Umpikuja.
Mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Hoidin lapset kotirouvana viime laman yli, koska en saanut töitä. Mies perusti yritystä ja sai sen aluilleen. Lasten kasvettua kouluikään työllistyin miehen yritykseen.
Palkka oli aluksi hyvä, mutta ei noussut samassa suhteessa inflaation kanssa 8 vuoden aikana. Viime kesänä huomasin, että siitä ei jäänyt mitään käteen.
Maksoin 1600 euron bruttopalkallani (jota sain mieheltä 34 tunnin työviikolla) lasten vaatteet, ruuan ja oman autoni lainanlyhennyksen.
Yritin saada palkankorotusta, mutta siihen ei ollut varaa.
Mies halusi kuitenkin, että jään taas kotiin ja hän antaa minulle minimitoimeentulon ruokaa ja autolainaani varten. Hän alkoi tehdä töitäni firmassaan ja otti palkkani itselleen.
Suostuin ehdotukseen.
Hain samalla töitä ja työllistyin hetkeksi toiseen yritykseen.
Onni kukoisti, pärjäsin omillani.
Tämän vuoden puolella sain kuitenkin koeaikapurun allekirjoitettavakseni, vaikka olin hoitanut työni hyvin. En olisi voinut yrittää enempää.
Nyt on tilanne se, että mies ei hyväksy tilannetta. Hän ei pysty enää antamaan rahaa ruokia varten ja valittaa, koska joutuu edelleen maksamaan talolainan lyhennykset ja laskut itsekseen.
Minun lopputilini riittää korkeintaan kuukauden, en saa ansiosidonnaista, koska en ehtinyt olla palkkatyössä tarpeeksi kauaa. Peruspäivärahapäätöstä ei ole tullut. Siihen tulee vaikuttamaan mieheni osakeyhtiön tulot.
Ongelma on se, etten tiedä, mitä pitäisi tehdä. Mieheni ei halua elättää minua ja perhettäni enää tässä tilanteessa. En saa myöskään seksiä. Tilanne oli täysin toinen, kun olin töissä (hyvässä asemassa hyvällä palkalla).
Olen alkanut hakea töitä ympäri Suomea, koska tärkeintä tuntuu olevan, että saan jotain rahaa edes jostain.
MIehen raha-asiat ei ole mulle selviä, en tiedä niistä oikein mitään. En ymmärrä, miten rahat ei enää riitä mihinkään hänelläkään.
Asioista ei pysty enää puhumaan.
Ehdotin, että haen töitä myös ulkomailta. Mies tyrmäsi tämän, sanoi, että enköhän työllisty kotimaassa.
Siltä ei kuitenkaan näytä.
Mitä ihmettä voin tehdä? Yritän kaikkeni, että työllistyn. Teen kotona lähes kaikki kotityöt. Kasvatan lapsiamme parhaani mukaan.
Pitääkö tehdä ositus, jotta miehen ei tarvitse maksaa minun puolestani enää mitään tahtomattaan?
Mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Hoidin lapset kotirouvana viime laman yli, koska en saanut töitä. Mies perusti yritystä ja sai sen aluilleen. Lasten kasvettua kouluikään työllistyin miehen yritykseen.
Palkka oli aluksi hyvä, mutta ei noussut samassa suhteessa inflaation kanssa 8 vuoden aikana. Viime kesänä huomasin, että siitä ei jäänyt mitään käteen.
Maksoin 1600 euron bruttopalkallani (jota sain mieheltä 34 tunnin työviikolla) lasten vaatteet, ruuan ja oman autoni lainanlyhennyksen.
Yritin saada palkankorotusta, mutta siihen ei ollut varaa.
Mies halusi kuitenkin, että jään taas kotiin ja hän antaa minulle minimitoimeentulon ruokaa ja autolainaani varten. Hän alkoi tehdä töitäni firmassaan ja otti palkkani itselleen.
Suostuin ehdotukseen.
Hain samalla töitä ja työllistyin hetkeksi toiseen yritykseen.
Onni kukoisti, pärjäsin omillani.
Tämän vuoden puolella sain kuitenkin koeaikapurun allekirjoitettavakseni, vaikka olin hoitanut työni hyvin. En olisi voinut yrittää enempää.
Nyt on tilanne se, että mies ei hyväksy tilannetta. Hän ei pysty enää antamaan rahaa ruokia varten ja valittaa, koska joutuu edelleen maksamaan talolainan lyhennykset ja laskut itsekseen.
Minun lopputilini riittää korkeintaan kuukauden, en saa ansiosidonnaista, koska en ehtinyt olla palkkatyössä tarpeeksi kauaa. Peruspäivärahapäätöstä ei ole tullut. Siihen tulee vaikuttamaan mieheni osakeyhtiön tulot.
Ongelma on se, etten tiedä, mitä pitäisi tehdä. Mieheni ei halua elättää minua ja perhettäni enää tässä tilanteessa. En saa myöskään seksiä. Tilanne oli täysin toinen, kun olin töissä (hyvässä asemassa hyvällä palkalla).
Olen alkanut hakea töitä ympäri Suomea, koska tärkeintä tuntuu olevan, että saan jotain rahaa edes jostain.
MIehen raha-asiat ei ole mulle selviä, en tiedä niistä oikein mitään. En ymmärrä, miten rahat ei enää riitä mihinkään hänelläkään.
Asioista ei pysty enää puhumaan.
Ehdotin, että haen töitä myös ulkomailta. Mies tyrmäsi tämän, sanoi, että enköhän työllisty kotimaassa.
Siltä ei kuitenkaan näytä.
Mitä ihmettä voin tehdä? Yritän kaikkeni, että työllistyn. Teen kotona lähes kaikki kotityöt. Kasvatan lapsiamme parhaani mukaan.
Pitääkö tehdä ositus, jotta miehen ei tarvitse maksaa minun puolestani enää mitään tahtomattaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko avioliittonne enää kulissi teatterissa, jonka lavalla tapahtuu pelkästään rahansiirtoja, tuntikirjauksia ja irtisanomisia? Teksti ei kuulosta avioliitolta vaan pätkätyöläisen helvetiltä.
Mikä on vialla? Mihin jäi yhdessäolo, yhteinen elämä? Onko osasi tässä näytelmässä vain statistina, jonka naamasta ohjaaja ei enää pidä?
Lyö yli ymmärrykseni.
...status quossa. Sinun intresseissä on tilanteen muuttaminen, mutta ei toisen.
IHan samaa itsekin mietin, onko arvoni rahassa mitattavaa? Siltä ainakin vaikuttaa...paha tästä kuitenkaan lähteä, ennenkuin työllistyn muualle.
Mutta pieni korjaus, en siis ollut koeajalla mun miehen firmassa, vaan siinä ulkopuolisessa yrityksessä, josta onnistuin saamaan työpaikan syksyllä.
voi kun pystyisi pitämään päänsä ja lähtemään, kun työllistyn taas joskus muualle. tiedän kuitenkin, että mies kohtelee sitten taas hienosti ja on vaikeampi nostaa kytkintä.Ehkä sitä kuitenkin vielä ajattelee noita alaikäisiä lapsiakin.
Jos miehesi firma jotenkin menestyy, on todennäköistä, että miehesi rahat menevät hänen toiselle naiselleen. Se on loputon rahareikä!
Miehesi taitaa naida sen toisen kanssa, jos ei edes seksikään oikein hänelle kanssasi maistu. Ehkäpä toinen nainen on reilu parikymppinen, joka toki on kiinnostava keski-ikäiselle miehelle.
ehkä mies tosiaan nai sen toisen kanssa, mutta miksi 2-kybänen on sanojesi mukaan mielenkiintoinen keski-ikäiselle miehelle? eihän sillä oo mitään, mitä 20 vee vanhemmalla ei olisi. tajuan kyllä, että monesti keski-ikäinen potenssiaan menettämässä oleva saa jotain niistä nuoremmista, mutta osaatko miehenä valaista, mitä?
Ainaskin sut on "sitoutettu":)
voi elää?? Ihan käsittämätöntä!
mielenkiintoista lukea teidän vastauksia. Itse kun on ollut tässä 20 vuotta, ei näe enää, mitä kauempaa näkisi. On vähän niinkuin liian sisällä.
Mitä oikein et omassa tilanteessasi suostu näkemään? Sitä että olet täysin hyväksikäytetty omassa parisuhteessasi, miehesi ei arvosta sinua ja on käyttänyt sinua yrityksessään puoli-ilmaisena työvoimana?
Oliko lapset teidän yhteisiä? Selittäisitkö minulle omin sanoin, miksi lasten vaatteet ja ruuat on maksettu vain Sinun palkastasi? Anteeksi nyt älä loukkaannu suorasta puheesta, mutta ethän ole VOINUT olla niin tyhmä että olet tällaiseen miehen saneluun suostunut?
Miehesi on näköjään pidelyt sinua niskaperseotteessa vuosikaudet ja sinä olet siihen hiljaa myöntynyt. Nyt olet onneksi tulossa järkiisi, koska tännekin olet kirjoittanut. OIkeilla jäljillä ollaan: jätä mies, etsi uusi työpaikka ja ota lapset mukaan.
Kyllä saa täysin kyseenalaistaa minut, itseasiassa juuri haeskelen sitä oikeata perspektiiviä, joka minulta tai meiltä puuttuu ja jok yleensä löytyy jostain ulkopuolelta. Tosin te ette tiedä kaikkea tstä.
Perheen ruuat ja vaatteet on ostettu mun tilistä, koska mies vastaa kokonaan asunnon menoista, lainanlyhennyksestä, sähkö- vesimaksusta, tv-luvista, jäte-,yms menoista.
Hän ei tosin taida uskoa, että 4-henkisessä perheessä ruokaan ja yleistarvikkeisiin (pesuaineet, paperit, hygienia yms.) pelkästään menee tonni kuussa, eikä se ole edes paljon.
Siis menot on yritetty suhteuttaa tuloihin. Eri näkemykset syntyneet vain siitä, onko ne oikeassa suhteessa. MIehen mielestä on väärin, että mä en lyhennä taloa ja mun mielestä on väärin, että hän ei usko, että maksan tonnin edestä kyllä sitten kaikkea muuta pakollista.
Ja nythän se on sitten vaikeampaakin, kun ei ole kohta millä maksaa...
sinut taloudellisesti jaloillesi. Vaikka teillä olisi avioehto, kohtuullistamispykälä on olemassa. Sosiaalisin perustein saat myös varmaan kunnalta asunnon nopeasti.