Vähä reilun 4 vuoden suhde loppui tammikuussa. Ex muuttaa huomenna omaan kotiin. Tunteet on sekaisin, mietin vaan kuinka pärjään kahden pienen lapsen kanssa.
Ex totes yks päivä töiden jälkeen ettei ole enää tunteita hän lähtee. Tuli kauhea olo itselle että miten näin voi käydä, olin kuitenkin vielä äitiyslomalla. Lapset on valvottaneet aika paljon enkä ole moneen vuoteen saanut öitä nukkua.
Hän syyttää mua erosta, koska mä olen valittava ämmä. Itse ei ole osallistunut paljoa lastenhoitoon. Ruokaa on kyllä välillä tehnyt, kiitos siitä. Muuten mä olen hoitanut kaikki. Mies tulee töistä ja makaa ja on kannetavan koneensa kanssa netissä yömyöhälle.. kyllä siinä varmaan yks sun toinen vähän valittaa jos ei perhe-elämä kiinnosta, enhän mä ole yksin lapsia tehnyt. Eikä se netissä olo niin viatonta ole ollut. Seksiä hän ei ole halunnut pitkään aikaan ja syynä on että mua ei muka kiinnosta. Kaikki asiat on ollut mun syytä ja sanomani käännetään ja väännetään. Hän ei puhu asioista ja jos häneltä yrittä kysyä että mikä häntä vaivaa, niin siihen saa tylyn kommentin älä kysele, tai lopeta jankutaminen. Itsellä tosi kurja olo tästä kaikesta. Olisin kyllä halunnut saada suhteen kuntoon, mutta hän ei ollut enää valmis yrittämään eikä ollut halukas etsimään apua muualta koska hänessä ei ole vikaa, vain mussa on vika.. siis hänen mielestään..
Ja en ole hänen ensimmäinen perhe jonka hän on jättänyt enkä edes toinen. Muista liitoista olevia lapsia hän ei ole tavannut eron jälkeen.. ja siitäkin itellä kauhea olo että tapaako meidänkään lapsia.
Onko kohtalo tovereita ja miten syytöksistä pääsee eroon?? nyt kun vain avaan suuni se on valittamista ja saan haistattelut niskaani :(
Ex totes yks päivä töiden jälkeen ettei ole enää tunteita hän lähtee. Tuli kauhea olo itselle että miten näin voi käydä, olin kuitenkin vielä äitiyslomalla. Lapset on valvottaneet aika paljon enkä ole moneen vuoteen saanut öitä nukkua.
Hän syyttää mua erosta, koska mä olen valittava ämmä. Itse ei ole osallistunut paljoa lastenhoitoon. Ruokaa on kyllä välillä tehnyt, kiitos siitä. Muuten mä olen hoitanut kaikki. Mies tulee töistä ja makaa ja on kannetavan koneensa kanssa netissä yömyöhälle.. kyllä siinä varmaan yks sun toinen vähän valittaa jos ei perhe-elämä kiinnosta, enhän mä ole yksin lapsia tehnyt. Eikä se netissä olo niin viatonta ole ollut. Seksiä hän ei ole halunnut pitkään aikaan ja syynä on että mua ei muka kiinnosta. Kaikki asiat on ollut mun syytä ja sanomani käännetään ja väännetään. Hän ei puhu asioista ja jos häneltä yrittä kysyä että mikä häntä vaivaa, niin siihen saa tylyn kommentin älä kysele, tai lopeta jankutaminen. Itsellä tosi kurja olo tästä kaikesta. Olisin kyllä halunnut saada suhteen kuntoon, mutta hän ei ollut enää valmis yrittämään eikä ollut halukas etsimään apua muualta koska hänessä ei ole vikaa, vain mussa on vika.. siis hänen mielestään..
Ja en ole hänen ensimmäinen perhe jonka hän on jättänyt enkä edes toinen. Muista liitoista olevia lapsia hän ei ole tavannut eron jälkeen.. ja siitäkin itellä kauhea olo että tapaako meidänkään lapsia.
Onko kohtalo tovereita ja miten syytöksistä pääsee eroon?? nyt kun vain avaan suuni se on valittamista ja saan haistattelut niskaani :(
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olen tosi pahoillani tilanteesta, jonka edessä olet. Tuo kuulosti tosi pahalta, että ette ole ensimmäinen sivuun siirretty perhe. Kannattaa varmaan varautua siihen, että sama kaava toistuu nytkin.
Tulet niinkin käydessä kyllä pärjäämään.
Toivotan voimia sinulle!
meillä myös loppui neljän vuoden suhde. kaksi ihanaa lasta (kaksoset) saatiin sinä aikana. nyt avovoimo ilmoitti että hän haluaa olla vapaa. nyt tässä lasten kanssa sinnitellään ja totutellaan ajatukseen että oon yh-iskä.
Aika erikoinen tilanne, että äiti jättää lapset, kun yleensä vie mennessään. Kovin nuorikin? Taitaa olla joku hetken huuma, joka sekoittanut pään. Ihminen ei aina näe asioita kauemmas, ajatelleen vain tätä hetkeä. Sitähän kehotetaan yleisesti elämään hetkessä, mutta sen voi käsittää itsekeskeisesti väärin. Sorry sun puolestas, pärjäilehän. Apua saa, kun pyytää, sun täytyy vaan lähteä liikkeelle tämän asian suhteen.
Jaksamista sulle, ja voihan tosiaan noinkin käydä että äiti lähtee. vaikka se tuntuu niin uskomattomalta.. ite en ikinä vois jättää lapsia, mutta on niitä vastaavasti varmaan isejäkin sellaisia jotka ei pysty jättämään omia lapsia.. itelle nyt sattui huono säkä
Ikävää, että sinulle on käynyt noin. Tuollaisesta erosta selviäminen kestää tavallista kauemmin, koska se on tullut täysin yllättäen eikä sulle välttämättä anneta tuon kummempaa selitystä eron syystä tai mahdollisuutta yhdessä yrittää jatkaa.
Mulle tuli shokkiero kahdeksannen avioliittovuoden aikana: edellisessä kuussa mies oli suunnitellut yhteistä kesälomaa ja muutenkin tulevaisuutta, seuraavassa kuussa mulle ilmoitettiin että mun pitäisi etsiä itselleni uusi asunto. Meillä on yhteinen lapsi, ja oli yli 10 vuoden yhteinen menneisyys. Mitään riitoja tms. ei ollut, mutta mies oli erinäisiä juttuja käsittänyt väärin vuosien varrella, mutta puhumattomana ihmisenä hän ei koskaan selvittänyt niitä mun kanssani vaan hautoi vain päässänsä kunnes niistä paisui aivan mahdottoman isoja asioita. Mun mieheni ei koskaan halunnut antaa "uutta mahdollisuutta" meille = "sulla on ollut uusia mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon vuosien aikana", ei halunnut keskustella, se oli kerrasta poikki ja asuntoa etsimään. Mikä mahdollisuus mulla oli näitä epäselvyyksiä selvittää (pieniä juttuja, mitä olin joskus sanonut, arkiasioita, ei mitään pettämisiä tms.) kun en osannut lukea miehen ajatuksia!
Kolmatta vuotta olin eron jälkeen yksin koska mulla meni eron myötä aika pitkälle perusluottamus elämään eli masennuin.
Nyt olen sitä mieltä, ettei mies ollut mua varten, ja että mulle sopivampi ihminen on tuolla jossain. Se ei pyyhi mennyttä tuskaa pois eikä mitätöi sitä, että minä tulin heitetyksi pois kuin roska sen läheisimmän ihmisen toimesta.
PS. Mun mies oli lisäksi eron aikaan ihastunut toiseen naiseen...
Miehesi tuntuu olevan henkisesti... no, hieman heikolla tasolla. Syyttäminen kuuluu silloin asiaan; vika on tietenkin aivan jossain muualla kuin itsessä. Uskon että hän on erityisen epätoivoinen historiansa takia (kaava näyttää toistuvan), ja oirehtii siksi voimakkaasti.
Mielestäni sinun kannattaa keskittyä itseesi ja jaksamiseesi. Tuollaisen tekstin kuuleminen perheessään on todella raskasta. Olet kuitenkin ainutlaatuinen nainen, joka vain on vaikeassa elämäntilanteessa nyt. Muista joka hetki, että tilanteesi ei ole yhdentekevä itsellesi eikä läheisillesi, mutta sun täytyy itse ohjata kelkkaa .
Tulet selviämään tästä ja muistat myöhemmin tämän ikävänä eleämänvaiheena josta pääsit yli, jatkamaan elämääsi. Toivon voimia ja jaksamista. T. Eronnut mies.
aina vaan. Myös seuraavassa suhteessa. Vika ei ole sinussa, ongelma on miehen. Liitossa on aina kaksi osapuolta, molempia tarvitaan suhteen luomisessa. Jos toinen lyö kintaat tiskiin, ei siinä auta paljon tekohengitys. Mies kipuilee omia kipujaan, eikä pääse irti menneestä, vaikka ehkä kuvittelee olevansa kovakin jätkä.
Ei sinun tarvitse tuntea itseäsi hyväksikäytetyksi, kuten monesti käy. Elitte yhdessä jonkun aikaa, lapset ovat yhteisiä, mutta jäävät nyt sinun vastuullesi; kaavan mukaan mies ei osaa vastuutaan kantaa. Saat elatusavun yhteiskunnalta, ellei mies suostu maksamaan (ja milläs maksaa, jos lapsia on enemmänkin). Ehkä se mies joskus oppii...
Nauti lapsistasi nyt, kasvata heidät kunnioittamaan toisia ihmisiä ja heidän tunteitaan. Varo katkeruutta. Pura sitä ja vihaasi vaikka täällä, kyllä tänne mahtuu ja muut auttavat sinua. Kun pahin on mennyt ohi, tajuat itsekin, että näin on parempi. Et ole vastuussa miehen sielunelämästä, sisimmästä. Et ole vastuussa miehestä. Päästä irti ja jatka elämääsi. Koville se välillä ottaa, mutta ystävät ovat auttamista varten.
Tosiaan suhteeseen tarvitaan kaksi ja jotain siitä puuttuu jos mies haluaa naisen jättää eli myös naisessa on vikaa kun ei ole omaa suhdettaan osannut/viitsinyt hoitaa, lapset ovat tekosyy.
tällaisesta erosta. 10 vuotta yhdessä ja kaksi lasta. Kaikki tuli minun syykseni ja kiusaa edelleen, vaikka siirtyi höyläämään naapuriin työkaveriaan. Elatusmaksu tulee tililleni nimikkeellä elätysmaksu (siis minun elättämiseen). Herra painaa uutta ämmäänsä ja samalla nöyryyttää ja arvostelee minun elämistäni lasten kanssa. Mikä ihme sitä vaivaa, kuinka voi syyttää nykytilanteestakin minua, kun itse vaihtoi? Käyn töissä ja hoidan lapset, suhdetta minulla ei eron jälkeen ole ollut. Itse veti lasten elämään heti uuden akan kersoineen ja sitten minä olen kuitenkin se huono ja sopimaton vanhemmaksi. Todellakin ihmettelen, miksi hän käyttäytyy näin, koska on rakastunut suunnattomasti uuteen akkaan, miksi hänellä on tarve loukata minua,kun hän on sanonut olevansa nyt onnellinen???
Lisäys vielä noihin syytöksiin, että eipä niistä taida koskaan päästä eroon, jos toinen osapuoli ei ole koskaan löytänyt itsestään mitään vikaa, eikä löydä. Ainut keino mielestäni olisi, että ei ole missään tekemisissä, mutta kun on yhteiset lapset niin sekään ei täysin onnistu.
Siinäänsä tuo miehesi käytös,ehkä se kaava minkä hän on oppinut.pääsee Vastuusta eroon.KARKUUN.Ei tarvitse selvittää Riitojen syitä ollenkaan.Totuus on ettei kukaan yksinään riitele ei ihmiset vaan asiat.Siksipä ihmettelen ettei hän edes lastensa vuoksi voinut yrittää sinun kanssa selvittää ongelmia Rakentavasti vaikka perheterapiaa yms...varaudu siihen että hänellä on todellakin joku hoito.Mie olen myös pahoillani ja toivotan siulle paljon jaksamista ja voimia.Anna sen paukapään mennä.käsittele ero mielessäsi terapiassa yms..Hoida itsesi kuntoon ettet masennu ja pyydä perhetukea muuta apua että saat mielesi ja elämäsi tasapainoon.
Kiva et joku vähän ymmärtää muankin ja täältä vähän tukea saa..
Exä tuli tänään hakeen lisää tavaroitaan ku ei jaksa kaikkia kerralla viedä.. en ymmärrä tollasta muuttoa että eka halutaan äkkiä pois ja sit vähä väliä tullaan tänne hakeen muutama kippo tai joku vaaterätti.
Ex tosiaan yli 40 vuotias, et luulis sen ikäisen osaavan ottaa vastuuta elämästä eikä, muutaman vuoden seurustelun jälkeen heitä hankoja tiskiin. Edellisestä liitosta lähti ennen ku lapsi oli edes syntynyt ja sitä edellisestä lapsen ollessa pari vuotias ja muista viitsi edes puhua.. sekin että en edes tiennyt suhteen alussa muuta ku et hänellä 2 lasta, muut selvisi kaverin kautta.. tässä vaan miettii et kuinka hän onkin saanut mua huijattua ja varmaan etsii taas uuden nuoren naisen ja tekee hänelle saman tempun, ekana tuodaan vaikka kuu taivaalta ja sit muututaan ku on pullat uunissa.. kyllä välillä toivois et oli nähnyt toisen sisään..
Ihmettelen tosiaan missä tuollasia lasten ISIÄ sikiää.Käyttäydytään niin kuin keskenkasvuiset teinit.Lähetään karkuun kun arki ei sitten olekkaan sitä ihanaa ruusuilla tanssimista.Tuollaisille miehille parempi olisi kastraatio ettei enää maailmaan syntyis yhtään lasta,kun ei pysty ottamaan sitä vastuuta mitä isälle kuuluu!!Mie siunna ottasin musta muovisäkkirullan latosin sen KUS:PÄÄN tavarat siihen ja ikkunasta pellolle.Luullen myös että sille paukapäälle tulee ikävä lapsia vasta kun on saanu vapaasti viettää poikamies elämää 2kk tai enemmän.Sillon mie pysysin siunna vahvana.Mitä vähemmän näet sen paremmin itsetoivut.-voimia!!!
Täällä mies ilmoitti uuden vuoden päivänä, 9 vuoden yhteis-elon jälkeen ettei rakasta eikä halua mua enää. Meillä on kaksi alle 5 vuotiasta lasta ja odotan kolmatta..
Nyt mies on asunut pari viikkoa muualla ja vieläkin mietin mikä tuli. Suunniteltiin avioon menemistä vain paria viikkoa ennen kun pommi pudotettiin mun niskaan..
Meillä sama historia kun teillä...mies tulee kotiin ja menee nettiin ja on siellä yöhön asti.
Mulla kanssa mies syytti mua kaikesta ja kun ehdoitin että oltais käyty juttelemassa jonkun kanssa ei tullut kuuloonkaan.
Miten toinen voi vaan lähteä en ymmärrä...
No ei ole muuta mahdollisuutta kun koota itsensä ja sen tiedän ja sanon sullekkin, tän kokemuksen jälkeen me ollaan vahvempia kun koskaan.
Kaikki mikä ei tapa vahvistaa!
Lapset on tärkeintä mitä elämässä voi saada, se on mun mielipide!!
Kyllä me selvitään!
vai löyty mulle kohtalotovereita. Todella kurja tilanne teillä tai siis sulla.. ku vielä vauva mahassa :((
Mulla ainakin vahvasti se usko että mieheni on mua pettänyt tai löytänyt uuden ku näin helpolla lähti. ja nyt potee jotain omantunnon tuskia niin syyttää mua kaikesta..
uskomatonta kuitenkin että tälläisiä mulkeroita on olemassa ja leikkii ns lasten tunteilla. Täällä vanhempi lapsi nyt vaan hokee "isi muutti toiseen kotiin" en tiedä ymmärtääkö asiaa kuitenkaan koska on vasta 2,5 vuotias.
Voimia sullekin oikein paljon.. olis kiva vaihtaa ajatuksia enemmänkin kanssasi ku kohtalo toveri löytyi..
Osoite jos haluut kirjoitella
[email protected]
Ihan kuin minun elämästä!! Jos en tietäisi, väittäisin että meillä on sama mies!
Minun mieheni muutti tammikuussa omaan asuntoon ja kuulemma yksin ( väitti viimeseen asti, ettei eroon liity kolmatta osapuolta).
Kutsui minut kylään viime viikonloppuna ja kun tyhmänä menin, siellä avasi oven joku nainen.
mies oli " unohtanut" kutsuneensa minut kylään. Se oli niin kylmä isku vasten kasvojani, että tuntui etten saa henkeäkään enää.
Mutta tästä ei ole tietä kuin ylöspäin!!
mullaki vähän sama tilanne.. poikaystävä kokoajan syyttää minua kaikesta ja sitten pyytää minua jättämään hänelle aikaa mutta ei silti voi itse jättää aikaa minulle? ja sitten ku vois viettää aikaa enemmän nii hän sanoo että " jos ei ole muuta " tuntuu että hän ei edes halua keskustella
kannustitko miestäsi edes näkemään lapsia kun olitte "onnellisesti" yhdessä??????????????????????????? Näitä hulluja riittää joilla kierrossa kolmas/ neljäs akka ja perhe/ lapset joita ei nähdä. MITÄ NÄMÄ nykyiset "vaimokkeet" oikein ajattelevat? että nyt onnistaa?!
Vaikka asiat olisi ns. "hyvin" siinä uudessa perheessä. Poistako se sitä tuskaa mitä kaikki lukuisat ex vaimot saavat kokea jäädessään yksin. Lapsien kanssa, miehellä ei halua maksaa e- maksuja jne.. Ajattelitko sitä ikinä kun olitte yhdessä? Tai lasten tuskaa kasvaa isänsä hylkääminä. Sait mitä tilasit.
Kyllä näiltä kylmästi jättäneiltä miehilta puuttuu empatia ja välittäminen. Heillä on varmaan niin huono itsetunto eikä he välitä itsestään niin miten he silloin pystyvät välittämään toisestaan, ei mitenkään.
Itsellä on kaksi kohta aikuis-iässä olevaa poikaa 19v ja 17v ja olemme olleet mieheni kanssa n. 25 v. yhdessä. Pitää vain toivoa, ettei omista pojista tule koskaan noin kylmiä ja välinpitämättömiä.Olemme yrittäneet opettaa pojille, miten toisia ihmisiä kohdellaan ja varsinkin naisia sekä välittämisen taitoa. Toista ihmistä pitää kunnioittaa ja jokainen on arvokas, ettei turhan päiten loukkaa häntä.
Toivottavasti pojat sitten tulevaisuudessa osaisivat selvitellä asioita toiset huomioon ottaen.
Pitäsikö sitten vaan pysyä suhteessa vaikka olis kuinka tuskaista? Parempi niin että sanoo suoraa, kuin se että elää vuosia myös toisen naisen kanssa.
Anna miehen mennä jos on mennäkseen. Lastenvalvojallahan niitä tapaamissopimuksia tehdään, tosin isällä ei ole velvollisuutta tavata lapsiaan. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Oliskos hänellä toinen nainen? Totta puhut suhteen eteen täytyy tehdä töitä. Liian helposti arki menee siihen, että kotona on väsynyt äiti ja isä painaa töissä ja se on siinä. Oletko hieman myöhässä nyt. Voihan se olla etttä hetken kuluttua mies tahtoo takaisin, mieti haluatko häet takaisin. Itse olen hetken elänyt yh:na kunnes tapasin nykyisen mieheni ja voin sanoa että yh elämä ei sopinut minulle. Välillä kiukuttaa kun tulen töistä kotiin kun ei ole siivottu vaikka mies on ollut kotona koko päivän, mutta sitten muista että yh:na teen tasan tarkkaan kaikki itse, itse en pitänyt yksinäisyyden tunteesta. Mutta jos miehesi haluaa sinusta eroon niin anna miehen mennä.