Mulla on ihana mies, josta tykkään suuresti ja joka varsin usein tuntuu tykkäävän minustakin, kaikesta huolimatta... tänään käytiin keskustelua, ja yllätyksekseni kuulin, että hänen mielestään rakkautta on, että tulee lomamatkalle sinne, minne toinen haluaa, vaikkei itse yhtään haluais. Se haluaa Kanadan Cedar Pointiin sielläolevan vuoristoradan takia, minä en halua koko mantereelle - ja se on sitten kuulemma merkki siitä, etten välitä hänestä. Tämä ei ole mikään uusi haave häneltä, ja olen aina sanonut, että mene ihmeessä, mutta minä en halua tulla sinne. Ikinä en ole sanonut, että et saa mennä.
Pitääkö rakkauden osoituksena lähteä mukaan minne vain, mihin toinen tahtoo ja tarjoutuu maksamaan matkan? Hänen mielestään pitää, minä olen mieltä ettei rakkaus ole tuonkaltaista uhrautumista. Itse ainakin mieluummin menen yksin kuin kärttyisen "miks-mun-pitää-olla-täällä" -tyypin kans. Kuitenkin tuo matkaseurana olo edellyttää sitä, että on iloinen ja nauttii siitä, mistä toinenkin nauttii, mutta eikö se ole kauheaa teeskentelyä? Sellaiseen en ala.
Toki yhdessäolo on parisuhteen tukipilari, mutta eikö pariskunnaksi ryhtyneellä pitäisi löytyä samanlaisiakin kiinnostuksen kohteita? Mitä ihmettä ne muuten yhdessä tekee?
Pitääkö rakkauden osoituksena lähteä mukaan minne vain, mihin toinen tahtoo ja tarjoutuu maksamaan matkan? Hänen mielestään pitää, minä olen mieltä ettei rakkaus ole tuonkaltaista uhrautumista. Itse ainakin mieluummin menen yksin kuin kärttyisen "miks-mun-pitää-olla-täällä" -tyypin kans. Kuitenkin tuo matkaseurana olo edellyttää sitä, että on iloinen ja nauttii siitä, mistä toinenkin nauttii, mutta eikö se ole kauheaa teeskentelyä? Sellaiseen en ala.
Toki yhdessäolo on parisuhteen tukipilari, mutta eikö pariskunnaksi ryhtyneellä pitäisi löytyä samanlaisiakin kiinnostuksen kohteita? Mitä ihmettä ne muuten yhdessä tekee?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin siis anteeksi sarkastinen vastaus, mutta jos toi on teidän parisuhteen suurin ongelma, olisit onnellinen!
En tiedä, miksi vihaat Pohjois-Amerikan manteretta (ettekä siis olisi edes Yhdysvaltoihin menossa, missä pressakin on jo vaihtunut, by the way), mutta kyllä minä lähtisin mieheni kanssa epäkiinnostavaankin matkakohteeseen, jos se olisi hänelle tärkeä ja jos vielä matkankin maksaisi. Etenkin jos kohde olisi ihan "ookoo" - ei siis mitenkään poikkeuksellisen epätavallinen tai vaativa.
Mihinkään ei kenenkään tarvitse vastoin tahtoaan lähteä, eikä se ole mielestäni mikään rakkauden mittari, mutta jos tämä nyt on tosiaan mielestäsi "uhraus", toivon, ettei suhteenne tielle tule edes normaaliin parisuhteeseen kuuluvia ongelmia.
Kiitos kommentista :) ei se ole suurin ongelma, ja mies on itse varsin uhrautuvainen. Ehkä Kanada ei ole se pahin mahdollinen paikka... mun mielestä vain vuoristorata ei ole järkevä syy matkustaa toiselle puolelle maapalloa. Lapset mukana. Jo matkan pituus ja se, että itse joudun kuitenkin huolehtimaan paljosta (ainakin lasten suhteen) ahdistaa! Enkä todellakaan ole mikään tottunut matkailija, en ole eläissäni edes passia omistanut...
ensimmäinenkin. Mieheni oli matkustanut vielä vähämmän (lue: ei lainkaan) kuin minä, kun sain päähäni raahata hänet ja 4 v tyttäremme Irlantiin... Ja vielä "ystävällisesti oletin", etttä mies on onnesta soikeana, kun "pääsee" ajelemaan kapoisia kinttupolkuja vuokra-autolla tien vasenta laitaa... Niinpä vaan tapahtui! Upea reisu siitä tuli, ei varmana jää viimeiseksi. Osoitti häneltä suurta ennakkoluulottomuutta ja panostamista suhteeseemme ja perheeseemme, koska on muutoin 99% kotihiiri.
Ookoo, tuo, että teillä on lapsia etkä itse ole tottunut matkustelemaan kovin paljon, selittää suhtautumistasi huomattavasti! En mäkään ainakaan ihan pienten muksujen kanssa jaksaisi Atlantin ylittävää lentoa. Ja sen tosiaan ymmärrän, että paljosta huolehtiminen jää tosiaan usein äidin vastuulle. No, pohdi vielä!
Minusta tuo on todella naivi väite "Tee kuten minä haluan tai et rakasta minua". Luulin kysyjää todella paljon nuoremmaksi...
Onko se sitten rakkautta mieheltäsi vaatia, että teet kuten hän haluaa, vaikka sinä et ajatuksesta pidä Yhtään? Ei minun mielestäni. Minusta tuo on todella itsekästä vaatimista. Rakkaus ei vaadi.
Minusta se on kohtuullista sinulta, että vaikka et reissuun haluaisi lähteä niin et mieheltäsi sitä kiellä.
Tosin, minusta voisit harkita tuota matkaa kerran se on miehellesi niin tärkeää, että hän jopa maksaisi matkan. Voisithan sinäkin yrittää ottaa etukäteen selvää onko ko. kohteessa mitään mikä sinua voisi kiinnostaa. Harkitse, mutta älä lähde matkaan sillä mielellä, että sinun on "pakko"
... mutta en yhtään ymmärrä tätä suomalaisten perhetouhua. Siis onks teillä vaimolla ja miehellä omat kukkarot???? Luin vaan, että mies maksaisi matkan. Eikö perheessä ole yhteistä budjettia?? Sori, mutta onko tämä perhe-elämää?
Mun mielestä jos mies niin kovasti haluaa lähteä matkalle ja vaimo lasten kanssa ei halua, niin joku kompromissi pitäisi löytää. Joko vaimo pohdiskelee vielä jonkin aikaa reissulle lähtöä ja yrittää löytää siitä hyvät puolet. Tai miehen on ymmärrettävä, että toista ei voi pakottaa jos ei halua ja lähteä vaikka ystävien kanssa matkalle. Mutta kyllä miehen pitäis ymmärtää, että rakkaus ei ole suostumista mihin vaan vain koska toinen haluaa. Se on tosi lapsellista.
no voi hitto..
mikä oletus tuokin on että kun on perhe niin pitäisi olla yhteinen pankkitili?
parempi niin että on molemmilla oma, ei tule taistelua siitä mikä on sun ja mikä mun..
ja kyllä sekin voi olla vallan upeata perhe-elämää kun on kaksi pankkitiliä..naisen ja miehen.
on aina toisella rahaa jos toiselta loppuu rahat..
ei tule sellaista ihan peeaa oloa.
en itse taas ymmärrä tuota mentaliteettia että kaikki pitää muuttaa yhteiseksi kun on perhe..
Totta kai on omat pankkitilit ja omat rahat! Yhteiset menot sitten maksellaan elämäntilanteen mukaan, eiks niin. Yleensä naimisiin kai menee kaksi aikuista ihmistä, joilla todnäk on ollut oma tili ja omat rahat jo jonkin aikaa, joten miten ihmeessä avioliitto tätä muuttaisi?
Juu, niin se vain on, että yhdessä maksetaan menot, mutta ihan omasta kukkarosta :) ei nyt ihan sentilleen lasketa, eikä siitä riidellä, että kun minä maksoin tämän niin sun pitää maksaa tuo... Yhteiset rahat mua enemmän kummastuttaa; jos haluaa ostaa toiselle synttärilahjaksi jotain vähän kalliimpaa, niin siihenkö otetaan rahat yhteisestä kassasta? Tai tässä tapauksessa vaikka niin, että mies nostais yhteisen kassan tyhjäksi ja maksais matkan Kanadaan?
Rakkaudessa on hyvä pitää oma nuppi hartioissa kiinni ;) Kun niin pienen hetken se on lumivalkoista!
Miksi annetaan ymmärtää, että pitää haluta niitä asioita oikeina asioina, joita juuri se toinen osapuoli haluaa? Kuka antaa vain toiselle osapuolelle vallan ja oikeuden määritellä mikä on oikeata haluamista ja tekemistä?
Sinun tapauksessasi jotenkin tuntuu kuin miehen hyväkäs yrittäisi jollain tavalla kiristää sinua mukaansa? Ja jos niin miksi? Kulissinko takia, kun "kaikilla muillakin" ehkä on siipat menossa mukana? Mitä kautta mies tällöin ajattelee, oman itsensä kautta vai kenties peilaako itseänsä muihin? Ja millaisessa porukassa hän sitten liikkuu jos porukka määrittelee ja/tai rajoittaa asiat näin pitkälle?
Rakkauden tulisi olla pyytteetöntä, siinä pitäisi pystyä kunnioittamaan toista tasan sellaisena kuin mitä hän on. Myös hänen haluamisiaan ja tahtomisiaan tietyssä määrin. Ihannepuoliso osaa ajatella omalla päällänsä ja uskaltaa erottautua joukosta eikä hinaa siippaansa puoliväkisin mukaan sinne minne toinen ei yksinkertaisesti halua. Jos se kerta on oikeasti e h d o t o n nounou :D Joitain asioita voi tietenkin tehdä, joistain omista asioista voi tietenkin luopua toisen vuoksi kunnioittaakseen, arvostaakseen toista (uteliaana voi joskus kokeilla jopa repäistä sekä sen toisen että oman itsensä vuoksi :) vaan mielestäni ne asiat taas ovat kunkin parisuhteen sisällä omalla tavallaan kehittyviä asioita riippuen suhteen osapuolista ja heidän henkisestä tilastaan sekä kehittymisestään ynnä aikaisemmista kokemuksista, luonteenpiirteistä ja itsetunnosta.. Eli suomeksi niitä asioita ei ulkopuolisena voi kovin pitkälle neuvoa/kommentoida jne.
Muuta kuin että yrittäkää keskustella asioista!
Minä voisin muutaman kerran lähteä/tehdä jotain sellaista, mitä itse pidän typeränä vain jos se kumppanilleni olisi tärkeää. En kuitenkaan jatkuvasti tekisi itselleni epämieluisia asioita vain toisen mieliksi. Se on jo tossun alla olemista rakkaudesta puhumattakaan. Välillä kyllä vaan ketuttaa, kun mies ei oo sitten mun tärkeisiin asioihin valmis panostamaan pätkääkän. " Emmä lähe, mitä paskaa sekin on". Niin olehan minäki sietänyt "paskaa" tietäen sen olevan sinulle tärkeää..