kauneutta?
Voiko rumuudesta löytää ...
persona-non-grata
31719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
ja päättele itse
Masentuisin, jos joutuisin asumaan jossain Jakomäessä tai Espoon keskuksessa tai Vantaan Hakunilassa ja mitä kaikkea näitä slummeja onkaan.
kysymykseen et Millainen on ruma ihminen?
Meinaan et se lienee vähemmän manipuloitu kauneuden alue ja siten lähempänä "omaa itseämme".
ihmisiä on olemassa. Se on fakta. Sekä sisäisesti, että ulkoisesti rumia.
se millainen on ruma? Ei tuo riitä perusteeksi.
poikkeavaksi, jota ei kenties voi mitenkään hallita ja sillä tavoin se uhkaa omaa minuuttamme. Miten sinä itse määrittelisit rumuuden käsitteen?
Ihan uutta minulle. :D
Rumuus, et mitenkö määrittelisin sen? Sanotaanko vaikka niin et mitä mädempi sisusta, sen rumempi ulkokuorikin. Ja kommenttini eivät sit tarkoita sitä et niiden takana olis välttämättä ruma ihminen. ;)
kauneus ihanteet on niin toisista/ajasta riippuvia,ainakin johonkin pisteeseen asti.
pelkoa hallinan puutteesta,pelkoa asijoista joita ei tiedä. Rumuus on jokaisen silmissä erillaista,ja kukaan ei ole täysin ruma sisältä,tai ulkoisesti.
Ovatko kauniit silmät, muuten niin rumassa vartalossa jokin kokonaisuuden pelastus?
akselilla - siis niinku pakkanen ja lämpö (tai hyvä ja paha).
Ja toisaalta mie en usko ääripäihin (missään ed. mainituista) eli joo. Ja ainakin se löytyy jos vaihdetaan katselijaa/kuuntelijaa/tuntijaa.
näkövinkkelistä kukin asiaa katsoo.
henkinen tila - tai et noita on vaikea erottaa toisistaan - esim. oma tila määrää näkeekö kauneutta vai rumuutta (tai siis et missä siellä akselilla ollaan). Masentunut ei taida nähdä kauneutta missään ja yltiörakastunut ei muuta näekään.
henkinen tilahan ratkaisee sen, millaisin silmin maailmaa katselet. Mitä mieltä olet ... voiko ihmisen mielen täyttää kokonaisvaltainen ja pitkäaikainen, jatkuva onnellisuuden ja rakkaudellisuuden tila vai kykeneekö siihen kukaan todella?
mut nyt voin vaan puhua uskosta - ja mun usko on vahva.
No uskon myös et olen sitä nähnyt muilla vaik niiden sisälle en pääsekään. Mä uskon et ihminen voi kokea moisen vaikka Herran kanssa.
täysin erakko,yksinäinen,,köyhä,sairas näkee kuneutta,jos luonne on positiivinen.
eivät sitten asu Jakomäessä Westendin sijaan?
tämän niin huomaat että...
http://www.youtube.com/watch?v=4O_YMLDvvnw
Enpäs nyt ala pohtimaan noin vaikeata asetelmaa näin aikaisessa vaiheessa päivää. Hyvä, että silmäni olen auki saanut. Pitäisi ensin pohtia mitä on se rumuus, josta kauneutta löytäisin. Kun kerta ei heti tule mitään mieleen, niin antaahan olla sitten:) Parempi kun lähden uunia lämmittäämään ja alakertaa siivoamaan.
uunikin jo mukavasti lämmittää. Nyt alkaa jo järkikin pikkuhiljaa raksuttamaan. Ennenkuin tästä uimahallille suuntaan, voinen hieman pohdiskellakin tuota rumuus/kauneus käsitettä. Lähtökohtana pohdinnoilleni olkoon ihmisen ulkonäkö. Se mikä on esim. kasvoissa kaunista, mikä rumaa. Muistuu mieleeni edesmennyt mummoni, joka yli ysikymppisenä hampaattomana mummona säteili kauneutta. Kuinka kauniit olivatkaan hänen ryppyiset kätensä, joilla hän minunkin hiuksiani silitteli kun olin maahan lyöty ja rikki revitty. Vastakohtaisesti kun katselen tämänpäivän julkkismissukoita, en jostain syystä näe kauneutta lainkaan.
Onkohan se kauneus sitten katsojan silmissä?
kaupallistettua kauneutta. Hyötynäkökulmasta katsoen. Kauneutta kauneuden vuoksi, ajatellen sitä itseisarvona. Mitä se ei kylläkään todellisuudessa, laajemmasta aspektista käsin ole.
Voi varmaankin. Se on varmaankin sitten sitä sisäistä kauneutta. Ja voihan muuten epäsymmetrisissä kasvoissa olla jumalaisen kauniit silmät tai jokin muu yksittäinen osa, vaikka kokonaisuus ei silmää miellyttäisikään.
Floridan eteläkärjestä Key Westiin johtava vanha silta rakennelma on kaikessa rumuudessaan aivan jumalattoman kaunis.
Samoin Bnagkokin slummialueet antavat kauniin kontrastin pilvenpiirtäjille. Miksei tietty muidenkin suurkaupunkien slummialueet, mut mä en vaan oo oikein muuualla vastaavaa nähny.
Eli, suuri kontrastisuus ja vanhuus tekevät rumastakin kaunista.
silloin se ei ole enään rumuutta.
rumuus ei vähene vaan se lisääntyy koko ajan
en ole nähnyt kuin kerran tai kaksi. Inhimillinen rumuus on mun kokemukselle hyvin harvinaista.
Rakennetusta ympäristöstä löydän kylläkin rumuutta. Vaikea siinä rumuudessa on kauneutta nähdä, koske se rumuus taitaa olla jotenkin kokonaisvaltainen kokemus: ei auta, vaikka löytäisi kauniita yksityiskohtia. Kokonaisuus pysyy rumana.
Rakennettu rumuus on usein korkealaatuistakin arkkitehtuuria: sellaista, missä suunnittelun lähtökohtna ei ole ollut ihminen, vaan jokin arkkitehtoninen ajatus. Usein silloin tarkoitettu kauneus muuttuu tahattomaksi rumuudeksi - minun silmissäni.
vastakkaiset näkemykset. Rakennuksen suunnittelijan näkemys ja katsojan näkemys. Toisaalta miettii, ovatko kauneuden päämäärät ja tavoitteet olleet aina miten ohjaavalla sijalla rakennusta suunniteltaessa?
samaa keskustelua, joka on käynnissä tuolla arkkitehtuuri-kejussa.
Uskon että käyttäjälähtöinen funktionaalisuus on väkisin jossain määrin kaunista. Jos suunnittelu ei lähde rakennetun ympäristön käyttäjästä, siitä tulee väkisin rumaa, vaikka se suunniteltaisiin "kauniiksi".
voi siitä
ei mielestäni ole olemassa. Saatan kyllä katsella ihmisiä ja ajatella: "Onpa tuossa mielenkiintoinen fenotyyppi."