Minä tykkään ... kovasti. Ihaninta on lukea yhdessä rakkaansa kanssa rakkausrunoja, vaikkapa riippumatossa kesällä kellien. Siinäpä romantiikkaa parhaimmillaan:)...
Itse en kylläkään kirjoita niitä ... en toisaalta ole edes yrittänytkään. Jotkut asiat kannattaa jättää niille, ketkä sen parhaiten osaavat:).
Itse en kylläkään kirjoita niitä ... en toisaalta ole edes yrittänytkään. Jotkut asiat kannattaa jättää niille, ketkä sen parhaiten osaavat:).
Vastaukset 38
Vanhimmat
kirjoittajia, taso on tosin aika alhainen!
...
alruna, iivar-runoilija, runontaja, emanuelle näi alkuu niit skriivailijoit, vai riivattuja lie?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&subcat=1417
Toisaalta voidaan ajatella, etteivät kaikki runot välttämättä aukeakaan lukijalleen. Meillä kun jokaisella on omat tajunnantasomme. Runoilijalla itsellään on varmasti se oma tulkintansa kirjoituksistaan ... onko silti lukijan tulkinta niistä välttämättä väärä? Voiko olla väärää tulkintaa? Vähän sama, kuin taiteessakin ... maalarilla itsellään ovat olleet omat näkemyksensä ja visionsa sitä tehdessään. Silti se voi näkijälleen aueta ihan toisin ja onko se tapa ja kokemus, millä toinen sen näkee, väärä?
Eikka L=nero
Runot eivät sovi minun ruumiinrakenteelleni. Niitä pitäisi osata lukea hitaasti ja ajatuksella, että kielikuvat aukeaisivat. Se vain ei ole minun juttuni.
Runoja voi lukea myös niin että ensivaikutelma kolahtaa. Ei kaikesta tarvitse tehdä vaikeampaa mitä se on.
Suosittelen sinua tutustumaan esim. Raymond Carverin tuotantoon tai vaikkapa Pentti Saarikosken.
Täytyy pistää korvan taakse.
..joskus tulee luettuakin.
Enemmän kuitenkin itse pidän niiden kirjoittamisesta.
koskaan missään vai kirjoitatko ns. pöytälaatikkoon?:)
kirjoitan vaan pöytälaatikkoon.. kaikenlaista muutakin kuin runoja. Puran omia ajatuksia ja tuntojani parhaiten niin.
itse kirjoitan välillä pöytälaatikkoon eroottisia tekstejä. Ihan vain omaksi ja mieheni iloksi:) ... se on oikeastaan ihan kivaa, mutta julkaista minäkään en niitä todellakaan aio:).
oikeastaan kaikkea muuta, paitsi just noita.... Ei oo erotiikka nyt oikeen mielessä.
tiedostamattani? Se ei ollut tarkoitukseni.
...
luettua Uppo-nallen runokirjaa, koska se tykkää ihan ältsisti niistä, joten kyllä määkin sitten ja kirjoitella myös :>>
asioista, mitä lapselle voi antaa on se, että lukee heille, vaikka sitten runojakin, mutta pääasia, että lukee ja antaa siten myös sitä omaa läsnäoloaan ... se on tärkeää:). Minulla oli lapsena paljon kirjoja ja luin paljon, kuten nykyäänkin. Leluista en niin paljoa piitannut.
Suomalaisista ainakin Leino, Kailas, Hellaakoski ja Kivi menevät, ruotsalaisista Aspenström oli löytö. Suomalainen kansanrunous on jossain määrin tuttua, japanilaisia haikuja on zen-aiheisissa kirjoissa.
lukiossa, kun niistä sai tehdä oikein kunnon analyysit ja keskustella. Muuten mulla ei oikein ole tarvetta runojen lukemiselle. Eikä kukaan halua keskustella runoista. Ja oikeestaan mullakin on parempaa asiaa ;).
runous on aika skeidaa, mutta runous räpissä kiehtoo. Esimerkkinä mainittakon Asan lyriikat.
Mitä tarkoitat perinteisellä runoudella?
perushaiku ei uppooa meiziin. Siis keskiverto tapausta.
vierasta, mutta kuullostaa silti mielenkiintoiselta:).
löytyy Asan biisejä. Tässä yksi:
http://www.youtube.com/watch?v=Z_8KpOvWqBo
Eiks toi ole vähän sama juttu kuin kansanrunous aikoinaan? Laulaen runoja ja silleen...
muhun se uppoo.
Oman maailmankuvasi kautta se aukee sulle. Se on sun kokemus siitä ja sitä ei voi kukaan kiistää tai vähätellä. Pääasia, että sinä saat irti siitä jotain:).
Se riittää.
Suosikkeja ovat Aleksis Kivi,Eino Leino,P.Mustapää,Saima Harmaja,Uuno Kailas,Lauri Viita .... ja löytyy T.Tabermaniltakin monta ihanaa värssyä.
Mieheni rakasti runoja ja osasi niitä uskomattomat määrät ulkoa.Moni runo tuo hänet hyvin elävästi mieleen.
Lastenrunoista mielestäni Kirsi Kunnaksella on parhaat.
Saima harmajan runoista:
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa, tulisit juuri nyt.
Kyllä juu. Enemmän pidän kuitenkin proosasta. Runoja luen aika vähän. Ja mulla ei koskaan ole (onneksi!;D) ollut rakasta, jonka kanssa "riippumatossa kesällä kellien" ( ällöttävä termi toi, muuten) yhdessä luettaisiin rakkausrunoja. Aika imelä jo ajatuksenakin tuo, anteeksi, vaikkakin kullakin toki omat ihanteensa.:) Minun näkemykseni ei toki ole arvokkaampi, eikä vähemmän arvokas, kuin vastaavasti jonkun muun.
Pidän esim. Saarikosken sanansäilästä, pidän monista muistakin. Hyvä runoilija on musta sellainen, että siinä on draivia ja perinteisen kirjoittamisen tapoja tietoisesti, mutta hallitusti rikkovaa otetta.
en pahemmin.
http://vmlinux.org/ilse/lit/sodergran2.htm
ainoastaan muutamaan hyvään runoon olen elämäni aikana törmännyt.
Ja sekin vaikuttaa, että minua ärsyttää ihan suunnattomasti kaikki kotirunoilijat, jotka kuvittelee olevansa jotain suuria ja kauhean erityisiä taiteilijoita, kun ovat tehneet jotain, mitä kuka tahansa osaa tehdä...
Mulle on olemassa taidetta ja Taidetta ja runot kuuluu siihen taide pienellä teellä-kategoriaan...
joku on paska juttu, jos siltä tuntuu:).
ja muuta lyriikkaa tykkään kyllä lukea. Niin klassikojen kuin nettirunoilijoiden runoja luen. Janoan sanataidetta(kin), mutta minulle se on yksinäisempää, salatumpaa maailmaa.. - kaksi kolmesta poikaystävästä on ollut vähän pihalla siitä. Kirjoittelen itsekin mutta en läheskään kaikkea runosivulleni.
karsastan kaikkea tuommosta lällyä. :/