoo et se ois mahollista. Elämä jatkuu eli ei voi ikinä olla mitään hätää..ei ees kuollaa. - Muikkari
Vaikka olis kuinka hyvin asiat, niin voi silti masentua vakavasti... ja ulkoiset olosuhteet eivät sitten taas aina aiheuta myöskään masennusta tai ilottomuutta. Joku osaa iloita pienistä asioista, toinen ei taas suuristakaan. Siksipä meliinin asenne on hyvä, ja hän on luultavastikin onnellisempi kuin moni "täydelliset ulkoiset olosuhteet" omaava valittaja, joka ei ole mihinkään oikein tyytyväinen.
Kukaan ei tietenkään voi olla joka hetki iloinen, mutta silloin pitää tosiaan muistaa että parempia hetkiäkin on taas tulossa!
Ja on olemassa jopa vaikeasti liikuntavammaisia ihmisiä, jotka ovat onnellisempia verrattuna johonkin täydellisen terveyden ja ulkokuoren omaavaan kaunottareen, joka yrittää löytää onnea pörräämällä ravintoloissa tai muissa juhlimispiireissä, tyhjyyttään kumisten. - Tark. Lääk.
Pysy vaan hyvillä fiiliksillä.
Nenän ja korvan varmastikin saa vaikka tarvittaessa leikkauksella kuntoon, jos siellä ei sen kummempia ongelmia.
Lääketiedekin kehittyy sitä vauhtia, että diabetekseenkin saattaa löytyä tulevaisuudessa helpotusta, joskus se osataan ehkä parantaa kokonaan?
Kielten opiskelu ja matikkakin saattaa aueta sitten yhtäkkiä (tiedän kokemuksesta), varsinkin kun kirjoitat noin hyvää suomen kieltä, parempaa muuten kuin moni aikuinen. Nykyään pystyy myös myöhemmällä iällä tarpeen mukaan opiskelemaan, joten siinäkin suhteessa on ovet auki myöhemminkin.
Erittäin monilla ihmisellä on lisäksi kuvailemasia psykologisia oireita, läheskään kaikkia ei ole tosin koskaan diagnosoitu. Nuokin saattavat iän mukana myös helpottua. Ja ainakin sinut on nyt diagnosoitu, joten saat siihen asianmukaista hoitoa, toisin siis kuin moni muu.
Tsemppiä jatkossakin, kyllä sä pärjäät! :)
- kohtalukioon
Kun kävelen kotiin samaa matkaa mun kahden kaverin kanssa niin ne kaks puhuu aina jostakin mihin mä en pysty ottamaan kantaa ja ylipäätään en saa suunvuoroa. Se johtuu vaan siitä toisesta eikä molemmista. Ei tee enää oikein mieli kävellä heidän kanssaan ja pitäiskö tollanen "kaveri" jättää kuvioista pois? Hän muutenkin puhuu outoja joihin en osaa ottaa kantaa ja meidän väliset keskustelut on "kiusallisia" kun yleensä keskustelu on yksi lause ja siitä seuraa pitkä hiljaisuus. Vinkkejä tähän?
(oon tosi huono selittää)
9lk. tyttö
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Veroaste on Suomessa viitisen prosenttiyksikköä liian matala
Veropohjaa on rapautettu käytännössä koko kulunut vuosituhat, jonka vuoksi valtion menoja on jouduttu rahoittamaan velka1413183EU komissio - EU-elpymisrahoja voidaan käyttää TILAPÄISESTI väärin!
Espanja ohjasi miljardeja euroja – Nyt EU-komissio teki yllättävän paljastuksen Skandaaliksi noussut Espanjan EU-rahoje403002- 1101443
Empaattisuus ja suoruus.
Tässä tullut noita pehmeitä asioita pohdittua, mutta toisaalta olen myös yksinkertainen mies. Pidän suoruudestakin. Mi1451187Kristillinen kaste annetaa upotuskasteena
Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen mikve-kasteeseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali vertas1621087Koko kansan kaste Punaisen meren ylityksen aikana
Koko Israelin 2,5 milj.kansa sai kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ylittäessän Punaisen meren. 1.Kor.10 1 Sillä minä en ta3661057- 601007
Sijaiskasteet kuolleitten puolesta
Paavali teki Korintossa sijaiskasteita kuolletten puolesta eli ns. Mormoninkasteita. 1. Kor. 15:29 Mitä muutoin ne, j373979- 41817
Sä saat mut tuntemaan
Jotain sellaista mitä ei saisi tuntea mutta må en mahda tälle mitään. Mulla on ikävä niitä meidän katseita ja sitä tunne22793