Riitleimme viime viikonloppuna mieheni kanssa mieheni jokaviikonloppuisista baarireissuista ja siitä että emme vietä aikaa yhdessä. Viikolla emme kerkee olla yhdessä kuin n.2h/päivä ja sekin menee syömiseen ja tv:n katseluun, siksi tykkäisin ,että tekisimme viikonloppuisin jotain yhdessä. Nyt on mennyt joka viikonloppu marraskuusta asti siihen, että mieheni on joko pe tai la kännissä ja baarissa.
Ymmärrän, että hän ns. viettää viimeisiä vapaita hetkiään, koska meille on tulossa kesällä vauva, mutta sitä en ymmärrä, että jos hän sanoo itsekin ,että ei halua juoda niin usein ja haluaisi myös viettää enemmän aikaa minun kanssani niin mikä sinne baariin vetää?
En tosiaankaan kuvitellut viettäväni ystävänpäivää yksin sipsipussin kanssa. Kaikki kaverit on menossa baareissa ja minä tosiaan olen ihan yksin.
Mies sanoi menevänsä vain kaverinsa luo käymään, mutta melkein tiedän, että hän tulee kotiin aamuyöstä, kännissä ja huomenna hän nukkuu koko päivän krapulaansa pois. Jos vahingossakin sanon jotain asiaan liittyen niin siitä tulee kauhea tappelu jossa minä olen syypää kaikkeen paskaan.
Kerron huomenna miten kävi, mutta tällä hetkellä voin sanoa ,että uskon että historia toistaa itseänsä. Yritän kuitenkin toivoa parasta.
Ymmärrän, että hän ns. viettää viimeisiä vapaita hetkiään, koska meille on tulossa kesällä vauva, mutta sitä en ymmärrä, että jos hän sanoo itsekin ,että ei halua juoda niin usein ja haluaisi myös viettää enemmän aikaa minun kanssani niin mikä sinne baariin vetää?
En tosiaankaan kuvitellut viettäväni ystävänpäivää yksin sipsipussin kanssa. Kaikki kaverit on menossa baareissa ja minä tosiaan olen ihan yksin.
Mies sanoi menevänsä vain kaverinsa luo käymään, mutta melkein tiedän, että hän tulee kotiin aamuyöstä, kännissä ja huomenna hän nukkuu koko päivän krapulaansa pois. Jos vahingossakin sanon jotain asiaan liittyen niin siitä tulee kauhea tappelu jossa minä olen syypää kaikkeen paskaan.
Kerron huomenna miten kävi, mutta tällä hetkellä voin sanoa ,että uskon että historia toistaa itseänsä. Yritän kuitenkin toivoa parasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..niin katso kortit loppuun. Todellakin voi kyse olla siitä, että mies on sitoutunut niin vauvan tulemiseen, että on ajatellut olevansa sen jälkeen paljon kotona. Koska vielä vauva ei ole syntynyt, niin salli miehellesi tämä pieni irroittelu, se saattaa olla merkki tulevasta hyvästä ja sitoutuneesta isyydestä. Jos meno jatkuu vauvan tulon jälkeen, niin punnitse silloin asiaa uudelleen. Kaikkea hyvää teille!
Minusta miehesi toimii täysin edesvastuuttomasti. Jättää sinut yksin joka viikonloppu, kun käy itse 'varastoon ryyppäämässä' (= maailman surkein tekosyy, ei niistä ryyppyilloista varastoarvoa kerry muuta kuin maksaan). Nekin rahat voisi säästää ja käyttää paremmin esimerkiksi teihin. Toiseksi, lapsen tulo on valtava mullistus sekä äidille että isälle. Mikä oikeus vain miehellä on oireilla tulevaa lapsen syntymää? Tässä vaiheessa pitäisi menojen kyllä rauhoittua ja miehen olla tukenasi. Ja oikeasti, nämä ovat niitä viimeisiä hetkiä teille viettää kahdestaan laatuaikaa. Voimia sinulle, yritä saada miehesi asettumaan sinun asemaasi, jos vaikka ymmärrys kasvaisi.
Mies toimii tässä tilanteessa hunsvotin tavoin. On aviorikokseen verrattavissa oleva teko jättää äiti yksin odottamaan vauvaa.
Ja perään kysymys: Missä näitä itsekeskeisiä miehen nuljakkeita kasvaa?
Isienkö kasvattamia?
mies sais kyllä hiukan aikuistua:/.
Onko miehelläsi rankka työ? Monella rankkaa työtä tekevällä on tarve nauttia alkoholia työviikon päätteeksi ja se on ihan luonnollista.
Jos kuvittelet, että on sinun asiasi määrätä miehesi menoista/tekemisistä olet sairas, vakavasti mielisairas ja miehesi kannattaisi jättää sinut heti.
Kilvan näillä palstoilla naisetkin yllyttävät toisiaan jättämään miehen, josta on joku vika löytynyt.
Käsittääkseni he ovat yhdessä halunneet tehdä lapsen. Tämä vapaaehtoisesti tehty päätös sitouttaa tiettyihin velvoitteisiin. Kyllä monellakin meistä on raskas työ mutta en minäkään raskaana olevana lähde viikonloppuisin tyhjentämään akkuja ryyppäämällä (vaikka kyllä mieli monesti niin tekisi). Ja juuri siitä syystä, että olemme halunneet saada puolisoni kanssa yhteisen lapsen, tämä päätös sitoo ja velvoittaa meitä molempia tekemään parhaamme tulevan pienokaisen sekä meidän parisuhteemme eteen. Eikä se tosiaankaan ole helppoa. Mutta pitää muistaa se tosiasia, että vapaus lisää vastuuta ja saadessaan jotain pitää aina olla valmis luopumaan jostain. Kliseistä kyllä mutta valitettavan osuvaa.