Pidin vaimoani ja avioliittoa itsestäänselvyytenä. Tuossa lapsellisessa oletuksessa olin sokea vuosia. En jaksanut, enkä ehkä halunutkaan tukea häntä ongelmissaan, ihan tavallisista arkipäivän kysymyksistä puhumattakaan. Toki osasin olla myös hyvä ihminenkin, mutta ehkä en riittävän merkittävällä tavalla. Korostan että suhteessamme ei ollut fyysistä väkivaltaa, eikä uskottomuutta, vaan silkkaa aliarvostusta, johon sisältyy henkinen väkivalta, siis sanallinen mollaaminen ja haukkuminen.
Joskus pari vuotta sitten jopa kyseenalaistin avioeroa täällä jollain palstalla. "Miksi ihmeessä ihmiset eroavat?". Justiinsa joo...
No tässä sitä nyt ihmetellään mitäpä on tullut sanottua ja jätettyä sanomatta. Niinkuin se kuuluisa tanssiorkesteri laulaa; "Sitä saa mitä tilaa..."
Nyt on kulunut muutama kuukausi itkunsekaista asioiden uudelleen kohtaamista ja ymmärryksen heräämistä. Kun huomaan Hänen kokonaisvaltaisen olotilansa ja elämänlaatunsa kohenneen huomattavasti, alan ymmärtämään että keino jolla voin Häntä rakastaa, on laskea irti. Taisi olla Shrek-elokuvassa kun haltiatar sanoi Shrekille että jos rakastat Fionaa, anna hänen mennä. Vaikka vielä on vaikeaa, jaksan uskoa tähän ajatteluun ja että sitä kautta löytyy vielä itselenikin luottamusta aurinkoisen kevään koittoon.
Ikivanha klisee taitaa olla "Kun rakkauden menettää, vasta sitten ymmärtää kuinka ainutkertaista se onkaan ollut". Pitää niin mahottoman hyvin paikkansa.
Mukavaa kevään odotusta kaikille!
Joskus pari vuotta sitten jopa kyseenalaistin avioeroa täällä jollain palstalla. "Miksi ihmeessä ihmiset eroavat?". Justiinsa joo...
No tässä sitä nyt ihmetellään mitäpä on tullut sanottua ja jätettyä sanomatta. Niinkuin se kuuluisa tanssiorkesteri laulaa; "Sitä saa mitä tilaa..."
Nyt on kulunut muutama kuukausi itkunsekaista asioiden uudelleen kohtaamista ja ymmärryksen heräämistä. Kun huomaan Hänen kokonaisvaltaisen olotilansa ja elämänlaatunsa kohenneen huomattavasti, alan ymmärtämään että keino jolla voin Häntä rakastaa, on laskea irti. Taisi olla Shrek-elokuvassa kun haltiatar sanoi Shrekille että jos rakastat Fionaa, anna hänen mennä. Vaikka vielä on vaikeaa, jaksan uskoa tähän ajatteluun ja että sitä kautta löytyy vielä itselenikin luottamusta aurinkoisen kevään koittoon.
Ikivanha klisee taitaa olla "Kun rakkauden menettää, vasta sitten ymmärtää kuinka ainutkertaista se onkaan ollut". Pitää niin mahottoman hyvin paikkansa.
Mukavaa kevään odotusta kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Keino jolla voin Häntä rakastaa, on laskea irti. Taisi olla Shrek-elokuvassa kun haltiatar sanoi Shrekille että jos rakastat Fionaa, anna hänen mennä".
Joskus erossa ei jää muuta vaihtoehtoa kuin päästää irti, vaikka itse vielä rakastaakin.
nousi mieleen tätä lukiessa.
"Et ollut hänelle se oikea", "Yhdessä hyvä, yksin parempi" "Aika aikansa kutakin" jne...ja loppu viimeksi: sitä saa mitä tilaa, kuten sanoitkin.
Luulinpa itsekin, ettei meille koskaan eroa voi tulla. Että osataan ottaa asiat asioina ja vaikka emme kovin kummoisia keskustelijoita olekaan, niin osaamme hakea ne meille tärkeät asiat, jotka pitävät liittomme koossa. Osaamme pitää turhat haihattelut poissa liitostamme ja pitää toisistamme huolta. Välillä oli aina hiukan tylsempää, mutta joskus taas oikein mukavaa.
Ja paskat. Sinne meni sekin liitto. Elättelin turhia luuloja. Ja kun jossakin vaiheessa keskustelutaitokin hukkui lopullisesti molemmilta, niin luulot ja väärät olettamukset toisen tekemisistä vain karkasivat käsistä. Aika farssisoppa syntyi kaikesta yhteenvetona puolin ja toisin. Toinen kipuilee jotain entisen elämän kipujaan, toista ei tunnu hetkauttavan entiset tehdyt ja tekemättömät asiat yhtään. Toinen haluaa olla marttyyri, jolle on aina kaikki kaatunut päälle, toinen näkee vain sen hyvän, mikä elämässä on tullut eteen ja sivuuttaa ne pahemmat kohdat. Vaikka ajatuksemme monesti kävivät yksi yhteen, niin silti saimme tällaisen romahduksen yhdessä aikaan. Kumma juttu. Elämä heittelee välillä rankanlaisesti, vaikka kuvittelee, että meillähän on kaikki ookoo. Toisesta ihmisestä ei koskaan voi mennä sanomaan mitään varmaa
Ehkäpä ymmärrät arvostaa sitä ihmistä jonka kanssa aloitat puhtaalta pöydältä.
puhtaalta päydältä itsensä kanssa.
Hei Noki-Elmeri:)
Ihan järjen vastaiseltahan se kuulostaa, että pitää päästää irti, jos jotakuta rakastaa.
Näin se kuitenkin on. Sitä paremmat välit teillä itseenne ja toisiinne, kun ette aiheuta tahallaan kahleita.
Nyt sinä voit näyttää, että arvostit vaimoasi ja arvostat edelleen.
Olet hyvä ihminen, muista se.
t. Nainen, joka pääsee vapaaksi.
Sitä paitsi, ei se ero ole jättävälle osapuolellekaan helppo. Ero koskee niitä kaikkia, joita se koskee.Syypäitä ollaan kaikki;)
Oma kokemukseni parisuhteesta on se, että kun keskustelu loppuu, niin se on lopun alku. Meillä on pian harkinta-aika ohitse. Olen nainen, joka otti lapset ja lähti. Ja jonka elämänlaatu on parantunut. Silti aina välillä mietin, miten päästimme kaiken hajoamaan käsiin. Olin joskus varma, että pysyisimme aina yhdessä. Mutta kuten alussa sanoin, kun ei enää puhuta yhdessä asioista niiden oikeilla nimillä, alkaa etääntyminen. Aletaan elämään omaa elämää. Meillä työt imivät mukaansa. Kaksi pientä lasta. Se klassinen tarina. Siksi annankin ilmaisen neuvon vielä parisuhteessa eläville; PUHUKAA ASIOISTA! JOKA PÄIVÄ! Älkääkä unohtako rakastaa...